Hyvää alkavaa viikkoa ja joulukuun 2. päivää!
Täällä on saatu nauttia (kaikki eivät ehkä nauti, mutta minä kyllä) lumesta, jota on satanut nyt koko viikonlopun taivaan täydeltä. Aurinkokin malttaa näyttäytyä ulkosalla ja pieni, poskipäitä pureva pakkanen nipistelee ulkosalla. Täydellinen ulkoilukeli siis!
Jaetaanpa sitten tämän päivän ajatelma:
"Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma."
Täällä on saatu nauttia (kaikki eivät ehkä nauti, mutta minä kyllä) lumesta, jota on satanut nyt koko viikonlopun taivaan täydeltä. Aurinkokin malttaa näyttäytyä ulkosalla ja pieni, poskipäitä pureva pakkanen nipistelee ulkosalla. Täydellinen ulkoilukeli siis!
Jaetaanpa sitten tämän päivän ajatelma:
"Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma."
Tämä usein aika kliseinenkin lausahdus kätkee sisäänsä suuren viisauden. Se on myös osittain jatkoa eiliselle ajatelmalle "on parempi epäonnistua jonkin asian tekemisessä, kuin onnistua siinä ettei tee mitään".
Mitenkö niin? No siten, että nämä epäonnistumisia odottavat kyynikot tuskin ovat niitä ihmisiä, joita kannattaa omaan lähipiiriin sisällyttää. Ne vievät energiaa ja elämäniloa sen sijaan, että jakaisivat sitä ympärilleen. Siksi onkin hyvä osata tylysti jättää ne ihmiset omasta elämästä pois ilmapiiriä ja iloa myrkyttämästä. Fakta on, että koskaan ei voi tulla toimeen kaikkien kanssa. Ei, vaikka miten yrittäisi, aina on niitä, joiden kanssa ei vain löydy yhteistä eivätkä mielipiteet kohtaa.
Entäs sitten? Maailmaan mahtuu.
Siksi kannattaa nähdä vähän vaikaa löytääkseen juuri ne oman elämän sankarit, ilopillerit, tukipilarit ja muut tärkeät henkilöt. Ja pitää niistä lujasti kiinni. Maailma ei sinua kaipaa, mutta sinä voit olla jollekin koko maailma.
Olen joskus jostain löytänyt seuraavan kuvan kaltaisen ajatelman:
Ensin pidin mietelmää vähän jonninjoutavana ja höttöisenä, mutta mitä enemmän aloin asiaa ajatella tarkemmin, sitä todemmalta se alkoi tuntua. Sillä niinhän se on: elämässä tärkeää on kaltaistesi "kahelien" ihmisten löytäminen. Niillä muilla ei ole mitään väliä!
On helpottava tunne, kun tiedostaa sen tosiasian, että ei todellakaan tarvitse ottaa itseensä, jos joku ei sinusta pidä tai sinä hänestä. Itse koetan olla kaikkia kohtaan lähtökohtaisesti ystävällinen, ja jos joku ei ole sitä minulle, miksi välittää siitä? Se on ihan hänen oma häpeänsä.
Nykyään aina, kun eri tilanteissa vastaan tulee ihmisiä, jotka voisivat saada - ja ovat ennen saaneetkin - mielen pahoitettua tökeröllä käytöksellä tai tylyillä sanoilla, ensimmäinen reaktio on yleensä leveä hymy. Heidän kanssaan ei todellakaan kannata asettua samalle tasolle, vaan näyttää, että vaikka maailmalla olisi antaa sata syytä itkuun, sinulla on puolestasi antaa tuhat syytä hymyyn. Meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, myös niillä maailman murjomilla hapannaamoilla. Antaa heidän elää elämänsä kaiken sen negatiivisuuden vallassa, meidän muiden ei ole pakko sortua samaan.
Kenelle sinä voisit olla tänään koko maailma?
Mitenkö niin? No siten, että nämä epäonnistumisia odottavat kyynikot tuskin ovat niitä ihmisiä, joita kannattaa omaan lähipiiriin sisällyttää. Ne vievät energiaa ja elämäniloa sen sijaan, että jakaisivat sitä ympärilleen. Siksi onkin hyvä osata tylysti jättää ne ihmiset omasta elämästä pois ilmapiiriä ja iloa myrkyttämästä. Fakta on, että koskaan ei voi tulla toimeen kaikkien kanssa. Ei, vaikka miten yrittäisi, aina on niitä, joiden kanssa ei vain löydy yhteistä eivätkä mielipiteet kohtaa.
Entäs sitten? Maailmaan mahtuu.
Siksi kannattaa nähdä vähän vaikaa löytääkseen juuri ne oman elämän sankarit, ilopillerit, tukipilarit ja muut tärkeät henkilöt. Ja pitää niistä lujasti kiinni. Maailma ei sinua kaipaa, mutta sinä voit olla jollekin koko maailma.
Olen joskus jostain löytänyt seuraavan kuvan kaltaisen ajatelman:
Ensin pidin mietelmää vähän jonninjoutavana ja höttöisenä, mutta mitä enemmän aloin asiaa ajatella tarkemmin, sitä todemmalta se alkoi tuntua. Sillä niinhän se on: elämässä tärkeää on kaltaistesi "kahelien" ihmisten löytäminen. Niillä muilla ei ole mitään väliä!
On helpottava tunne, kun tiedostaa sen tosiasian, että ei todellakaan tarvitse ottaa itseensä, jos joku ei sinusta pidä tai sinä hänestä. Itse koetan olla kaikkia kohtaan lähtökohtaisesti ystävällinen, ja jos joku ei ole sitä minulle, miksi välittää siitä? Se on ihan hänen oma häpeänsä.
Nykyään aina, kun eri tilanteissa vastaan tulee ihmisiä, jotka voisivat saada - ja ovat ennen saaneetkin - mielen pahoitettua tökeröllä käytöksellä tai tylyillä sanoilla, ensimmäinen reaktio on yleensä leveä hymy. Heidän kanssaan ei todellakaan kannata asettua samalle tasolle, vaan näyttää, että vaikka maailmalla olisi antaa sata syytä itkuun, sinulla on puolestasi antaa tuhat syytä hymyyn. Meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, myös niillä maailman murjomilla hapannaamoilla. Antaa heidän elää elämänsä kaiken sen negatiivisuuden vallassa, meidän muiden ei ole pakko sortua samaan.
Kenelle sinä voisit olla tänään koko maailma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti