Muutosten tuulia

Operaatio terveellisempi ruokavalio on sitten virallisesti startannut tällä viikolla - raskausajan rutiineihin kuuluvassa sokerirasituskokeessa nimittäin nipin napin ylittyi kaksi kolmesta raja-arvosta -harmittavasti toinenkin niistä vain 0,1 yksiköllä. 

Osansa toki voi olla sillä, että vaadittua 12 tunnin paastoa ennen söin mahan ehkä vähän liiankin täyteen ja se vielä aamun kokeessa näkyi, tai sitten muuten vain on päässyt raskausaikana sokeriarvot hieman nousemaan, tiedäpä tuosta - mutta se on ainakin selvä että ei ainakaan haittane jos kokeilee nyt ihan tolkusti ottaa itseä niskasta kiinni ja rukata ruokavaliota vielä hieman uusiksi. 

Täysin retuperällä se ei koskaan ole ollut, eikä ylipainoakaan ole ilmennyt, verenpaineetkin ovat aina olleet ihanteelliset - ainoana syynä että koko rasituskokeeseen ylipäätään jouduin oli ikä, joka juuri viime vuonna ylitti sokerirasituskokeeseen vaaditun 25 vuotta. Oikeastaan tämä on nyt ihan hyvä sysäys ja syy ryhtyä syömään entistäkin terveellisemmin, ja tiedä häntä kuvittelenko, mutta olo on tuntunut hieman virkeämmältä ja paremmalta kuin aiemmin. Varsinkin kaiken turhan sokerin olen jättänyt ruokavaliosta pois, ja esimerkiksi eilisen päivän ruokailu käsitti muutaman banaanin, päärynän, vähärasvaisen viilin ja mustikoita, kaurapuuroa, täysjyväpaahtoleipää, karjalanpiirakoita, kana-kasviskeittoa ja juomaksi vettä + aamulla ja vitamiinien (multivitamiinitabletti, kalkkitabletit ja 2x rautalisä) oton yhteydessä c-vitamiinipitoista appelsiinitäysmehua. Toivottavasti sama "putki" jää päälle raskauden jälkeenkin! Koskaan ei ole ollut tapana syödä ihan mitä sattuu, mutta tottakai sitä on helposti antanut aina välistä mielihaluille vallan ja syönyt sokeria ja rasvaa yli suositusten.

Ainoana seikkana, mistä nyt raskausaikana olen selvästi lipsunut, täytyy myöntää liikunnan määrän huomattava väheneminen, ja se johtuu vain siitä, että alkuvaiheessa pelkäsin paljon että sattuu jotain enkä uskaltanut entiseen tapaan lenkkeillä enkä käydä kuntosalilla ja pahoinvointikin oli melkoisen voimakasta, keskiraskauden aikaan sattui pimein vuodenaika ja kovat pakkaset joten ulkoliikunta ei aina innostanut ja nyt kun loppuraskaus on startannut, alkaa olo olla sen verran kömpelö ja mahaan juilia aina kun jotain raskaampaa menee tekemään, että rankimmat urheilut täytyy säästää myöhemmäksi. Olen kuitenkin nyt koettanut taas tsempata ja kulkea aina voinnin mukaan lenkillä, ja kuntosaliliikunnan aloitan taas kunhan lääkäri vain antaa luvan ja oma olo antaa myöten. Mies on niin lapsirakas ja innoissaan vauvasta, että hyvinkin taitaa olla itsellä mahdollisuus aina välistä livahtaa kuntosalille treenailemaan miehen jäädessä jälkikasvun kanssa puuhastelemaan. Miehestä välistä kuulostaa ja vaikuttaa siltä, että saadaan enempikin väitellä siitä kumpi saa hoitaa lasta - tietenkin jos kyseessä onkin kovin vaativa ja huutava pienokainen niin voi olla, että miehenkin mieli hieman muuttuu :-D

Tähän asti olen kulkenut LadyLinellä, ja huolimatta sen verrattain korkeasta hinnasta on se osoittautunut erittäin mukavaksi kuntosaliksi solariumeineen ja saunoineen, tekee arjen keskelle todella hyvää välillä irrottautua kaikesta muusta ja uppoutua kuntoilun ja rentoutumisen maailmaan. Nyt on jäsenyys raskauden takia jäähyllä, mutta taas kesän ja syksyn mittaan täytyy alkaa jälleen panostamaan liikuntaan - jos nyt ensin malttaisi tämän raskauden odotella loppuun ja toivoa että sen tiimoilta kaikki sujuu hyvin, ja opetella alkuun uudessa elämänvaiheessa, jossa meitä onkin kahden sijaan kolme.

