Sateisen syyspäivän mietteitä

Niin vain on kesä väistynyt syksyn tieltä, ja koko tämän sunnuntain on satanut vettä yhtä soittoa.

Itse pidän vesisateesta, mutta olenkin aina ollut vähän omanlaiseni taiteilijasielu. Ihan jokainen tuntemani ei nauti minun lailla vesisateessa kävelystä, mutta minulle se on jonkinlaista terapiaa, jota edes kastuminen ei haittaa...ehkä minulla on ollut aina jonkinlainen tarve tehdä asiat aina eri tavalla kuin muut, samasta syystä rakastan joskus valvoa öitä, ihmetellä maailmaa, joka on tyystin erilainen kuin päivällä.

Eilinen on sateettomampi, ja käytiin paistamassa Paltamossa, entisissä lapsuudenmaisemissani nuotiolla makkaraa...mikä nostalgiafiilis siitäkin tuli, samaisella rannalla sitä eräänkin kerran uitiin kuumina hellepäivinä, vietettiin kyläyhdistyksen lettukestejä ja tunnelmoitiin keskikesän juhlaa, juhannusta.

Paljon on niistä ajoista muuttunut, mutta onneksi muistot säilyy..

Tässä on viime aikoina ollut monenlaista mietittävää ja pohdittavaa, ja erinäisistä tekijöistä johtuen tilamme on kokeiluluontoisesti myynnissä kiinteistövälittäjällä. Tämä ei johdu millään lailla maalaispuodin toiminnasta, vaan enemmän samalla tilalla asuvien vanhempieni tilanteesta, jota en sen suuremmin lähde täällä avaamaan, koska se on heidän asiansa. Joka tapauksessa myynti ei ole ensisijainen vaihtoehto, joten toivomme että puodin toiminta voi jatkua entisellään. Päivä kerrallaan tilanne elää ja elämä näyttää aikanaan, miten ja mihin suuntaan. 

Jos jotain olen tästä elämästä oppinut, niin sen, että elämää ei voi käsikirjoittaa. 

Elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita, jotka eivät ole omassa hallinnassamme, ja kuka tahansa meistä voi johtua kohtaamaan ja käsittelemään aivan uusia ja vieraita tilanteita. Meidän on vain mentävä mukana, ja tehtävä päätöksiä parhaaksi katsomillamme tavoilla. Joskus päätökset ovat oikeita, joskus vääriä, mutta niiden kanssa pitää vain elää. Ja loppujen lopuksi, sehän on vain elämää. 

Itse maalaispuodin kanssa on mennyt kivasti, ja olemme saaneet valikoimiin lisää uusia tuotteita, esimerkiksi lisää Mr. Stanley'sin luksusfudgeja ja näitä allaolevia Café-Tassen sitruuna-valkosuklaapatukoita. Molemmat todettu omassa laadunvalvontatestissä todella hyviksi ja hintansa väärteiksi ;)

Meiltä löytyy myös nämä kuhmolaiset, käsintehdyt vuohenmaitosaippuat, joita suosittelen lämpimästi kokeilemaan! On todella ylellisen laadukkaita saippuoita, jotka kestävät käytössä pitkään, vaahtoavat mukavasti ja jättävät iholle luonnollisen rasvaisen ja hoidetun pinnan, näissä ei ole sellaista kuivattavaa vaikutusta kuin teollisissa saippuoissa. Tuoksuvaihtoehtoja on suklaa-puolukka, omenainen, kaura-hunaja, karamelli ja naturelli.

Viimeaikaiset mietteet tulevaisuudesta ovat saaneet monenlaisia ajatuksia aikaan...kyllähän näissä Eino Leinon lapsuudenmaisemissa mieluusti elämänsä viettäisi, mutta jotenkin tuntuu, että oli sitä missä tahansa, niin kyllä elämä kantaa, onnellisuus on kuitenkin sellainen asia, jota ei mitkään ulkoiset puitteet määrittele. Olen sen itse kokenut monessa eri elämäntilanteessa - voinkin vilpittömästi sanoa, että aina silloin, kun minulla on ollut suurimmat murrosvaiheet ja vähiten maallista omaisuutta, olen ollut onnellisin, kun taas niinä aikoina, kun rahaa ja omaisuutta on ollut eniten, olen ollut kaikkein onnettomin. Tiedän monia ihmisiä, joilla on ulkoiset puitteet ja kulissit komeasti kasassa, mutta päältä kauniit kakut eivät sisältä olekaan yhtä kauniita, vaan katseilta piilossa on paljon surua ja murhetta. Se on suuri sääli, sillä aito onnellisuus on asia, jota ei voi rahalla ostaa, mutta joka antaa paljon enemmän kuin mitkään maailman rahat ja maalliset omaisuudet.

Siksi en enää jaksakaan määritellä omaa onneani yleisten normien tai muiden mielipiteiden kautta, vaan lupaan seurata sydämen ääntä, se on aina johtanut oikeaan suuntaan. Luotan siis nytkin siihen, että asiat kyllä järjestyvät, kuten ne ovat tehneet aina. Jokin muuttui tavassani ajatella elämää jo Pariisin reissun aikana, en tiedä mikä sen tarkalleen teki, ehkä kaikki ne tuon reissun aikana koetut pienet ja suuret asiat yhdessä, mutta takaisin tänne palatessa tunsin vahvaa tarvetta tehdä valintoja nimenomaan sydäntä, eikä järkeä kuunnellen - niin olen kyllä tehnyt aina, mutta jatkossa entistäkin vahvemmin. Siskoni valitsi oman tiensä, ja lähti hakemaan uusia kokemuksia ulkomaille asuen tätä nykyä Ranskassa - ei elämä siellä tai missään muuallakaan itsessään ketään autuaaksi tee, vaan oman mielen avartaminen ja uuden oppiminen, jota paikallaan pysymällä ei ole mahdollista saavuttaa.

Tällaiselle herkälle taiteilijapersoonalle tämä maailma kaikkine järjettömyyksineen, joita ympärillämme tapahtuu jatkuvasti, on välillä raskas paikka, ja siksi haluan elää joka päivä täysillä ja onnea tavoitellen - because tomorrow is never promised.

Onnen hetkiä kaikkien muidenkin syksyyn, normaalistihan kuuluu toivottaa aurinkoisia syyspäiviä, mutta kyllä minulle nämä sateisemmatkin kelpaa :)

Tervetuloa käymään puodilla taas nyt alkavalla viikolla, tai tekemään ostoksia verkkokaupasta omalta kotisohvalta käsin - palaamisiin!

p.s. Käykää ottamassa osaa Minellan tuotteita sisältävään arvontaan Viivulla -blogissa!