Klara vappen!

Ekat lapsen synttärit on nyt juhlittu, yhteensä kolmen eri päivän aikana, mikä on asuntomme kohtalaisen pienen koon vuoksi hyvä juttu - kerralla kun tänne ei suurensuurta sakkia kannata edes yrittää mahduttaa.

Päivänsankari sai maistaa ekan kerran täytekakkua ja pääsi leikkimään uusilla leluillaan, vaikka itse juhlinnan aiheen päälle tuskin paljoa vielä ymmärsikään. 

Koristeena oli kukka-asetelma sekä aiemmassa postituksessa kerrottuja Minni-aiheisia kattaustarvikkeita sekä suuria foliopalloja.

Koristelun väreihin sointuva täytekakku oli päällystetty marsipaanilla ja täytetty vadelma-kermalla. Maistui pikku taaperollekin! Vaikka ei saanutkaan vielä syödä kuin pienen määrän - ei makeaa mahan täydeltä, vaikka olisikin "jo" hurjat 1 vuotta ;-)

Muita tarjoiluja olivat fetasalaatti marinoidulla punasipulilla höystettynä, karambola- ja cantaloupe-melonipalat, isot ja pienet riisipiirakat munavoilla, quiche lorraine (kinkku-juustopiirakka), dallaspullat, savulohivoileipäkakku, grillihärkäleivät, suolaiset sekä makeat tuulihatut (jotka onnistuivat loistavasti, hyvä minä!) sekä porkkanapiirakka, juomana kahvin lisäksi punaherukka-mansikka-kotimehu. Marjapiirakan tein myös, mutta se meni oikeastaan suoraan pakkaseen koska muuten tarjottavaa olisi ollut aivan liian paljon kerralla.

Lupasin muutaman reseptin, joten tässä ne:

QUICHE LORRAINE

1 pellillinen 

Pohja:

250 g voita

6 dl jauhoja

1 dl kylmää vettä

Täyte:

250 g kinkkusuikaleita tai palvikinkkua paloiteltuna

400 g emmentaljuustoraastetta

2 kananmunaa

(1 iso tai 2 pientä paprikaa)

2 rkl vehnäjauhoja

4 dl ruoka- tai kuohukermaa

ripaus suolaa ja mustapippurirouhetta

Nypi pehmeä voi ja jauhot sekaisin, lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi. Painele se syvälle uuninpellille leivinpaperin päälle tasaiseksi. 

Sekoita täytteen aineksen kulhossa keskenään - paprika ei ole reseptin alkuperäinen ainesosa mutta itse tykkään laittaa sitä sekaan, joten siksi se on lisätty tuohon sulkuihin. Levitä täytteen ainekset pohjan päälle ja paista uunissa 225 noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniisti väriä.

Alkuperäisessä ohjeessa pohja on hieman eri reseptillä ja sitä esipaistetaan ennen täytteen lisäämistä alimmalla tasolla noin 10 min, mutta ainakaan tämän taikinan kanssa en ole sitä tehnyt ja hyvin on onnistunut. Halutessaan pohjan voi kuitenkin pistellä haarukalla, esipaistaa ja lisätä sen jälkeen täyte ja paistaa vielä 20 min. 

PORKKANAPIIRAKKA

Tämä makea leivonnainen on oma henkilökohtainen ikisuosikki. Täytteeseen lisätty porkkanaraaste tuo siihen mukavaa ruokaisuutta ja mehevyyttä, ja kaiken kruunaa herkullinen tuorejuustokuorrutus. Tästä piirakasta on olemassa monia eri ohjeita, mutta tämä, jostain varmaan vuosikymmen sitten taltioimani resepti on ollut itsellä käytössä aina ja ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan.

Pohja:

4 kananmunaa

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 dl ruokaöljyä

1 tl suolaa

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

noin 6 dl hienoa porkkanaraastetta

Kuorrutus:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3-4 dl tomusokeria

75 g  sulatettua voita

Pinnalle:

pähkinärouhetta tai nonparelleja

Vaahdota keskenään munat ja sokeri. Lisää joukkoon suola ja kaneli. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe, lisää ne munavaahtoon, sekoita kevyesti. Lisää taikinaan ruokaöljy sekä porkkanaraaste, kääntele sekaisin ja kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle ja halutessasi myös voidellulle pellille (itse teen niin, että irtoaa varmasti hyvin). 

Kypsennä torttua 200 c:ssa 20 min.

Sekoita keskenään kuorrutuksen aineet, levitä seos jäähtyneen tortun pinnalle ja ripottele päälle pähkinärouhetta tai muita haluamiasi koristeita.

Voileipäkakku on tehty suurinpiirtein tämän ohjeen mukaan, eli Kinuskikissalta on haettu ideaa. Muokkasin ohjetta kuitenkin hieman, ensinnäkään en tehnyt noin leveää kakkua vaan pikän ja kapeamman version (siksi myös ainesten määrät eivät olleet yhtä suuria kun ohjeessa) ja toisekseen laitoin kahteen väliin eri täytettä, ettei kakku ihan pelkästään lohelle maistuisi (vaikkei siinä mitään vikaa olekaan). Rakastan kuitenkin tätä raikasta täytettä, joka sopii kaikenlaisiin, myös kinkku- ja kasvisvoileipäkakkuihin:

1 tuorekurkku raastettuna

200 g ruohosipulituorejuustoa/ruohosipulikasvisrasvavalmistetta

(raejuustoa)

Raastettu kurkku valutetaan siivilässä (lisäksi voi vielä laittaa raasteen kahvinsuodatinpussiin ja puristaa ylimääräisen veden pois) ja sekoitetaan kulhossa tuorejuuston ja halutessaan myös raejuuston kanssa sekaisin.