Parista perheeksi oli osuvasti toisen perhevalmennuskäynnin nimi. Ensi viikolla aiheena on vastasyntynyt perheessä ja nimensä mukaisesti siellä käytäneen läpi sitä, millaista elämä on kun perheessä onkin uusi jäsen. Tämänviikkoinen käynti taas avarsi molempien, sekä miehen että minun, näkemyksiä siitä miten pitää parisuhdetta kunnossa myös jatkossa ja miten näemme toisemme miehen ja vaimon lisäksi myös isänä ja äitinä. Jatkossa on odotettavissa myös tutustumista synnytysosastolle ja muuta kivaa, joka toivottavasti valmentaa omalta osaltaan meitä tälle vanhemmuuden ihmeelliselle ja tuntemattomalle polulle. Neuvoja varmasti tarvitaankin, sillä onhan vanhemmuus molemmille uusi kokemus. Joitakin hankintoja on jo tehty, mm. vaunut ja sänky käytiin ostamassa lastentarvikeliikkeestä (jossa kieltämättä tunsin alkuun oloni hieman eksyneeksi, olenhan aikaisemmin shoppaillut lähinnä laukkuja, kenkiä, meikkejä ja vaatteita - ilmankos ensimmäinenkin ostos lastentarvikeliikkeestä oli hoitolaukku, jonka ainoa ostokriteeri oli se, että kyseinen veska oli mielestäni hyvännäköinen :-D), vaatteita on kertynyt vino pino vaikka ei olla itse ostettu kuin pari hassua, silloin kun ei edes vielä tiedetty onko tyttö vai poika tulossa. Ostettiin sitten varalta molemmille sukupuolille muutama vaihtoehto - vaikka kieltämättä minulla on koko raskauden ajan ollut selvä tunne kumpi sieltä on tulossa, ja 4D-ultrassa tämä tunne vahvistui täysin paikkansapitäväksi.

Auton jos vielä vaihtaisi jossain välissä tilavampaan, ja äitiyspakkauksessa tulikin yhtä sun toista tarpeellista tavaraa ja vaatetta, vielä tuttipullot sun muut tarvikkeet ja sitäpä alkaa materian puolesta olla valmis vastaanottamaan uuden tulokkaan - eri asia miten se valmistautuminen on henkisen puolen kanssa, mutta täysin valmiiksi tuskin voi koskaan etukäteen tulla. Antaa siis huomisen näyttää mitä tuleman pitää. Muutenkaan tämä raskaus ei ole ollut helppo, kaikkea muuta - on saanut kokea tunteiden myllerrykset ja pelot laidasta laitaan, ei siis todellakaan uskalla riemuita mistään ennen aikojaan. Täytyy vain toivoa parasta ja mennä sillä, mitä annetaan. Onneksi on niin hieno mies tukena, yksin näiden kaikkien asioiden puiminen olisi varmasti monin verroin raskaampaa.

Nyt viettämään tätä kaunista lauantaitalvipäivää ensin lenkkeilyn merkeissä ja sitten jos syventyisi koulutehtävien ja piirtämisen ihmeellisen maailmaan. Kaunista keskitalven aikaa kaikille, niin se vaan kohta kevääksi kääntyy tämäkin vuodenaika!

Keskitalven kuulumisia

Alkuun muutama kuva - pari otosta virallisista hääkuvista jotka Hynnisen kuvastudiolla hääpäivänä otettiin ja hieman kuvaa uudesta asunnosta johon joulukuussa päästiin muuttamaan.

