Tuulisen päivän tuumauksia

Kaunista, kylmää ja tuulista syyssunnuntaita!

Kirjoitin tähän tuhottoman pitkän pätkän kaikkea kaunista, mutta joudun käynnistämään tietokoneen kesken kaiken iTunes-päivitysten takia, joten tekstikin näköjään jäi sitten tallentumatta...no, ei se mitään, uudestaan paremmalla onnella!



Taas on yksi lokakuinen viikko lopuillaan, ja uusi pian alkamassa. Täällä Paltaniemellä on paras ruska jo vaihtumassa tuulen paljaiksi riipimiin puihin, mutta kaunista on joka tapauksessa. Maat ovat keltaisenaan puiden pudonneista lehdistä, ja raikas syksyn tuoksu on kaikkialla. Ensilunta ei edelleenkään ole näkynyt, mutta luonnon merkit enteilevät, ettei se ole enää kovin kaukana.

Tänään oli poikkeuksellisen tuulinen, mutta aurinkoinen syyspäivä, ja kävimmekin kiertelemässä vähän Paltaniemeä. Hienot oli näkymät vanhan Kirkkoniemen kärjestä, törmän päältä aaltopäinä vaahtoavaan Oulujärveen. Juuri tässä samaisessa Kirkkoniemessä kerrotaan juuri tähän samaiseen vuodenaikaan - pimeinä syysöinä - maahisten olevan liikkeellä. En ole pimeään vuorokaudenaikaan uskaltanut lähteä hakemaan huhulle vahvistusta, vaan näin päivänvalolla rohkenin käydä alueella käyskentelemässä. Kirkkoniemessähän on vielä 1700-luvun alussa ollut käytössä hautausmaa, jonka hautoja on sittemmin siirretty kuvakirkon kupeessa olevaan "vainajien varvikkoon". Nykyäänkin Kirkkoniemessä näkyvät kuopat ovat siis vanhoja hautoja, joissa äitinikin oli pienenä kuulemma tietämättömänä rosvoa ja poliisia leikkinyt. Monia hautoja on vyörynyt hiekkatörmien mukana Oulujärveen, ja rannalta onkin löytynyt todella paljon ihmisten luita.





Kävin keväällä dosentti Reijo Heikkisen Paltaniemi -aiheisella luennolla Kaukametsässä, ja siellä olikin salin täysi kuuntelemassa seudun värikästä ja vaiherikasta historiaa.
Paltaniemi on ollut aikoinaan koko tienoon henkinen ja kulttuurillinen keskus, jossa ruotsinkielinen sivistyneistö ja muut silmäätekevät säätyläiset ovat asuneet ja vaikuttaneet sopisoinnussa suomalaisten talonpoikien ja muun työväen kanssa. Vasta rautatien tulo Kajaaniin 1900-luvun alussa toi asiaan muutoksen. Nykypäivänä noista kylän kulta-ajoista muistuttaa kuvakirkko, vanha pappila ja monet muut vanhat rakennukset, ja Eino Leinon ja Elias Lönnrotin kulttuuriperintöä kantava kylätalo.



Koko Suomen mittakaavassa Paltaniemi on ainutlaatuista aluetta; yhtä vahvaa tarinaperinnettä ei kuulemma löydy mistään muualta. Muistan itsekin monet lapsuudessani kuullut, Paltaniemestä kertovat kummitustarinat ja muut kertomukset esimerkiksi peltoon kätketystä kirkonkellosta, ja nämä tarinat muodostavatkin tämän nukkuvan kylän ylle myyttisen tunnelman.

Kurkkaa Reijo Heikkisen kokoamia, muutamia kummitustarinoita Paltaniemeltä täältä!

Itse omien sekä läheisten lukuisten kokemusten johdosta uskon vahvasti henkimaailmaan, ja olen myös kasvanut uskonnollisessa piirissä, silläkin voi olla osuutta asiaan. Se on samalla hyvin kiehtovaa että myös pelottavaa...ja sellainen seikka, joka vahvasti jakaa ihmisiä.
Jokainen uskoo mihin haluaa, mutta itse en oikein osaa olla uskomatta, että ei olisi olemassa muuta maailmaa kuin tämä tässä, minkä me näemme ja koemme. Ehkä se on jotenkin lohduttavakin ajatus tässä pahassa maailmassa, jossa tapahtuu järkyttäviä vääryyksiä koko ajan - ajatus siitä, että jossain on olemassa vielä joku toinen, parempi paikka...

Mahtaakohan meidän 1800-luvun savusaunassa olla saunatonttuja? Tiedä häntä, mutta jos on, niin hyvät löylyt saa kyllä tuossa saunassa osakseen...tarinoiden mukaanhan saunatontut jäävät talonväen käytyä kylpemässä saunomaan viimeisiin löylyihin, ja ovat erityisen mieltyneitä vanhoihin savusaunoihin.

