Rusinat pullasta

Lumi tuli ja suli melkeinpä samantien, ja nyt sitten on maa taas mustana ja puut paljaina.
Kellojakin siirrettiin talviaikaan, joten illat pimenee entistä joutuisammin, alkaa olla vuoden pimein aika käsillä.
Ei kuitenkaan auta märehtiä murehtien, vaan ottaa ilo irti siitä, mitä annetaan.

Pian - alle 2 kk päästä - on sentään joulu!
Toivottavasti myös maa valkeana ja mieli itse kullakin iloisena :)
Joulunalusvalmistelut ovat yksi parhaista asioista, mitä tiedän...mieli palautuu aina kauas lapsuuteen ja niihin samoihin ajatuksiin ja tunnelmiin kuin silloin, kun joka joulukuun aamu juostiin avaamaan uutta suklaakalenterin luukkua, kun istuin hartaasti kirjoittamaan ylös paperille lahjatoiveita Joulupukille ja kun illan hämärryttyä kurkin ikkunasta, josko näkisin vilauksen tontusta.

Kuva: Tyynelän tontut

Piparin, kanelin, neilikan, joulukuusen neulasten ja hyasinttien huumaavaa tuoksua, lämmintä glögiä, värikkäiden lahjapapereiden rapinaa, paukkuvat pakkaset, pimeä tähtitaivas ja paksut, valkeat nietokset.
Läheisten yhdessäoloa, saunomista, syömistä, aattoaamun telkkariohjelmia.
Mm. näistä asioista muodostuu yhä edelleen minun jouluni - entäs mistä sinun joulusi on tehty?

Mukavaa huomata, miten moni on tullut seurailemaan tämän blogin menoa!

Jos totta puhutaan, minulla ei koskaan ollut varsinaista tarkoitusta alkaa blogia edes pitämään, kaikki tapahtui vähän "vahingossa" kun perustin 2008 kuvitustöitä varten oman toiminimen ja aloin kirjoittelemaan työtehtäviin liittyviä päivityksiä ylös nettisivuilleni. Minähän en osaa pitäytyä vain yhdessä aiheessa, joten jutut lähti vähän rönsyilemään ja pian kerroinkin kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Siitä tuli vähän kuin oma nettipäiväkirja, enempi itseäni kuin muita varten. Olen ollut aina luova persoona, joka on tykännyt pitää päiväkirjaa pikkutytöstä saakka ja purkaa taiteellisen puoleni tuotoksia ylös paperille - tässä tapauksessa myös tietokoneelle.

Huomasin sitten, että blogiahan oikeasti seuraa jotkut ihmiset, kun sain kirjoituksista sähköpostiin palautteita ja kuulin toiveita mahdollisuudesta kommentoida blogin päivityksiä. Siitä sitten siirsin kirjoittelut tänne Bloggeriin, ja nyt viitisen vuotta myöhemmin ollaan tässä pisteessä, että varsin suuri joukko seurailee meidän perheen ja maalaispuodin menoa. Hieno juttu, ja mukava päästä jakamaan ajatuksia ja tunnelmia niistä kiinnostuneiden kanssa.

Jälkiviisaana voin nyt todeta, että onneksi ryhdyin pitämään blogia, sillä on todella hauska uppoutua mukaan vuosien takaisen minäni menoon ja mietelmiin ja huomata, miten paljon voikaan ihminen kasvaa ja muuttua lyhyessäkin ajassa.

Nyt jatkossa blogi siis löytyy nimellä Rusinat pullasta, ja tarkoituksena on esitellä maininnan arvoisia löytöjä ja omasta kokemuksesta hyväksi havaittuja asioita, kuten tähänkin asti. Mitään maksettua mainossaastetta täällä ei jatkossakaan tule takuulla olemaan, joten kaikki mitä täällä mainostan, perustuu puolueettomiin, henkilökohtaisiin arvioihin.

Mikä tekee tästä blogin pitämisestä äärimmäisen kiinnostavaa on se, että koska tämä peilaa paljon omaa ja perheeni elämää, jatko-osat ovat täysin avoimia. Mitään ei ole käsikirjoitettu valmiiksi, koska elämää ei voi käsikirjoittaa. En siksi edes yritä tehdä turhan tarkkoja suunnitelmia siitä, mitä tämä tulee pitämään sisällään ja mistä kaikesta kirjoitan, koska en voi tietää, mihin elämä kuljettaa. Tapahtui mitä vain, tavoitteenani on kyetä löytämään jokaisesta elämäntilanteesta ne parhaat palat ja kaikki ne tekijät, jotka auttavat jaksamaan. Rusinat pullasta siis!

