Lokakuisia ajatuksia

Ja niin on lähtenyt käyntiin lokakuu, talven tulo on enää vain ajan kysymys.

Monessa paikkaa Kainuuta on kuulemma ensilumikin jo käynyt, mutta ainakin täällä Paltaniemellä on maa ollut vielä lumeton...kyllähän sitä tietysti ehtii saada siitä lumesta tarpeekseen vielä monta kertaa talven aikana, mutta jotenkin sitä ensilumen tuloa syksyisin niin kovin odottaa, heti tuntuu että joulu on monta harppausta lähempänä, ja on valoisampaakin.

Saa nähdä, millainen joulu ja talvi säätilojen puolesta tänä vuonna tulee, muistan kun 2006 oli lokakuussa aivan täysi talvi korkeine hankineen eikä kukaan uskonut enää lumien sulavan, mutta niin vain kävi, ja joulun ja uudenvuoden aikaan oli maa mustana.

Tänä jouluna tuleekin vieraita Ranskasta meille tänne, joten toivotaan ettei nyt ihan musta joulu olisi, niin pääsisi toteuttamaan moottorikelkkasafarit sun muut mukavuudet.

Ja nyt sitten taas syvällisempää mietelmää tästä elämästä, pintapuolisemmasta pakinasta pitävät voinevat skipata seuraavan osion välistä :)

Joskus mietin, miten paljon helpompaa olisi olla sellainen ihminen, joka ei mieti tätä elämää liikaa tai elä sitä liian tunteella. Minkäs kuitenkaan teet, kun tällaiseksi olet syntynyt, omien ominaisuuksien kanssa on vain elettävä. Joku viisas (Horace Walpole) jossain joskus sanoi "maailma on komediaa ajatteleville, mutta tragediaa tunteville", ja voin tämän ajatuksen kyllä allekirjoittaa.

Meitä ihmisiä riittää hyvin moneen eri junaan saakka, meillä kaikilla on omat tapamme tehdä asioita, olemme hyviä ja huonoja eri asioissa ja nautimme kukin eri asioista. Silti tämä maailma pakottaa meitä tiettyyn muottiin, elämään tietyn yhteiskuntajärjestelmän mukaan ja toimimaan, kuten kunnon kansalaisen yleisesti kuuluu. On monia, jotka eivät löydä paikkaansa tässä maailmassa, eikä ihme, sillä tämä maailma on tehty vain tietynlaisille ihmisille. Niille, jotka mutkattomasti sopeutuvat elämään tämän yleisesti hyväksytyn mallin mukaan kaipaamatta mitään enempää, kun oman tiensä kulkijat joutuvat hakemaan paikkaansa pidempään, toiset löytämättä sitä koskaan. 

Olen monessa asiassa ollut aina vähän erilainen kuin muut ikäiseni. Viihdyn hyvin paljon yksin, mietin paljon, elän tunteella. Nollaan ajatuksia parhaiten keskellä luontoa, tunnen olevani baarien ja yökerhojen vilinässä kuin hätääntynyt peura ajovaloissa. 

Voin välillä ihan fyysisesti pahoin miettiessäni tämän maailman pahuutta, järjettömiä tekoja joita tapahtuu kaikkialla, koko ajan. Vihaan ajatusta, että en voi tehdä niille mitään, ja vaikka voisinkin, lisää pahaa tapahtuu jatkuvasti. Tekee kipeää tietää, että tälläkin hetkellä liian moni viaton lapsi, aikuinen tai eläin kärsii täysin ilman omaa syytään. Miten väärältä ja pahalta joskus tuntuukaan näyttää lapselle Muumilaakson tarinoita, jossa maailma on niin viattoman täydellinen, mutta niin kaukana raadollisesta totuudesta? Voi kun voisin kertoa, että maailma on oikeasti juuri noin täydellinen paikka elää, mutta kun se ei ole, edessä odottaa kylmä, kova ja karu maailma, joka ei sääliä tunne. Miten sellaiseen voi ketään valmistaa?

Pahuus ja väkivalta on arkipäivää, varsinkaan ilta-aikaan sellaista kanavaa ei teeveestä tahdo löytyä, jossa silmitöntä väkivaltaa ei olisi valjastettu viihteeksi. Silloin tekee itsellä mieli laittaa Muumi-dvd pyörimään ja paeta pahuutta edes hetkeksi itsekin.

Puran ajatuksiani piirtäen, valokuvaten ja kirjoittaen runoja, novelleja, mitä tahansa. Minulla on voimakas tarve toteuttaa itseäni ja luovuuttani, ja tukahdun täysin, jos joudun tekemään jotain sellaista, jossa en koe saavani mitään omaa aikaan. Nyt ymmärrän, miksi taiteilijat yleensä ovat sellaisia kuin ovat - vähän hassuja, boheemeja hulluttelijoita - sillä herkät ihmiset oikeasti kokevat tämän maailman aivan eri vahvasti kuin muut. Ja mielestäni tärkein kriteeri, joka tekee ihmisestä taiteilijan, on juuri herkkyys - kyky tuntea, ajatella, asettua toisen asemaan, nähdä asioita jota muut eivät näe.

