Pesänrakennusviettiä

Monille raskaanaoleville naisille kuulemma ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin enemmän tai vähemmän pakonomaista tarvetta puuhata pesäkoloa pienokaista varten. Ihan kuin monet eläimetkin kyhäävät korsista jos jonkinlaista rakennelmaa tulevan poikaskatraan hyvinvointia silmälläpitäen, myös naiset kuulopuheiden mukaan pykäävät pystyyn vielä viimeisillään irvistellen toinen toistaan passelimpia asuntoja joihin vauvan kanssa asettua.

No, minä olin poikkeus. 

Yhdeksän kuukauden urakasta ensimmäisen kolmanneksen oksentelin, toisen aikana voin niin hyvin että oli kai parempaakin tekemistä, ja viimeisellä osuudella kärvistelin kivuista ja kaikista vähemmän mukavista vaivoista ettei paljoa käynyt mielessäkään alkaa siinä vielä verhoja silittelemään ja järjestelemään kaappeja ja vauvanvaatteita armeijamalliseen koko-, merkki- ja värijärjestykseen.

Nyt kun nuo tujakat potkut kylkiin ja närästyksen kyllästämät yöt ovat muisto vain ja kaiken sen vaivan palkinto on ollut kasvamassa masun ulkopuolella jo muutaman kuukauden, alkaa olla voimia ja mielenkiintoa touhuta taas entiseen tahtiin. Ja kaiken sen väliinjääneen edestä. Kai sitä on havahtunut vähän jälkijunassa viilaamaan tätä kotia sellaiseksi, missä silmä lepää ja sielu viihtyy, lapsen myötä kun luonnollisesti tulee vietettyä aiempaa enemmän aikaa kotona.

Tee-se-itse-lastulevyräpellyksiin jo aikaa sitten turhautuneena olen vannonut, etten enää koskaan osta yhtään sellaista sekundatekelettä tämän katon alle. Lisäksi tarkoitus on ollut koota koko kodin kalustosta mahdollisimman yhtenäinen, ja vaihtoehtoja punnitessamme päädyimme yksimielisesti sarjaan, joka tarjoaa tämän kaiken. Monien eri huonekaluliikkeiden jälleenmyymä Acazia -sarja sisältää kaiken mahdollisen lipastoista tv-tasoihin ja sängynpäädyistä sohvapöytiin. Kaikki jämerää ja antiikkisen tyylistä, tummaksi sävytettyä akaasiapuuta, joka toimitetaan yhtenä kappaleena, valmiiksi kasattuna, ilman mitään ruuveja tai irrallisia osia. 

Tästä vastauksesta toiveisiin ei voi kuin tykätä!

Viimeisin sarjan ostos on allaolevista ristikkosivuisista avohyllyistä korkein. Tuotiin kotiovelle käyttövalmiina - hyvästi tappiliitosten ja ruuvien räpellys sekä liimojen kanssa läträys.

Myös esimerkiksi Majestic -sarja valmistetaan samasta akaasiapuusta ja siitä löytyy esimerkiksi oheisenmallinen tv-taso, josta löytyi vastaus pulmaan mistä löytyy yksiosainen, tarpeeksi pitkä taso johon mahdutan kerralla kaikki tarvittavat elektroniset vempaimet. Kaunista, kestävää ja käytännöllistä - onhan uutisoitukin siitä miten järjetöntä ja suhteessa kallista on ostaa jatkuvasti uusia "kertakäyttöhuonekaluja" jotka joutuu uusimaan vähintään joka muuton yhteydessä, koska eivät yksinkertaisesti kestä kuljetusta. Kalliimpi ja laadukkaampi kirpaisee kerran, mutta tuo säästöä pitkällä aikavälillä.

Kaikenlaista muuta pienempää sisustustavaraa olen sieltä sun täältä etsinyt, ja sitä myös ihan kivasti löytänyt. Esimerkiksi Askosta löytyy kaikkea kivaa, kuten esimerkiksi oheinen Jupiter -matto jonka keittiön koristukseksi ostin. Sieltä muuten löytyi ainakin viime vuoden puolella halvalla aitoja häräntaljoja, joista yksi peittää nyt olohuoneen lattiaa. Toinen paikka mistä ei voi poistua ilman vähintään jotain pientä mukanaan, on Pentik. Sisustusintoilijan ja silmäniloa kaipaavan pieni taivas!

