Muuttohaaveita ja Muumimukeja

Syksy sen kun etenee, ja talvi sen kun lähenee. Lähestyvä kylmyys on riisunut puut alastomiksi, luonto ikäänkuin odottaa jotain tapahtuvaksi. Se jokin on ensilumi. Pian se sataa, sulaa ehkä pois, mutta pian sitä on puhtaanvalkoisena vaippana kaikkialla.

Muumit kuluttivat talven omalla tavallaan; nukkumalla. Luonto lumen alla odotti horrostilassa kevättä ja heräämistä uuteen kukoistukseen, joten Muumitkin kai katsoivat parhaaksi tehdä samoin. Välillä nekin tosin havahtuivat hereille kesken kylmimmän kauden huomatakseen sen taianomaisen kauneuden,

Minä tarvitsen kaikki neljä vuodenaikaa.

Tummanpuhuvan talven, hohtavat hanget, purevat pakkaset, hennot hiutaleet ja räiskyvät revontulet. Joulunajan odotuksen, lahjojen suunnittelun ja askartelun, tunnelmallisen savusaunan aattoiltana, palvatun kinkun, piparkakun huumaavan tuoksun, tuoksukynttilät ja kimaltavat koristeet kuusen oksilla. Joulupukin kuumalinja, joulurauhan julistus ja Lumiukko taustalla televisiossa pyörien. Perhe ja sukulaiset kerääntyneenä yhteen syömään ja juhlimaan.

Kevättä ennakoivan auringon ensimmäiset lämmittävät säteet kovilla hangilla, pilkkijät järvien jäällä kaloja narraten, polanteiden alta pilkistävät pikitiet, pitenevät päivät ja valoisuus, orastavat hiirenkorvat koivuissa ja suloisesti solisevat kevätpurot, ensimmäiset voikukat ja leskenlehdet tienvierustoilla.

Loistoonsa puhkeava kesäinen luonto, uudet perunat, keskikesän juhla juhannustaikoineen, saunoineen ja kokkoineen, grilli-illat ystävien kesken, luonnonkukkien väriloisto, valoisat kesäyöt jolloin koko maailma tuntuu pysähtyvän, kuikan huuto järven selän yli, nouseva usva öisen vesistön ylle, aamuyön tunteina syöttiin nappaavat kalat. Vastaleikatun ruohon tuoksu, polttavan kuuma hiekka varpaiden alla, lasten riemunkiljahdukset uimarannalla, iltauinti viileässä järvivedessä, kaikki ne ihanat kesätapahtumat joita on jokainen paikkakunta pullollaan. Heinäsirkkojen sirinä heinikoissa, ukkosmyrskyn jylinä ja taivaalla sinkoilevat salamat, tuoreet koivuvastat, kesämökit ja karavaanarit. Kiireettömät, lomailevat ihmiset, ensimmäiset mansikat ja niistä tehty kermakakku.

Kierron päättää pimenevä syksy, räiskähtelevä ruska upeissa värisävyissään, arkirutiinien palaaminen, lämmittävät huovat ja villasukat, kaakaomukit ja hyvä kirja. Kypsyvät marjat metsissä, raikkaat, pakkasenpuremat aamut ja ensilumen odotus.

Kaikkia näitä yhtä innolla odotan ja kaikista niistä nautin tasapuolisesti. Onneksi meillä Suomessa on etuoikeus siihen.

Muumeja kun tuossa alussa sivusin, niin jatkanpa hieman samalla teemalla; jo ties monettako vuotta keräilen Muumimukeja, välillä enemmän ja välillä vähemmän innokkaasti. Nyt tuli taas sellainen vaihe, että hankin useamman mukin kokoelmiin kerralla. Onpahan ainakin jonkinlainen pesämuna Minni-tytölle joskus aikanaan, kun kyseiset mukit tunnetusti kasvattavat arvoaan ajan myötä. Kallein Muumimuki johon itse olen törmännyt, on vuoden 2004 erikoiserä Tove Janssonin nimenomaan Fazerille suunnittelemaa mukia jota on voinut ostaa hetken aikaa Helsingin Kluuvikadun Fazer-myymälästä. Niitä on muistaakseni tehty 400 kappaletta ja yhdellä sellaisella oli huuto.netissä vastikään yli 2000 euroa hintaa. Niinsanotut "tavallisetkin" Muumimukit, jotka ovat joko poistuneet tuotannosta tai olleet myynnissä vain hetken aikaa (kausimukit) nostavat arvoaan nopeasti. Muutaman vuoden takaisista kausimukeista pyydetään helposti 50-100 euroa kappaleelta, vanhemmista erikoismukeista satojakin euroja. Keräilystähän tässä on kyse, ja kun koko ikäni olen jotain keräillyt aina pullonkorkeista postimerkkeihin niin tämä on luontevaa jatkumoa tälle tavalle. Mitään täydellistä kokoelmaa en tavoittele, mutta jos edes kaikki lähivuosien mukit keräisi talteen arvoaan kasvattamaan.

