Aidon ruuan puolesta

Viime aikoina on saanut seurata uutisointia aiemmin puhtaana ja aitona pidettyyn suomalaiseen ruokaan liittyen. Tällaista lähiruuan ja luonnonmukaisuuden puolestapuhujaa nämä tiedot järkyttävät, vaikka tiedossahan se on ollut että halvalla ei nyt vaan voi saada mitään kovin hyvää. Aivan liian usein kuluttajan ostospäätöksen ratkaisee ensisijaisesti hinta.

Tästä ei voi täysin syyttää yksin kuluttajia, sillä ruuan hinta on ollut koko ajan voimakkaassa kasvussa, samoin kuin muidenkin elinkustannusten hinnat, palkkojen tason laahatessa jatkuvasti jälkijunassa. Terveellisesti syöminen on tehty hyvätuloisten huviksi, ja jos minulta kysyttäisiin ratkaisua tähän ongelmaan, ensimmäisenä laskisin terveellisenä pidettyjen ruokien arvonlisäveroa sen verran että niiden syöminen ei olisi enää ainakaan yksin hinnasta kiinni. Terveellisesti voi kuitenkin syödä pienemmälläkin budjetilla, kun käyttää mielikuvitustaan. Kun valmistaa itse ruokia kotona kerralla suurempia määriä ja pakastaa osan, säästää paljon. Kannattaa investoida ostamalla parempilaatuista ruokaa pienempiä määriä kuin kahmimalla halpaa moskaa enemmän. Itse leipomalla käyttäen täysjyväviljoja saa hyvinkin halvalla tuoretta ja terveellistä ruokaa.

Se, mitkä ruuat loppupelissä sitten ovat niitä terveellisiä, on enemmän mielipidekysymys kuin fakta, sillä olemassa ei ole tarpeeksi tieteellistä tutkimusta kaikkien näkökantojen tueksi.

Esimerkkinä karppaus, josta itse olen kiinnostunut paljon viime aikoina - ihmisten kokemukset puhuvat selkeää kieltä puolestaan ja tulokset näkyvät, mutta koska pitkän aikavälin tutkimuksia ei vielä ole, ei sitä voi julkisesti suositella yleisesti käytettävän virallisterveellisen ruokavaliosuosituksen tilalle. Karppaus kuitenkin perustuu pitkälti mahdollisimman tuoreeseen ja käsittelemättömään ruokaan hiilihydraattien karsimisen ohella, joten johan sen sanoo jokaisen terve järkikin että mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka ei voi olla huonompi vaihtoehto kuin elintarviketeollisuuden lisäaineilla kyllästämät, pitkälle jalostetut ja ravintoköyhät einekset tai esimerkiksi ruokien kevytversiot, jotka aidon raaka-aineen sijaan on korvattu mm. makeutusaineilla ja yllätys, yllätys - lisäaineilla. Karppaus ei suosittelekaan täysrasvaisten ruokien korvaamista kevytversioilla, vaan siirtymällä kokonaan mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sisältävään ruokavalioon, jonka perustana on tuoreet, puhtaat raaka-aineet kuten liha, kala, kasvikset, marjat, pähkinät, kananmunat, lyhyesti sanottuna hiilarit korvataan suuremmissa määrin rasvalla. No, se karppaamisesta, enemmän tästä aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi www. karppaus.info -sivustoon, josta löytyy paljon lisätietoa ja reseptejä low carb -ruokavalioon. Huomautuksena vielä, että itse olen enemmän tämän hyväkarppauslinjan kuin alakarppauksen noudattaja, mikä tarkoittaa kansankielellä sitä että en pyri ketoosiin kuten kurinalaisimmat, mm. kuuluisan Atkinsin dieetin noudattajat, vaan vähennän tietoisesti turhien hiilareiden saantia ilman orjallista jokaisen syömisen laskemista. Ja ihan jokaisellahan on vara jättää ruokavaliostaan pois vähintään valkoinen leipä, pullat, leivonnaiset, karkit sekä ravintoköyhät pastat ja riisit korvaten ne täysjyväversioilla.

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen - kuluttajat tuntuvat harmittavan usein pitävän hintaa ratkaisevana tekijänä vaikka monilla lompakko sallisi satsattavan syömiseen enemmänkin. Kaikki eivät siis voi vedota rahatilanteeseensa, ja itsekin vaikka ison osan elämästäni opiskelijana olen ollutkin, en ole koskaan tinkinyt ruuan laadusta. Jos pitää valita, niin määrästä voi tinkiä huomattavasti enemmän. En itse esimerkiksi osta koskaan ulkomaisia kurkkuja, tomaatteja tai muita vihanneksia, vaan ostan ne talvellakin suomalaisina vaikka ovat moninkertaisesti kalliimpia. Osasyy on se, että haluan tukea suomalaista ruuantuotantoa ja toinen syy se, että ulkomaiset eivät yksinkertaisesti vain maistu millekään kotimaisiin verrattuna ja ovat ties millä säilöntäaineilla käsiteltyjä. Luen paljon tuoteselosteita, niinkuin suosittelen muidenkin tekevän - siihen on nimittäin loppunut monen ruuan syöminen kun on ottanut selvää mitä ne itse asiassa sisältävätkään. Ryynimakkaran sisältämät naudanjänteet ja veri, lauantaimakkaran siannahkansekainen jauhomössö ja eineshampurilaisten kanannahkapihvit eivät ole omasta näkökulmasta edes koirille soveltuvaa ruokaa, mutta ihmisille ne tuntuvat vain kelpaavan. Esimerkiksi seuraavasta linkistä löytyy hieman valaisevaa tietoa ja lista muutamista tuotteista joissa kuluttajaa kusetetaan oikein kunnolla: Taloussanomat - Miksi meille syötetään tällaista roskaa?