Vuoden pimein aika alkaa hiljalleen kääntyä voiton puolelle, ja päivät pitenevät kuin varkain. Vaikka siltä se ei ehkä aina näihin aikoihin tunnukaan, kun muutamaa tuntia lukuunottamatta ulkosalla on koko ajan joko pimeää tai hämärää, niin sieltä se kevät aurinkoineen ja lintuineen joka vuosi on saapunut. Vaikka Suomessa lämpöerot vuosittain vaihtelevat rajusti kesän jopa +35 asteen helteistä talven vastaaviin pakkaslukemiin, on maamme ilmastollisesti silti melko siedettävä, varsinkin maantieteellistä sijaintia ajatellen, josta johtuen täällä ei esiinny muualta maailmasta hyvinkin tunnettuja luonnonkatastrofeja kuten tsunameja, maanjäristyksiä tai viime päivinä uutiskuvista tutuksi tulleita Australian kaltaisia valtavia tulvia jotka hautaavat kokonaisia kaupunkeja alleen. Kieltämättä silti houkutus lähteä talvella tai syksyn pimeimpään loska- ja kura-aikaan jonnekin lämpimään välillä houkuttelee, vaikka erinomaisesti viileämmässä ilmastossa viihdynkin.

Tällä hetkellä suurempiin reissuihin ei ole sattuneesta syystä tehnyt mieli lähteä - raskaana kun täytyy niin paljon miettiä mitä saa tehdä tai syödä ja mitä ei, ja muutenkin se verottaa paljon voimia, siksi olemmekin ajatelleet miehen kanssa järjestää häämatkan vähän myöhempänä ajankohtana, ehkä kuluvan vuoden loppupuolella jos olosuhteet sen sallivat. Kesällä tulee matkusteltua ihan kotimaan sisällä, ja tulevaksikin kesäksi on jo tiedossa reissua eteläiseen Suomeen, mutta kunnon ulkomaanreissun voisi tehdä esimerkiksi johonkin eteläisen Euroopan lomakohteeseen - Kypros, Kreikka, Italia, Portugali, Espanja? Suomalaisille tuttu ja turvallinen Kanariansaaretkin voisi olla ihan kiva vaihtoehto, vaikka sillä melkoinen turistirysän maine onkin. Yksi myös varsin varteenotettava vaihtoehto olisi joku kaupunkiloma Euroopan merkittäviin kulttuuri- ja nähtävyyskaupunkeihin, tai miksei vaikka pienempiinkin, sellaisiin mistä löytää jotain aitoa paikallista kulttuuria turisteille suunnatun massatavaran ja krääsän sijaan.

Aasia ei itseä koskaan ole suuremmin kiinnostanut, mutta joskus olisi tietysti ihan kiva käydä vaikkapa Thaimaassa paikan päällä toteamassa omin silmin se sama, minkä monet suomalaiset ovat omakseen ottaneet. Muuten ei kuumakostea ilmasto, halvat piraattitavarat, ihmispaljous ja paikalliset lieveilmiöt kuten korruptio, olemattomat ihmisoikeudet ja prostituutio kamalasti kiinnosta, asiasta sen kummemmin enempää jauhamatta ettei tyystin mene ohi aiheen.

Yksi mikä myös kiinnostaisi, olisi käydä tutustumassa Islantiin, maan ilmastoon, ihmisiin ja maisemiin ja erityisesti paikallisiin islanninhevosiin, joilla täällä koto-Suomessa pienenä tyttönä ratsastusharrastuksenkin aloitin. Amerikkaa kohtaan minulla on aina ollut jokin viha-rakkaus -suhde - toisaalta tekisi kamalasti mieli nähdä monia paikkoja rapakon takaa, mutta toisaalta siihen liittyy myös niin paljon sellaista mistä en pidä alkuunkaan.

