Hevoshaaveita

Vuosi etenee ja päivät sen kun pitenee. Valoisa aika on jo selvästi pidentynyt kuukauden takaisesta, ja vaikka nyt tuntuukin synkältä, pian alkaa taas kevätaurinko lämmittää ja lumet sulaa. Ennen sitä nautitaan nyt talvesta.

Meillä talven iloja ollaan haettu pitkistä lenkeistä, ratsailta ja pikku-Minni on päässyt upouuden pulkankin kyydissä käymään. Miehen kanssa ollaan puhuttu myös hiihdosta ja laskettelusta, mutta ainakin toistaiseksi ovat vielä toteutusta vailla. Nehän olisivat sitä talviurheilua parhaimmillaan! Myös moottorikelkkailu kuuluu olennaisena osana talvenviettoon, ja sitä varmasti piakkoin taas pääsemmekin kokeilemaan. Kyllähän se on sillä lailla, että kun lähitulevaisuudessa muutto tästä asunnosta suurempaan tulee ajankohtaiseksi, ja jos löytyy hyvä paikka sopivasti taajaman ulkopuolelta, täytyy siihen taloon sitten harkita myös omaa moottorikelkkaa!

Miksikö sitten muuttaa maalle? Keksin varsin monta hyvää syytä.

Joka tapauksessa nykyinen asunto alkaa käydä kohtapuoliin ahtaaksi. Lisäksi olen maalta kotoisin ja siellä liki koko lapsuus- ja nuoruusikäni kasvanut. Myös mies viettäisi mieluummin maalais- kuin kaupunkilaiselämää. Ei tarvitsisi miettiä, miten omalla pihamaallaan olla, kun ei ole naapuri heti aidan takana tarkkailemassa. Tärkeimpänä; olisi mahdollisuus pitää eläimiä, varsinkin hevosta tai paria. Siitä lähtien, kun jouduin taannoin omasta hevosestani luopumaan, on mielessä ollut se ikuisuushaave palata näiden jalojen eläinten pariin. Toki tässä välilläkin olen sitä tehnyt, muiden hevosilla, mutta se oma ratsu odottaa edelleen jossain. 

Ylläolevassa kuvassa entinen oma ratsuruuna Ironman, "Iiro"

Alla Hóll -tallilla valmistautumassa vaellustunnille issikkatamma Punahilkan kanssa

(oikealta nimeltään Rauðhetta frá Múlakoti)

Pahimpaan hätään tuli tuossa taas käytyä lievittämässä tätä tuskaa islanninhevostallilla. Samaisella, jossa jo pienenä tyttönä aloitin tutustumaan näihin nelijalkaisiin. Eikä tässä vielä kaikki - myös mies tuli innolla mukaan, ensimmäistä kertaa elämässään nousi ratsaille ja pysyi siellä onnistuneesti koko tunnin mittaisen maastolenkin ajan. Roteva Alvari jaksoi kantaa lastin kuin leikiten, ja itse ohjastin kauniin kirjavaa Punahilkka -tammaa. Saatiin vaeltaa kauniin lumisessa metsässä pienessä talvipakkasessa rauhallisesti käyntiä kävellen sekä myös vauhdikkaampien askellajien myötä. Islanninhevosilla on oma, ainutlaatuinen askellajinsa nimeltä töltti, jota ei muun hevosrodut hallitse, ja sen miellyttävämpää kyytiä ratsailta käsin on vaikea kuvitella. Nopeaa, mutta erittäin tasaista. Myös keinuvan laukan tahdissa päästiin metsäpolkuja taittamaan. Mahtavaa! Täytyy ottaa pian uusiksi ja joku kerta lähteä vaikka oikein pitkällekin vaellukselle. Mieskin innostui ja oli vailla jo seuraavalle reissulle, miettipä jopa paljonko oman karvaooppelin hankkiminen ja pitäminen kustantaisi. Toivottavasti ei siis ole mahdoton ajatus että meidänkin taloudessa olisi lähitulevaisuudessa poni tai pari sekä jokunen muukin karvaturri lisää, kissa tai koira ehkä. Niiden parissa olen lapsuuteni kasvanut ja siksi onkin hieman hassua olla nyt niitä ilman. 

