Tunnelmointia

Kylmä syystuuli on alkanut puhaltaa talvea yhä lähemmäs ja karsia puita alastomiksi, mutta luonto hehkuu paikoin vielä upeissa ruskan sävyissä. Vuoden mielestäni paras ajanjakso, joulu, tekee myös tuloaan - enää 3 kuukautta!

Jostain luin jutun niinsanotuista "jouluihmisistä", joille joulu on enemmän kuin muutama päivä vuodessa - se on mielentila, joka kestää koko vuoden ympäri. Kuulostaa hassulta fiilistellä piparintuoksua ja leipoa joulutorttuja juhannuksenakin, mutta toisaalta ymmärrän heitä. Joulussa on jotain ainutlaatuista, jotain vilpitöntä uskoa hyvään ja ripaus taikaa. Se on hyvän tahdon ja antamisen aikaa. Ennen vanhaan joulurauhan aikaan tehdyistä rikoksista sai kovemman tuomion, nykyäänhän Turun Brinkkalan talon parvekkeelta televisioitava joulurauhan julistus on lähinnä muodollinen perinne. Vaikka joulu on menettänyt paljon alkuperäistä merkitystään, on sillä vahva asema suomalaisten sydämissä.

Jouluna on lupa ottaa rennosti, syödä hyvin, viettää laatuaikaa läheisten kanssa ja nauttia sen tunnelmasta kaikilla aisteilla. Havuntuoksuinen joulukuusi, mausteinen glögi, neilikat, piparit, pimeässä illassa hehkuvat lumipallolyhdyt, paksut ja valkeat nietokset, kimaltavat joulukoristeet. Sen parempia muistoja lapsuudestani ei löydy, kuin mitä joulun aikaan koin. Joka-aamuinen suklaakalenterin avaus, lahjatoivelistan kirjoitus ja toiveikas odotus, muistaisiko pukki varmasti tuoda lahjat perille asti.

Ei siis liene suuri synti, että tuota lapsenomaista tunnelmointia haluaa vaalia muulloinkin, kuin itse joulun aikaan? Meitä ihmisiä on monenlaisia, ja itse lukeudun niihin, jotka elävät voimakkaasti muistojen ja aistien kautta. Minulle ovat ensisijaisen tärkeitä arjen pienet piristykset - hyvä kirja, lämmin huopa, tuoksukynttilöitä illan hämyssä, kaikki kaunis tavara, minulle tärkeiden arvojen vaaliminen. Kotitekoinen kasvonaamio tai vartalokuorinta tekee pitkäksi aikaa hyvän olon ja tuo hymyn huulille. 

En koe elämän pienistä(kin) iloista nauttimista naiivina, tiedän kyllä miten kylmä ja julma paikka maailma osaa olla - ja juuri siksi tarvitsen jotain, mihin tukeutua, etten masentuisi kaikkea pahuutta päivät läpeensä pohtiessa. Toiset ihmiset ovat kyynisempiä ja kylmempiä luonnostaan, ja osaavat suhtautua tapahtuviin asioihin neutraalisti. Joskus kieltämättä toivon itsekin, että osaisin ottaa asiat yhtä huolettomasti, mutta aina kokiessani niitä ihania elämyksiä, pieniäkin, muistan miten onnellinen olenkaan.

Sitten pieni ruokavinkki kylmiin syyspäiviin; mausteinen kanakeitto.

Olen tehnyt aikaisemmin monia eri variaatioita tästä kyseisestä ruuasta, mutta nyt löysin Sen Oikean, enkä enää haikaile paremman perään. 

Mausteinen kanakeitto

Resepti mukailee pitkälti täältä löytämääni, pienin muutoksin.

