Tässä Mikkosten perheessä on ollut viime aikoina melkoinen tohina päällä. Hoidan lasta kotona, siinä sivussa suoritan turvallisuusalan opintoja loppuun, piirrän tilaustöitä, kuvitan Karistolle kirjoja ja kirjoitan omiakin kirjoja, mies käy töissä ja aina kun pystyy, hoitaa hän vuorostaan lasta. Välillä on delegoitava lastenhoitoa isovanhemmille, kun miehen työvuorot ja omat koulunkäynnit puskee päällekkäin. Toisia nähdään silloin kun muilta kiireiltä ehditään, joskus tuntuu ettei ehdi sanoa kuin aamusta huomenta ja illasta hyvää yötä. On myös huonoja päiviä, kun tulee tarpeettomasti tiuskittua tai kun ei välttämättä jaksa kaiken muun kuormituksen jälkeen jutella joutavia.
Kaiken sen kiireen keskellä kun välillä pysähtyy miettimään asiaa tarkemmin, niin sitä ymmärtää miten onnellinen osa tämä onkaan. Miten ihanaa on jakaa ihan tavallinen, vaikkakin ajoittain kiireinen arki jonkun kanssa. Kuinka mukava onkaan puurtaa muiden töiden parissa, kun tietää, että illalla pääsee tuttuun ja turvalliseen kainaloon. Kummasti sitä jaksaa touhuta, kun perusasiat ovat kunnossa.
Silti yhteistäkin aikaa tarvitaan myös parisuhteelle. Kun on kiireistä, sen merkitys korostuu ja se tuntuu entistä tärkeämmälle. Siksi se myös kannattaa käyttää laadukkaasti.
Lähdettiin tuossa esimerkiksi vasta ihan hetken mielijohteesta Katinkullan kylpylään uimaan kahden kesken, lapsen ollessa innokkaiden isovanhempien hoivassa yön yli. Köllöttely vierekkäin lämpimissä porealtaissa ja saunojen lämmössä, kiireetön ruokailu ravintolassa sekä keskittyminen hetkeksi vain puolisoon ja parisuhteeseen tekee kummaa arjen askareiden lomassa laiminlyödylle yhteiselle ajalle. Silti niinä kaikkina kiireisinäkin päivinä, kun hädin tuskin ehdin toivottaa hyvää työpäivää, voin olla luottavaisin mielin, sillä tiedän kiireiden tulevan ja menevän, päivien kuluvan mutta rakkauden pysyvän.
Ei siis liene ihme, että ylimääräinen aika tuppaa olemaan tiukilla. Siksi näidenkin sivujen päivitys on ollut välillä vähän mitä sattuu. Priorisointi onkin kaiken A ja O.
En tiedä koskahan sitä oppii olemaan laittamatta liian monta rautaa tuleen yhtä aikaa. Ihan kiva, että luovuutta ja inspiraatioita riittää, mutta äkkiä ollaan ongelmatilanteessa jos niitä ei osaa kanavoida oikein ja keskittää energiaansa yhteen asiaan kerrallaan. Kun nyt tässä sain loistoidean alkaa kirjoittaa kirjaa, niitä ideoita alkoikin tulla yhtäkkiä monen eri kirjan verran ja siinäpä sitä onkin sitten miettiminen, mitä laittaa toteutukseen asti ja mitkä jättää vielä hautumaan ettei koko helahoito leviä kaaoksena käsiin.
Sitten kun samaan aikaan pitäisi olla perillä sekä vartiointialan ydinasioista että vauvanruokasoseiden ravintosisällöstä, ollaan pian pulassa. Edessä olisi pian näyttö uhkatilanteiden hallinnasta, ja siinä ei auttane selittää, että oli se aika uhkaavaa, kun lapsi viskasi lelulla päin näköä. Vaaditaan yhdeltä ihmiseltä melko monta eri persoonallisuutta, alter agoa, voidakseen venyä kaikkeen. Yhtenä hetkenä piirtäjä, sitten vartija, kohta vaimo, siitä äidiksi ja kirjailijaksi. Sama tilanne on varmasti melko monella muulla. Onkin hauskaa joskus lääkärin vastaanotolla miettiä, mihin kaikkiin rooleihin tuo valkotakkinen, pokerinaamainen jäyhä mahtaakaan venyä vapaalla, viihteellä, harrastuksissa tai kotona. Meistä kun on moneksi!
Nyt taas oman roolin vaihto sujuvasti bloggaajasta äidiksi, kun lapsi haluaa huomiota :-) hyvää kevään odotusta kaikille, ja kaikki kynnelle kykenevät laskiaisen viettoon sunnuntaina Kajaanin kaupunginlammelle!
