Kova pakkanen ja lumimyräkät ovat koetelleet meidän paksunahkaisten korpikansalaistenkin sisua viime päivinä, ja huumorintajukin on ollut testissä aika-ajoin kun auto on yön aikana hautautunut tunnistamattomaksi valkoisen peitteen alle, eikä sitä ole tutulta parkkipaikalta löytänyt muuten kuin ulkomuistin ja navigointikykyjen ansiosta. Mutta vaikka tuulilasinpyyhkijät ovat olleetkin jäisiä, tiet liukkaita kuin luistinradat, Audin perspuoli joka kauppareissun jäljiltä lumen ja jään sekoituksen peitossa, hiukset valkoisessa kuurassa ja posken- ja nenänpäät kohmeessa, on se ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viime vuosilta tutuksi tulleet loskaiset ja sohjoiset, leudot talvet.
Talvi on myös muualla maailmassa, joskaan ei kaikkialla yhtä purevan kylminä. Esimerkkinä rapakon takainen manner, Amerikka, jonka yhden kansalaisen kanssa olen käynyt viime aikoina runsaasti keskustelua - erityinen kiitos tästä Facebookille, joka huomattavasti helpottaa ja yksinkertaistaa kiireisen ihmisen yhetydenpitoa tuttaviin kautta maailman. Kyseinen henkilö on samainen, josta olen joskus aiemminkin maininnut, aiemmin äärimmäisen suositun mutta nyttemmin jo kuopatun jenkkiläisen poikabändi *NSYNC:in yhden jäsenen, Chris Kirkpatrickin ystävä. Hän asuu Pennsylvaniassa, Pittsburghissa, jossa on myös valkoinen talvi, leudompi tosin, paraikaa meneillään.
Hän on kysellyt kaikenlaista Suomeen liittyen ja on ollut kovin kiinnostunut kielestämme ja kulttuuristamme. Hän oli jopa hankkinut itselleen ohjelman, jonka avulla opetella lausumaan suomen kielen sanoja. Lähetin hänelle paljon erilaisia kuvia Suomesta, erityisesti Lapista, ja leiskuvat revontulet pohjoisen tummalla taivaalla, kesyt porot autoilijoiden riesana maanteillä, yöttömät kaamosajan yöt ja lumiset tunturit tekivät häneen suuren vaikutuksen. Hän on ihaillut Suomen kauniita maisemia, eläimiä, kylmien talvien ja helteisten kesien sekä villin luonnon ja korkealle kehittyneen teknologian välistä kontrastia.
Sain myös kutsun tulla vierailemaan jenkkeihin, hän kuulemma esittelisi minulle mielellään paikallisia erikoisuuksia ja kiertäisi mukana siellä missä Amerikassa haluaisin vierailla. Ikuisuusunelmana on ollut päästä joskus näkemään oikeasti New York ja sen kuuluisat kohteet kuten Central Park ja Times Square, läntisen rannikon kuumat hiekkarannat, paahtava aurinko ja Los Angelesin miljoonakaupunki, pienet paikalliset kylät ja maaseutu. Toivottavasti tämä haave joskus vielä toteutuu! Ja eihän sitä tiedä, mitä kaikkea siinä sivussa pääsisi kokemaan, kun kyseessä on saman poikabändin lähipiiri, johon myös Justin Timberlake kuului aikoinaan ;-) maailma on seikkailuja täynnä, on vain osattava tarttua hetkeen ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan - ja tuntea oikeat ihmiset!