Koristelin kakun jäävuorisalaatilla, kylmäsavulohisiivuilla, muotilla otetuilla kurkkukuvioilla, karambola- ja sitruunasiivuilla, tuoreella tillillä ja kirsikkatomaateilla. Tuli aivan mielettömän hyvää!

Myös tekemäni tuulihatut ovat Kinuskikissan sivun ohjeella tehtyjä, täytteet vain tekaisin omista ideoista - suolaisena oli kinkkutäyte ja makeana mansikkarahkatäyte.

Aiemmin mainitsemani grillihärkäleivät menivät kaupaksi niin äkkiä, että niistä en ehtinyt ottaa edes kuvaa :-D

Ne tehtiin kuitenkin seuraavasti:

1 pkt Fazerin ruispaahtoleipää

Täyte:

1 pkt (170 g) Wurstin grillihärkäsiivuja

200 g tuorejuustoa (maustamatonta tai oman maun mukaan valittua)

1 prk ranskankermaa (Creme Fraiche)

1 nippu ruohosipulia

Silppua grillihärkä ja ruohosipuli ja sekoita ne muiden täytteen aineiden kanssa. Kostuta leipäviipaleet toiselta puolelta maidolla, levitä täytettä aina yhdelle viipaleelle ja käännä päälle toinen kostutettu puoli täytettä vasten. Tee näin kaikille leiville, laita leipien päälle leivinpaperia tai kelmua ja anna olla painon (esim. leikkuulauta) alla hetken ajan. Leikkaa leivistä sitten reunat pois tai ota muotilla erilaisia kuvioita (itse tein sydämenmuotoisia leipiä).

Sellaiset reseptit tähän väliin, kannattaa testailla sillä kaikki tarjoilut menivät kyllä kuin kuumille kiville :-)

Yleensä en tykkää laittaa lapsesta julkisesti juurikaan kuvia jakoon, mutta laitan nyt itse sankarista pari kivaa otosta, jossa pikkuneiti poseerasi kaunis mekko yllään.

Alla pari kuvaa keväiseltä Paltaniemeltä, jossa käytiin vanhempieni luona visiitillä. Kyseinen seutu on ihanuudessaan aivan vertaansa vailla ja on pakko huokailla ihastuksesta joka kerta, kun siellä käy. Aivan kuin siellä olisi unohdettu menneille vuosikymmenille vanhan museotien kiemurrellessa ikivanhojen mäntyjen lomitse, Oulujärven selän avautuessa korkeiden hiekkatörmien kupeesta, lintujen kaarrellessa suurten peltoaukeiden yllä. Siellä täällä on ikivanhoja hirsi- ja aittarakennuksia. Kaunista!

Jo ties kuinka kauan mielessä on siintänyt etäinen ajatus muutosta Kainuun ulkopuolelle, ja nyt se haave sai taas uutta pontta kun miehen kanssa alettiin visioida tulevaisuudensuunnitelmia. Tampere on ollut yhtenä vaihtoehtona, mutta ehkä jopa vielä voimakkaammin on alkanut kyteä kaipuu aivan lounaisimpaan kolkkaan, kauniiseen Turkuun. Saapa nähdä, minkä maisemanvaihtokuumeen se saa kesällä aikaan, kun lomareissumme suuntaa niille kulmille! Polttavan kuuma Ruissalon hiekka, vehreä Aurajoen ranta, historiallisesti arvokas kaupunkimaisema, meren läheisyys, jokilaivat... vuodenvaihdetta odotellessa, silloin nimittäin alamme laittaa asuntoamme myyntiin ja miettiä uutta kotipaikkaa toden teolla :-)

Näihin kuviin ja tunnelmiin - klara vappen, hela natten bara vatten - hyvää vappua!

Kevätaurinkoa ja kokkailuja

Kesä lähenee Kainuussakin!

Eilen oli jo varsin mainio, aurinkoinen kevätpäivä, + 10 astetta, kyllä kelpasi lenkkeillä! Emmekä olleet ainoita ulkoilijoita, välillä kävelyreiteillä oli suorastaan tungosta kun kaikki kykenevät olivat kirmanneet nauttimaan lämmittävistä auringon säteistä.

Vaikka tämä ei mikään varsinainen leivonta- tai ruoanlaittoblogi olekaan, niin nyt on tullut ja on tulossa aika paljon erilaista kokkailukokeilua ja reseptiä. Kaiken muun puuhan ohella olen aika innokas tekemään ruokaa (härät ovat tyypillisesti persoja hyvälle ruualle, niin myös minä). Auta armias jos kaiken sen syömisen lisäksi en liikkuisi yhtään, niin saisi meikäläistä varmaan pyörittämällä kuljettaa :D tosin, tässäkin pätee ei määrä, vaan laatu -motto, eli hyvää ja ei-niin-terveellistäkin ruokaa voi syödä, kunhan ei mätä sitä menemään joka päivä kaksin käsin. Ja terveellinenkin ruoka voi olla hyvää!