Samasta aiheesta on uutisoitu viime aikoina paljon, myös televisiossa jossa oli Silminnäkijä -ohjelman reportaasi ruokien lisäainemääristä. Ei ole harvinaista, että yhdestä tuotteesta voi löytyä helposti yli toistakymmentä, osassa jopa useita kymmeniä eri lisäaineita! Voiko se olla millään muotoa terveydelle edullista?

Verrattuna moniin ulkomaalaisiin suomalaiset tuntuvat pitävän ruokaa vain välikappaleena, jolla siirretään nälkää sen sijaan, että sitä ajateltaisiin nautintona tai hyvinvoinnin perustana. Ihminen kuitenkin on pitkälti sitä mitä syö - saammehan ruuan kautta kaikki elimistömme hyvinvointiin tarvittavat ravintoaineet. Monissa kulttuureissa ruokaan panostetaan, sen laatuun kiinnitetään huomiota ja ruokailusta järjestetään koko perhettä tai kaveripiiriä yhdistävä pitkän kaavan tapahtuma sen sijaan että kiireessä kiskaistaan mikropizza kitusiin.

En sano olevani itsekään mikään paras malliesimerkki - vaikka syön pääosin terveellisesti ja tietoisesti, sallin satunnaiset sortumiset - painotus sanalla satunnaiset. Tärkeintä onkin, että perusteet ovat kunnossa, silloin retkahduksista osaa nauttia enemmän, ilman huonoa omaatuntoa. En siis skippaa tyystin makkaranpaistoiltoja, pikaruokalakäyntejä, karkkipäiviä, illanistujaistarjoiluja enkä käyntejä Pekka Heikkisen kuuluisan leipomon leivostiskillä, kunhan muistaa sen kohtuuden ja keskittää pääpainon aitoihin, puhtaisiin, tuoreisiin raaka-aineisiin. Usko suomalaisen ruuan puhtauteen on saanut kovia kolauksia ja jatkuvat uutisoinnit liittyen milloin markettien lihatiskien ruokien tuoreuteen tai näihin lisäaineskandaaleihin saavat mielikuvan sinivalkoisen puhtaasta ruuasta horjumaan, mutta kun valitsee ne mahdollisimman vähän käsitellyt ja tuoreet raaka-aineet eikä osta sokkona aina sitä kaikkein halvinta vaan muistaa vilkaista sitä tuoteselostettakin, ei voi olla täysin väärillä jäljillä. Luomutuotteet ovat ehkä kalliimpia, ja kotimaisesta saa monesti maksaa itsensä kipeäksi, mutta veikkaan vahvasti että ajan saatossa se maksaa itsensä monin verroin takaisin säästettyinä terveyskustannuksina. Kukaan ei nimittäin voi vielä tietää, millaista tuhoa nämä kaikki ruokiin lisätyt E-koodit pitemmän päälle aiheuttavat. On ehkä melko voimakasta spekulointia sanoa että keinotekoiset teollisuuden tuotteet, pitkälle prosessoidut einekset ja lisäaineet, joista osaa käytetään esimerkiksi pesuaine- ja kosmetiikkateollisuudessa (kuten Taloussanomien linkki kertoo) olisivat ainakin osasyynä länsimaiden sairauksiin ja allergioihin, mutta itse en kyllä kyseenalaista etteikö yhteyttä löytyisi.