Suurinpiirtein se menee näin:

8-10 dl vettä

800 g Kariniemen hunajamarinoituja paistisuikaleita

3 porkkanaa

1 kanafondi

2 tl curryä

ripaus kurkumaa

100 g pakastemaissia (itse laitoin herne-porkkana-maissia ja hieman keittojuureksia)

1-2 rkl venhäjauhoja

100 g sulatejuustoa

1 pkt kananmakuisia nuudeleita

Raasta porkkanat. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Paista kanasuikaleet pannulla ja lisää veteen tai lisää ne kiehuvan veden joukkoon kypsymään. Lisä joukkoon raastetut porkkanat, kanafondi ja mausteet sekä pakastevihannekset ja keitä hiljalleen n. 15 min (jos kanat on paistettu etukäteen, ei tarvitse keittää niin kauaa). Lisää joukkoon sulatejuusto ja anna sen sulaa keittoon. Siivilöi sekaan venhäjauhot ja anna suurustua. 

Keitä nuudelit ohjeen mukaan erillisessä kattilassa ja lisää joukkoon, tai mikäpä estää lisäämästä nuudelit suoraan keittoon ja mausteet perään (jos haluaa mausteisemman keiton). Varsinkin nuudelipussin chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä siinä on melko mukavasti potkua. 

Nuudelien sijaan voi keittoon laittaa muutakin pastaa tuomaan ruokaisuutta, esimerkiksi raketti-spagettia tai muuta pienikokoista pastaa.

Ja okei, kanaa ei tarvitse välttämättä ihan noin paljoa, itse vain pidän siitä että keitossa on lihaa muutenkin kuin sattumina, ja jotenkin paistisuikaleet sopivat tähän filesuikaleita paremmin. Mutta kukin makunsa mukaan!

Taatusti hyvä ja lämmittävä keitto, jonka voi halutessaan pakastaa annoksiin vastaisen varalle (tällöin kannattaa ehkä jättää nuudelit keitosta pois, ja lisätä niitä joukkoon vasta kun keittoa lämmitetään uudelleen). Voin sanoa, että parempaa kanakeittoa en ole ennen syönyt - jos jollain on pistää paremmaksi, otan mielellään ohjeita vastaan, sillä rakastan kanakeittoja!

Myös pizzaa tulee melko usein tehtyä, ja sen kotitekoisissa versioissa on vain taivas rajana. Toiset pitävät pannupohjasta, kun taas itse tykkään tehdä rapean ja ohuen pohjan, eikä täytteitäkään mielestäni saa olla montaa. Tässä testissä punasipuli-tomaatti-pepperonipizza.

Omatekoinen pizza

Hassua, miten silloin reilut 4 vuotta sitten, kun aloin pitämään nettisivujeni ohella päiväkirjaa, en ajatellutkaan, että siitä tulisi tällainen blogi. En edes seurannut silloin blogeja. Enkä oikeastaan nytkään tee tätä mitenkään isommalle ihmisjoukolle, vaan kokoan tähän lähinnä omia ajatuksia ja kokemuksia - ja onneksi niin, sillä menneitä päivityksiä itse selatessani olen onnistuneesti pystynyt palaamaan takaisin moniin sellaisiin hetkiin, jotka muuten varmasti olisivat jo unohtuneet. Olen aikuisiälläkin pitänyt sellaista ihan perinteistä kynä ja paperi -päiväkirjaa, ja tämä nettiversio on vain eri muoto siitä - sillä erotuksella toki, että tässä ei luonnollisesti jaeta mitään henkilökohtaisempia ajatuksia.

Ihmisillä on kaikilla omat tapansa käsitellä asioita - toisilla se on omiin oloihinsa vetäytyminen, toiset tekevät musiikkia, jotkut tarttuvat pulloon joka käänteessä, monet vain parhaansa mukaan ovat ajattelematta, joku uppoutuu harrastuksiinsa, minä taas piirrän ja kirjoitan. Se on ollut koko ikäni minulle ominaisin tapa kanavoida sitä kaikkea, mitä koen ja mitä mielessä liikkuu. Todellisia vaikeuksia ja stressiä taas pakenen lähtemällä omiin oloihini luonnon helmaan. Se auttaa aina ja takuuvarmasti.

Tälläkin hetkellä ulkona paistaa kylmästi komea aurinko ja syksyn värit leiskuvat. On siis aika lähteä ulos ja nauttia siitä. Eihän sitä tiedä, milloin tulee vaikka ensilumi.