JUUSTOINEN HEDELMÄ-KANAKASTIKE

1 rasia maustamattomia broilerin ohuita filepihvejä (voi käyttää myös suikaleita)

broilerimaustetta ja kurkumaa

200 g sulatejuustoa (esim. Olympia tai Koskenlaskija)

2 dl ruokakermaa

kourallinen hillosipuleita (tai vaihtoehtoisesti 1 tavallinen keltasipuli)

1 prk säilykemandariinilohkoja mehussa

1 prk pieniä ananaspaloja

(vaihtoehtoisesti voi kokeilla erilaisia hedelmiä, itse laitan joskus esimerkiksi puolitettuja viinirypäleitä tai papaijanpaloja)

Paista pannulla filepihvit (tai suikaleet) kypsiksi, mausta broilerimausteella ja kurkumalla maun mukaan. Lisää joukkoon ruokakerma sekä sulatejuusto, anna hautua pienellä lämmöllä ja kääntele, kunnes sulatejuusto on sulanut kastikkeeseen. Lisää joukkoon hedelmät (tölkissä olevat valutettuna) sekä hillosipulit (jos käytät tavallista sipulia, pilko ja paista se alkuvaiheessa lihan kanssa). Anna muhia vielä tovin aikaa ja tarjoile riisin kanssa.
Tämä resepti meni jakoon ihan vain siksi, koska kaikista erilaisista kanakastikkaiden variaatioista tämä on ehdoton suosikkini ja äitini usein tekemä mutta itseni sittemmin tuunailema.

Seuraavassa kuvassa on tekemäni pizzakka (Kinuskikissan ohje pizzan ja piirakan välimuodosta, hyvää tuli). Ehkä enemmän olen kuitenkin tavallisen ohutpohjaisen, rapean pizzan tai sitten perinteisen kinkku-juustopiirakan, quiche lorrainen ystävä. Jälkimmäisen ohje muuten tulossa lähipäivinä, kun teen sitä viikonlopuksi vieraille tytön synttäreille.

Eilen tein pitkästä aikaa pullaa- varmaan kaikkien aikojen parasta mitä olen tehnyt - tai ainakin hyvin lähellä sitä! Kyseessä on dallaspullat, joihin olen ihan retkahtanut - eihän niistä ihan samanlaisia tule kuin alkuperäisistä, mutta tämän lähemmäs tuskin kotikokki pääsee. NAM!

Suurin osa meni heti tuoreeltaan pakkaseen, nekin tarjolle synttäreitä varten, mutta pienen satsin jätin myös heti syötäväksi. Ihan mielettömän hyviä!

Jos jotakuta kiinnostaa nähdä, miten kävi meikäläisen leipomisurakan ja millaisia tuli aiemmin jo mainitusta quiche lorrainesta, kookos-marjapiirakasta, savulohivoileipäkakusta, tuulihatuista, porkkanapiirakasta ja fetasalaatista, kooste löytynee sitten viikonlopun aikaan tai jälkeen täältä...tuo on ainakin tämänhetkinen suunniteltu menu ja saapa nähdä miten naisen käy, kun melkeinpä nuo kaikki pitäisi saada tekaistua yhden päivän aikana. Kaikkia noita olen kokkaillut useasti aiemminkin, paitsi tuulihattuja, joita kerran kokeilin gluteenittomana tehdä ja sämpylöitähän niistä lähinnä tuli, saapa nähdä mikä on lopputulos tällä kertaa. Onneksi on isovanhemmista lastenhoitoapua tulossa, että ei ehkä ihan totaalista katastrofia ole tiedossa :D 

Viikonloppua odotellessa!

Synttärisuunnitelmia

Pitkästä aikaa piti potea viikon päivät sinnikästä kevätflunssaa - viime kerrasta onkin jo varsin pitkästi aikaa. Täytyy sanoa, että eipä ole kyllä ollut ikäväkään! Oli sen verran kurjaa maata sängyn pohjalla särkylääkkeiden ja mustaherukkamehun voimin. "Onneksi" ulkona oli melko kurjat kelit, ettei ainakaan aurinkoisten kevätpäivien missaaminen olisi latistanut mieltä entisestään. Toisaalta olisihan se mukava ollut toipua juuri parahiksi, kun lämpimät säät olisivat sillä aikaa sulattaneet lumet ja alkaneet tehdä kesää toden teolla!

Nyt on vointi taas parempi ja pystyn keskittymään kohta tasan 1-vuotiaan pikkuprinsessan synttärijuhlien järjestämiseen. Itse juhlasankari ei tietysti vielä kamalasti pirskeiden päälle ymmärrä, mutta minusta on mukava juhlistaa pikkuisen ihkaensimmäistä syntymäpäivää edes jollain lailla. Varsinkin viime aikoina uutisoidut kamalaakin kamalammat traagiset murhenäytelmät, joiden viattomina uhreina ovat olleet pienet lapset, ovat järkyttäneet pahanpäiväisesti ja opettaneet arvostamaan tuota omaa, pientä ja ihanaa taaperoa entistäkin enemmän, yli kaiken. Ei siis lienen yhtään turhaa vouhotusta juhlistaa neidin ensimmäistä, kokonaista vuotta, kaikkia niitä päiviä joina hän on rikastuttanut elämäämme enemmän kuin mikään.

