Back in business

Viimein taas takaisin Suomen ja Kainuun kamaralla! 

Olipahan reissu, mutta ihan hyvällä tavalla, sillä kaikki sujui suuremmitta kommelluksitta ja kivaa oli :)

Helsinki-Vantaalla

Sinivalkoisilla siivillä

Gare de l'Estin rautatieasemalla Pariisissa

TGV-luotijuna, joka kulkee jopa yli 300 km/h

Tuossa reilussa viikossa nähtiin paljon eri paikkoja, maisemia, ihmisiä...tässä nyt muutamia kuvia Nancysta, jonne ensimmäisenä Pariisin kautta mentiin siskon ja miehensä luokse muutamaksi päivää.
Pariisista sinne on matkaa reilu 300 km, jonka luotijuna taittoi 1,5 tunnissa.

Ekana karttakuva Nancyn sijainnista, eli Pariisista itään, koillis-Ranskassa:

Kuva: Google Maps

Yksi kaupungin puistoista

Stanislaksen "kultainen aukio"

Vanhaa kaupunkia

Uudenvuodenyönä

Chocolatierin herkkuja

Kauppahallin lihatiskiltä

Luistelujää keskustassa

Kohtalaisen suuri puu!

Yhtenä päivänä käytiin ajelemassa myös vuoristossa, joka oli aivan henkeäsalpaavan kaunista seutua!  Korkeita vuoria myötäilevät pikkutiet ja rinteitä täplittävät alppimajat...

Pieni alppimainen kylä vuorten välissä

Vuoristopuro

Kohti korkeuksia...

Kannatti kiivetä :)

Nuo vuoristomaisemat ovat La Bressen ja Hohneckin alueelta, läheltä Alppeja ja Sveitsin ja Saksan rajaa..eikä itse asiassa kovin kaukana sieltä, missä juuri samaan aikaan sattui Michael Schumacherin lasketteluonnettomuus.

Rambersvillen uinuva, pieni kylä Nancyn ja La Bressen välissä

Ihaninta oli nähdä aurinkoa pitkästä aikaa! Nyt sen huomaa, miten hurja vaikutus jaksamiseen onkaan valolla, tuolla Ranskassa kun se paistoi ihan korkealta ja lämmittikin vähän. Vaikka siellä tuli nukuttua vähemmän, ei juurikaan väsyttänyt, päinvastoin. Täällä Suomessa taas voisi nukkua melkein koko ajan (paitsi että ei voi), eikä auringosta näy vilaustakaan. No, onneksi parin kuukauden päästä sitten täälläkin! 

Lämpötila oli ihan mukava, noin +12-+15-asteen paikkeilla ja vettä satoi vain lyhyin kuuroin pariin otteeseen, muuten oli puolipilvistä ja ihan aurinkoistakin. Kuvia tuli otettua koko reissussa yli 3000 ja lisäksi videokuvamateriaalia melkoisesti, joten ainakin on mitä näyttää jälkipolville! Mutta ehdittiin me tekemään paljon muutakin kuin valokuvaamaan, jotenkin vain tuosta kamerasta on jo tullut yksi osa minua, etten osaa mennä kovin kauas - jos minnekään - ilman sitä. Pitäähän sitä jokin fetissi minullakin olla :)

Stanislas itse

Stanislaksen aukiota

Nativesin tuotteisiin törmäsin ilokseni monessa eri paikkaa, kaikki olivat sellaisia pieniä sisustus- ja lahjatavaraliikkeitä. Tulipas heti kotoisa olo!

Nälkää ei reissulla tarvinnut nähdä, ruokaa oli valittavaksi asti vaikka minkälaista...syötiin mm. tätä ranskalaisten herkkua, jossa 3 minuuttia keitetty (eli varsin löysä) kananmuna syödään voideltujen patonkiviipaleiden kanssa. Aluksi oli outoa syödä raakaa kananmunaa, mutta kyllä se hyvältä maistui! Ja näissäkin muuten Nativesin munakupit :)

Lisäksi syötiin myös raclettea, joka niin ikään on ranskalainen, suosittu illallis- ja seurusteluruoka. Raclette on siis ikäänkuin pöytägrilli, jolla sulatetaan juustoa (sekä vapaasti soveltaen paistetaan myös muuta ruokaa) ja syödään usein keitetyn perunan kanssa. Ideana kai on, että siinä grillailun ja ruokailun äärellä samalla seurustellaan pitkän kaavan mukaan.

Jälkiruoaksi sitten - kuinkas muuten - macaronseja! Nancyhän on kuuluisa kolmesta asiasta: ensinnäkin näistä monien tuntemista marenkimakeisista/leivoksista. Ne saivat aikoinaan alkunsa juuri täältä, kun Ranskan vallankumouksen aikana luostarista karkotetut nunnan kehittelivät ne tulonlähteikseen. Näitä samoja, aitoja ja alkuperäisiä saa edelleen ostaa yhdestä ainoasta paikasta, eli tästä:

Näitä "oikeita" macaronseja ostin rasiallisen ihan mielenkiinnosta, mutta ei ne mitenkään kovin erikoisia maultaan olleet. Nostalgisia ehkä, mutta kyllä nämä nykyaikaisemmat, värilliset versiot maistuu paremmin!

Ja niitä Nancyssa riitti! Minne tahansa menikin, myynnissä näkyi macaronseja.

Itse tykkäsin eniten isoista macaronseista, jotka olivat mehukkaampia kuin pienemmät ja kuivemmat.

Pienemmät muistuttivat enemmän keksejä, isommat taas olivat kuin leivoksia.

Toinen Nancyn vientivaltti on bergamottikaramellit, joita myydään tällaisissa ihanissa peltirasioissa. Samanlainen rasia oli muuten myös Amelié-elokuvassa!

Itse karamelleista en kovinkaan pitänyt, maku on aivan sama kuin Earl Grey-teessä, joka maustetaan kyseisellä bergamotilla. Mutta ihanien rasioiden takia piti näitä muutama ostaa mukaan!

Kolmas Nancyn oma juttu on mirabelle-hedelmä, toisinsanoen kriikuna. Ikäänkuin pieni, keltainen luumu, oikein hyvän ja makean makuinen.

Mirabelleistä on jalostettu jos jonkinlaista tuotetta, kuten leivonnaisia, makeisia, suklaata, nougatia, säilykkeitä, hilloja, siirappia, nektaria, viiniä, viinaa...

Mirabelle-nektaria

Vielä yksi maininnan arvoinen Nancyn herkku: St. Epvreen kakku, jonka oikea resepti on vain yhdellä konditorialla St. Epvreen aukiolla. Ja pitihän sitä maistella!

Kyseessä oli rapea, vähän marenkimainen kakku, jonka sisus oli täynnä mantelinmakuista kermaa ja mitähän muuta, eipä nuo reseptiä mukaan antaneet...mutta hyvää oli :)

Kuvia Pariisista ja muualta reissun varrelta lisää seuraavassa osiossa, pakko pilkkoa päivityksiä useampaan osaan kun tuota kuvamateriaalia on niin hurjasti.

Nyt parantelemaan oloa, meinasi eilettäin iskeä pientä mahatautia...onneksi vasta nyt, eikä reissussa.

Huomenna pitäisi viimein tulla pakkasia tämän ihan liikan kauan kestäneen eipäs-juupas-talven tilalle...vaikka ei ne kovat pakkasetkaan kivoja ole, niin ennemmin maa valkeana ja kylmää kuin märkää ja pimeää!

Iloista loppuviikkoa jokaiselle!