Hiustenhoitoon panostaville pienenä vinkkinä - nyt on Tigiltä tullut myyntiin loistava sarja muotoilutuotteita. Tigi Catwalk Session Series sisältää monenlaista tököttiä kutrien korjailuun, itse löysin Helsingin-reissulta tämän uutuussarjan joista ostin sekä hiuskiinnettä että salt spray -muotoilunestettä. Kuten huonekaluissakin ja monessa muussakin, kannattaa tässäkin asiassa panostaa laatuun jos yhtään haluaa sijoittaa hiusten hyvinvointiin, maksaa itsensä kyllä korkojen kera takaisin.

Siinäpä kooste tuotevinkeistä.

Viimeaikaisten traagisten tapahtumien järkyttämänä sitä on miettinyt, miksi tällaiseen maailmaan lapsia edes tekee. Pelkkää tuskaa, murhetta ja surua uutiset täynnä. Ihmisen pahuus on välillä jotain niin käsittämätöntä. Yksikään eläin tässä maailmassa ei tee mitään pahuuttaan, vaan vaistojensa varassa - paitsi ihminen. Eläin ei tapa huvikseen, vain nälkäänsä. Ihminen kykenee hirmutekoihin pelkkää ilkeyttään tai ahneuttaan.

Jotta oma pää pysyy tässä kaikessa mukana ja sitä jaksaa uskoa vielä johonkin hyvään, on yritettävä yksinkertaisesti olla ajattelematta liikaa kaikkea sitä karmeutta mitä kautta maailman tapahtuu koko ajan.

Ehkä niin kauan on vielä toivoa, kun uutisissa kerrotaan maailman pahuudesta ja kaikesta kamalasta? Eikö silloin tapahdu kuitenkin enemmän vielä hyvää? Sillä silloin, kun hyvyydestä on tullut uutiskynnyksen ylittävää, lienee toivo menetetty.

Ehkä niin kauan jaksaa uskoa parempaan huomiseen, kun katsoo pienen lapsen vilpitöntä iloa ja viatonta katsetta.

Paulo Coelhon sanoin ajatus tähän loppuun: 

"Don't live every day as if it were your last - live every day as if it were your first."

Kohti pimeneviä iltoja

Eteläinen Suomi on nyt kaukana takanapäin ja kotoinen Kainuu tilalla. 
Reissu oli antoisa ja toiminnantäyteinen, kivaa vaihtelua arkeen kotiympyröissä, mutta on se vaan aina mukava tulla taas tuttuun ja turvalliseen kotiin. Vaikkei mitään varsinaisia vaaratilanteita pääkaupungin vilskeessä sattunutkaan, oli sellaisten uhka koko ajan tietyllä tapaa läsnä. Tuohon lyhyeeseenkin visiittiin mahtui jos jonkinlaista vastaantulijaa, joihin maalla kasvanut ei vain ole tottunut. Yhtenä päivänä olimme juuri saapuneet Itäkeskukselle kun siellä oli ollut vain pientä hetkeä aiemmin siviiliasuisten poliisien voimankäyttötilanne - huumeidenkäytön katutyötä tekevät virkavallan edustajat olivat kohdanneet vastarintaa ja joutuneet turvautumaan kaasusumuttimiin, jonka johdosta sivullisiakin oli viety sairaalaan. Tämä vain vajaa puoli tuntia ennen kuin siellä kävimme. Suomenlinnan lautallakin oli eräs uhkaavasti käyttäytynyt, päihtynyt mieshenkilö, joka varmaan oli ottanut jotain muutakin kuin pelkkiä viinaksia. Sekin tilanne onneksi meni ohi ilman mitään pahempaa eskaloitumista, vaikka hän hyvin uhmakkaasti varsinkin ulkomaalaisia ihmisiä kohtaan käyttäytyi. Metroissa ja ratikoissakin kohtasin monta henkilöä, joihin suhtautua varauksella, yleensä näitä laitapuolen kulkijoita, joiden käytös oli välillä hyvinkin arvaamatonta.

