Vihaa ja rakkautta

Escadan kausituoksu 2011: Taj Sunset

Mies tilasi myös naistenpäiväksi kotiovelle ruusukimpun töistä käsin. Pieni vaiva, mutta huomattavan suuren ilon se tuottaa! Kuka sanoi, että naisten miellyttäminen on vaikeaa?

Audi A4 Avant 2.0 kaupanteon jälkeen Laakkosen pihalla

Leipomispäivän tuotos: sitruunaleivos (ohje alempana)

Ennen muita aiheita pitää lopultakin muistaa hehkuttaa varmaa kevään merkkiä - uusinta Escadan kausituoksua joka vuoden alusta on kauppojen hyllylle meidän tuoksujen ystävien iloksi saapunut. Tämän vuoden versio kantaa nimeä Taj Sunset, ja on muuten aivan mahtavantuoksuinen! En tiedä johtuuko se siitä, että se ihan oikeasti on vaan niin hyvä, vaiko siitä että minulle tuli siitä hyvin vahvasti mieleen joku mielleyhtymä lapsuudesta tai nuoruudesta. Vaikka kuinka mietin, en saanut päähäni mikä se voisi olla, mutta tuskin mikään kovin negatiivinen koska tuoksu niin kovasti miellytti. Todella kesäinen, makean hedelmäinen ja huumaava hajuvesi joka virittää takuuvarmasti kaamosmasennuksen lamaannuttaman kyynikonkin kesätunnelmiin koko ajan lämpimämmin paistavan auringon ohella. Moni on moittinut näitä Escadan lanseeraamia tuoksuja halvoiksi ja turhan imeliksi, mutta itse rohkenen olla eri mieltä. Laadullisesti kestävämpiä ja parempiakin tuoksuja ehkä löytyy, mutta sitä fiilistä minkä nämä tuoksut tuovat mieleen, ei monesta muusta jos mistään löydy. Ei liene yhtään paha asia, jos edes tuoksun voimalla voi uppoutua muuten niin kaukaiseen maailmaan, sillä kaikki kausituoksut, etenkin tämä uusin, tuovat ainakin minulle mieleen lämpimät hiekkarannat, turkoosinsinisen meren, eksoottiset hedelmät ja kuumankosteat etelän maiden rytmit trooppisine ilmastoineen, henkeäsalpaavista auringonlaskuista puhumattakaan. Kaiken tämän kokemiseen auttaa jo pelkkä tuoksu, joten mielestäni rahat voisi käyttää turhempaankin.

Autokin tuli nyt sitten vaihdettua isompaan, tästä eteenpäin asfalttia nielee allekirjoittaneelle jo ennestään kohtalaisen tuttu Audi. Nyt pitäisi mahtua kyytiin tavaraa hieman entistä enemmän ja ajoelämyskin on kuin eri sfääreistä entiseen verrattuna. Nyt ei vain pelkästään pääse paikasta A paikkaan B, vaan sen saman matkan voi ottaa nimenomaan omana elämyksenään.

Yleensä hinta on suoraan verrannollinen tuotteen laatuun - mitä enemmän siitä saa itsensä kipeäksi maksaa, sitä parempaa tavaraa se on. Aivan joka kerta tämä ei kuitenkaan pidä mielestäni paikkaansa. Autoissa ja elektroniikassa ehkä, mutta kosmetiikassa olen huomannut joidenkin keksineen hyvän markkinaraon rahastaa hyväuskoisten naisten taipumuksella kokea tärkeäksi maksaa merkistä. No, ostetaanhan Mersujakin osittain varmasti imagon vuoksi, mutta eron halpoihin autoihin huomaakin kyllä päivänselvästi käytännön tasolla ja rahoilleen saa ihan kohtuullista vastinetta. Ja ostanhan minäkin usein merkkituotteita, kuten esimerkkinä Guessin laukut, Puman urheiluvaatteet, Joe Blascon meikit ja Biodrogan ihonhoitotuotteet, jotka eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Niin tyhmä en kuitenkaan ole, että maksaisin vain merkistä, monen monta kertaa on tullut testattua tuotteita käytössä halvoista kalliimpiin eikä läheskään aina se kaikkein kallein ole ollut se paras vaihtoehto. Hyvän tuotteen löytääkseen joutuu valitettavasti vain usein investoimaan rahoja sekundatekeleisiin ennenkuin löytää sen jyvän akanoiden joukosta - mutta kun sen oikeasti hyvän tuotteen kerran löytää ja vaikka se kallis olisikin, siitä mielellään jatkossa maksaa enemmän kun tietää, että siitä oikeasti kannattaa maksaa.

