maanantai 23. joulukuuta 2013

23. luukku: Aatonaaton tunnelmia

Vähiin ne käy ennenkuin loppuu...
nimittäin päivät ennen juhlista jalointa, eli joulua!


Vielä yksi yö, ja voidaan taas asettua aloilleen ja viettää muutama päivä laatu- ja luppoaikaa läheisten kanssa.

Täällä Kainuussa onneksi on vielä ainakin väriksi lunta maassa, vaikka hilkulla on että sulaako se pois kun keli keikkuu koko ajan nollan molemmilla puolin. Mutta ei sentään ihan ole maa paljaana, kuten suuressa osassa Suomea. Eihän se lumi yksin joulua tee, mutta ei käy kieltäminen etteikö valkoinen maa virittäisi vaivattomammin asianmukaiseen tunnelmaa. Mielikuvat joulun ihmemaasta ovat vahvasti paksujen nietosten, paukkuvien pakkasten ja kuuraisten puiden värittämät, eikä joulukorteissa näy vesisateiden piiskaamia, paljaita katuja tai masentavan mustia maisemia. Silti, juhlatunnelma on vahvasti mielentilakysymys, ja oikeanlaiseen fiilikseen pääsee aivan varmasti myös ilman hohtavia hankia :)


Tunnetusti tyypillisenä tunneihmisenä uppoudun jouluisin myös omiin, lapsenomaisiin haavemaailmoihini...en suostu uskomaan, etteikö joulussa olisi ripaus taikaa tai että joulupukkia poroineen ei oikeasti olisi olemassa. Niiden leikittely ajatuksissa auttaa säilyttämään sydämessä palan sitä lapsuuden joulua, jonka tunnetta aikuisena on niin vaikea saavuttaa. Ympäri vuoden haluan uskoa, että maailma on muutakin kuin tämä karu todellisuus, jonka näemme, ja ehkä tällainen ajattelutapa tekeekin minusta niin vahvasti jouluihmisen.

En pidä ollenkaan nykymaailman jouluhössötyksestä, materialistisuudesta ja pinnallisuudesta, joulu on niin paljon muutakin - tai oikeastaan aivan kaikkea muuta kuin materian määrä ja lahjoihin kulutettu rahasumma. On aika sääli katsoa, miten monet koettavat väen vängällä tehdä joulua, lavastavat hiki hatussa lapset, koirat ja kissat riviin joulukorttikuvia varten, puunaavat asunnon joka kolkan ja komeron kiiltäväksi, kokkaavat sormet ruvella jouluruoat alusta asti itse ja seistä pönöttävät ruuhkissa ja paketointipisteiden jonoissa saadakseen velaksi ostetut tabletit, pleikkarit ja pakolliset konvehtirasiat räikeän paperin alle piiloon odottamaan joulupukkia, joka sekin pitää muistaa tilata aatoksi. Mikäs siinä, jos tuo kaikki tehdään aidolla ilolla, mutta veikkaisin, että varsin moni lähtee touhuun mukaan pakon edessä, velvollisuudentunnosta ja muiden mieliksi.


Meillä ei todellakaan siivota joka nurkkaa edes joulun alla ja valmislaatikotkin ajavat asiansa, tärkeintä on asettautua oikeanlaiseen tunnelmaan ja olla vain ja nauttia hetkestä. Saunan ja ruuan päätteksi villasukat jalkaan ja sängylle lampaantaljojen ja huopien mutkaan suklaan ja hyvän kirjan kanssa kullan kainaloon, mukavaa musiikkia taustalle ja lapsen iloista leikkiä siinä sivussa, siinäpä ne hyvän joulun ainekset ovat kasassa!

Mahdollisimman stressitöntä joulua ja mukavia viime hetken jännityksen tunteita kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti