Markkinoita, makeaa ja Kainuun merta

Se on taas sunnuntai, blogipäivä!

Taas on hyvä istahtaa, hengähtää hetki ja koota kulunut viikko pakettiin...tällä kertaa asiaa on niin paljon, ettei tiedä mistä päästä oikein aloittaisi ja siltikin jää varmasti puolet kertomatta.

Aloitetaan nyt kuitenkin jostain! 

Leivoin tuossa pitkästä aikaa pari kääretorttua, tällä kertaa pienesti erilaisella pohjalla...tavallisten jauhojen lisänä on mantelijauhoa, mikä antoi pohjalle mielestäni paremman rakenteen, ei ole ihan niin paksu ja höttömäinen kuin yleensä. Kannattaa kokeilla!

Täytteenä ylemmässä kuvassa olevassa suklaakääretortussa on suklaakermavaahto + tiramisurahka sekä alle sivelty mansikkasose (ei siis hillo, vaan ihan sokeroimaton, omista mansikoista tehty sose).

Vaaleassa kääretortussa on sama mansikkasose + mansikkakermavaahto + mansikkarahkaa. Mihinkään en lisännyt ylimääräistä sokeria, maustetussa kermassa ja rahkassa sitä oli aivan riittämiin ja kun jäähtynyt torttulevy kumotaan sokeroidulle leivinpaperille, sokeria tulee mukaan siinäkin.

Pohjan ohje löytyy Kaarina Roinisen leivontakirjasta (kuvan alempi resepti), suklaaversioon lisäsin itse jokusen ruokalusikan vahvaa kaakaojauhetta korvaamaan osin venhäjauhot.

Täällä Paltaniemellä päivät rullaa seesteiseen maalaistyyliin...aamuisin saa herätä lehmien kirmailuun vieruslaitumella, ja unenrippet voi karistella kävelemällä raikkaassa syyssäässä kasteisella aamunurmella, muuttolintuja ihaillen ja uuteen päivään heräävän kylän ääniä kuulostellen.

Viljat alkaa pikkuhijaa olla pelloilta puitu talteen, pian alkaa ihana juuresten syyssesonki kun porkkanat, perunat ja muut herkut korjataan kesän kasvun jäljiltä talteen talven varalle. 

Tuossa naapurissa onkin luvassa kiirettä, kun perunoita ja juureksia tuottavalla ja jalostavalla tilalla alkaa myös Maajussille morsian -ohjelman kuvaukset, toivotaan lykkyä tykö sekä satopuuhiin että morsiamen metsästykseen :)

Meille tuli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ihania retrolimonadeja lisää, myös tölkeissä, kannattaa ehdottomasti maistella! On muuten ihan oikeasti laadultaan sitä mitä Laitilasta luvataan, äitinikin sanoi että tuo sitruunasooda on ihan samanmakuista kuin sillon hänen lapsuusvuosinaan, ilman keinotekoisia maku-, väri- tai säilöntäaineita.

Tulevalla viikolla tulee paljon uusia tuotteita taas lisää valikoimiin, kannattaa pysyä kuulolla ja seurata etenkin Facebookkia, johon uutuudet päivitetään ensimmäisenä :)

Tämä viikonloppu oli myös monien tapahtumien aikaa, kerralla vietettiin mm. perinteisiä Seppälän maalaismarkkinoita, Lennokas lauantai -tapahtumaa eli avoimien ovien päivää täällä Paltaniemen lentokentällä, ja olipa kaupungilla myös lasten turvallisuuspäivä-tapahtuma. Itse ehdin käymään kahdessa ensin mainitussa, tässä niistä pienet koosteet!

Seppälän maalaismarkkinat ovat minulle jokavuotinen perinne...muistan hämärästi joskus ihan pienenä, paljon alle kouluikäisenä käyneeni jo isän mukana ihastelemassa possuja, muita eläimiä ja maatilan elämää ylipäätään. Paikka jätti jo tuolloin minuun jälkensä, varsinkin kun isäni kertoi paljon tarinoita omasta opiskeluajastaan Seppälässä vuodelta 1969... ja niin vain kävi, että koska minulla ei yläasteella ollut aavistustakaan, mitä haluaisin "isona" tehdä, päätin hakea Seppälään ja käydä kauan haaveilemani koulun, vaikka minulla ei varsinaista maatilan kokemusta tai perhetaustaa tuolloin ollutkaan. Maallahan olin asunut liki koko ikäni ja eläimiähän meillä oli paljon, mutta ei varsinaista maatilaa.

Päätös oli parhaita tekemiäni, sillä vietin Seppälässä erittäin onnelliset 3 vuotta, joita edelleen muistelen kaiholla..käynti tuossa samaisessa, sittemmin paljon muuttuneessa mutta kuitenkin niin kovin samanlaisena säilyneessä oppilaitoksessa nosti tänäkin vuonna palan kurkkuun ja sai aikaan jotenkin katkeransuloisen tunteen, jota on hyvin vaikea selittää. 

Missään muussa käymässäni koulussa ei ole ollut yhtä antoisaa ja opettavaista, eikä eläinten kanssa puuhastelu ja traktorilla ajelu tuntunut miltään pakkopullalta tai edes opiskelulta.

Vietin tuolloin myös mielenkiintoista aikaa omassa elämässäni, 16-vuotiaan hurmoksessa opettelin itsenäistä elämää koulun asuntolassa ikätoverieni keskuudessa ja samalta luokalta löysin myös ensirakkaudenkin, jonka kanssa yhteistä polkua kuljettiin lähemmäs 4 vuotta.

Niitä Seppälässä vietettyjä hetkiä olen kelannut mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen, ja nyt nähdessäni tuon saman koulun pihamaalla käsikkäin käveleviä nuoria pareja, joilla on kaikki mahdollinen vielä kokematta ja huominen huoleton, en voi muuta kuin olla ihan pikkuisen kateellinen ja palata hetkeksi muistoissani samoihin aikoihin..ja olla kiitollinen siitä, että olen itse saanut kokea vastaavanlaiset tunteet ja tilanteet aikoinani :)

Sittemmin elämä on kuljettanut paljon, opettanut ja kouluttanut kovemmankin kautta, mutta se kaikkihan on vain elämää iloineen ja suruineen. Huomisesta ei vielä tiedä kukaan, se voi näyttää meille ihan kokonaan uudenlaisen maailman tai sitten pitää meitä huomassaan hamaan tulevaisuuteen, kuka tietää...tällaista se on, kun ajattelee asioita liikaa, toisaalta se on kirous ja toisaalta siunaus.

Nyt olen saanut ilon ja kunnian kokea ehkäpä elämän suurimman ja tärkeimmän asian, eli olla äiti pienelle ihmiselle, sen kiitollisempaa tunnetta tuskin onkaan... ja miten hienoa oli kierrättää pientä pitkin markkina-aluetta ja näyttää ne samat asiat, jotka minulle ovat lapsuudestani ikuistuneet lähtemättömästi mieleen!

Monet eläimet kalkkunasta possuihin olivat kävijöiden ihailtavana, ja kojut olivat tupaten täynnä kaikenlaista mielenkiintoista ostettavaa. Meille mukaan tarttui pussillinen omenoita ja munkkeja, sekä pari pinssiä Kainuun kissanystävien hyväksi.

Kuumat makkarat maistuivat hyvälle omenapuun juurella!

Sitten seuraavaan tapahtumaan, eli Lennokas lauantai, lentokentän avoimet ovet, joka veti huikean määrän väkeä!

Paltaniemen lentokenttä oli tupaten täynnä kiinnostuneita kävijöitä, ja varsinkin lentokoneeseen tutustuminen kiinnost, sillä sinne oli hurjan pitkä jono koko ajan. Ei kehdattu malttamattoman neitokaisen kanssa jäädä sinne pääsyä odottelemaan, mutta lennonjohtotornissa käytiin maisemia ihailemassa.

Kentän alueella oli paljon erilaisia pienkoneita näytillä, ja niitä käytiinkin katselemassa mielenkiinnolla.

Sisällä lentoasemalla oli eri yritysten ja muiden tahojen esittelypisteitä, lentokonesimulaattori, elävää musiikkia, kahvio, arvontaa ja muuta mukavaa, myös ruokapuolta oli tarjolla runsaasti. Hyvin järjestetty, mukava ja viihtyisä tapahtuma, joka toivottavasti saa jatkoa!