En siis ostele merkkituotteita vain siksi että niistä olisi niin kiva maksaa itsensä kipeäksi ilman todellista arjen hyötyä. Guessin laukut nyt vain kestävät pitkään ja ovat ajattoman tyylikkäitä, Puman tai vaikkapa Peak performancen vaatteet ovat lujia, laadukkaita, käytännöllisiä ja pitkäikäisiä, puhumattakaan laatukosmetiikasta joka kestää käytettäessä halpoja versioita pitempään ja tehoaa aivan eri tavalla. Opettihan sen jo äitikin aikoinaan, että köyhälläkään ei ole varaa ostaa halpaa.

Joskus positiivisia yllätyksiä löytyy halpojenkin tuotteiden joukosta, ja siinäpä se haaste onkin - löytää kaiken sen tavarapaljouden joukosta ne helmet. Kerran ostin paljon mainostetun Diorin Diorshow -ripsivärin (hintaa piirun verran alle 40 e), ja käytössä se osoittautui selvästi esimerkiksi tällä hetkellä käyttämääni, monin verroin halvempaa L'Orealin Volumex5 -versiota kehnommaksi. Kokemus siis opettaa pitämään silmällä sitä, mistä oikeasti kannattaa maksaa ja mistä ei, tämä pätee muuhunkin kuin esilleottamiini kosmetiikkaesimerkkiin.

p.s. vinkkinä muuten, että The Body Shopista on nyt saatavana uutta mustikkavartalovoita tarjoushinnalla, itse olen kyseisen liikkeen mansikka-, kaakao- ja karitevoipurkkeja käyttänyt hyvällä menestyksellä ja uusin mustikka tuskin on paljon näitä huonompi. Miehistä saattaa tuntua turhalta, mutta kuka olisi koskaan väittänytkään naisena olemisen olevan helppoa?

Seuraavaksi itse aiheeseen, jota mielessäni mietin ja päässäni pohdiskelin pitkän tovin, ihan vain ihmettelemisen ilosta.

Sanotaan, että viha ja rakkaus ovat hyvin toisiaan lähellä olevia tunteita. Kuulostaa ensin ehkä mahdottomalle, mutta tarkemmin ajateltuna väite pitää hyvin paikkaansa. Ihminen vihaa sitä vahvemmin, mitä syvemmälle tunteisiin vihan kohde on joskus päässyt vaikuttamaan. Rakastuneena ihminen on kaikkein haavoittuvimmillaan, rakastunut ihminen on kautta aikojen tehnyt käsittämättömiä tekoja. Sanotaan myös, että järki on turhaa kun tunteet määrää, ja minkäs muun kuin rakkauden takia ihminen voisi yhtä vahvasti sivuuttaa järjellä ajattelun? Jokainen, joka koskaan on ollut rakastunut tai edes voimakkaasti ihastunut, varmasti tietää miten se voi viedä jalat alta ja saada kaiken muun tuntumaan hetkellisesti merkityksettömältä. Sanansa voi valita, tekonsa voi harkita, mutta tunteet kulkevat omia teitään. Rakastuneena ihminen altistaa itsensä uudelle ja tuntemattomalle ja on valmis päästämään toisen ihmisen sellaiselle alueelle itseään, minne vain harvalla jos kellään on ollut tai tulee olemaan pääsyä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin, myönsi tai ei, etsii vierelleen kumppania jonka kanssa jakaa elämänsä, harva meistä haluaa tieten tahtoen viettää elämänsä yksin tai satunnaisten suhteiden varassa. On siis selvää, että tällaiseen potentiaaliseen elämänkumppaniin myös liittyy paljon odotuksia, eihän kukaan halua paljastaa haavoittuvinta puolta itsestään ihmiselle, joka ei ole niin suuren uhrauksen arvoinen. Siksi pettymykset rakkaudessa ovat niitä elämän pahimpia pettymyksiä, jotka voivat viedä ihmiseltä hetkessä merkityksen ja pohjan koko elämältä, etenkin jos itse on ollut se haavoitettu osapuoli.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat muuten niin järkeviä ja fiksuja, elämänsä järjestyksessä pitäviä ihmisiä, mutta tunneasioissa täysin avuttomia. Sinisilmäisyys rakkaudessa koituu monen kohtaloksi, sillä valitettavasti aina riittää niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään hyväksi tätä ihmisen heikkointa kohtaa. Juuri tästä syystä viha on tunteena niin lähellä rakkautta - ihminen tuskin voi vihata ketään niin paljon kuin sellaista ihmistä, jota joskus on rakastanut ja joka on sitä kautta loukannut. Sääli, että ihmiset pilaavat niin viattoman, aidon tunteen, kun meille kerran niin hieno asia on annettu kuin rakastamisen taito. Vaikka jokainen rakkaudessa pettynyt saa pysyvät henkiset arvet, silti ihmiset onneksi jaksavat uskoa rakkauteen ja yrittää uudelleen. Ainakin useimmat - pahiten pettyneet ja herkimmät ihmiset eivät välttämättä kestä edes sitä yhtä ainoaa iskua vasten kasvoja.