No, jospa sitä vielä pääsisi tämän elämän aikana toteuttamaan ainakin osan näistäkin haaveista. Sitä odotellessa kuitenkin takaisin tähän hetkeen ja todellisuuteen, joka sekin on varsin mukavaa elämää. Uusi sukunimi vaatii vielä hieman totuttelua, esimerkiksi puhelimeen tulee herkästi vastattua vanhalla nimellä ja allekirjoitukset kuitteihin tuppaa vieläkin monesti menemään vanhan kaavan mukaan. Elämä avioliitossa on ollut sitä mitä odotinkin - tasaista ja mukavaa, sitä mitä tähänkin asti. Täytyy jatkossa(kin) pitää huoli siitä, ettei tule käymään niinkuin monille vihityille - että sitä pitää toista pikkuhiljaa enemmän itsestäänselvyytenä ja kaikki ne alkuaikojen rakkautta ilmaisevat sanat ja teot jäisivät muistoihin. Onneksi en ole koskaan ollut taipuvainen nalkuttamaan, joten toivon että osaan välttää kyseisen paheen jatkossakin. Tähän asti en muista vielä kuluneen yhtään sellaista yhteistä päivää miehen kanssa, jolloin molemminpuolisia rakkaudentunnustuksia ei olisi vaihdettu. Mies laittaa töistäkin paljon ikävästä kertovia viestejä, vaikka ei sen pitempään ehdittäisi erossa olemaan. Tänäänkin halusin yllättää hänet viemällä ruokaa työpaikalle, ja joka kerta erossa ollessa kun mietin yhteisiä elettyjä hetkiä, tulee elävänä mieleen se tunne, joka varmasti jokaisen suhteen alussa on, kun toista vasta tapaillaan ja vatsa on täynnä pieniä perhosia. Tärkeintä onkin saada tuo sama tunne säilymään alkuhuuman jälkeenkin - aivan kuten sananlaskukin sen sanoo: "Onnellisen avioliiton salaisuus on rakastua useasti - samaan henkilöön". Ruoho harvemmin on vihreämpää aidan takana. Kun vain jaksaa tehdä parisuhteen eteen töitä ja vaalia kerran syttynyttä rakkauden liekkiä, ei sen parempaa ihmisellä voi elämässään olla.

Eilen oli ensimmäinen perhevalmennuskäynti. Siellä me miehen kanssa kahdeksan muun pariskunnan kanssa pohdimme perheenlisäyksen tuomaa muutosta ja parisuhdetta, ensin yhdessä ja sitten miehet keskenään ja naiset keskenään. Mieskin oli innoissaan päästessään jakamaan kokemuksia muiden isäsi tulevien kanssa ja ryhmän naisilta löytyi paljon pohdittavaa tulevaan äitiyteen liittyen. Innolla odotellaan seuraavaa kertaa ensi viikolla! Sen enempää tuskin mikään arkea ja parisuhdetta testaa kuin uusi perheenjäsen, varsinkin kun on ensimmäisestä lapsesta kyse. Mutta uskon, että yhdessä miehen kanssa tulevaan valmistautumalla ja rakkaudella voittaa nämäkin haasteet. On jotenkin niin suloista katseltavaa, kun muuten raavaat ja vähäsanaiset miehet muuttuvat rakastaviksi, hempeiksi isiksi ja ponnistelevat taatakseen perheelleen hyvän tulevaisuuden. Nykyisessä tasa-arvoa ajavassa uudistusmielisessä yhteiskunnassa ei toki aina ole näin, mutta varsin usein se kuitenkin sitä on - itse näkisin että ihanteellisessa tilanteessa se on niin, enkä muuten omalla kohdalla lapsen hankkimista olisi varmastikaan edes ajatustasolla harkinnut ellei kohdalla olisi ollut sellainen mies, josta paistaa jo kauas kova halu päästä isäksi ja tehdä kaikkensa sen eteen. Niitäkin luusereita miehiä kun näkee, jotka isäksi tulosta kuullessaan pakenevat vastuusta tajuamatta, mitä menettävät.