Ainakin minä muistan jatkossakin pitää silmällä lihapitoisuuksia, lisäaineiden määrää, ravintosisältöä ja ostaa teollisten keinorasvojen sijaan oikeata voita ja suosia kotimaista kaikessa missä se vain on mahdollista, ja jos mahdollista, myös mahdollisimman paikallisesti tuotettua. Voi kunpa täälläkin olisi samanlaisia kivijalkakauppoja kuin monissa muissa maissa, joissa isojen hypermarkettien sijaan on kadunvarret pullollaan ihania, pieniä putiikkeja, joista jokainen on erikoistunut myymään esimerkiksi paikallista leipää, lihaa, kalaa tai juustoa. Ja suorastaan täydellistä olisi, jos ympäri vuoden olisi saatavilla esimerkiksi joltain torilta tai kauppahallista lähiseudun tuottajien tuoreita vihanneksia ja marjoja. Olenkin ihastunut Suomen kaupunkien kauppahalleihin ja vierailen niissä aina, kun käyn paikkakunnilla missä sellaisia on. Siinä tunnelmassa on vielä jotain vanhoilta, hyviltä ajoilta tuttua ja aitoa. On aivan eri asia ostaa pientuottajien valmistamaa rieskaa, lihatuotteita, leivonnaisia tai yhtä omaa suosikkia, kotitekoisia mehuja, kuin mitä ostaa vastaavia markettituotteita jotka ovat korkeintaan huonoja korvikkeita. Täytyy olla makuaisti pahemman kerran vinksallaan, jos ei muka mitään eroa maussa ja laadussa huomaa. Harmi, ettei täällä Kainuussa vastaavaa kauppahallia ole, sillä täällä olisi paljon pientuottajia joiden ruokia mieluusti ostaisi ilman muita välikäsiä. Harvoja tilaisuuksia kaupunkilaisilla saada paikallisten tuottajien tuotoksia on satunnaiset markkinat ja toritapahtumat, kuten esimerkkinä heinäkuinen Kauppakadun markkinakatu sekä Seppälän maaseutumarkkinat, joista varsinkin jälkimmäisessä on hyvin kattavasti esillä kaikenlaista lähellä tuotettua ja käsillä tehtyä loimulohesta tuoreisiin leipiin ja leivonnaisiin, omenoista ja hilloista hunajaan, puhumattakaan ruuan ohella myös monenlaisista käsitöistä.

Onneksi kevät ja sen myötä kesä tekee tuloaan, ja varsinkin karppaajilla koittavat kulta-ajat: vihannekset halpenevat hurjasti, grillaussesonki on parhaimmillaan ja pihvit ja vartaat salaatteineen täyttävät ruokavalion, marjat kypsyvät metsissä ja niitä voi kuka tahansa käydä keräilemässä talteen. Nuorempana itsekin olin ahkera poimimaan marjoja, nyt aikuisiällä suurin into on hiipunut muiden kiireiden ja velvotteiden alle mutta voisin koettaa tehdä sen puoleen hieman parannusta ja varata jokusen päivän tulevasta kesästä ja syksystä ihan sille, että poimin talteen sen verran marjoja mitä omaan pakastimeen sopii.

Tunnen itse paljonkin ihmisiä, jotka ovat ruuan suhteen ihailtavan omavaraisia ja kaupasta käydään hakemassa vain kaikkein välttämättömin. Jos ja kun sitä joskus asutaan miehen ja perheen kanssa maaseudun rauhassa kuten vakaa aikomus olisi, ottaisin itsekin mielellään mallia näistä luonnonvaroja hyödyntävistä kansalaisista. Lihaa saa metsästämällä riistaa, kalaa on Suomen vesistöt täynnä, metsät tulvillaan mustikoita, vadelmia, lakkoja ja puolukoita ja kotipihaan voi laittaa kasvamaan perunat, herneet, sipulit ja porkkanat. Kaiken kruunaa viinimarjapensaat ja oma mansikkamaa. Maatilalliset saavat vieläpä maitoa omasta takaa ja kanakatras pyöräyttelee kananmunatkin valmiiksi. Maaseutukoulun käyneenä ja alalla työskennelleenä sekä maalla suurimman osaa ikää asuneena osaan arvostaa ruuan alkuperää ja aitoutta ja kyseenalaistan sen takia herkästi meille marketeissa myydyn, vakuumeihin ja tölkkeihin pakatun, koristeellisiin pakkauksiin piilotetun ruuan terveellisyyden. Ihmistä ei ole tarkoitettu syömään ties millä täyte- ja lisäaineilla jatkettua teollista mössöä vaikka sitä halvalla kaupasta saakin ja sitä meille innolla koetetaan myydä. Onhan se halpaa valmistaa ja valmistaja kääriikin kivat voitot myydessään ihmisille kaikesta ylijäämästä ja moskasta kasattuja, kyllästettyjä jalosteita joiden ravintoarvo on naurettava mutta lisäaineiden määrä pidempi kuin nälkävuosi.

Elän kuitenkin toivossa, että yhä useampi heräisi ajattelemaan omaa terveyttään ja lähi- ja kotimaisten tuottajien toiminnan kannattavuutta tukemalla aitoa ruokaa. Toivottavasti yhä useammalla ruoka alkaisi merkitä muutakin kuin keinoa siirtää kiireessä pahinta nälkää, sillä se voisi olla paljon enemmän. Se on hyvinvointimme lähde, sen kautta voimme vaikuttaa terveyteemme ja jaksamiseen ja vuosien varrella kehittyvien lisäsairauksien ilmenemiseen. Pienetkin muutokset ovat askel parempaan suuntaan, sillä pienistä pisaroista muodostuu yhdessä suuri virta. Meille tarjotaan pitkälle jalostettuja ruuan korvikkeita niin kauan, kuin annamme itse sen tapahtua.

Valta on meillä kuluttajilla, joten käytetään sitä.

p.s. pisteet paikalliselle ravintola Torerolle, joka tässä taannoin oli uutisotsikoissa järjestettyään Lähiruokalounaan - lue uutinen Lähiruokablogista: Nyt sitä saa - lähiruokalounasta tai Kainuun Sanomista: Lähiruokalounas - olkaa hyvä!