Buenos días, amigos!

Kuten otsikosta voinee päätellä, on täällä kotimaan kamaran karujen pakkasten kourissa käväisty myös aavistuksen espanjalaisissa tunnelmissa. 

Tai no, ehkä enemmän argentiinalaisissa. 

Täällä kävi nimittäin vieras kaukaa eteläisestä Amerikasta tutustumassa suomalaiseen ja kainuulaiseen elämäntyyliin - ja hyytävään pakkaseen. Reilusti alle -20 painuneista asteista ei aurinkoon ja lämpöön tottunut turisti kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan kertoi hänelle kylmän ja lumen olevan tosi jännä ja uusi juttu - ja saihan hän hieman koti-ikävän lievitystä käväistyään saunassa tullessaan vierailemaan täällä meillä. Ihmeissään hän katseli saunan lämpömittaria, joka näytti 60-70 astetta maksimilukeman ollessa piirrettynä mittariin 140 asteen kohdalle. Kyseli, että onko tuo lukema sitten enemmän suomalaisten mieleen. No, ehkä ei ihan sentään kuitenkaan, mutta kovaa saunojakansaahan täällä pohjolassa tunnetusti kyllä ollaan.

Kulttuurieroja löytyi monenlaisia ja on aina avartava kokemus tutustua ihmisiin, joilla on jotain uutta annettavaa ja kerrottavaa eri maailman kolkista. Ihmetystä herätti niin saunan kiukaan toiminta, auton lämmitysjohto ja sen tarkoitus, irtokarkkien myynti marketeissa (hänen kotimaassaan ne eivät myyntiin asti ehtisi kun ihmiset söisivät ne ennen sitä) kuin ihan yleinen turvallisuuden tunne Suomessa. Täällä kun monet jättävät autoja ja polkupyöriä lukitsematta, sama ei tulisi Argentiinassa kuuloonkaan. Myös suomalaisten täsmällisyys oli ihmeellistä, heilläpäin kun on tapana olla myöhässä jatkuvasti kaikkialta. Suomalainen ruokakin oli mieleen ja kahvi kuulemma parempaa kuin kotimaassaan. Olisipa kiva päästä joskus tutustumaan vaikkapa juuri Argentiinaan tai moneen muuhun vieraaseen maahan ja kulttuuriin!

Ilmastollinen suuntaus on viime aikoina ollut yhä vain kylmenevään päin - monena aamuna aamuna mittari näytti jopa -35 pakkasastetta ja hipoi juuri niitä raja-arvoja jolloin on kyseenalaista, lähteekö varsinkaan dieselkäyttöinen ajopeli enää tien päälle vai jääkö se parkkiin odottelemaan kevättä. No, on lähtenyt kuitenkin vielä, mutta jos tuosta vielä kylmenee niin saattaa olla toinen juttu. Yöllä on lämpötilat hiponeet aivan neljääkymmentä. Päivisin paistava aurinko onneksi lämmittää jo sen verran, että lämpötilalukemat nousevat kohtuullisen inhimillisiin arvoihin, päälle -20 asteeseen ja tänään jopa -14 asti. No, kohta pitäisi olla keväisemmät tunnelmat, meteorologikin povaili jo että kunhan tämä kylmä rintama väistyy niin nousua lämpötiloissa saattaa olla jopa kolmisenkymmentä astetta. Sitten aletaan jo puhua kevään saapumisesta!

Ystävänpäivää vietettiin meilläkin tässä viikko sitten. Tuon aikansa romantikon, Valentinuksen kunniaksi järjestetty päivä tunnetaan ympäri maailman ystävyyden ja rakkauden juhlapäivänä, ja vaikka rakastaan tai ystäviään onkin syytä muistaa säännöllisesti ympäri vuoden, on silti kiva juttu että on olemassa myös ihan sitä varten omistettu päivä. Meillä päivä meni varsin mukavasti, vaikka mies sen päivän kellon ympäri töitä paiskikin - oli kuitenkin hän ihanasti tilannut kukkaliikkeeltä kotiinkuljetuksena kimpun vaaleanpunaisia ruusuja tervehdyksen kera tuohon meidän kotiovelle. Olin ihmeissäni että mikä väärinkäsitys tässä on sattunut; enhän minä mitään kukkia ole tilannut - mutta asialla olikin rakas mies joka oli päättänyt ilahduttaa, ja siinä hän onnistuikin. Minä taas vastaavasti suunnittelin jo aamusta asti täytekakun leipomista, ja sen teinkin, sydämenmuotoinen mansikka- ja mustikkarahkatäytteinen kermakakku odotteli miestä jääkaapissa hänen kotiutuessaan töistä illalla.