Chris Kirkpatrick
Kuva: RollingStone
Ei olekaan pitkiin aikoihin tullut kirjoiteltua Chrisin kanssa. Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessa olenkin varmaan kertonut, yhteydenpito hänen kanssaan alkoi sattuman kaupalla vuonna 2000. Bändi oli niihin aikoihin suosionsa huipulla ja rikkoi ennätyksiä toisensa perään. Liekö bändillä vieläkin hallussaan voimassaoleva maailmanennätys koskien ensimmäisellä julkaisuviikolla myytyjen levyjen määrää? Joka tapauksessa, yhdessä vaiheessa, noin vuosina 2000-2003 pidin tiiviistikin yhteyttä hänen kanssaan. Lähettelin hänelle suomalaista musiikkia ja hän lähetti minulle kirjeitä ja piirroksia. Sain silloin monta kutsua tulla Amerikkaan, mutta monesta syystä en silloin lähtenyt. Vielä usean vuoden ajan kirjoiteltiin ja vaihdettiin kuulumisia, sainpa joskus tilaisuuden kirjoitella Timberlakenkin kanssa, mutta viime aikoina yhteydenpito on jäänyt vähemmälle. Hänen ystävänsä Christinan kanssa sen sijaan kirjoittelen aina kun ehdin.
Moni ei uskonut silloin eikä varmaan usko vieläkään, että kyseessä on oikeasti eikä vain leikisti tämä bändi, jonka kanssa kirjoittelin. Vaikea sitä oli itsekin uskoa alkuun, koska olin ihaillut tyypillisen teini-ikäisen sijaan tätä sen ajan kovinta poikabändiä (BSB:n ohella, tietenkin) äärettömän paljon ja hevosharrastuksen lisäksi omistin yhdessä vaiheessa elämäni heille. Äärimmäisen kiitollinen olen kuitenkin siitä, että olen saanut moisen ystävyyssuhteen elämääni ja voin sanoa olevani monta kokemusta rikkaampi.
Justin Timberlake
Kuva: newcelebritypics.com
Tässä vietellään varmaan viimeistä "vapaata" viikkoa pitkään aikaan, koska ensi viikolla alkaa olemaan kalenteri melkolailla täyteen buukattu kun narikkakissan nakki napsahtaa kahtena peräkkäisenä viikonloppuiltana Onnelassa ja maanantaina vedetään niskaan ISS:n vartiointifirman kamppeet ja lähdetään tekemään turvallisuusalan töitä. Sain tänään kouraan kahden seuraavan viikon työvuorolistan ja kasan työkamppeita, eli ei muuta kuin tukka taakse ja uusia haasteita kohti. Aikidoharjoituksissakin olisi tarkoitus ehtiä käymään, jotta saisi päätettyä että alkaako sitä tässä kaiken muun ohella harrastamaan. Ja jos ei tässä ollut tarpeeksi aktiviteettia, Lady Linelta sitä löytyy lisää - säännöllinen kuntoilurytmi pitää mielen virkeänä ja fyysisen kunnon kohdillaan. Eikä tässä vielä kaikki - piirustushommia riittäisi joka kädelle, sormelle ja varpaillekin, joten vapaa-ajankäyttöongelmia tuskin ihan heti ilmenee. Kunhan nämä raastavimmat pakkaset hellittää otettaan, tarkoitus olisi myös jatkaa erään kaverin kanssa lenkkeilyä kuntosalitreenin vastapainoksi.
Jos joku ei muuten tähän mennessä ole uskonut horoskooppeihin - en minäkään ennen - niin kannattaa ainakin vilkaista aiheeseen liittyvää kirjaa vuodelta 1968. Sen nimi on Aurinkomerkit ja kirjoittajana Linda Goodman. Syvennyin siihen itse tarkemmin siskon kerrottua, miten hämmästyttävän tarkkaan se kuvailee eri horoskooppimerkkien syvimmän olemuksen. Vaikka omalla tapaa uskonkin henkimaailmaan ja muuhun vastaavaan, niin mihinkään höperyyteen en kuitenkaan koskaan ole hurahtanut - tämän kirjan luettuani en enää kuitenkaan voinut olla uskomatta jollain tapaa astrologian ihmeelliseen maailmaan. Seuraavassa listattuna pääpiirteet, mitä kirja sanoo härkänaisesta - minut paremmin tuntevat voivat varmasti yhtyä tähän kuvaukseen:
Härkänainen on sielultaan suuri nainen.
