lauantai 24. heinäkuuta 2010

Huh helteitä


Jopas on parikuukautinen vierähtänyt verrattain huomaamatta kesätunnelmissa, kun ei ole ehtinyt ajatuksiaan ylös kirjoittelemaan. On ollut menoa suuntaan jos toiseen ja loppuajat onkin omistettu sitten lomailulle itsessään, koko helteinen heinäkuu on nimittäin (paria työvuoroa lukuunottamatta) ollutkin yhtä lomaa!

Jos jonkinlaisia muitakin mullistuksia on tähän elämänjaksoon mahtunut, eikä niistä tässä sen enempää, ajatukset vain vielä jäljelläolevaan kesään ja aurinkoon. 
Kieltämättä tämä kesä on kiitettävän helteinen ollut, vähän liiankin. Vaikkei muka valittaa saisi, "kun Suomen kesä on niin lyhyt", niin kyllä itse ainakin saatan jonkin poikkipuolisen sanan sanoa jos olo alkaa käydä sietämättömäksi. Valoisat yöt, jolloin hiki on kuin saunan lauteilla vaikka et tee yhtään mitään, ei ole enää mikään nautittava olotila. Kotosalla vielä pärjää kun on pimennysverhot joilla huoneen saa kauttaaltaan pimennettyä, sekä kätevä tuuletin joka huutaa kuin hinaaja täydellä teholla yön läpeensä sängyn vieressä - mutta muualla yöpyessä tuleekin äitiä ja tammikuun pakkasia ikävä. 
Esimerkiksi vastikään hotellissa yöpyessä alkoi usko loppua kun verhot kiinni huoneessa oli valoisaa kuin keskellä kirkasta päivää ja edes usein toistettu kylmä suihku ei viilentänyt oloa kuin hetkeksi ja jo oli taas hiki kuin maratonin juosseella vaikka ei ollut kerinnyt kuin kylkeänsä sängyssä kääntää. Kumma, että Suomessa liian usein lämpötilat ovat joko -30 tai +30 astetta, kun voisi löytää jonkin kultaisen keskitienkin siltä väliltä. Itse olen enemmän kylmemmän kuin kuumemman ilmaston ihminen - en tietenkään mikään arktisten olosuhteiden ylin ystävä, mutta esimerkiksi alkusyksy on ilmastoltaan juuri ihanteellinen. Hieman viileä, mutta silti pääosin aurinkoinen säätila sopisi itselle kuin nyrkki silmään. Vaikken väkivaltaa välttävänä ihmisenä nyrkkiä monen silmään voikaan suositella. 
Onneksi tulee elo- ja syyskuu, vuoden paras ajankohta jota en ikinä jaksa lakata hehkuttamasta. On vain niin mukavaa, kun illat ja yöt pimenee, kuulas alkusyksyn ilma tekee tuloaan, uudet vaatemallistot rantautuvat kauppoihin täynnä toistaan upeampia villapaitoja, takkeja ja kaulaliinoja, luonto pukeutuu syksyn eri sävyihin ja kesän ajan hermoja koetelleet itikat ja muut ilkiöt katoavat jonnekin pois näkyviltä. On niin raikasta, kirpeää ja silti vielä aurinkoista.

Ensi viikolla koittaa reissu Tampereen suuntaan. Muutama päivä tuossa mustan makkaran kaupungissa tekee ihan hyvää tämän kohtalaisen tutun mutta silti turvallisen päivärytmin sekaan, juuri sopivasti ennenkuin arki taas elokuun alusta palaa kehiin. Enimmäkseen on tullut vietettyä loma ihan kotosalla, Kainuun rajojen sisäpuolella, vaikka onhan tuota nähty niin Seinäjoki Provinssirockineen, Oulu, Jyväskylä, Kalajoki kuin pienimuotoinen autoturnee Tuurin suunnalla, Keskisen kyläkaupan kautta pitkin Pohjanmaan paikkakuntia kiertoteitä takaisin Kainuuseen. Suomessakin on yllättävän paljon nähtävää ja koettavaa, kun ei turhaan aina haikaile merta edemmäs kalaan. Yleensä sitä ei vain näe metsää puilta - omakin kotiseutu voi avautua täysin eri tavalla kun siihen ottaa uuden näkökulman, vaikkapa ihan turistimielessä. Veikkaan, että aika monelle on mysteeri mitä kaikkea nähtävyyksiä omasta kotikaupungistakin löytyy ja millainen on seudun historia - sitä vain käy töissä, lähikaupassa ja pankissa asioilla eikä sen kummemmin ajattele muistomerkkien ja monumenttien merkityksiä. 

Omakohtaisesti haluaisin Suomessa kiertää läpi vielä monta kolkkaa, etupäässä mielessä on syksyinen Lappi erämaineen ja lohijokineen ja vastavuoroisesti myös monet etelä- ja kaakkois-Suomen kaupungit, varsinkin Porvoo kiinnostaa, sekä kaikki muut mistä löytyy vanhoja rakennuksia ja historiallisesti arvokkaita kohteita. Myös kehäkolmosen sisäpuoli on itselle aika vierasta, koko tähänastiseen elämään mahtuu kokonaista kolme Helsingissä vietettyä reissua ja se on ehdottomasti liian vähän. Vaikken koe kuuluvani siihen elämänmenoon alkuunkaan, on siellä paljon mielenkiintoisia käyntikohteita, unohtamatta tietenkään myös vähemmän kulttuurillisia seikkoja, kuten lukuisia merkkivaate- ja laukkuliikkeitä, joita ei tietenkään voi täysin sivuuttaa... ;)