Ehkä sitä on tietyllä tapaa elänyt niin turvassa, omassa pienessä maailmassa maaseudun keskellä, jossa suurimpana vaarana ovat kyykäärmeet ja metsän petoeläimet, että ei tiedä miten suhtautua suurempien kaupunkien lieveilmiöihin. Ehkä niihinkin tottuisi, mutta ajatus siitä että jatkuvaan itsestä riippumattomaan terveyden uhkaan turtuisi, tuntuu arveluttavalta. Riski siihen, että mitään pahempaa sattuisi, on varmasti melko olematon, varsinkin jos ei itse hakeudu vaaratilanteisiin tai provosoi, mutta silti niitä uutisten perusteella tuntuu aina sattuvan. Muistissa häilyy vieläkin mielikuvat monen vuoden takaisesta uutisesta, jossa sivullista miestä lyötiin metrossa kirveellä päähän traagisin seurauksin. Moista harvemmin sattuu, mutta silti siitä jää pieni pelko alitajuntaan ja sitä tulee katsottua olkapään ylitse tuon tuostakin.

Onkin suuri helpotus olla taas kotona oman perheen parissa, viettää tavallista arkea ruokaa laitellen, vaippoja vaihdellen, lenkkeillen ja leffoja kullan kainalossa kotisohvalla katsellen. Eilenkin lämmitettiin kotiinpaluun kunniaksi sauna ja laitettiin kiukaalle paistopussiin perinteistä kiuaslenkkiä kypsymään. Siihen vielä fetasalaattia ja jäätelöt niin olipa mukava olla taas kotona!

Oheinen kuva on otettu, missäs muualla kuin Helsingin legendaarisessa ravintola Zetorissa. Tuo maalaishenkisten kokoontumispaikka keskellä kaupunkia lievitti aavistuksen koti-ikävää. Siellä täällä ravintolaa oli vanhoja traktoreita, joiden ympärille oli raennettu baaritiskit ja penkitkin olivat vanhoja kunnon pahkapölkkyjä tai traktorin istuimia. Koko paikka huokui nostagiaa ja wanhan ajan maitolaituritunnelmaa. Ruokaa tilatessamme saimme alkupaloiksi iänikuisten nachojen ja salsan sijaan kunnon ruisleipää ja voinokareen. Ruokalistakin oli ovelasti tehty sanomalehden muotoon. "Zetorin uutisista" löytyi kattava menu kunnon savolaismurteelle väännettynä - me esimerkiksi tilasimme listalta "Tri Välj'voohkan terveyspommin", joka sisälsi "keetettyä potattia, sipulia, pekonia ja makkarroo, jonka lisäks läntätään keskelle aenakkii paestettu muna, suolakurkkua ja punajuurta". Mikä on tämä ruoka selvemmällä suomen kielellä? No, pyttipannu tietenkin! Kaveri tilasi tutummin kirjolohikeiton, joka ruokalistaan oli kuvailtu hieman letkeämmin "Lohiseksi lepytyskeetoksi" seuraavin saatesanoin: "Akseli-isäntä koetti hurmata nuapurin Kerttua uuvella Zetorillaan. Siitäkös Lyyti-emäntä otti nokkiisa ja sovintoo hierottiin uollisella kalakeeton kansa. Siinä olij kirjolohta, potatia, ja sipulia kermasessa kalaliemessä ja sekkaan olj lorraatettu lepytykseks tilikkä valakoviintä."

Kaikki Helsingissä vierailevat tai asuvat yhtään maalaishenkeä kaiken sen ruuhkan ja vilskeen keskelle kaipaavat, kannattaa tsekata Zetor, löytyy Mannerheimintien kupeesta Kaivopihalta.

Ylhäällä kuva Hakaniemestä Helsingin keskustan suuntaan. Monenlaisia maisemia mahtui matkan varrelle, täytyy sanoa että suhteellisen isoksi kaupungiksi Helsinki on monine puistoalueineen erittäin kaunis ja vehreä. Toki lähiöitä betonihelvetteineen löytyy, mutta pääosin kaupunkialuekin on erittäin viihtyisää, varsinkin vanhat ja koristeelliset rakennukset pistivät ihailemaan.

Tässä ylhäällä sekä alhaalla kuvaa Kaivopuistosta. Hienot oli sielläkin maisemat!

Päästiin kotosalla heti meikäläisen mielipuuhiin: sisustamiseen. Nyt on taas vähän lisää iloa silmälle asunnossa, ja enää puuttuu oikeastaan vain hirsipanelit seinästä ja visio alkaa olla toteutettu, sen mitä tämän kokoisessa asunnossa nyt pystyy tekemään. Suunnitelmia on toki lisääkin tulevaa varten, mutta niiden toteutus on ajankohtaista vasta sitten kun hankittavaksi tulee isompi asunto. Tässä nykyisessä vielä jokunen vuosi vielä ihan kivasti hurahtaa.