Kuten monesti olen painottanutkin, on ensiarvoisen tärkeää pitää parisuhteesta huolta jatkuvasti, ja juuri tällaisilla ihanilla, pienillä huomionosoituksilla se onnistuu. Vaikka puolin ja toisin mekin ostelemme aika-ajoin toisillemme lahjoja - vaatteita, kukkia, suklaata, hajuvesiä, kirjoja (kuten viimeisimpänä ostin miehelle Isä hoitaa vauvaa -oppaan, joka oli enemmän kuin mieluinen), mitä milloinkin - ei parisuhteen hoito silti vaadi kalliita lahjoja. Toisen huomioiminen arkipäiväisessä elämässä, pienet eleet ja teot ja kauniit sanat, toisen arvostus ja kunnioitus - ne ovat ne peruspilarit joilla pärjää. Epäitsekäs asenne ja uhrautuminen toisen hyvinvoinnin vuoksi kertovat enemmän kuin mitkään maailman lahjat. Se, että mies on valmis hakemaan iltamyöhään mustaherukkamehua kaupasta helpottaakseen allekirjoittaneen flunssaista oloa, tai kotitöissä ja arkiaskareissa oma-aloitteisesti auttaminen varsinkin nyt kun raskaana ollessa niiden kaikkien hoitaminen yksin olisi raskasta, kertoo omaa kieltään siitä, mitä toinen tuntee ja kuinka paljon välittää.

Rakkautta vannovat, ikävöivät ja flirttailevat tekstiviestit omalle kumppanille pitävät pitkänkin suhteen tuoreena, kauppareissun yhteydessä toiselle ostettu suklaalevy tai vilpitön kehuminen vaikkapa ulkonäköön, tehtyihin suorituksiin tai pelkkään olemassaoloon liittyen saavat tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Toisin kuin miehet tuntuvat luulevan, naisten miellyttäminen ei loppupelissä ole kovin hankalaa. Monille miehille tuntuu vain olevan vaikeaa tai luonteenvastaista kokeilla edes hetken kaivella sitä sisäistä, pientä romantikkoaan esiin, vaikka varmasti on tiedossa mikä naisiin tepsii. Siksi kannattaakin jo orastavan suhteen alkuvaiheessa kiinnittä huomiota siihen, ollaanko tässäkään suhteessa alunperinkään samalla aaltopituudella, sillä harvemmin jähmeää jöröttäjää saa kukaan nainen lurittelemaan lemmenrunoja vaikka uhraisi sen yrittämiseen puolet elämästään. Itse en koskaan voisi harkita suhdetta esimerkiksi liian epäsosiaalisen, itsesäälissä piehtaroivan, sovinistin tai kyynisen ihmisen kanssa. On ilahduttavaa nähdä positiivisuutta ja energiaa, ja elämänmyönteiset ihmiset luonnollisesti vetävät ihmisiä puoleensa.

Omalla kohdalla tunne sen oikean löytymisestä syttyi melkein heti, kun pääsi tutustumaan mieheen ensimmäistä kertaa paremmin, muutenkin kuin töiden merkeissä. Eniten huomiota kiinnitti juuri huumorintaju ja iloinen asenne, kohteliaisuus ja hyväntahtoisuus, seuraavaksi eniten kun oli jo hieman paremmin päässyt tutustumaan, vetosi vastuuntuntoisuus ja jämäkkyys tietyissä asioissa, sellainen miehinen suoraselkäisyys. Ei turhia imelyyksiä eikä takertumista, mutta silti löytyi aitoa halua ja mielenkiintoa uudelle suhteelle, sekä tietysti voimakasta kemiaa. Tuli tunne, että miehellä on elämä hallinnassa kaikin puolin ja hän tietää, mitä haluaa. Vieläpä kun hän osoittautui varsin lapsirakkaaksi ja romanttista puoltakin löytyi, oli niin valmis paketti kasassa että meikäläinen oli vakuutettu, eikä enempää tarvittu. On niin kertakaikkisen upea tunne, kun kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä kohtaa toisensa tässä maailmassa edes etsimättä toisiaan sen kummemmin, eikä se tunne voi olla väärässä koska se tuntuu koko ajan vain vahvempana ja voimakkaampana. On mahtavaa tietää, että voi luottaa toiseen täysin ja saa pyyteetöntä rakkautta toiselta ihmiseltä ja voi vastavuoroisesti käyttää vaikka lopun elämästään antamalla sitä myös takaisin - ja tapahtui mitä tahansa, on rinnalla aina se kaikkein rakkain ihminen.