Taiteilijan omaama hyvä mielikuvitus ja luontainen luovuus helpottaa monessa tilanteessa, kun raakaa todellisuutta pystyy pakenemaan omaan maailmaansa. Oli ihminen fyysisesti missä tahansa, henkisesti voi olla täysin toisaalla. Se ei suinkaan ole hulluutta, vaan suorastaan hienous, että ympäröivistä olosuhteista pystyy luomaan haluamansa kaltaisen maailman, edes hetkittäin.

Tähän väliin lainaan osuvaa sitaattia kaverini kautta:

"Ei kai sillä ole väliä, mitä tekee. Ihmisen mieleen tallentuu muistoja, oli hän sitten Afrikassa pyöräilemässä tai Suomessa lehtiä jakamassa. Elämä tapahtuu, eikä se ole sen kummempaa.", sanoi Hesarissa pitkin ja poikin maailmaa pyöräilevä mies. 

Maailma on paha ja kylmä paikka, jossa positiivisena pysymiseen vaaditaan hyvin paljon.

Osittain näistäkin syistä lähti halu perustaa tämä maalaispuoti, jonka yhtenä ideana on levittää ihmisille iloa ja hyvää mieltä. Hauskat, kauniit ja tunteella tehdyt tuotteet toivottavasti tuovat iloa monen kotiin. Pienillä teoilla voi tehdä maailmasta askel kerrallaan paremman paikan - jos meillä ei ole uskoa hyvään huomiseen, silloin meillä ei ole enää mitään.

Siinä tämän viikon pintaa syvemmät ajatukset, nyt sitten takaisin niihin pinnallisempiin..eli elämää suurempia pohdintoja karttavat voivat jatkaa lukemista :)

Huomasin ilokseni, että kauppoihin oli saapunut taas uusi Muumi -talvikausimuki "Kuusen alla", kulhon kera tottakai. Muumi-fanina kotiutin tietysti molemmat, ja kyllä se aamiainen vain maistuu piirun verran paremmalle noista nautittuna. Ihanan jouluinen aihe ja värimaailmaltaankin omaan makuun passeli.

Nyt kevennetään tunnelmaa laittamalla jakoon muutama ikimuistoinen Muumien sitaatti, joista monet sisältävät varsin viisaita elämänohjeita meille jokaiselle! Moni maalaispuodilla pyörähtänyt on varmasti huomannut näitä myös lainattuina hyllyillä ja seinillä, sillä itse haluan pitää monia Muumien ajatuksia esillä, muistuttamasta paremmasta maailmasta :)

"Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on. Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän olo oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (Juksu)

"Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään." (Hemuli)

 "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy)  

"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." (Nuuskamuikkunen)

 "Hänellä oli suuri suku ja paljon tuttavia, katsos, tuttavia voi olla kuinka paljon tahansa, vaikka ei olekaan yhtään ystävää." (Nuuskamuikkunen)

"Tiedättekö eron ensimmäisen ja viimeisen rakkauden välillä?  Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi, ja viimeistä ensimmäiseksi."

"Eihän sitä aina ehdi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi." (Nuuskamuikkunen)

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." (Tuu-tikki)

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipappa)

"Mitä järkeä on antaa suklaata lahjaksi. Minä ainakin söisin suklaat itse." (Nipsu)

 "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." (Muumipappa)

"Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen."

"Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti, ja äkkiä kummitus aivasti. En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut,  mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla." (Muumipappa)

"Hän ei osaa suuttua," sanoi Pikku Myy "Se hänessä on vikana."

"Häneen uskottiin, sillä hänen ei oltu ikinä kuultu narraavan, ei edes silloin,  kun hän kertoi kokoelmiensa suuruudesta. Hänellä oli nähtävästi liian vähän mielikuvitusta."

"Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää", Muumimamma sanoi itsekseen.   "Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?"

"Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään.  Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."

"Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävssään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy."

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"  (Pikku Myy)

"Minä en siedä lääppimistä, mutta minä tahdon paljon lahjoja." (Pikku Myy)

"Mörkö, olisimme iloisia jos lähtisit kotiin." (Muumimamma)

"Kuuluisuushan on ikävintä mitä on", Juksu sanoi.  "Aluksi se on ehkä hauskaa, mutta sitten se tuntuu aivan tavalliselta ja lopulta sitä voi pahoin. Aivan kuin karusellissä ajaminen."