Oli ihminen muuten millainen tahansa - elämän urilta syrjäytynyt laitapuolen kulkija, keskiverto duunari, urallaan menestynyt yhteiskunnallisesti tärkeä vaikuttaja tai millainen tahansa, rakkauden edessä kaikki ovat samanlaisia. Ikään, sukupuoleen, yhteiskunnalliseen asemaan tai mihinkään muuhunkaan katsomatta jokainen on yhtä alaston rakastumisen tunteen osuessa kohdalle. Tarpeeksi pahasti ja usein rakkaudessa riepoteltu voi toki muuttua kyyniseksi ja vähemmän vastaanottavaiseksi uusien pettymysten pelossa, mutta vaikka rakastuminen onkin riskipeliä pahimmillaan, suosittelen jokaista kuitenkin kaikesta huolimatta ryhtymään tähän uhkapeliin mukaan. Hävitä ja menettää voi paljon, mutta jos on mahdollisuus voittaa niin paljon kuin mitä rakkaudella parhaimmillaan on tarjota, on se ehdottomasti riskinoton arvoista.

Tuossa välistä kun iskee aina kova leipomisvimma (mitä voisi vähän kaksi kertaa harkita vielä tovin, kun sokeriseuranta on edelleen menossa vaikka arvot ovat kurissa pysyneetkin), etsin mielelläni uusia reseptejä ja kokeilen perinteisten juttujen lisäksi monia uusiakin. Kuten esimerkiksi tässä vasta tehdessäni sitruunaleivoksia, joiden ohjetta metsästin ties mistä tuloksetta. Lopulta löysin jonkin amerikkalaisen vastineen (lemon bars), ja sitäkin jouduin muuntelemaan ennenkuin kelpasi. Kannattaa kokeilla jos yhtään sitruunasta ja leipomisesta tykkää! Eli se valmistui seuraavasti:

Pohja: ihan murotaikina käy hyvin pohjaksi, alkuperäisessä versiossa oli murotaikinan muunnelma mutta mielestäni se ei ollut hyvä. Eli esimerkiksi mustikkapiirakoissa ym. käytetty muropohja on tähän passeli, ohjeesta riippuen sitä kannattaa hetki esipaistaa ennen täytteen lisäämistä, jonka jälkeen sitä paistetaan vielä lisää.

Täyte:

• 3 kananmunaa
• 2-2,5 dl sokeria (alkup. ohjeessa oli tarkalleen 210 g/2,4 dl)
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 150 g puristettua sitruunamehua (+ hieman raastettua kuorta)

Valmistus: kananmunat vatkataan kevyesti (ei vaahdoksi), kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon. Lopuksi sekaan vielä sitruunamehu + raastettu kuori. Pohjaa esipaistetaan 175 C uunissa hieman, täyte lisätään ja paistetaan vielä noin 25 min. Jäähdytetään ja siivilöidään tomusokeria pinnalle, leikataan paloiksi.