Siitä puheenollen pieni katsaus uuteen tuttavuuteen Kajaanin keskustassa: tyylikäs, uusi kirppispaikka Raatihuoneen torilla; Tarinagalleria.

Kävin paikan ihan pikaisesti katsastamassa, ja tykästyin näkemääni, paikka oli todella avara ja siisti, tavarat kauniisti ja huolitellusti esillä. Ei tullut sellaista "halpaa" vaikutelmaa, kuten kirppareilla usein. Pitää ehdottomasti tulla käymään jatkossakin! Meilläkin olisi tuota kirppiskamaa varmasti varastossa vaikka kuinka myydä asti, kun vain jaksaisi ja ehtisi ne joku päivä käymään läpi..

Kirppisten idea on loistava; kierrättää itselle tarpeettomia tavaroita joidenkin toisten iloksi. Mikä on toisen roska, on toisen aarre. Varsinkin tällaista laatuvaikutelmaltaan parempaa kirppistä olen kaivannut, ainakin siitä asti kun menin lukemaan näitä vähemmän hyviä kirppislöytöjä. 

No, meitä on moneen junaan, mutta onneksi suurin osa kirppisharrastajista on fiksua väkeä!

Yksi ehdottomia huvejani on kierrellä pieniä putiikkeja ja tutkia niiden tarjontaa. Inhoan isoja kauppoja ja ihmispaljoutta, vaikkakin marketeissa joutuu ihan tiettyjä tuotteita saadakseen usein käymäänkin. Pyrin silti tekemään mahdollisimman paljon hankintoja pienistä liikkeistä, ja aina parempi, jos kyseessä on joku paikallisen pitämä, ei-ketjuliike.

Kajaanista ja lähikunnista tällaisia tulee heti muutama mieleen: kahvila Murunen ja hyvinvointikauppa Ihana Sotkamossa, sekä kajaanilaiset lähiruokatori Kaisun Kahveri, eettisten ja ekologisten tavaroiden puoti Versokauppa, alusvaateliike Sillä Chic sekä merkkivaatteiden ja asusteiden liike Chicret.

Myös uusi mattoliike Mattoidea on avannut ovensa Bio Rexin rakennuksessa, en ole vielä käynyt kiertelemässä, mutta heti seuraavan mattohankinnan kohdalla varmasti käyn tutustumassa - ja mieluummin sieltä ostankin jos sopiva kohdalle vain sattuu, koska paikallista yrittäjää on aina ilo tukea.

Kannustankin kaikkia tekemään vaikkapa joululahjaostoksia näistä kaupunkikuvamme ja palvelutarjontamme piristysruiskeista, jotta saisimme iloita ja asioida niissä jatkossakin!

Huomasinpa kauppareissulla tätä kivaa piparkakkurahkaa maitohyllyssä, ja päätin oitis pistää sen testiin. Ensin meinasin tehdä siitä pipari-juustokakkua, mutta näin alkuun päädyin erittäin simppeliin suklaa-piparirahkaan. Purkillinen suklaakermaa vaahdotetaan, lisätään yksi piparirahkapurkki, sekoitetaan ja jaetaan annoslaseihin, piparimuruja päälle. Valmis!

Hyvien ruokien ja herkkujen kokkailu auttaa kummasti, jos orastava syysalakulo meinaa iskeä. Ainakin jos on yhtä perso herkuttelija kuin minä ;)

Tuli tässä testattua myös tällainen itsetehty valkosipulileipä.

Tein sen normaalin patongin ohjeella, mutta tein taikinasta levyjä, jonka päälle ripottelin raastettua Mustapekka -valkosipulituorejuustoa ja pyöräytin rullalle kuin kääretortun.

Hyvää tuli!

Loppuun vielä terkut meidän myymälävastaavalta, joka esittelee kaunista tähtiessua, joka löytyy meiltä one-size -koossa sekä vaaleanpunaisena että sinisenä. 2,5-vuotiaalle neidille ehkä hieman iso vielä, sopivin noin 3-5-vuotiaille. Käykäähän hakemassa pikkuleipureille ihana asu kokkaus- ja leivontapuuhiin!

p.s. Muistattehan, että arvonta on vielä käynnissä! Kurkkaa se pari päivitystä alempaa ja osallistu, niin voit voittaa kivoja palkintoja :) aikaa on vielä huominen päivä!