Tilasin kukkakaupasta juhliin pienen kukka-asetelman valkoisen, fuksian ja keltaisen sävyissä, varasin pari Minni-aiheista folioilmapalloa ja tilasin Confetista lautasliinoja ja pieniä kakkulautasia, Minni-aiheisena nekin tottakai, synttärisankarin mukaan :-)

Yleensä kaihdan turhaa krääsää, muovia ja kertakäyttökamaa ja liputan yksinkertaisuuden ja kestävien kulutustavaroiden puolesta, mutta halusin pienen tytön juhliin kuitenkin jotain "lapsellista" koska häntähän tässä kuitenkin juhlitaan.

Ruokapuoltakin olen jo pitkään pohtinut, että mitä kaikkea sitä innostuisi värkkäämään. Ehdolla on vähän liikaakin vaihtoehtoja, joten pitänee kylmästi alkaa karsimaan sieltä ne parhaat, koska meikäläisen rahkeet ei kyllä ihan mahdottomiin kuitenkaan riitä. Kakun olen tilannut luottopaikasta Pekka Heikkiseltä, vaikka itse olen jo päättänyt että aloitan minäkin tässä lähiaikoina marsipaanipäällysteisten kakkujen kokeilun ihan omin kätösin, tähän asti kun olen suosinut kermakakkuja (ja suosin edelleen - MIKÄÄN kakku ei voita kesän ensimmäisistä mansikoista tehtyä kunnon kermakakkua!). Pitää kuitenkin joskus uskaltautua myös sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle kokeilemaan kaikkea uutta, ja Bake and Partysta tilatut koristemuotit odottavatkin keittiössäni jo leipojaansa. Josko vaikka omille synttäreille tai äitienpäiväksi tekisin moisen yritelmän ihan itse? Ideakin minulla on jo mielessä, toteutus vain (vielä) puuttuu.

Yhden reseptin haluan kyllä jakaa vielä muillekin - tein tuossa taas pitkästä aikaa täytettyjä uuniperunoita. Ihan parhaita saa kun antaa perunoiden muhia foliokääreessä kunnon hiilloksella valoisana kesäyönä, mutta varsin oivallinen korvike on tämäkin!
Ohjeesta tulee 6 annosta, yksi peruna kullekin (tunnustan, me miehen kanssa syötiin koko satsi kahdestaan, samalle iltaa...).

Tarvitset:

6 suurta, jauhoista perunaa (esim. Rosamunda)

100 g kinkkusuikaleita

1 sipuli

2 rkl öljyä

ripaus mustapippurirouhetta ja suolaa

1/2 paprika

1 suolakurkku

1 prk (120 g) smetanaa

2 dl juustoraastetta

Pese perunat huolellisesti ja kääri ne yksitellen folioon. Laita ne uuniin 225 C:een ensin puoleksi tunniksi, pudota sitten lämpö 200 C:een ja anna olla vielä n. tunti. Tarkista kypsyys esim. puutikulla. Hieman jäähtyneisiin perunoihin tee pitkittäisviillot ja koverra perunoiden sisusta pois niin, että täytettä mahtuu sisään mahdollisimman paljon.

Silppua sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä. Lisää joukkoon kinkkusuikaleet, mausteet ja loput ainekset (paitsi vain puolet juustoraasteesta), kääntele hetki. Lusikoi täytettä perunoiden sisään, ripottele loput juustoraasteet päälle ja laita uuniin 200 C:een vielä noin 20 minuutiksi tai kunhan juusto saa hieman väriä.

VINKKI:

Hyödynnä myös perunoista koverrettu sisus - säästä se jääkaapissa seuraavaan päivään, paista pannulla voissa sipulin, mahdollisten ylijääneiden kinkkusuikaleiden, paprikasilpun ym. kanssa, lisää joukkoon halutessasi vielä kananmunaa. Tulee tähteetkin hyödynnettyä helposti!

Lopuksi vielä vähän itse asiaa: piirustushommien tiimoilta tiedotan, että jatkoa Venlan alkeiskurssi -kirjalle on tulossa näillä näkymin kesäkuussa - sitä nimittäin on jo kyselty. Minulla on lisäksi myös täysin omaa kirjatuotantoa (hevosaiheista, yllättäen) työn alla, kuten varmaan joskus aiemmin olen saattanutkin ohimennen mainita, mutta niistä en puhu enkä pukahda enempää ennenkuin tilanne niiden osalta selkiytyy hieman.

Nyt takaisin suunnittelupuuhiin että saa jotain valmistakin aikaan. Vielähän tässä tosin on viikon päivät h-hetkeen jäljellä, mutta se on nähty että aika lentää kuin siivillä aina silloin, kun on mukavaa tekemistä.

Aurinkoisia ajatuksia!

Elämä on nyt

Räystäät tiputtelevat lumien sulamisvesiä solkenaan, jalkakäytävät ovat osin loskan ja osin hiekan peitossa, lumia vyöryy aika-ajoin alas katolta, hanget ovat painuneet kasaan, auton kyljet ovat rapaiset vaikka vastahan se pesussa käytettiin. Kesä tekee toden teolla tuloaan Kainuuseenkin. Kärsivällisyyttä kysytään, jotta jaksaisi odottaa vielä pienen tovin sitä hetkeä, kun päästään kaivelemaan grilli ja puutarhakalusteet varastosta takapihalle. Siitä se taas yksi ihana kesä alkaa!

Meidän takapihalta, komea lumipalloheisi viime kesänä.