Itse laitoin tämän noin 20x30 cm vuokaan. Siinäpä kokeiltavaa itse kullekin!

Sitruuna sopii oikein hyvin muunlaisiinkin leivoksiin. Jos joku on joskus kokeillut tehdä brita-torttua, siitä tulee aivan mahtavaa sitruunakiisselillä täytettynä! Yleensä olen tehnyt siihen mansikka-raparperisose-täytteen, mutta sitruunaversio ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto. Kyseinen kiisseli sopisi varmasti hyvin myös kakkujen täytteeksi, voisipa joskus vaikka testata...

Sellaisia ajatuksia tänään, huomenna taas todennäköisesti jotain muuta. Elämä on seikkailu ja varsin lyhyt sellainen, joten olen opetellut etsimään elämyksiä niin kauempaa kuin aivan läheltäkin. Ei tarvitse lähteä kovin kauas eikä välttämättä edes kotiovesta ulos - kun on vain avoin sydän ja mieli, niin sitä löytää uusia mahdollisuuksia ja inspiraatioita kaikkialta. Aurinkoista, energistä ja inspiraationtäyteistä kevättä siis itse kullekin!

Naistenpäivänpäivitystä

Oikein aurinkoista naistenpäivää!

Maaliskuu on jo startannut jo viikko sitten ja varsin keväisissä merkeissä - aivan kuin luonto tietäisi, milloin kalenterin sivu on kääntynyt helmikuusta maaliskuun puolelle ja käynnistäisi kevään saapumisen automaattisesti. 

On ollut suorastaan loistavia kelejä lenkkeilyyn ja ostosten tekoon kaupungilla - kävin tuossa vauvantarvikeshoppailureissulla ystäväni kanssa ja löytyihän sieltä mukaan mm. Gracon turvakaukalo. Muut isommat hankinnat alkaakin olla jo tehty, ja nyt tuon kaukalon myötä ei tarvitsekaan enää kuin jotain pienempää ostella. Virittelinkin tuossa tämän turvakaukalon jo autoon paikalleen odottamaan vauvaa saapuvaksi, ja kaverin kanssa kasailin myös varastossa paketissa käyttöä odotelleen Brion pinnasängyn. Sekin on samaa, tummaa sävyä kuin muutkin huonekalut, joten se sointuu kivasti muuhun sisustukseen. 

Edellisessä kirjoituksessa mainittujen kevätkuumeiden joukkoon voidaan lisätä vielä yksi - sisustuskuume, joka tosin kevään lisäksi on selitettävissä pesänrakennusvietillä, jollainen raskaana olevilla naisilla kuulemma usein ilmenee. Nyt ei vain niin paljoa ole tarvetta alkaa sisustamaan ja laittamaan kaikkea uusiksi, kun joulukuisen muuton yhteydessä se jo kertaheitolla tehtiin - käytännössä kaikki huonekalut hankittiin kerralla uudet. Yksi juttu kuitenkin on, mikä tekisi mieli toteuttaa kunhan ehtii - laittaa olohuoneeseen seinälle tai parille tummat hirsipanelit ja samoin myös makuuhuoneeseen - tai sinne vastaavasti kävisi myös jokin tummasävyinen tapetti. Nyt seiniä koristaa joka huoneessa samantyylinen vaaleasävyinen tapetti, ja tummemmat pinnat toisivat kivaa kontrastia ja hirsipaneli puolestaan vielä tyylikkyyttä ja tunnelmaa. Myös saunasta tulisi viihtyisämpi tummemmilla seinäpinnoilla ja esimerkiksi kattokuituvaloilla tuunailtuna, mutta odotellaan nyt kuitenkin pahimpien kuumeiden tasaantumista ja katsellaan kaikessa rauhassa sitten, kun elämä alkaa asettua mallilleen tämän perheenlisäyshärdellin myötä.

