Väärää lihaa ja uusia tuulia

Hilpeää helmikuun loppua!

Juhlittiin tuossa sukupiirissä syntymäpäiväjuhlia aivan ihanassa ruokapaikassa, entisissä UPM:n kerhotiloissa, entisessä ravintola Pikantissa, joka tiloihin siirryttyään vaihtoi nimensä Wanhaksi Kerhoksi.

Samoissa tiloissa muistan isäni aikoinaan käyneen vastaanottamassa palkintoja urastaan UPM:n paperitehtaalla, ja tätä nykyä siellä toimii oikein tyylikäs ravintola. Paperitehtaan historia on tiloissa edelleen hyvin kattavasti esillä.

Söimme ruoat erillisessä, varatussa kabinetissa. Pöydän tuoreet tulppaanit vievät väistämättä ajatukset koko ajan lähemmäs kulman takana kärkkyvää kevättä, eikä ainakaan eilinen pilvetön auringonpaiste sitä vähentänyt... ihanaa, sitä tuntee taas heräävänsä horroksesta, uusia suunnitelmia ja ideoita tulvillaan!

Jokainen seurueestamme tilasi etukäteen ilmottamansa mieleisen annoksen, ja mieheni kanssa valitsimme kermaperunat naudan grillipihvillä.

Tuskinpa tämä annos sisälsi sitä viime päivinä peloteltua hevosenlihaa, vannoohan ravintola kuitenkin lähiraaka-aineiden nimeen ;-)

Ei sillä, että hevosenlihassa itsessään jotain järkyttävää olisi, lihaa siinä missä muutkin, vaikka itse en tunnesyistä sitä ihan ensimmäisenä olisi menossa syömään... jännä, miten paljon tottumukset ja piintyneet ajattelutavat vaikuttavatkin käytökseen!

Mutta eettisempäähän se olisi syödä ei-tehotuotettujen, uransa kunniakkaasti tehneiden käyttöeläinten lihaa. Koko kohun pointti mielestäni onkin nimenomaan se, että miten moista pääsee tapahtumaan, miksi asiakas ei voi enää luottaa selosteesta lukemaansa. Niille, jotka suhtautuvat kohuun "hällä väliä" -asenteella, suosittelen miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos hevosen sijasta kyseessä olisikin jokin tyystin muu raaka-aine, esimerkiksi kissa tai koira? Tai jokin pahasti allergisoiva, kuten pähkinä? Tässä tapauksessa se vain sattui olemaan hevosenliha, ja koko farssin pitäisi opettaa meidät tajuamaan, että kun ruoka tulee pöytään niin monen välikäden kautta kuin näissä tapauksissa, ei voi millään tietää, mitä kaikkea ruoka on käynyt läpi ja mitä se oikeastaan edes on, kun sen lopulta suuhun laitamme. Siksi mielestäni ei ole ollenkaan sama asia, ostaako suomalaista vai puolalaista pihviä sisältävä hampurilaisen, ainakin kotimaisen kohdalla on suurempi todennäköisyys siihen, että liha on jäljitettävissä, se on sitä mitä luvataan ja se on eettisemmin tuotettua kuin ulkomaisten massaketjujen.

Maailmassa on isompiakin ongelmia, on nälänhätää, joista kärsiville on täysin sama onko liha nautaa, hevosta vai ihan jotain muuta. Pointti ei kuitenkaan ole se - vai halutaanko, että kaikki ryhdytään tekemään samalla piittaamattomalla ja kuluttajaa halveksuvalla asenteella, "samapa se kuitenkin on mitä niille syöttää, parempi sekin kuin nähdä nälkää", niinkö? 

Kaikella kunnioituksella, minä ainakin välitän omasta terveydestäni sekä otan vastuuta valinnoistani sen verran, että suosin suomalaista ja mikä parhainta, luonnon puhtaita raaka-aineita, siinä määrin kuin suinkin vain pystyn. Ehkä vielä tässä saankin sen haaveilemani oman kasvimaan pystyyn, jotta voin edes omaksi ilokseni viljellä todellista lähiruokaa, joka ei ole tullut kymmenen eri maan ja vielä useampien ahneiden välikäsien kautta. Minä ainakin syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Siitä puheenollen, teinkin tuossa pienen salaattiannoksen, jollaisia pitäisi ehdottomasti tehdä useamminkin. Tuntuu, että kaikilta kiireiltä niiden väkertämiseen ei muka ehdi, vaikka ei ne juuri sen enempää aikaa vie kuin  muukaan ruoanlaitto. Heti huomaa kasvisten ja hedelmien syömisen vaikutuksen omaan jaksamiseen verrattuna raskaampiin ruokiin ja herkkuihin, jaksaa selvästi pidempään ja paremmin :-)

Nyt on lyöty lukkoon keväällä starttaavaa hanketta, jota voinen hieman raottaa... vireillä on seuraavantyylisen rakennelman pystytys Paltaniemen maisemiin. Vielä reipas pari kuukautta pitäisi jaksaa malttaa, ja siinä ajassa pitäisi maiseman ulkona olla hyvin erinäköinen kuin tällä hetkellä.

Sitä odotellessa!