Meinasin ensin alkaa tehdä tarkkoja suunnitelmia perinteisen kesälomareissun varalle, mutta tällä kertaa taidetaankin menetellä kokonaan toisin. Ei mitään ennakkovarauksia, yksityiskohtaisia aikatauluja tai karttoihin ruksattuja käyntikohteita tällä kertaa, vaan tarkoitus on mennä ihan fiiliksen mukaan. Luotetaan siihen, että kyllä se yöpaikka aina löytyy ja kierretään siellä, mikä milloinkin tuntuu kiehtovan. Ainoastaan sen verran on mietitty, että jossain vaiheessa reissua mahdollisesti käydään tsekkaamassa alkukesästä avattava Kuopion Ikea ja ehkä myös Keskisen kyläkauppa Tuurissa (ne pakolliset turistirysät), sitten käyntikohteiden listalla on vihdoin ja viimein Turku, joka jäi viime vuonna väliin kun intouduttiin kiertelemään Helsinkiä niin tolkusti. Muuten suunta on avoin, ehdolla on Helsinkiä, Tamperetta, Porvoota (rakastuimme viime vuoden käynnillä vanhaan Porvooseen) ja Tallinnaa, mutta lukkoon ei ole lyöty eikä varmaan lyödäkään mitään. Auto alle, kartta hanskalokeroon, tankki täyteen, vaihtovaatteet ja muut välttämättömät kassiin mukaan ja keula kohti eteläistä kesä-Suomea! Tai miksei vaikka pohjoistakin? Kuten sanottu, mitäänhän ei ole vielä päätetty!

Turkua kesällä 2008

Ostin tuossa ihan tarkoituksella aavistuksen pienet farkut. Mahtuvat päälle nipin napin. Niiden tehtävänä on toimia lisämotivaationa muutaman kilon pudotukselle kesään mennessä. Saapa nähdä, miten käy! Tuossa välillä oli muutaman viikon vähän laiskempi jakso, jolloin keskityin enempi piirrosten tekoon kun loskaiset lenkkipolut eivät niin viehättäneet, mutta nyt on taas kuntoilun suhteen draivia päällä. Ei nyt ihan remonttiin mutta pienen hienosäädön kohteeksi joutui myös ruokavalio (suklaalle perso, minäkö?), ja raskaat, talviset ruuat vaihtuvat nyt astetta kevyempiin. Niin käy toki aina ihan luonnostaan kevään ja kesän myötä, kun ei edes enää tee mieli hikoilla hellan ääressä yhtään ylimääräistä. Salaatit ja grillattavat korvaavat isotöisemmät laatikot, padat ja paistit, ja helppoja herkkuja ovat myös keitot, kuten oheinen lohikeitto ruisleipäkrutongeilla. 

Miehellä oli tuossa nimipäivä vast'ikään. Meidän perheessä halutaan muistaa toista niin arkisin pienillä sanoilla ja teoilla, mutta myös perinteisinä merkkipäivinä, myös nimipäivinä. Siksi ilahdutin miestä tällä kertaa Giorgio Armanin Sport Code -tuoksulla ja Pekka Heikkisen ihanalla kakulla. Kohta onkin taas juhlittavaa oikein kunnolla, kun ensin on lapsen 1-vuotissynttärit, sitten samassa rytäkässä omat synttärit sekä äitienpäivä.

Olisi mahtavaa, jos jokainen ihminen löytäisi ihan vain arjesta syytä juhlaan. En halua kuulostaa kliseiseltä, mutta ihan tosissani olen rakastunut tähän elämään ja haluan ottaa kaikista hetkistä ilon irti. Siihen iloon en tarvitse lottovoittoa, rikkauksia enkä täydellistä prinssiä valkeinen ratsuineen, vaan ihan tavallisen arjen ja jonkun, jonka kanssa jakaa sen kaiken. Pisteenä i:n päällä on vielä ihana lapsi, jonka kehitysvaiheiden seuraaminen on varmasti suurin rikkaus minkä maa päällään kantaa. On mahtava tunne katsella pienen lapsen riemua sellaisista asioista joita me aikuiset pidämme itsestäänselvyytenä tai emme kaikilta kiireiltämme aina vain huomaa ympärillämme. Millaista iloa tuokaan ihan yksinkertaistenkin uusien asioiden oppiminen! Jos sellainen ei herkistä paatuneimmankin kyynikon mieltä, niin sitten ei mikään.

Haluan muistuttaa itseäni siitä, miten onnekas olen, ja tästä syystä olen koristanut asuntoakin näillä monen pessimistin mielestä joutavilla korulauseilla, mutta ainakin itselle niistä on ollut iloa. 

Muutenkin rakastan fiilistellä kaikilla pienillä ja ihanilla asioilla. Hyvän mielen tuomiseksi voi riittää ihan vain tuoreet kukat maljakossa, pimeinä vuodenaikoina pienet tuikut tuomassa kynttilänvaloa, pienten ja kauniiden putiikkien kiertely (niistä jos löytyy vielä mukaan jotain sopivaa, aina parempi), hyväntuoksuiset saippuat, tuulahdus hajuvettä tai hymy ventovieraalta. 

Se, että ajattelen näin, ei todellakaan ole mitään oman elämän kaunistelua, kilven kiillotusta tai yltiöpositiivista lässytystä. Se on osittain sitä, minkä ajattelutavan olen syntymälahjana saanut ja osin seurausta siitä, mitä olen  oikein toden teolla tässä matkan varrella oivaltanut. Elämä ei ole huomenna, ensi viikolla tai ehkä joskus, se on nyt.