Alkaa olla heinäkuukin kohta voiton puolella, yötkin alkaa olla pimenemään päin. Kohta voi taas urakalla alkaa poltella kynttilöitä ja viettää sitä meikäläisen suosikkivuodenaikaa: loppukesää/alkusyksyä, jolloin voi kaivella taas huovat kaapista ja käpertyä rakkaan kanssa illanviettoon. Nautitaan nyt kuitenkin ensin vielä tästä jäljelläolevasta kesästä, ja jos meteorologeja on uskominen, siitä on tulossa kovin kuuma ja kostea!

Reissukertomusta

Porvoota ja Helsinkiä on nyt kierrelty tolkusti useamman päivän ajan, ja nähtävää ja koettavaa on riittänyt. Riittää niin paljon, että Helsinkiin suuntautuu vielä huominenkin reissu, ennenkuin käännämme keulan ensi viikon alussa takaisin kohti Kainuun korpimaisemia.

Vanha Porvoo on kiehtonut aina, ja nyt pääsin sitten livenä todistamaan senkin. Aivan ihana alue täynnä vanhoja rakennuksia ja niissä toimivia pieniä putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista aiheeseen sopivaa - käsitöitä, matkamuistoja, sisustustavaraa, karkkeja, käsintehtyjä vaatteita ja muuta pientä ja kivaa. Lisäksi kahviloita ja ravintoloita oli siellä täällä pitkin mukulakivettyjä kadunvarsia.

Helsingissä kahden aamusta iltamyöhään -päivän saldona on esimerkiksi tutustuminen kuvankauniiseen Suomenlinnaan, jonne kätevästi pääsi lautalla suoraan Kauppatorin rannalta. Oli virkistävää matkustaa kauniissa kesäsäässä lautan yläkannella pitkin merta tuulen puhaltaessa kevyesti.

Itse Suomenlinna on erittäin kaunista ja vehreää aluetta, jossa varmasti vierähtäisi kevyesti kokonainen kesäpäivä. Kierrettiin nyt alue melko nopeasti läpi, mutta huomenna käymme todennäköisesti vielä uudemman kerran tutustumassa paikkaan paremmin. Poikettiin nyt kuitenkin siinä samalla Kustaanmiekassa sijaitsevaan nostalgiseen pizzeria Nikolaihin.

Kierreltiin myös Helsinkiä sinne sun tänne maisemia ihaillen. Ohessa kuva Eiran kaupunginosasta, jossa on aivan upeita jugendtyylisiä kerrostaloja, mukaanlukien Salattujen Elämien "Pihlajakatu" eli oikeasti Huvilakatu, joka piti tietysti myös käväistä tsekkaamassa.

Sää suosi mitä parhaimmissa määrin - helteet väistyivät ja saatiin nauttia upeasta parinkymmenen asteen aurinkoisesta ja kevyen tuulisestä kesäsäästä. Aivan kuin tilauksesta! Ainoastaan Porvoossa sataa tihuutti, mutta siinäkin oli oma tunnelmansa kun kevyessä kesäsateessa vanhaa kaupunkia kierreltiin.

Linnanmäelläkin käytiin, sielläkin näkyi jos jonkinmoista härveliä ja ihmisiä oli liikkeellä paljon -ainakin Kainuusta tulleen näkökulmasta. Oli perinteistä vuoristorataa, kummitusjunaa ja kuvassa näkyvää Nostalgiamyllyä sekä uusia vempeleitä kuten kovasti mainostettu Ukko. Itse en moiseen jalallani astuisi, mutta kyllä tuonne väkeä virtasi koko ajan tasaiseen tahtiin.

Ohessa kuvaa Helsingistä Linnanmäen maisematornin korkeuksista.

Alkuperäiseen retkisuunnitelmaan kuului myös käynti Hietaniemen hautausmaalla ja uimarannalla. Ja näin myös tehtiin. Regatta -kahvilaa vielä ei ehditty näkemään, jospa se nyt sunnuntain käynnillä päästäisiin kokemaan.