Joku, varsinkin yhtään kyynisempi ihminen voi ajatella, että on naiivia hehkuttaa rakkautta tällä tavoin, ja että kyllä se siitä pahin into haihtuu kun vuodet vierii. Vaikken asiantuntijan ominaisuudessa voi puhuakaan, sen verran minäkin tiedän että alkuhuuma toki hiipuu, mutta vastavuoroisesti se voi vaihtua läpi elämän kestävään syvään rakkauteen ja kiintymykseen. Pari pitkää parisuhdetta takana, noin 4 vuotta molemmat, ovat opettaneet yhtä sun toista, kuten sen mitä rakkaus oikeastaan on. Ensimmäisellä kerralla sitä oli auttamatta liian nuori rakastamaan, sitä rakastui vain rakastumisen tunteeseen, tai oikeammin ihastumiseen. 16-vuotias vasta etsii itseään ja opettelee käsittelemään tunteitaan, toki silloin sitä kapinallisena kuvitteli tietävänsä kaiken tarpeellisen ja osaavansa rakastaa. Toinen kerta tuli hieman liian rivakasti ensimmäisen kokemuksen ja kaikkien niiden karvaiden pettymysten jälkeen. Se olisi ollut mitä parhainta itsensä tutkiskelun ja omillaan pärjäämisen aikaa, ja se että en sitä tilaisuutta siinä välissä käyttänyt hyödyksi, kostautui taas 3-4 vuoden päästä, vaikka sitä luuli olevansa kasvanut paljonkin nuoruuden kokemattomuudesta ja sinisilmäisyydestä.

Onneksi sen jälkeen tuli otettua sen verran irtiottoa ja omien siipien kokeilua, että pahimman shokin jälkeen sitä tunsi olevansa monin verroin vahvempi ihminen. Hankin kertarysäyksellä kaupungista oman asunnon, ostin oman auton ja perustin yrityksen, ja kaiken tein ihan omin avuin. Muutos entiseen oli suuri ja alku oli hankalaa, mutta pahimman vaiheen jälkeen tunsin kestäväni mitä tahansa. Kerrankin vastasin elämästäni vain itselleni, ja elin sitä elämää joka minun olisi pitänyt tehdä jo vuosia aiemmin. Tuntui hyvältä huomata, miten paljon vanhempi olin omillani ja miten paljon enemmän sain aikaan. Aloitin kuntosaliharrastuksen ja suuntasin kouluun turvallisuusalalle, janosin uusia haasteita. Etsin omia rajojani, joita aiemmin en ollut kehdannut alkaa edes tunnustella, kaikki tuttu ja turvallinen oli kelvannut siihen asti. Rakkaudessa koetut pettymykset ja koettelemukset olivat jättäneet jälkensä, en etsinyt minkäänlaista rakkautta elämään, korvasin sen muulla tekemisellä. Hämmästyin itsekin huomatessani, miten olin viimein oppinut vaatimaan parempaa, tiesin tarkemmin mitä halusin enkä enää suostunut kompromisseihin. Keskitin energiani sellaisiin asioihin, jotka eivät vaatineet tunne-elämän panosta - näitä olivat töiden, harrastusten ja koulun ohella esimerkiksi kaikenlainen materia autoista merkkivaatteisiin ja -laukkuihin.

Monet tätä blogia aiemmin lukeneet ovat varmaan huomanneetkin tämän, sillä vuosien 2008-2009 aikana mielenkiinnon kohteet blogikirjoituksissakin koskivat varsin usein näitä seikkoja. Ei sillä, että ne olisivat vieläkään mihinkään kadonneet, mutta niiden rinnalle on tullut paljon lisää muutakin sisältöä. Kun aivan sattuman kautta syttyi rakkaus työpiireistä tutuksi tulleeseen mieheen, kummankaan sen kummemmin rakkautta etsimättä asioiden vain loksahtaessa kohdalleen, tuntui kuin kaikkien niiden vuosikausien rämpimisen, etsimisen ja rajojen koettelun jälkeen olisi se viimeinen, ratkaiseva palanen loksahtanut kohdalleen ja elämä löytänyt sen kauan etsityn suunnan. Siksi en koe katsovani tätä maailmaa yhtään liikaa vaaleanpunaisten lasien ja ruusunsävyisten unelmien kautta hehkuttaessani rakkautta kaikissa muodoissaan, vaan se mitä moni voisi väittää pilvilinnaksi, on todellisuudessa varsin vankalle perustalle rakennettua. Koskaanhan ei elämää voi ennustaa eteenpäin, huominenkin on meille kaikille täysi arvoitus koska niin paljon elämästämme perustuu sellaisten seikkojen varaan joihin emme itse voi vaikuttaa, mutta haluan vakaasti uskoa että näin voimakkaasti iskenyt tunne ei voi olla vain sattumaa kaiken sen jälkeen, mitä me molemmat tahoillamme ollaan koettu aikaisemmin. Osaapahan silloin kaksin verroin enemmän arvostaa, kun se oikea kohdalle osuu! Virheistä oppii ja ne kasvattaa, vaikeatkin kokemukset vahvistaa ja antaa voimaa ponnistella sellaisen parisuhteen eteen, joka on sen kaiken arvoinen. Paljon voi tässä maailmassa rahalla ostaa ja saada valmiina, mutta aitoa rakkautta ei anneta kuin niille, jotka sen oikeasti ansaitsevat ja osaavat sitä vaalia vuosi toisensa jälkeen - ja tarvitaan sen kohdalle osumiseen ehkä hippunen sattumaa ja ehkä kohtaloakin, kuka tietää.. Siksi sen arvon muistaakin joka ikinen päivä!