Kuva: Tyynelän tontut

Oheisessa kuvassa poseeraavia, ihania tonttuja voi muuten käydä kurkkimassa Tyynelän tontut -sivulta!





Näimme Paltaniemen venesatamassa näitä hauskannäköistä lajia harrastavia heppuja - en tiedä mikä laji lienee viralliselta nimeltään? Mutta siinä surffaillaan laineilla tuulen puhaltaessa suureen purjeeseen. Kelikin oli siihen touhuun mitä otollisin. Todella kivan näköistä touhua!

Sitten sujuvasti muihin aiheisiin! Ensin muutama kuva tuoteuutuuksista.

Paratiisipajalta tuli ihania tuoksukynttilöitä lisää mansikkakakun, suklaan ja appelsiinin tuoksuisina, lisäksi sitten mansikka-astianpesuainetta ja jouluntuoksuista siivoussuihketta. Nämä muuten ovat todella suosittuja, varsinkin nuo pesuainepullot hupenevat nopeasti, sillä niitä tilattiin kokeeksi vain pieni erä ja monta pulloa on jo huvennut. Katsotaan, tilataanko jouluksi vielä lisää, mutta jos mielii näitä saada, kannattaa olla nopea :)

Svaneforsilta saatiin aivan ihanan ylellisen pehmeitä huopia, tyynynpäällisiä, keittiöpyyhkeitä ja rottinkilyhtyjä.

Ei muuta kuin hakemaan tuotteoita uuteen kotiin! Ollaan avoinna arkisin 12-18, la 12-15, alkavalla viikolla torstai voi jäädä tosin välistä perhejuhlien vuoksi. Verkkokauppahan on auki aina, joten jos ei pääse paikalle, niin käykäähän tekemässä ostokset sieltä, helposti ja mukavasti kotisohvalta käsin :)

En voi vastustaa kiusausta päästä sanomaan jotain tästä kuluneen viikon kananugetti-episodista, josta varmasti jokaisella on jokin mielipide. Kerronpa siis omanikin.
Halvallahan ei hyvää saa, se on fakta. Ja jos joku haluaa syödä huonoa ja maksaa siitä vähän, niin sehän on täysin OK. Mielestäni kaiken lähtökohtana on se, että kuluttajan täytyy tietää, mitä syö, mistä hän maksaa. Monet sanovat, että mitä ruikutatte, noitakin teurasjätenugetteja ja hevosenlihalasagneja söisi moni maailman miljoonista nälkäänäkevistä ilolla. No ihan varmasti söisikin, ei se ole silti mikään syy kusettaa kuluttajia. Jos aina vedotaan siihen, että huonomminkin voisi mennä, ei kehitystä tapahdu koskaan. Tuskin se, että täällä kiinnitetään huomiota ruoan laatuun ja paikkaansapitäviin pakkausmerkintöihin, on nälkäänäkeviltä jotenkin pois.

Suosittelen asiasta kiinnostuneita kurkkaamaan vaikkapa Syötäväksi kasvatetut -kirjan kirjoittajan Elina Lappalaisen blogia, jossa näitä asioita käydään perusteellisemmin läpi. Mutta ei voi olla oikein, että eineslasagnea myydään lasagnena, jos se sisältää "koneellisesti eroteltua broileria". Tällöin vähintäänkin nimi pitäisi muuttaa broilerilasagneksi, sillä broilerin teurasylijäämämurut eivät vastaa kenenkään mielikuvaa lasagnesta, johon joka reseptin mukaan tulee naudanliha-bolognesekastike. Tällaiset seikat ovat niitä, mitkä tökkii, ja sama nugettien kanssa. Olen nähnyt netissä videoita nugettien valmistuksesta (tähän hätään en löytänyt, olisin muuten linkittänyt), ja se on kyllä kaukana siitä, mitä maalaisjärjellä voisi ajatella niiden sisältävän, vaikka jokainen tajunnee ettei ne mitään sisäfileitä ole. Rehellisyyden puute tässä on ainakin omasta mielestä se suurin ongelma, vaikka en kyllä kieltämättä keksi, miten nugettien sisältämä teurasmoska olisi pakkausselosteeseen puettavissa rehelliseksi, mutta kuitenkin myyväksi tuoteselosteeksi...

Toinen tutustumisen arvoinen blogi on Kemikaalicocktail, eli jos oma hyvinvointi kiinnostaa ja tuotteiden lisäaineet pelottaa, kannattaa käydä kurkkaamassa. Siellä myös tästä nugetti-casesta oma postauksensa.
Tämä yhteiskunta on sen verran vinoutunut, että puolueetonta ja totuudenmukaista tietoa saadakseen sitä on osattava etsiä itse, ja mm. näiden blogien kautta olen sitä itse aika hyvin löytänyt.