Hänessä esiintyvät useimmat niistä puhtaista piirteistä, joita jokainen mies etsii, mutta harvoin löytää.
Hän saattaa olla niin rajuluonteinen, että monet miehet pötkivät pakoon, mutta hän ei raivostu, ellei häntä härnätä kovasti. Hän ei koskaan käytä naisellisia trikkejä ja teeskenneltyjä kyyneleitä, vaan hänellä on moraalista ja emotionaalista rohkeutta runsaasti.
Hän hakee todellista miestä, sillä hän on todellinen nainen, ja on siitä ylpeä.
Hänelle naisen osa ei merkitse sitä, että koko ajan pitäisi flirttailla tai naukua kuin kissanpentu, joka teeskentelee heikkoa saadakseen tahtonsa läpi. Härkänainen arvostaa sitä, että ihmiset eivät teeskentele muuta kuin ovat. Tavatessaan epämiellyttävän henkilön hän ei käynnistä ajojahtia tuhotakseen tätä – hän vain välttelee häntä.
Hän voi olla erittäin kylmä ja välinpitämätön vihollisilleen, mutta jos hän laskee sinut ystäväkseen, hän pysyy myötä- ja vastoinkäymisissä uskollisina ja on loppuun asti lojaali.
Härkänaista ei kuitenkaan kannata suututtaa – ärsytettynä hänen vihansa on valtavaa.
Härkänainen ei ole mustasukkainen – hän pysyy tyynenä vaikka mies katselisi muita tai flirttailisi heille.
Jos mies kuitenkin ylittää rajat, jotka on asetettu reilulle pelille, hän voi muuttua kammottavaksi, mutta rajoille on vedetty suurpiirteiset marginaalit. Hänet on pakko tavalla tai toisella asettaa seinää vasten, ennen kuin hän saa härälle ominaisen raivokohtauksen.
Ellet ole nähnyt häntä raivoissaan, ole onnellinen – ja toivo että vältyt siltä myös vastedes.
Härkänainen on usein taiteellisesti lahjakas.
Hän rakastaa erilaisia tuoksuja kevätsateesta vastaleikattuun ruohoon, tuoreesta leivästä juuripainettuun sanomalehteen, ja reagoi niihin voimakkaasti. Hänen ruoanlaittotaitonsa on vertaansa vailla, ja härkänaisen keittiö onkin todellinen miehenansa.
Hänellä on hankala tapa olla sietämättä vastaväitteitä, varsinkaan julkisesti.
Äitinä hän on miellyttävä, mutta lasten varttuessa voi olla melko vaativa. Härkä-äiti suuttuu, ellei hänen sanansa tehoa. Hän ei siedä tottelemattomuutta tai uhmaa. Silloin herää härän raivo. Joka tapauksessa hän puolustaa lapsiaan voimakkaasti, ja opettaa heidät jäljittelemään omaa rehellistä rohkeuttaan. Hän ei ole koskaan nynny.
Hän valittaa ja itkee aniharvoin. Hän tekee kovasti töitä, kovemmin kuin moni mies, mutta tekee siitä harvoin suurta numeroa. Hän on melkein yliluonnollisen tunteeton kivulle ja rasitukselle, usein jopa tunteettomampi kuin skorpioninainen. Härkänainen ei koskaan odota miehen elättävän häntä. Mies, joka hänet nai, ei nai itkupussia eikä onnenonkijaa. Hänen sydämessään on aina tilaa ja rakkautta ystävien ja vieraden tulla, ja hänen kodissaan on aina lämmintä, kun tulet kylmästä.