Perheenlisäyksen ja kevätkuumeilun yhteisvaikutuksesta on autokuume ottanut ylivallan, ja käytiinkin tuossa paria varteenotettavaa ajokkia koeajamassa. Merkkinä mikäs muukaan kuin Audi. Bemari olisi tietysti minut tunteville tullut ensimmäisenä mieleen, mutta eipä Audi juuri laadussa kakkoseksi jää ja onhan minulla monen vuoden kokemus jo ennestään Audin ratin säätämisestä ja sen hyvistä että kurjemmistakin puolista (joista jälkimmäisiä ei onneksi liian kanssa ole ilmennyt). 

Yksi muu merkki jota ollaan "sillä silmällä" katseltu on myös kansankielellä tunnettu ns. köyhän miehen pirkka-Audi, eli kansanauto VW, ja malleista erityisesti Passat. Ja farmari tottakai, sillä perheellisellä sitä tilaa ei autossa taida koskaan olla liian kanssa. 

Aiemmin aakutosen kanssa ahtaissa kaupunkimaisemissa sompaillen ja tuskaillen tosin katselemme Audeistakin nyt etupäässä pienempää nelosversiota, joka kuitenkin on verrattain tilava mutta kuitenkin näppärä liikkumaan. Iso kokohan on etu varsinkin matka-ajossa, mutta tuskin nelonenkaan heti ensimmäisen tuulenpuuskan mukana on lentoon lähdössä. 

Mutta asia kerrallaan, eipä tässä mihinkään ole kiirusta (sanoo hän, joka impulssiivisena ihmisenä yleensä jostain innostuttuaan on ääntäkin nopeammin toteutusasteella..). 

Ehkä järkevämmänkin sekä taloudellisemmankin hankinnan voisi tehdä kuin hankkia Audin, mutta elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikkiin mahdollisuuksiin joissa voi ottaa irti iloa sen tarjoamista mahdollisuuksista kannattaa kyllä tarttua. Ihminen voi elää vanhaksi elämättä silti kunnolla päivääkään! Eikä kukaan meistä voi tulla toiselle sanomaan, mikä on se oikea tapa elää tätä elämää, vaan jokainen etsii ne keinot siihen aivan itse.

Eräs ajatelma tietää kertoa, että "pessimistit ovat maailman onnellisimpia ihmisiä - 90 % ajasta he ovat oikeassa ja loput 10 % positiivisesti yllättyneitä". 

Joku totuuden siemen tuohon voi olla kätkettynä, mutta melko monta kyynikkoa ja pessimistia tuntevana en väittäisi, että heidän elämänsä siitä kaikkein onnellisimmasta päästä olisi. Itsekään en aina tiedä, mihin kohtaan asetun optimisti-realisti-pessimisti linjalla, koska tuntuu että olen sopivasti kaikkia tilanteen mukaan. Positiivinen asenne on minulle luontaista, mutta samalla elämän koettelemukset ja myrskyt ovat muovanneet sen pinnan alle myös vähintään jonkinlaisen realistin, jos ei ihan pessimistiä kuitenkaan. Vaikka sanotaankin ettei pessimisti pety, niin mieluummin silti petyn joskus kuin että elän koko elämäni peläten aina vain pahinta enkä osaisi iloita täysn rinnoin myös sitten niistä hyvistä hetkistä. Olisi kamala ajatus, että ei kykenisi enää odottamaan mitään iloista tapahtuvaksi, vaikka sellaista lapsenomaista riemua harvemmin aikuisiällä kokeekaan.