Sanottakoon vielä, että en itse ole todellakaan näissä asioissa täydellinen. Eikä sitä täydellisyyttä keneltäkään tarvitse edes vaatia. Nämä asiat paranevat jo pienilläkin valinnoilla, ostos kerrallaan parempaan päin...välillä tuntuu, että olen niin kuin autokoulun opettaja aikoinaan: "älä tee niinkuin minä teen, tee kuten minä sanon", käynhän minä syntinen joskus Ikeassa, ostan eineksiäkin, enkä todellakaan jaksa alkaa miettiä joka helkkarin ostoksen vaikutusta maapallon hiilijalanjälkeen ja ilmastonmuutokseen. Eihän sitä muuten ehtisi muuta tekemäänkään. Mutta kun vähän perehtyy asioihin, alkaa tiedostamattaan jo tehdä parempia valintoja. 

Itse maksan mieluusti enemmän sellaisesta ruoasta, jonka tiedän olevan rakkaudella tehtyä, esimerkiksi pienen ja paikallisen tuottajan tekemää, ja jossa tuotantoeläinten olot on tehty mahdollisimman hyviksi. Se ei tarkoita, että suosisin vain kotimaista/kainuulaista ruokaa, vaan ulkomailla voi sielläkin suosia vastaavasti paikallista/luomua tuotantoa. En ehkä olisi halunnut syödä Pariisissa käydessäni Pekka Heikkisen leipää, vaikka se hyvää onkin - ei ole järkevää rahdata ruokaa pitkien matkojen takaa, jos vastaavaa saa läheltäkin. Pariisissa halusin syödä paikallista ruokaa, kulmaleipomoiden patonkeja ja pienten ruokapaikkojen taidonnäytteitä. Jos ruisleipää olisin halunnut saada, olisin halunnut sitä paikallisen leipurin tekemänä (ruisleipää Ranskasta? Turha toivo.)

Niistä tuotteista mitä ei saa Suomesta - banaanit, appelsiinit, riisit sun muut - niissä voi koettaa suosia luomua ja Reilun Kaupan tuotteita mahdollisuuksien mukaan. Sillä lailla saadaan ehkä vähän helpotettua kehitysmaiden nälkäänäkevien hätää, sen sijaan että lähetettäisiin meidän broileri- ja hevosenlihalasagnet ja kananugetit sinne syötäväksi ;)

Loppukevennyksenä sitten sanoista kuviin todistettakoon toteen äskeinen väite omasta epätäydellisyydestäni tässä ruoka-asiassa: kävimme miehen kanssa päivällisellä kiinalaisessa ravintolassa. En tiedä oliko raaka-aineet luomua tai läheltä, mutta hyvää oli!
Kyseessä siis paikallinen Golden Dragon -ravintola, jossa on kauniit, teemaan sopivat puitteet, kiva henkilökunta ja todella hyvät ruoat!

Harmittavan usein noin yleisesti ottaen ruokapaikoissa kerrotaan avoimesti esimerkiksi lihojen alkuperää. Useimmiten en sitä myöskään kysy, tietohan lisää tuskaa, joten joskus on vain parempi pitäytyä epätietoisuudessa...mutta silloin tällöin kyllä kyselen, mistä lihat tulevat, ja huomaan vastauksen vaikuttavan valintoihini. Etenkin lihassa alkuperä on tärkeää, sillä liha tulee eläimistä, jotka ovat eläneet oikean elämän. Kotimaista valitessa on suuri todennäköisyys, että eläimellä on ollut ainakin kohtalaisen hyvät elinolosuhteet, ulkomaisesta ei tiedä senkään vertaa. En usko, että pystyisin muuttumaan täysin kasvissyöjäksi, mutta haluaisin, että syömäni liha olisi peräisin mahdollisimman onnellisen elämän eläneestä eläimestä. Ulkomaistakin lihaa söisin mieluusti luomuna. Paljon vain tulee sellaisia tilanteita, että valinnanvaraa ei juuri ole, vaan on syötävä sitä mitä kulloinkin on saatavilla - vaikkapa reissun päällä. Ilahduttavaa kuitenkin on huomata, miten paljon luomun osuus on koko ajan lisääntynyt, ja sopii toivoa että suunta nousee edelleen!

Loppuun vielä tärkeä vetoomus kaikille, eteenkin kainuulaisille; suunnitteilla oleva lähiteurastamo Sotkamoon kaipaa tukea! Mikäli haluamme tänne saada mahdollisimman helpolla hyvää lähilihaa, ja lyhentää eläinten nykyisellään pitkiä teuraskuljetuksia, tarvitaan jokainen kynnelle kykenevä auttamaan. Teurastamo siis vaatii suuren omarahoitusosuuden, ja sitä suunnitellaan osakepohjaiseksi...eli kaikki kuluttajat, yhteisöt, tuottajat ja yritykset voivat lunastaa 400 e arvoisia osakkeita, joita täytyy saada kasaan 450 000 e edestä, jotta homma toteutuu. Tämän kuun loppu on takaraja ennakkositoumuksille. NYT kaikki mukaan, osoitteesta www.tukinetti.net löytyy lisätietoa ja lomake sitoumuksen täyttämiseen!

Iloa alkavaan viikkoonne!