Kirjassa oli toki paljon laajempikin selvitys, niin härästä yleensä kuin mies- ja naishärästäkin sekä lapsi-, johtaja- ja työntekijähärästä. Mukaanlukien tottakai kaikki 11 muuta tähtimerkkiä. Mikäli jollakulla ei tätä kirjaa ole saatavilla ja analyysi kiinnostaa, niin ilmoittaa minulle, voin lähettää tiivistelmän. Ehdottomasti kannattaa ainakin vilkaista ennen kuin tuomitsee suoralta kädeltä! Mitä luin muistakin horoskooppimerkeistä kuvauksia, täytyy sanoa että oman lähipiirin kohdalla ne harvinaisen hyvin pitävät paikkansa. Osa on jopa pelottavan tarkkaa tekstiä, sillä onhan se järjenvastaista, että pelkkä tähtimerkki voisi kertoa hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja ihmisestä. No, jätetään paikkansapitävyyden arviointi jokaisen itsensä tehtäväksi, itse jouduin kuitenkin pyörtämään monet ennakkoluulot ja epäilyt. Mihinkään lehtien päivähoroskooppeihin en kuitenkaan edelleenkään usko - luonnehoroskooppi on asia erikseen.
Kainuu on viimeisen viikon, pari ollut tehokkaasti itänaapurin kansalaisten valloittamana, johtuen sikäläisen kansan omasta joulun- ja uudenvuodenvietosta. Varsinkin Vuokatti on ollut heidän tukikohtaansa, ja myös Kajaanissa on ollut tuntuva määrä poikkeuksellisen rikkaita venäläisturisteja. Heissä on puolensa ja puolensa - tuleehan heidän kautta runsaasti lisätuloja nälkämaana tunnetulle Kainuulle kuten koko muullekin Suomelle, mutta tavallisen tallaajan vinkkelistä heidän vähintäänkin värikäs käytös ja toikkarointi liikenteessä koettelee välillä hermojen kestävyyttä. Pienenä vinkkinä muutaman vuoden takaisesta kokemuksesta oppineena muillekin: välttäkää viimeiseen asti kolarointia venäläisen osapuolen kanssa. Siinä menee vaan hermot, rahat, aikaa ja vaivaa, ja käteen jää herkästi vain tuulen huuhtoma perse.
.jpg)
Kävin tuossa iltana eräänä katsomassa ohiajaessa Vuokatin laskettelukeskuksen rinteitä, Audi parkkeerattiin pimeälle parkkipaikalle toisen miltei samanlaisen viereen. No, takaisintullessa huomattiin jo 100 metrin päästä, että joku porukka koettaa kiskoa Audin ovenkahvaa, ja pitihän siinä sitten ystävällisesti huomauttaa, että tämä ei nyt taida olla ihan oma auto. Kyseessä oli venäläinen perhe, ja isä painoi avaimen keskuslukitusnappia huuli pyöreänä ja kiskoi ripaa, eikä kukaan porukasta tajunnut että heidän oma autonsa napotti takana, vilkut välkyttäen kun keskuslukitus huusi leipää. Sanopa niille sitten mitään mikä menisi ymmärrykseen, kun kukaan ei tajunnut yhtään selvää suomen kielen sanaa. Viittomakieltä käyttäen sitten lopulta he tajusivat, että eihän tämä heidän kärry olekaan ja koko sakki meni venäjää pulputtaen ja nauraen oman autonsa kyytiin, eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Siinäpä olikin taas vuodatusta kerrakseen. Loppuhuipennuksena mainittakoon, että lähiaikoina olisi mahdollisuus päästä pitkästä aikaa moottorikelkkailemaan, kun lähipiirissä on henkilö joka järjestää yrittäjänä erilaisia ohjelmapalveluja ja joka omistaa kymmenittäin moottorikelkkoja ja kaikkea muuta kivaa perseestä perämoottoriin..ja ne kaikki kivat laitteet vapautuvat nyt venäläissesongin jälkeen käyttöön, joten ainakin meikäläinen on pää kolmantena jalkana ja duracellit latingissa kirmaamassa näiden rautahevosten ohjaksiin ja taittamaan matkaa halki lumisten maisemien. Siitä ja monesta muustakin tulevissa jatko-osissa lisää kertomusta, nyt tämä täti lähtee syömään vastaleivottua ja kotitekoista pizzaa ja pähkinäkorvapuusteja, ja ottaa rennosti vielä kun voi!