Ihana rottinkilamppu Sofian Tuvasta (joka juuri äskettäin lopetti, harmi) sekä valkoinen rottinkilipasto Lumikuusta.

Rottinkinen tarjoiluteline, Lumikuusta.

Nyt ruuanlaittopuuhiin ja odottelemaan miestä töistä kotiin, jotta päästään viikonlopun viettoon. 

Loppuun vielä Paulo Coelhon sitaatti:

"Living with no regrets and loving with no excuses - what a beautiful day!"

Kauniita kevätpäiviä kaikille!

Aurinkoista aamua ja amerikkalaisia pannareita

Tällä ihanalla amerikkalaisten pannukakkujen reseptillä on hienoa aloittaa aurinkoinen kevätaamu, ja pilvisempikin päivä muuttuu asteen verran kirkkaammaksi tämän elämyksen jälkeen.

Kunnon yöunet, rauhalliset ja seesteiset vapaapäivien aamut, lapsen leikit, verhonraosta pilkistävä keväinen päivänvalo ja aamutakki päällä tehty kunnon aamiainen, siitä on täydellinen päivänaloitus tehty.

Amerikkalaiset pannarit

4 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3 rkl sokeria

0,5 tl suolaa

3,5 dl maitoa

2 kananmunaa

2 rkl sulatettua voita

2 rkl ruokaöljyä

Sekoita ensin keskenään kaikki kuivat aineet, lisää sitten joukkoon kaikki loput ja sekoita tasaiseksi. Taikina on paljon paksumpaa kuin tavallinen lettu- tai pannukakkutaikina. Nostele siitä kauhallinen kerrallaan lettuja pannulle paistumaan, ripottele päälle joko hienoa tai tomusokeria ja tarjoile jonkin hyvän hillon ja/tai vaniljajäätelön kanssa - tai amerikkalaisittain vaahterasiirapilla.

Pääsiäispuuhia

Kevään eteneminen on pienten lumipyryjen myötä ottanut hienoista takapakkia, mutta luotetaan lujasti kalenteriin ja uskotaan, että kyllä se kesä sieltä kovaa vauhtia tekee tuloaan, kuten aina!

Viime päivityksessä mainitsemani heinäseivässängynpääty saapui perille vihdoin viimein. Onhan se hieno! Ennen muinoin heinän kuivatuksessa tuikitärkeät puuseipäät ovat saaneet uuden elämän valkoisiksi maalattuna sisustustarkoituksessa. Uuden kodin sai myös Lumililjasta hankittu Riviera Maison -mallinen tilkkupäiväpeitto.

Näin pääsiäisenä on myös kiva asettua kaikessa rauhassa ruuanlaittopuuhiin. Tällä kertaa sovelsin erästä juustokakkureseptiä mieleisekseni, ja täytyy sanoa, että tykkään lopputuloksesta. Ei todellakaan mitään ällömakeaa tai raskasta, vaan kivan raikasta ja sopivan mietoa, mutta silti sitruunaisen särmikästä. Jos jauhopeukaloa alkoi syyhytä, tässä hyväksi testattu resepti:

Sitruuna-appelsiinijuustokakku

Pohja:

n. 175 g Digestive-keksejä

75 g voita

Täyte:

1 sitruuna (itse käytin 2 pientä luomusitruunaa)

7 liivatelehteä

2 pkt (a 200 g eli yht. 400 g) tuorejuustoa (itse laitoin toisen maustamatonta, toisen appelsiinilla maustettua)

1 prk (200 g) sitruunarahkaa

1 prk (250 ml) Flora Vispikermaa

0,5 dl sokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kulhoon kylmään veteen. Aseta irtopohjaisen vuoan pohjalle leivinpaperi, kiinnitä reuna ja leikkaa ylimääräinen paperi ulkopuolelta pois. Hienonna keksit monitoimikoneessa tai laita ne esim. pakastepussiin ja painele kaulimen avulla murusiksi. Lisää keksien joukkoon sulatettu voi, sekoita tasaiseksi ja painele keksimuruseos tiiviisti vuoan pohjalle. 

Pese ja harjaa sitruuna huolellisesti (tästä syystä suosin luomusitruunoita, niitä ei tarvitse pestä niin huolellisesti kuin tavallisia). Raasta sen kuori hienolla raastinterällä, mutta varo raastamasta joukkoon kitkerämpää valkoista osaa, vain keltainen päällyskuori. Purista talteen sitruunan mehu. 

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto, sokeri, sitruunankuoriraaste ja rahka. Kuumenna kattilassa sitruunamehu kiehuvaksi, ota pois liedeltä, purista liivatteista vesi pois ja lisää ne sitruunamehun joukkoon sekoittaen samalla. Valuta seos muun täytteen joukkoon, sekoita hetki ja kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa useamman tunnin, mielellään vaikka yön yli.

Vielä toinen resepti, hieman suolaisemman iltapalan ystäville:

Peruna-pekonisalaatti

noin 10 keitettyä perunaa
2 suolakurkkua
2 pkt pekonia
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 pss pilkottuja papuja (pakaste)
kourallinen tai pari hillosipuleita
1 ruukku tuoretta ruohosipulia

Kastike:

2 prk kermaviiliä
1 pussi tzatziki -dippikastikejauhetta
(muutama loraus majoneesia)

Keitä kuoritut perunat, jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi kulhoon. Silppua sekaan suolakurkut, paistettu ja valutettu pekoni, hillosipulit ja kirsikkatomaatit. Kiehauta pavut pussin ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä siivilässä ja laita sekaan. Hienonna joukkoon ruohosipuli.