Samaa asiaa vähän toiselta kantilta tarkastellen - uutisissa oli äskettäin alustava ehdotus siitä, että äideiltä poistettaisiin oikeus estää isyyden selvittäminen (uutinen löytyy mm. täältä) - ja täytyy sanoa, että kerrankin jotain asiaa! Tämän tosin pitäisi olla itsestäänselvyys, että näin olisi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aivan liikaa on tälläkin hetkellä olemassa miehiä, jotka vastoin luuloa eivät ole biologisia isiä lapsilleen, ja on käsittämätöntä että sellaisen annetaan tapahtua. En haluaisi kenellekään, edes pahimmille vihamiehille sellaista rangaistusta, enkä kehtaa edes tässä kirjoittaa mitä mielestäni joutaisi tehdä niille naisille, jotka tietoisesti ja virheellisesti antavat miehen olettaa olevansa isinä lapsilleen. Voiko enää tuosta alemmas vajota? Isien oikeudet kaipaisivat muutenkin vähän lähempää tarkastelua, sillä ei todellakaan ole aina itsestäänselvää että äiti olisi lapselle se paras mahdollinen huoltaja. On sydäntäsärkevää nähdä ja kuulla tilanteita, joissa vanhempien oman edun tavoittelu ajaa lapsen edun edelle ja lapsesta tulee pelkkä välikappale ja keino lyödä rahoiksi. Ei ole harvinaista, että juonittelun jalon taidon omaavat naiset järjestävät asiat halutessaan niin, ettei mies saa juuri lastaan nähdä, mutta mieheltä kyllä nyhdetään kaikki irti lähtevä raha - kaiken huippuna sitten vielä se, että lapsi ei aina ole edes miehen oma. En sano, etteikö päinvastaisiakin tilanteita voisi löytyä - etteikö mieskin voisi halutessaan häikäilemättömäksi heittäytyä - mutta kyllä naiset yleisellä tasolla sen pitemmän ja tässä tapauksessa pahemman korren vetävät. Joillakin ilmeisesti pokkaa vain riittää ja moraalia ei ole nimeksikään! En käsitä, miten he nukkuvat yönsä ja miten tulevat omantuntonsa kanssa toimeen, jos heillä koskaan sellaista on ollutkaan.

No, siinä avautumista vanhemmuudesta monelta eri kantilta, onneksi ei itse kuitenkaan tarvitse omassa elämässä tällaisten asioiden kanssa painia. Maailmassa on paljon asioita jotka kipeästi kaipaisivat muutosta, Suomessakin, joka on hyvinvointivaltio olevinaan. Itse korjaisin täällä äsken mainitun seikan lisäksi heti ensimmäisenä vanhusten ja huonompiosaisten tilannetta, eläinten oikeuksia ja vakavien rikosten rangaistuksia - joihin olisi tarvetta tehdä melkoisen tuntuvia korotuksia. Kuten myös moniin lievempiinkin rötöksiin, sillä ei mene minun eikä varmasti monen muunkaan jakeluun se tosiseikka, että moni tekee Suomessa rikoksia päästäkseen vankilaan. Ei taida olla kaikkein kurjimmat olosuhteet kotimaamme kaltereiden takana? Siitäkin oli tässä jokin aika sitten uutinen, että valtio rahoittaa enemmän vankien ruokailua, kuin mitä koululaisten ja vanhusten. Toivittavasti en ole ainoa, jonka mielestä tässä ei ole ei sitten mitään järjenhiventä! Mutta kuten sanottua, maailmassa ja pienessä Suomessammekin olisi paljon korjaamista, siihen ei yhden eikä kahdenkaan ihmisen rahkeet kuitenkaan riitä. Parempi siis keskittyä omaan elämään ja huolehtimaan että sen tiimoilta kaikki olisi kunnossa, sille kuitenkin usein on tehtävissä enemmän kuin yhteiskunnan ongelmille.

No, ehkä kuitenkin jotain on tehtävissä - jatkossakin äänestän Perussuomalaisia, jotka protestipuolueen maineestaan huolimatta tuntuvat omaavan vielä harvoina päättäjinä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, jota niin monessa asiassa kipeästi tarvittaisiin.

Takaisin omiin ympyröihin - lääkäri laittoi minut lepolomalle, en saa kuulemma liikkua turhia, en nostella raskaita enkä tehdä suuria siivouksia, ettei käy niin että lapsi syntyisi ennen aikojaan - siispä rakkaan miehen on uhrattava miehiset voimavaransa toistaiseksi ja tehtävä yhtään enemmän voimaa ja vaivaa vaativat työt pois päiväjärjestyksestä. Onneksi hän ei sitä kuitenkaan pahakseen pistänyt, vaan käärii mielellään hihansa yhteisen hyvän eteen. Kyllä näin kultainen mies on jo muutaman ylimääräisen pusun, kotona leivotun pullan ja työpäivän jälkeisen hartiahieronnan ansainnut!