 "Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta. Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta. Mutta jos rakastat minua et tee turhia lupauksia." (Nyyti)

Sitten sivutaan täysin eri aihetta - Viivulla- ja Pupuleipomo-blogien postauksien inspiroimana aloin myös itse mietiskellä kaupoista jo kadonneita mutta lapsuudesta tuttuja karkkeja ja muita herkkuja. Olen myös aiemmin lukenut aiheesta monia keskusteluita netistä, ja pistänyt merkille, miten paljon tunnesiteitä ihmisillä liittyy esimerkiksi moniin makeisiin. Ei useinkaan siksi, että ne olisivat jotenkin paljon parempia laadultaan tai maultaan kuin tätä nykyä kaupoissa tarjoilla olevat, vaan koska niihin liittyy paljon muistoja.

Itsekin koin monta jo unohtunutta lapsuuden hetkeä uudelleen nähdessäni ihan vain kuvia joistain lapsuuden ajan herkuista. Muistan monet Metsätähti-jugurttien parissa vietetyt hetket, kuumat kesäpäivät Super-jäätelöpuikkojen ja Lipsi- sekä Joke -mehujäiden kanssa. Oi niitä aikoja, kun limonadit olivat 0,33-kokoisissa lasipulloissa nykyisten XXL-kokojen ja lötteröiden muovipullojen sijaan, silloin kun Lauantaipussikin tuntui vielä isolta karkkipussilta, kun nykyisiä puolen kilon megapusseja ei vielä ollut. Nykymitassa pienet, mutta silloin isoilta tuntuneet karkkiaskitkin olivat suuria herkkuja.

Alla muutamia kuvia, joita olen netistä joskus keräillyt koneelleni muisteloita varten...lähteitä en tiedä?
Lisää kuvia löytyy noista edellä mainitsemistäni blogeista!

Kun 220 g pussi oli "big pack"

Super Toffee, oma henkilökohtainen jätskisuosikkini, voi kun sitä vielä saisi...

Nyt on selvästi jokin retrobuumi meneillään, kun monet lapsuudet karkit ovat tenheet paluuta kauppoihin, näistä esimerkkinä merkkarit, Hopeatoffee ja ABC-lakritsit...
miehen kanssa eilen puhuin näistä lapsuuden karkeista, ja sattumalta mieleeni tuli Chewits-toffeet, joita en ole aikoihin enää kaupoissa nähnyt, mutta lapsena kyllä niitä tuli syötyä. Sattumalta törmäsin näihin Kajaanin Maxissa, eli jossain näitä näköjään tehdään edelleen!

Myös uudempi makeistuttavuus näkyi olevan hyllyllä, nimittäin Marianne-klassikosta taivutettu kahvinmakuinen versio! Testasin, ja vaikka kahvista en pidä, niin näistä tykkäsin!

Toinen kiva uutuus on tämä Fazerin marjainen suklaapatukka, jossa yhdistyy monta omaa suosikkimakua. Tämä on juuri passeli herkku omiin tarkoituksiin, ei tule ahmittua liikaa kun tämä pieni patukka vie mukavasti makeannälän.

Epäreilua, miten paljon muutenkin kaikenlaisia uutuuskarkkeja ja muita herkkuja on tullut syksyn myötä tarjolle, juuri kun olen aloittanut kuntosaliliikunnan uudelleen tauon jälkeen ja alkanut treenailla tavoitteellisesti...mutta luotan edelleen siihen, että kun perusruokailu on kunnossa, herkutella voi satunnaisesti aivan huoletta. Onneksi, sillä kun omasta valikoimasta löytyy toinen toistaan parempia herkkuja, ei niiden "testaamiselta" mitenkään voi tyystin välttyä.. ;)

Mikäli haluat vaihtelua markettien makeistarjontaan, niin kannattaa tulla käynnille tänne meille tai kurkata verkkokauppaan, sillä meillä on spesaalimpi valikoima laatuherkkuja, jos "tavalliset" eivät riitä - käsintehtyjä, pienten tilojen herkkuja, jotka hyvän maun ja laadun lisäksi tuovat myös hyvän mielen!

Kävin muuten Kajaanissa nyt perjantaina järjestetyn Yritysten Yö -tapahtuman aikana kehonkoostumismittauksessa, jonka mahdollisti Kainuun Liikunta. Tuo laite mittaa kropan rasvat, lihakset, nesteet ja kaiken mahdollisen, mitä jokaisen on hyvä fyysisestä itsestään tietää. Kannattaa käydä itsensä testauttamassa, jos vähääkään terveydentila kiinnostaa! Jos herkuttelu meinaa karata lapasesta, ei muuta kuin tilannekatsauksen pariin, testaus vie vain hetkisen ja normaalihinta sille taitaa olla 25 e.

VIELÄ LOPPUUN: Arvonnan voittajat!

Vapaavalintainen palkinto lähtee sähköpostiosoitteen cassandra2002 ilmoittaneelle,

blogin lukija-lisäarvonnan palkinto - On Interiörin sateenvarjo - puolestaan Marikalle, paljon onnea!

Nyt siirryn sängylle virkkaamaan vilttiä ja tuijottamaan töllöä, voin sanoa että on pieni lepo ansaittukin, sen verran vauhdikas viikko taas alkaa olla purkissa. Energiaa ja iloa alkavalle viikolle!