Mukeista muuttoajatuksiin. Jopa minä, piintynyt ja paljasjalkainen kainuulainen olen mielessäni sulatellut jo tovin aikaa ajatusta muista maisemista. Nälkämaan vaarat toki ovat sitä ainoaa oikeaa kotiseutua aina, mutta vielä kohtuunuori ihminen kaipaa elämäänsä uusia haasteita. Ainahan on mahdollisuus paluumuuttaa takaisin jos uusi elämä ei otakaan tuulta siipiensä alle. On vain masentavaa nähdä miten ennen niin virkeät kotikylän taajamat autioituvat ja miten palvelut siirtyvät pois suurempiin kasvukeskuksiin.

Tänne tuntuvat jäävän enää vain ne harvat, joilla täällä on hyvin töitä, ja sitten ne joilla ei ole tarpeeksi intoa lähteä tekemään haaveilleen jotain. Totuus kun on, että täällä ei ole läheskään niin paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään kuin suuremmissa kaupungeissa. Paikalliset uutiskanavat toistavat samoja, surullisia otsikoitaan humalassa rälläävistä alaikäisistä nuorista ja ilkivallasta, kun turhautuneisuutta puretaan väärällä tavalla. Kaikkia yleistämättä on pakko kuitenkin mainita myös kainuulaisesta perusluonteesta, jota ihan syyttä suotta ei kateelliseksi moitita. Kaikkea uutta ja erilaista katsotaan kieroon ja arvostelemassa ollaan kyllä aina ensimmäisenä. Uusien ajatusten puolestapuhujat saavat tehdä totista työtä raivatakseen täkäläisiin jurottajiin minkäänlaista toisinajattelua, kun kaikkea ollaan vastaan ihan vain periaatteesta. Uudet hankkeet joko kaatuvat tai vähintään pitkittyvät vuosikausia kun valitustenkin päälle pistetään varmuuden vuoksi vielä lisävalitus menemään ettei mikään uusi innovaatio vahingossakaan pääse pilaamaan mitään tuttua ja turvallista.

Tuo kuuluisa katajaisen kansan äänitorvi, paikallislehden Kuuloluuri on näiden vastarannan kiiskien kanava tuoda kaikille tiedoksi vuodesta toiseen samat valitusvirret. Uusi uimahalli, koiranpaskat, yölliset naapurin vessassakäynnit kerrostalossa, ukkomiehiä vikittelevät naikkoset ja paikallisen rautakaupan jokimaiseman raiskaus ovat aiheista ne kestosuosikit ja ongelmista suurimmat.

Vaikka täällä on niin paljon hyvääkin, jonka vuoksi täällä on viihtynyt ja elämää tänne rakentanut, alkaisi kuitenkin kohta olla aika saada vaihtelua ja uusia näkökulmia. Tarpeeksi kauan on tullut katsottua ja kuunneltua miten Tuunaaja-Tane ja Rassaaja-Rane ulvottavat teinivirityksiään pikkukaupungin kujilla ja kalastelevat kyytiin niitä nuoria naikkosia joita muu maailma ei ole vielä mukaansa houkuttanut. Mutta kuten sanottu, nämä mietinnät ovat vielä ihan ajatustasolla ja lähteminen suurempiin ympyöihin vaatisi tässä elämäntilanteessa kohtuullisen paljon käytännön tekoja.

En vain voi olla miettimättä, etteikö se kaikki vaiva maksaisi itseänsä nopeasti myös takaisin.