Itse pakerran tässä mm. uuden piirustusprojektin kimpussa, teen kuvitusta erääseen hevoskirjaan, eli varsin mielekkäästä hommasta on kyse. Sitä kuitenkin voi tehdä kotoa pitäen ja suuremmin rasittumatta, eli ei liene lääkärilläkään vastalauseita. Leipomista, ruuanlaittoa, saunomista, shoppailua, uuden kodin laittoa, vauvan odotusta, leffailtoja kotona, tavallista arkielämää - sitä on tässä osoitteessa elämä tällä hetkellä, enkä kyllä yhtään pistä vastaan.

Onnellinen on se, joka oivaltaa sen onnen mitä hänellä juuri sillä hetkellä on, kaipaamatta sellaista mitä ei ole.

Suurin on rakkaus

Nyt olisi sitten häät juhlittu ja toivottavasti rauhallinen arki alkaa kaiken hälinän ja kiireen jälkeen koittaa - ainakin hetkeksi, ennen kuin kevääksi pitäisi tulla lisää puuhaa uuden perheenjäsenen muodossa.

Häät sujuivat loistavasti, ensin vihkitilaisuudella pääkirkossa, jossa vihkijänä toimi erittäin mukava naispappi. Seremonia oli kaikin puolin onnistunut ja itse kullakin oli tulla tippa linssiin koko ajan. Saatiin onneksi tilaisuudesta videokuvaakin, kun sulhasen veli kuvasi ja valokuvia saadaan myös ammattilaisen ottamina kun paikalla oli valokuvausliikkeen kuvaaja räpsimässä otoksia. Lopussa oli vielä ryhmäkuvaus, että saatiin kaikki vieraatkin samaan kuvaan mukaan.

Marko Hakanpään Trumpettisävelmän (ihana sävellys, jonka voi kuulla täältä) soidessa käveltiin sitten kirkosta hämärtyneeseen talvi-iltapäivään, jossa vieraat muodostivat kauniin kujan pitkiä kultasädetikkuja heilutellen. 

Siitä sitten koristeltuun hääautoon sulhasen, kaason ja hääauton kuskin eli kaason miehen kanssa ja parin kaupunkikieroksen kautta juhlapaikalle Hotelli Kajaaniin. Siellä meitä sitten olikin yhteensä nelisenkymmentä ihmistä valtavan ruokapöydän ääressä, alkuruuat olikin kasattu näyttävästi keskelle tilaa suureen, vanhaan tervaveneeseen. Toivottavasti joku vieraista hoksasi ottaa tästä komeudesta valokuvan, itsehän ei tietenkään kaikessa hälinässä muistanut. Siihen oli laitettu esille näyttävästi vihersalaatit, savulohi-riisisalaattia, pasta-kinkkusalaattia, melonilajitelma, sipulisalaattia, perunasalaattia ja karjalanpiirakoita ja leipiä levitteineen. Pääruokana oli kasslerpaistia, kermaperunoita ja lämpimiä kasviksia, jälkiruuaksi myöhemmin tottakai hääkermakakku ja kahvit sekä kuivakakkuja, pullakranssi ja keksejä. Unohtamatta hääkarkkeja sekä sydäntikkareita jotka oltiin etukäteen jo kunkin vieraan kohdalle katettu pöytään. Karkkirasioissa oli sydänsuklaan lisäksi sydänkuvioinen tulitikkurasia sekä punainen tuoksukynttilä. Lisäksi pöytiin jaettiin häälehtiä, joita syksyn ja alkutalven mittaan itse parin kaverin avustuksella työstin. Siinä oli kauniita runoja ja aforismeja rakkaudesta, puheita, leikkimielisiä tietoiskuja ja horoskooppitietoa sekä esimerkiksi sanat ja suomennos meille tärkeään Rammsteinin Ohne Dich -kappaleeseen.

Yksi kauneimmista runoista on lehden kanteenkin laitettu Anna-Mari Kaskisen käsialaa oleva teos:

Se alkaa aivan hiljaa

kuin tuuli keväinen.