Positiivisesti ajattelevalle Suomi on kuitenkin varsin haastava maa. Täällä melankolisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, jo äidinmaidossa meille syötetty piirre joka kuvaa kansaamme siinä missä viina, sauna ja tervakin. Täällä ollaan kautta aikojen sopeuduttu pettymyksiin, kurjuuteen, pimeyteen ja kylmyyteen ja kovan ulkokuoren kasvattaminen on koettu selviytymiskeinoksi. Emme mielellään avaudu ongelmistamme kellekään, terapeutin vastaanotolle hakeutuminen koetaan heikkoudeksi ja luovuttamiseksi, taistelemme kynsin ja hampain viimeiseen asti omillamme emmekä näytä tunteitamme kenellekään. Hiljaiset jurottajat, jotka tasaisen tyynesti kulkevat elämäänsä päivästä toiseen koetaan selviytyjiksi ja vahvoiksi, vaikka sisältä he voivat olla kaikkea muuta. Juuri sellaiset ihmiset tekevät paljon itsemurhia. Oikeasti vahva ihminen uskaltaa näyttää myös heikkoutensa ja hakea niihin apua ulkopuolelta päästämättä elämäntilannettaan eskaloitumaan siihen pisteeseen, ettei paljoa ole enää tehtävissä.

Välillä tämän korpikansan keskuudessa on ollut vaikeaa pitää itsellä positiivista asennetta yllä, kun muu maailma ja ihmiset ympärillä ovat koettaneet maksimoida kurjuuttaan ja imaista mukanaan synkkyyden syviin syövereihin. Liian monta kertaa on saanut tuntea tehneensä jotain syntiä ollessaan yksinkertaisesti iloinen ja näyttäneensä sen myös muille. Ihmisten kateellisuus ja katkeruus voivat helposti käydä raskaaksi ja viedä huomattavan paljon voimia.

Olen kuitenkin oppinut ajattelemaan oman positiivisen asenteen suurena vahvuutena ja kääntämään muiden negatiiviset mielipiteet ja arvostelut voimavaraksi sen sijaan, että jäisin surkuttelemaan ja masentumaan kotiin - samalla logiikalla kuin monissa itämaisissa taistelu- ja itsepuolustuslajeissa - käytetään hyväksi vastustajan voimia ja heikkouksia häntä itseään vastaan. Onhan turhaa väsyttää itseään, kun vastapuolen hyökkäykset voidaan kääntää pienellä vaivalla omaksi eduksi. Jatkuva vihanpito, kostonhimo ja katkeruus syö kaikkein eniten niin ajattelevaa ihmistä itseään, joten miksi suotta vaivautua kuluttamaan omia voimavarojaan ja aikaa vain tehdäkseen itsestään heikomman ja uhristaan vahvemman? Sanoohan sen jo terve järkikin. Siksi olenkin oppinut käsittelemään myös verbaaliset hyökkäykset ja henkisen lannistamisen omaksi hyödyksi sekä nauttimaan hyvällä omallatunnolla kaikesta, mikä millään tapaa tuo ilonaiheita omaan elämään, sillä tiedän tasan tarkkaan että olen sen kaiken ansainnut.

Liian monta ihmistä on jo menetetty masentumaan, koska he eivät ole osanneet käsitellä maailman ja ihmisten raakuutta oikealla tavalla. Itse kullekin tulee varmasti paljon helpompi loppuelämä, kun jättää suosiolla jatkuvan katkeruuden, draamahakuisuuden, kyynisyyden ja hyökkäyskannalla olemisen pois ja kokeilee kerrankin yksinkertaisesti vain olla ja nauttia elämästä, sen pienistäkin ilonaiheista ja muistaa iloita kanssaihmisten onnesta, koska se harvemmin on millään tapaa itseltä pois.

Se näistä elämää syvällisemmistä tulkinnoista tähän väliin. Kevennyksenä kerrottakoon, että tällaisen laukkufriikin itsekontrolli murtui sitten siinä määrin että tilasin aiemmassa päivityksessä näkyvän Guessin Old School Box Bagin + saman sarjan lompakon, jotka saapuvat postitse lähipäivinä. Jotain materiamuotoista piristystä tähän kevääseen siis tiedossa! Eli nyt on shoppailtu sekä itselle että vauvalle, tosin vauvalle luonnollisesti paljon enemmän. Kyllä sen huomaa, ettei lapsen hankkiminen halvaksi tule, mutta eiköhän tuo joka euron arvoista ole ja ylikin, ja eipähän tarvitse mahdolliselle seuraavalle lapselle enää niin paljon kaikenlaista hankkia kun suurin osa löytyy jo ennestään. Vaikka tiedetäänkin jo tulevan lapsen sukupuoli, niin osaa vaatteista lukuunottamatta ollaan hankittu kaikki tarvittava sellaisissa sävyissä että sopii molemmille sukupuolille, jos sitten joskus sattuu lisää lapsia tulemaan. Muutenkaan en ole niin innostunut tästä pinkki vs. vaaleansininen -vastakkainasettelusta vaan tykkään enemmän hillitymmistä väreistä kuten pelkistetystä ruskeasta, harmaasta, mustasta ja valkoisesta.