Hevostouhu jatkuu myös muissa merkeissä. Kuvitustyö Venla -kirjasarjan parissa jatkuu, joten pienten heppatyttöjen ja poikienkin kannattaa pysyä kuulolla! Lisäksi kehittelen mielessäni koko ajan omaa hevosaiheista kirjaprojektia, jossa en vain kuvita mutta myös kirjoitan. Se on kuitenkin aika alkuvaiheessa vielä, mutta toivottavasti tulee toteutusasteelle. Lapsena jo rahtasin kaksin käsin kirjastosta kotiin kaikki hevosaiheiset opukset mitkä vain löysin ja luin ne monta kertaa kannesta kanteen, joten mikäs sen mahtavampaa kuin päästä jakamaan uudelle sukupolvelle sitä iloa minkä itse vuosikymmen tai pari sitten koin. Mahtavaa! Vaikka tekisinkin työtä myös ihan tavallisilla aloilla, tulee luova puoli aina olemaan jonkinlainen osa elämää, ja toivottavasti siitä joskus tulisi vielä paljon nykyistä suurempi osa, mikseipä vaikka päätoiminenkin.

Oheisessa videossa hieman sanomaa niille, jotka väittävät että ratsastus on vain hevosen selässä istumista. Se nimittäin on kaikkea muuta ja lisäksi aivan erinomainen kuntoilumuoto! Ratsastajan reisille on moni jääkiekkoilijakin kateellinen. On aivan uskomaton tunne hallita 500-kiloista eläintä ja tehdä niin upean luontokappaleen kanssa saumatonta yhteistyötä.

Kaikin puolin hyvää keskitalven aikaa kaikelle kansalle!

Myötä- ja vastoinkäymisissä

Vuosi vaihtui, mikä tarkoittaa myös sitä, että vuoden päivät vihittynä ovat siinä sivussa vierähtäneet. Näin ensimmäisen hääpäivän aikoihin syvennyin hetkeksi muistelemaan aikoja alttarilla. Mitkä ovat ajatukset nyt? Oliko järkee vai ei? Onko alkuhuumasta enää mitään jäljellä vai ovatko arjen rutiinit raivanneet kaiken rakkauden tieltään, kuten usein pelotellaan tapahtuvan suhteen virallistuttua? Onko naimisiinmeno yhtä kuin game over? 

Vastaukset ainakin omalta osaltani tiedän toki pohtimattakin, mutta otan tuekseni myös muutaman otteen hääpäivänä vieraille jaetusta, askartelemastani häälehtisestä. Siinä oli yhden sivun täydeltä listattu, mitä on avioliiton taito. Kertaan muistinvirkistykseksi muutaman mielestäni oleellisimman.

Ei koskaan pidetä toista itsestäänselvyytenä.

Hyvä ohjenuora on se, että pyrkii lunastamaan paikkansa toisen vierellä yhä uudelleen ja uudelleen. Käytännössä tarkoittaa siis sitä, että pitää toista sen verran suuressa arvossa, että haluaa nähdä vaivaa pitääkseen parisuhteessa vireen yllä ja sanoillaan sekä teoillaan muistuttaa, miksi oli oikea valinta kumppaniksi.

Tämä on itsellä varsinkin ollut parisuhteissa aina kompastuskivenä; sorrun helposti pitämään muodostettua parisuhtetta päivänselvänä, ja olenkin joutunut tekemään työtä oppiakseni oikeasti pitämään arvossa sitä, mitä minulla on. Tätä nykyä se ei ole ollut onneksi vaikeaa, koska itsekin jopa tajuan löytäneeni tällä kertaa jotain ainutlaatuista, jota omaa tyhmyyttään ei todellakaan halua pilata. Se entinen, itsepäinen villikissa on ilmeisesti todellakin kesyyntynyt..

Seurustelu ei lopu kuherruskuukauteen, vaan jatkuu läpi elämän.

Nimenomaan. Allekirjoitan. En ymmärrä ajattelutapaa, jossa lopetetaan kaikki toiseen ja itseensä panostus kun "saalis on varma". Päinvastoin; sen merkitys kasvaa yhä enemmän mitä kauemmin suhde on kestänyt. Siteeraan myös tuntemattomaksi jäänyttä ajattelijaa: Onnellisen avioliiton salaisuus on rakastua useasti - samaan henkilöön.

Ei odoteta toiselta liikoja eikä etsitä täydellisyyttä.