Ja äkkiä vain huomaat

on siinä ihminen.

Hän unelmasi jakaa

hän heti ymmärtää.

Hän viipyy vierelläsi

ja elämääsi jää.

Suurempia ohjelmia ei järjestetty ihan tarkoituksella, että saatiin vain rentoutua ja nauttia päivästä kaikessa rauhassa. Pienet puheet toki pidettiin, sulhanen luki juhlissa mm. kauniin Uppo-Nalle -runon:

"Päivänä jonain, kukaties,

en minäkään ole poikamies.

Ei voi olla vika, ei harha, ei erhe,

jos nallella tällä on pikkuinen perhe."

Ilta jatkui sitten kaupungin ilotulitusta seuraten, jatkopaikalla parinsadan metrin päässä juhlapaikasta Kajaaninjoen rannassa on hieno rantasauna jonka laiturilta oli aitiopaikka seurata joen toiselta puolelta ammuskeltuja raketteja. Saunalla oli vieläpä sekä itse saunomistiloissa että takkatuvassa suuret lasiseinät joelle päin, josta pystyi lämpimästä käsin seuraamaan pauketta ja räiskettä kaupungin yllä.

Ruokaa oli tilattu vielä saunallekin joten nälkä ei varmasti ehtinyt kellään tulla missään vaiheessa. Siellä oli fetasalaattia, perunasalaattia, leipää ja chililevitettä sekä vino pino makkaroita joita takkatulessa grillata. Janokaan tuskin pääsi yllättämään, sillä jääkaappi oli pullollaan sekä alkoholillisia että alkoholittomiakin juomia jotka häävieraille olivat vapaassa käytössä - ja sitä mukaa kun kaappi tyhjeni, sitä kävi hotellin henkilökunta täyttämässä. Kaikenkaikkiaan siis varsin onnistunut ja rento hääjuhla!

Talvihäät ovat muutenkin ihanan tunnelmallisia verrattuna tyypillisiin kesähäihin, jotka toki myös ovat hienoja juhlia. Kuitenkin halusin nimenomaan talvihäät monestakin syystä ja sulhasestakin se tuntui hyvältä idealta, vieläpä uusivuosi joka sopivasti symbolisoi uutta, yhteistä tulevaisuutta puhtaalta pöydältä. Oli niin kaunista pimenevässä talvi-illassa sädetikkujen loisteessa, kynttilöiden ja roihujen valossa ja ilotulitteiden paukkeessa ja räiskeessä. Pakkanenkin lauhtui sopiviin lukemiin juuri häiden ajaksi ja keli oli muutenkin mitä mahtavin - ei mitään kamalaa lumimyräkkää eikä uusintaa muutaman vuoden takaisesta loskaisesta ja lumettomasta uudestavuodesta.

Nyt on koevedokset virallisista hääkuvistakin jo valmiit ja hakemukset uudesta ajokortista, vartijakortista ja järjestyksenvalvojakortista jätetty paikalliselle poliisilaitokselle. Vielä kun kaikenmaailman plussa- ja bonuskortit ja ties mitkä lompakon täytteenä toimivat etukortit saisi uusittua uudelle sukunimelle, niin alkaa lopultakin tämä vaihe elämästä konkretisoitua kunnolla. Vielä ei ihan rutiinilla mene uuden sukunimen allekirjoitus kun tuppaa väkisinkin menemään vielä entisellä, mutta tässä on hyvin aikaa harjoitella. Nettiosoite ja blogi saavat toistaiseksi toimia tämän entisen sukunimen alla, sähköpostiosoitekin pitäisi uusia kunhan ehtii ja jaksaa. Tällä hetkellä jos vaan keskittyisi nauttimaan hyvin alkaneesta uudesta vuodesta ja aikalailla pian viimeiselle kolmannekselle edenneestä raskaudesta - jälkimmäisestä mainiten sen verran, että käytiin yksityisellä 4D-ultrassa katsomassa kolmiulotteista kuvaa keväisestä tulokkaasta ja sukupuolikin selvisi jo samalla reissulla. Enää 3-4 kuukautta odottelua ja uusi elämänvaihe alkaa!

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.