Tuliterät Crescentin vaunutkin ovat väriltään kauniin hiekan sävyiset, hoitolaukku suklaanruskea ja tuttipullo tutteineen ruskeaa Marimekko -sarjaa. Mutta mielipiteitä ja makuja löytyy joka lähtöön, suotakoon siis myös näille punaisten ja sinisten sävyjen kannattajille yhtäläinen vapaus ja oikeus mielipiteeseensä. Muutenkaan kaikki ihmiset eivät ole varmasti läheskään yhtä kiinnostuneita värien yhteensopivuudesta ja visuaalisuudesta, itsellä taas on aina ollut selvät mielipiteet mitkä värit ja materiaalit sointuvat yhteen niin vaatteissa, asusteissa kuin vaikka sisustuksessakin. Tykkään, että värimaailma ympärillä on harmoniassa ja miellyttää silmää. Usein saan siitä jopa ison luokan ongelman kehiteltyä, kun en tykkää pitää päällä yhtäaikaa "vääränvärisiä" vaatteita vaan kaikkien värien on soinnuttava kauniisti yhteen. Jonkun mielestä ehkä turhamaista, mutta se ei onneksi kenenkään muun ongelma olekaan. Veikkaan, että suuresti tähän pakkomielteeseen vaikuttaa geeneissä suvussa kulkenut taipumus taiteellisuuteen, sillä piirtämisessä ja maalaamisessa värisävyt näyttelevät varsin suurta roolia. Ehkä siitä on paljon iskostunut alitajuntaan myös muille elämän osa-alueille.

Ehkä tämä elämä tästä alkaa nyt kaikin puolin viimein kääntymään suotuisaan suuntaan kaikkien viime aikojen ja vuosien koettelemusten jälkeen. Pitkä, kylmä talvi alkaa olla kohta takana ja samaan tahtiin kun kevätaurinko alkaa lämmittää, tuntuu se kuin itsestään järjestävän myös muut asiat kuntoon. Elämän tähän asti suurin muutos alkaa olla käsillä ja sitä kaikkea miehen kanssa innolla odotamme tapahtuvaksi, muutkin suunnitemat alkavat näyttää selkeiltä ja kuin ihmeen kaupalla isän toipuminen on ollut koko tämän vuoden jo parempaan päin. Parissa, kolmessa kuukaudessa on tapahtunut todella paljon edistystä - viime syksyn epätoivon hetket ovat kääntyneet paljon odotettua parempaan suuntaan. Ihmeitä todella onneksi tapahtuu, ja oman isän kohdalla niitä on tapahtunut ennenkin. Ei voi kuin ihailla ja olla ylpeä! Täytyy muistaa olla kiitollinen jokaisesta hetkestä ja kaikesta hyvästä omassa elämässä, sillä elämä on haurasta ja helposti särkyvää. Kaikkia lankoja ei millään voi pitää omissa käsissä, aina on olemassa ulkopuolisia tekijöitä jotka voi tuhota hetkessä kaiken sen minkä vaivalla on kasaan rakentanut.

Vielä kertaalleen oikein aurinkoista kevättä (kevääksi tätä uskaltaa jo melkein alkaa kutsua) ja hyvää naistenpäivää! Aivan kuin ystävänpäivänkin niin myös tämän naistenpäivän sattuu mies olemaan töissä, mutta niin vain tuli äskenkin kukkakaupan lähetti ovelle tuomaan ruusukimppua naistenpäiväntoivotusten kanssa. Suomalaiset miehet kyllä osaavat olla romanttisia, kunhan me naiset osaamme kaivaa ne herkimmätkin puolet sieltä esiin!