Tähän väliin jokunen kuva kummilapsen ristiäisistä...ihana pieni Saana-tyttö sai tänään nimensä ja tuota tapahtumaa juhlittiin Vuokatissa. Lahjaksi vein maalaispuodin valikoimasta käsityönä tehdyn BABY -viirin, vaaleanpunaisen sisustussydämen, mansikkasaippua, Grand Designin vaaleanpunaisen pyyhkeen ja suklaasydänkarkkeja. 

Nämä - ja paljon muuta - tosiaan löytyvät meiltä valikoimista, että tässäpä kivoja vinkkejä lapselle lahjaa etsiville :)

Juhlissa tarjoiltiin perinteiseen tyyliin voileipäkakkua, täytekakkua, keksejä, pasteijoita ja näitä oikein kivoja leivoksia! Nimeä tai reseptiä en kysynyt, mutta maun ja ulkomuodon perusteella villi veikkaukseni on että kyseessä ovat nämä cookie dough -leivokset! Minulla on ollut ajatuksena leipoa näitä itsekin joku kerta, mutta en ole vielä ehtinyt..mutta ehdottomasti kannattaa, jos yhtään suklaasta ja keksitaikinasta tykkää :)

Todella makeita, herkullisia ja taatusti jo pienellä palalla makeanhimon hillitseviä!

Sitten on pakko kehua eilisiltaista kokemustani Oulujärven vesillä..kävin tutustumassa Kainuun merellä liikennöivään Vuohenki-veneeseen, ja ajelimme upeissa maisemissa ilta-auringon vielä lämmittäessä Paltaniemeltä Kajaaninjokea aina ihan Kajaaniin saakka, ihan voimalaitoksen kupeelle, mistä eteenpäin ei veneellä enää pääsekään.

Vaikka maanteitse ajelen Kajaanista Paltaniemelle ja takaisin vähän väliä, niin sama reitti jokea pitkin oli minulle ihan uusi kokemus - mutta erittäin upea sellainen! Vaikka olen vannoutunut maakrapu, niin jostain syystä tunnen jotain outoa vetoa vesille... vesi elementtinä on äärettömän kiehtova; samalla niin rauhoittava ja levollinen, mutta toisaalta niin voimakas, villi ja vaarallinen. Se on yksi niistä omista, lukuisista asioista, joihin minulla on viha-rakkaus-suhde.

Vuohenki puksutti tasaiseen tahtiin halki joen, ja toi todellisen hengähdyshetken arkisista asioista, aivan kuin olisi käynyt kokonaan jossain erilaisessa, uudessa maailmassa. 

Samoihin aikoihin kanssamme joella kulki historiallinen, kunnon wanhan ajan höyrylaiva Kouta, joka teki jäähyväisristeilynsä tälle kesää...voi miten ihanalta tunnelmallisessa syyskesän tyynessä illassa kuulostivatkaan höyrylaivan ilmoille päästävät törähdykset ja vihellykset! Tuli ihan sellainen nostalginen "all aboard" -fiilis, kun laiva tekee lähtöä satamasta... toivottavasti tuo koivuhaloilla kulkeva höyryalus on pysyvä näky Kajaanin vesillä!

Alakuvassa nousee Kajaanin ponttoonisilta veneen alitusta varten.

Yksi matkan ihana yksityiskohta oli reitin varrella sijaitseva telakka, jonka rannassa oli parkkeerattuna jos jonkinlaisia paatteja purjeveneistä pelastusveneisiin...kuulemma siellä oli meneillään jokin venetsialainen ilta? Iloinen puheensorina, musiikki ja hämärtyvässä illassa kajastavat valolyhdyt toivat ihanaa tunnelmaa, joka toi mieleen kaikkea muuta kuin perinteisen Kajaanin...lähimpänä mieleen tuli Turun jokilaivat kesäillassa. Tällaista tunnelmaa tänne Kajaaniinkin lisää, kiitos!

Vuohengin retkistä löydät lisätietoa täältä - käy tutustumassa! Saatavana on monenlaisia, räätälöitävissä olevia retkiä ihan elämys- ja virkistystarkoituksiin tai vaikkapa kalastusreissulle! Irtiotto arjen ympyröistä on taattu :)

Maalaispuoti Minella toivottaa kaikille tasapuolisesti oikein ihanaa, aurinkoista ja iloista, haaveiden ja toiveiden täyttämää syksyä, toivottavasti näemme puodilla piakkoin! Tervetuloa asioimaan luonamme, vaikka vain vaihtamaan kuulumisia tai ihailemaan maalaismaisemia :)