Sekoita kermaviiliin dippijauhe ja sekoita salaatin joukkoon. Itse lisäsin vielä hiukan majoneesia joukkoon, kun salaatti tuppaa imemään kastiketta aika reippaasti itseensä. Anna maustua hetki ja tarjoile!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Aprillia, syö silliä...

...juo kuravettä päälle!

Näin on hoettu joka vuosi juuri tänä samaisena päivänä, kun maaliskuu kääntyy huhtikuuksi. April, suomeksi huhtikuu. Ranskalaisen kuninkaan Kaarle IX:n jo 1500-luvulla aikaansaamaa käytäntöä sovelletaan edelleen.
Vai ovatko ihmiset sittenkin vain niin hullaantuneita keväästä, että aprillipäivän kaltainen jekuttamiseen ja narraamiseen tehty päivä on omiaan auringonsäteitä ahmivalle kansalle - jopa siinä määrin, että mediakin osallistuu päivään perinteisesti mukaan levittelemällä uutisissaan jos jonkin sortin uutisankkoja? Tänään saa uutistarjontaa selaillessaan olla skeptinen, ettei vain tule vahingossa narratuksi!

Kainuun Sanomien aprillipila vuosimallia 2012.

Viimeinkin se on toden teolla täällä.
KEVÄT!

Eihän tätä vuodenaikaa voi olla rakastamatta! Olen useaan otteeseen hämmästellyt, mikä ihme on kevätmasennus? Miten joku voi masentua nimenomaan keväällä? No, sen ymmärrän, että jos muut olosuhteet/elämänmuutokset ym. sattuvat aiheuttamaan masentuneisuutta juuri keväällä, mutta jos masentuneisuus johtuu nimenomaan keväästä, on taas vaikeampi käsittää. Onko ympäröivät paineet ja oletukset liian kovat, koska keväällähän pitää piristyä ja piste?

En tiedä, miten sitä voi olla piristymättä, kun pimeys ja paksut nietokset tekevät tilaa heräilevälle luonnolle ja lisääntyneelle auringonpaisteelle, kun jälleen kerran on taas kauan odotettu Suomen kesä edessä.
On kai kyse syntymälahjasta - siitä, näkeekö puolillaan olevan lasin puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjänä. Asia on sama molemmin päin, mutta silti ajattelutavoissa on hurja ero. Jos keväällä keskittyy näkemään vain ne kaikki loskan alta paljastuvat roskat ja aurinkokin paistaa aamulla ikävästi sälekaihtimen raosta silmään, täytyy olla perusluonteeltaan negatiivinen, ja sitä ei pysty muuttamaan mikään maailman mahti. Ehkä sellainen ihminen kokee piristyksen syksyn aikaan, kun monet kesää kaipaavat ihmiset kärsivät puolestaan kaamosmasennuksesta. Kun pimeys valtaa alaa, ilmat viilenee ja luonto kuihtuu taas puoleksi vuodeksi, voi ikäänkuin luvan kanssa taas synkistyä sohvannurkkaan eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, kun ulkona paistaisi kaunis kevätaurinko mikä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Niin tai näin, ainakin minä en päästä yhtään keväistä hetkeä hukkaan vaan otan irti kaiken sen ilon mikä saatavilla on!

Osittain juuri kevään inspiroimana olen hakenut kotiinkin uutta, pirteämpää ilmettä. Kaupat ovat tulvillaan kevään ihania värejä, ja kuin tilauksesta sesonkivärit onnistuvat osumaan yksiin sen värimaailman kanssa, johon olen nyt hurahtanut. Joka paikka suorastaan pursuaa turkoosia ja fuksiaa, siihen vielä lisätään keväisen keltainen (jolla tähän asti olen hakenut särmää muuten suht neutraaleihin asunnon sävyihin) niin jopas mieli piristyy. 

Tässä hieman hakemiani yksityiskohtia asunnon kevätilmeestä:

IKEA:n LYKTA-valaisimet.

Turkoosin ja fuksian sävyiset nukkamatot.

Pentikin Majakka -tyyny, 45x45 cm. Ostin myös pinkin ja turkoosin värisenä, kuten toisesta kuvasta huomaa.

Pappelinan tähtimatto. Hankintalistalla vielä, mutta olen kyllä kovasti katsellut sillä silmällä...

Tämä myös vielä "must have"-listalla. GANT:in perinteinen tähtikuvioinen torkkupeitto harmaan sävyisenä.

Kuin tilauksesta myös Escadan uudet, perinteisen kausituoksun tilalle 20-vuotista kesätuoksutaivalta juhlistamaan myyntiin tullet menneiden vuosien hittituoksut ovat juuri näissä hakemissani värisävyissä! Kolmikkoon kuuluvat Sexy Graffiti (2002), Island Kiss (2004) ja Rockin' Rio (2005). Taidan ostaa jokaista pulloa yhden hyllyä koristamaan, tuskinpa raskin edes käyttääkään...

Eikä tässä vielä kaikki.