Kukaan ei ole täydellinen. On valtavan tärkeää kyetä näkemään myös omat puutteet ja heikkoudet ja tehdä kompromisseja tarpeen vaatiessa. Parisuhteessa on nimensä mukaisesti kaksi eri osapuolta, joiden molempien merkitys on aivan yhtä tärkeä. Täytyy osata tiedostaa millaisista seikoista ei ole valmis tinkimään ja mitkä taas ovat vähäpätöisempiä. 

Kohdataan yhdessä kaikki mitä elämä tuo tullessaan.

Jokaista mielenliikettä ja ajatusta ei tarvitse jakaa toisen kanssa - tarkoituksena on säilyttää kuitenkin kaksi erillistä ihmistä, jotka ovat päättäneet viettää elämänsä yhdessä. Elämässä tulee kuitenkin vastaan niin koettelemuksia kuin riemun hetkiäkin, ja ilman henkilöä jonka kanssa jakaa ne kaikki, ovat ne yhtä tyhjän kanssa. Yhteiset kokemukset, niin vaikeudet kuin onnen hetketkin, lujittavat parisuhdetta.

Annetaan toiselle tilaa kasvaa.

Ensiarvoisen tärkeää. Ei muuteta toista vastaamaan omia mielihaluja, vaan hyväksytään toinen sellaisenaan. Ihmiset muuttuvat vuosien saatossa. Suunnitelmat, mielenkiinnon kohteet, haaveet, elämänarvot, kaikki voi muuttua. Joskus parisuhteiden aikana osapuolet kasvavat erilleen niinkin paljon, että yhteisen tien päättyminen on väistämätöntä, mutta sekin on hyväksyttävä. Ei voi olla kestävää, saati onnellista jatkaa suhdetta, jossa mennään vain toisen pillin mukaan ja jossa . 

Parisuhteessa itsenäisyys on tasavertaista, riippuvaisuus molemminpuolista ja velvollisuudet yhteisiä.

Tähän käy myös sanonta "kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". On tärkeää, ettei kumpikaan kuormitu taloudellisesti, henkisesti tai fyysisesti suhteettoman paljon, vaan kaikki jaetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti tasan. Vanhanaikainen malli, jossa mies maksaa kaiken ja nainen hoitaa kodin, voi toimia jos molemmat ovat sen kannalla, toimivat vapaaehtoisesti ja arvostavat toisiaan ja toistensa roolia, niin ettei nainen joudu tuntemaan alemmuudentunnetta eikä mies koe kontrolloivansa tai olevansa ylemmässä asemassa hallitessaan perheen taloutta.

Pystytään antamaan anteeksi ja unohtamaan.

Mitäpä tähän lisäämään. Välttämätön taito, jos meinaa ikinä saada pysyvämpää parisuhdetta aikaiseksi. Joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee mitään muutakaan, mutta oleellista onkin ottaa niistä opikseen. 

Ja oma vastaukseni alussa itselleni esittämiini kysymyksiin; menisin naimisiin milloin tahansa uudelleen, saman miehen kanssa tottakai. Vaikka vaikeuksiltakaan ei olla vältytty, päivääkään en vaihtaisi pois enkä mitään tekisi toisin. No okei, ehkä olisin valinnut sittenkin hiukan erilaisen hääpuvun tai jättänyt sanomatta muutaman hormonimyllerryksissä sanotun sanan, mutta kukapa ei - rakennusalan termejä siteeraten, pienet pintavauriot on helppo pakkeloida piiloon jos halua vain löytyy, kunhan kokonaisuus on kasassa ja muistaa katsoa niiden vinojen listojen ja repsottavien ruuvien sijaan suurempaa kuvaa. Pintarakenteitahan voi aina rukata, maaleja lisäillä ja tapetteja uusia (olisi jopa suotavaa), kunhan perustukset pysyy samana. 