Myös uusin Muumimuki, Mymmelin äiti, on ihanan turkoosin värinen! Siihen jos kaivelisi kokoelmasta hyllylle kaveriksi keltaisen Pikku-Myyn ja fuksian Mymmelin, niin siitähän saa taas yhden lisäpiristeen lisää.

Nätti ja pirtsakka on myös uusi Muumi -kausimuki 2012, Primadonnan hevonen, joka tulee myyntiin nyt huhtikuun puolessavälissä.

Ihana on myös Arabian markkinoille tämän vuoden ajaksi tuoma Muumimuki "Hurraa!", joka juhlistaa Helsingin nimitystä maailman designpääkaupungiksi, saatavilla vain rajoitetuista paikoista, mutta kannattaa hankkia talteen, sillä vuoden päätyttyä niitä ei enää saa, ja jos vanhoihin merkkeihin on uskominen, niiden arvo vain nousee vuosien myötä.

Tilasin myös Eurokankaasta asuntoon raikkaan keltaiset verhot, ostin kimpun keltaisia tulppaaneja ja ripottelin sinne tänne kauniita, keväisiä yksityiskohtia. Alla olevassa kuvassa näkyy myös nätti, Sotkamon Lumikuu -liikkeestä ostettu valkoinen rottinkitarjoiluteline. Ensi viikolla saan myös ihanan valkoisen, heinäseipäistä tehdyn sängynpäädyn makuuhuonetta koristamaan! 

Nyt viimeisen vuoden aikana, kun äitinä on tullut vietettyä paljon aikaa kotona, sitä huomaa, miten tärkeää kodin viihtyisyys on. Ainahan sillä on minulle, esteetikolle, ollut suuri merkitys, mutta ei ole montaa vuotta aikaa kun oma elämänvaihe oli sillä tolalla, että asunto oli enempi paikka jossa syödä ja nukkua, eikä siinä tilanteessa ollut ihan niin justiinsa, oliko sen jokainen yksityskohta sävy sävyyn. Se oli sitä aikaa, kun pidin yllä eräänlaista eronneiden ja karanneiden turvakotia, paikkaa jossa maailman murjomat ja elämän potkimat tuttavat nuolivat haavojaan ja kokosivat hakusessa olevia palasia kasaan - tai viettivät muuten vain tuuliajolla aikaansa. Jossa vietettiin paljon unohtumattomia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna turhan villejä ja vastuuta vailla olevia aikoja verrattuna nykytilanteeseen, jossa olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että minulla on rutiineja, tasapainoa ja ihanaa arkea, todellista elämänsisältöä, josta pitää kiinni. Ehkä siksi minulla riittää aikaa ja intoa panostaa niin paljon myös ympäröivään kauneuteen.

Pari vinkkiä vielä: kenellä ei ole tullut vielä maisteltua Vuokatissa toimivan Huuskolan jäätelön valmistamia maatalon jäätelöitä, suosittelen kokeilemaan! Saman konseptin mukaan tehdään jäätelöitä muuallakin, joten jos Kainuu ei sijaitse kovin lähellä, kannattaa tsekata tehdäänkö vastaavia tuotteita jossain muualla lähistöllä. Maku ja laatu on ihan eri luokkaa kuin isompien tehtaiden jäätelöissä!

Toinen vinkki liittyy myös Sotkamon suunnalle - kylän keskustassa sijaitsee aivan I-H-A-N-A kahvila/sisustuskauppa Murunen. Kävimme tässä päivänä eräänä miehen ja lapsen kanssa aurinkoisella kevätajelulla siellä suunnalla, ja pysähdyimme kahvihetkelle kyseiseen paikkaan. Rakkautta ensisilmäyksellä! Kahvileipävalikoima ei todellakaan rajoittunut perinteiseen korvapuustiin tai kääretorttuun, vaan herkulliset leivokset, kakut ja muut taidonnäytteet pursuilivat tiskiltä siihen malliin, että olisin voinut maistaa jokaista. Ja mikä parasta, koska itse en juo kahvia, on juomavalikoima muissa kahviloissa ollut melkoisen suppea, mutta täällä sain eteeni komean, tuoreella mansikalla koristellun tuoremehusta, kiivistä ja mansikoista sekä jäämurskasta tehdyn juoman! Hasselpähkinärouheella viimeistellyn suklaamoussekakkupalan ja tuoreen sanomalehden kanssa se oli täydellisyyttä hipova kahvilaelämys. Siihen päälle vielä kierros sisustustavaratarjontaa katsomassa, joten ruokaa sai sekä silmät että vatsa. Kyseisessä paikassa oli muuten myynnissä myös Pappelinan tähtimattoja, joita tuossa edellä kuvan kanssa sivusinkin. Tullaan taatusti käymään uudelleenkin!

Vielä loppuun kuvaa eiliseltä makkaranpaistoreissulta. Täällä Kainuussa vielä lunta riittää, mutta lohduttaudun sillä, että olihan täällä sentään valkoinen joulu ;-) Paltamossa käytiin ajelemassa ja paistamassa makkarat Mieslahden rannassa, märkiä olivat puut mutta saatiin kuin saatiinkin tulet aikaiseksi muutaman makkaran käristämiseen.

Inspiroitukaa ihmeessä kaikesta kevään lämpöisten tuulien tuomasta avoimin mielin. Se ei ole turhamaisuutta, vaan se on sitä pientä mutta ihanaa arjen luksusta. 

Eikä tämä muuten ollut aprillia!