Minulla on pitänyt kulkea kivinen polku parisuhteessa elämisen pitkällä tiellä, ja tuskin sen koko oppimäärää tulen koskaan suorittamaan kunnialla läpi. En taatusti ole helpoimpia kumppaneita, vaadin parisuhteelta verrattain paljon enkä kuuna päivänä suostuisi elämään pintapuolisessa kulissiliitossa joissa ongelmia kasaantuu eikä niitä käsitellä, mutta ulkoisten seikkojen takia sinnitellään saman katon alla ja ulospäin esitetään onnellista perhettä - mutta hyvän parisuhteen eteen olen valmis taistelemaan ja pitämään pitkänkin suhteen pirteänä ja palkitsevana, sillä kuten elämäkin, myös parisuhde on yhtä suurta, pitkää seikkailua. Aina ei päde se väite, että vaihtamalla paranisi - sillä ajattelutavalla ei elämänsä aikana ehtisi muuta tekemäänkään kuin vertailemaan ja jahkailemaan. Se saattaa päteä puhelinliittymiin, sähkösopimuksiin, autoihin tai työpaikkoihin, eikä aina niihinkään. Ensisijaisesti kannattaa keskittyä miettimään, olisiko nykyiselle mitään tehtävissä - jos en vaihtaisikaan vielä uuteen autoon vaan käyttäisin nykyisen oikein kunnon huollossa, asentaisin uudet iskaritkin, niin johan vanhassakin kyyti paranisi. Vasta kun vaihtaminen on väistämätöntä ja elvytystoimenpiteet on käyty loppuun, kannattaa suunnata suosiolla katse kohti kaikkea muuta, mitä elämällä on tarjottavanaan. Kenenkään kynnysmatoksi tai sylkykupiksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä.

Järkytyin pahanpäiväisesti nähdessäni mainoksia Suomeenkin rantautuneesta, pettämiseen yllyttävästä Victoria Milan -seuralaispalvelusta. Mietin, eikö mikään ole enää arvossaan. Kyseinen sivusto suorastaan kannustaa parisuhteessa eläviä hakemaan kauttaan salaseuraa: "Suomen ensimmäinen treffisivusto varatuille", "Yksitoikkoisen parisuhteen vankina?", "Ikävä intohimoa?", "Uutta sisältöä elämään - hanki salasuhde!", "Naimisissa olevia naisia ja miehiä vailla seuraa". Tähänkö on tultu? Kyseisen säädyttömän sivuston seinän kokoinen mainos suolsi sanomaansa pahennusta herättäen syksyllä Helsingin katukuvassakin. Istun tässä koneen äärellä naama punaisena suuttumuksesta, en keksi edes sanoja kuvaillemaan mitä ajattelen kun luen, miten sivusto askel askeleelta avustaa halukkaita liittymään joukkoonsa.

Tyydyn pudistelemaan päätäni ja toteamaan hiljaa mielessäni, että onneksi ongelma ei omakohtaisesti kosketa, samalla säälien kuitenkin niitä lukuisia, joiden puolisot haksahtavat houkutukseen. Enemmän säälittää kuitenkin se, että niissä liitoissa on selvästi laiminlyöty juuri ne perushuollot ja hoitotoimenpiteet joista äsken niin innolla vauhkosin.

Seuraukset ovat sitten tällaiset. 

Juuri tästähän autokoulussakin aina puhuttiin. Vieläkin kaikuu mielessä vänkärin puolella pauhanneen opettajan iskostamat ohjeet, jotka pätevät hyvin muuhunkin kuin ratinsäätämiseen. Ennakointi, ennakointi ja ennakointi! Moni vaaratilanne olisi ennaltaehkäistävissä huolellisella ennakoinnilla. Hidastetaan vauhtia, arvioidaan tilanne ja selvitään siitä sujuvasti. Huolellisesti ennakoiva kuski kurvailee matkansa jouhevasti turhia jarruttelematta ja kaasuttelematta edestakaisin, samoin välttyy parisuhteessaan ennakoiva ja siihen panostava kaikelta siltä eestaas vatvomiselta ja arpomiselta joka muuten olisi ennenpitkää edessä kun alkuhuuma hälvenee ja arki koittaa.

Vannon ja vakuutan, että omassa parisuhteessa teen kaikkeni ennakoidakseni kaikki tällaiset uhkakuvat. Jos elämä sattuisi syystä tai toisesta joskus kasvattamaan eri polkuja kulkemaan, sille ei sitten mahtaisi mitään, mutta se on satavarmaa että omaa tyhmyyttäni ja laiskuuttani en liittoani (enää) pilaa. 

Onnellista Uutta Vuotta 2012! 

(oheiset kuvat ovat kuvaamiani Kajaanin kaupungin uudenvuoden ilotulitusnäytteitä)