Eka Hesa -päivä kului oikeastaan kokonaan shoppaillessa. Kuten suunnitelmaan kuuluikin, Guessin kaupat kierrettiin kunnialla läpi ja ostoksiakin niistä mukaan löytyi. Ja sopivasti joka paikassa oli vielä alet meneillään! Mieskin löysi Guessilta jotain vaatetta itselleen. Valimossa sijaitseva Guessin Outlet -poistomyymäläkin ehdittiin kiertämään, mutta sieltä ei mitään mukaan tarttunut. Kai sitä on aika krantuksi tullut, ja Guessin hinnoilla pitää aika valikoiva ollakin, ettei tule ostettua sellaista mitä ei sitten tule käytettyä.

Keskustassa Yrjönkadulla sijaitsevassa Hotelli Tornin laella olevassa Ateljee Barissa käväistiin istumassa tovi. Siellä oli paljon porukkaa nauttimassa kylmistä tuopeista ja upeista maisemista, baarissa kun on kahteen eri suuntaan sijoittuvat kattoterassit korkealla yläilmoissa, missä voi kalja kädessä ihailla kaupungin maisemia. Kannattaa tsekata jos käy Helsingissä!

Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraalikin käytiin katsomassa sekä ulkoa että sisältä. Oli hienoa! Syömässä käytiin meksikolaisravintola Cantina Westissä ja Pizza Hutissa, huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa ja kokemassa myös Primula-ravintolan ruokatarjonta.

Onhan siellä stadin vilskeessä nähtävää jos jonkinlaista, mutta aina se vain käy niin että kaipuu takaisin kotikulmille iskee vääjäämättä. Ei minusta olisi elämään pitempiä aikoja tuolla kiireisten ihmisten keskellä. Maalla kasvaneen on vaikea tottua siihen, miten pinnallista ja tyhjää elämä ihmispaljoudessa on. Ihmiset ajavat omaa etuaan eikä puolen miljoonan asukkaan kaupungissa jakseta eikä haluta kiinnostua kanssaeläjien hyvinvoinnista. Kaduilla virtaa kiireistä ja kireäkasvoista kansaa, ratikat kolisee pitkin katuja ja riikkarit soivat. Seassa on jatkuvasti ihmisiä, jotka keksivät mitä erikoisempia keinoja koettaa rahastaa turistien kustannuksella. Toiset sopeutuvat paremmin, minä vähän huonommin. Toki kaikkeen sopeutuu pakon edessä, mutta kun kerran on hyvän päälle oppinut, ei ole edes halua yrittää totutella urbaanimpaan elinympäristöön. 

Minulle onnen tuo luonnon läheisyys, aidot ja läheiset ystävät ja ihmiset, kiireettömät kävelyreissut kotikaupungin laitamilla, nuotiot ja makkaranpaistot järven rannalla, Kainuun kauniit korpimetsät ja vesistöt, maisemat joissa sielu lepää. Lomareissulla voi käydä hakemassa pientä vaihtelua Helsingin vilskeestä, noutaa niinsanotusti rusinat pullasta ja palata sitten takaisin kotiin viettämään toisten mielestä ehkä tylsää, mutta omasta mielestä ihanan tasaista ja rauhallista arkea.

Elämykset etsinnässä

Kesän kohokohtia - letut, tuoreet mansikat ja kermavaahto

Niin se vain on heinäkuukin jo hurahtanut huomaamatta käyntiin. Se olisi aikalailla keskikesä nyt. Rakas miehenikin tuossa täytti taas vuoden lisää. Lahjaksi hän sai minulta vaihteeksi jotain ei-materiaa - lahjakortin hierojalle. Ei, ei niille hierojille joissa asiakaskunta koostuu vain miehistä ja joissa hierotaan vähän vääristä paikoista, vaan kunnon hierojalle joka toivon mukaan saa vähän fiksattua miehen ajoittain oireilevaa alaselkää. Voisipa vaikka käydä hierottamassa itseäänkin joskus, toistaiseksi miehen toteuttamassa versiossa on ollut riittämiin. Salilla olen kyllä taas päässyt aloittamaan treenaamisen, on mahtava tunne käydä kiskaisemassa fyysinen rääkki ja istahtaa sen päätteeksi hierovaan tuoliin ja sen kautta saunaan kuten tänään tein. Olo on sen jälkeen kuin uudestisyntyneellä!

Ikähän on vain numeroita. Tokihan fyysistä vanhenemista vastaan on ihan turha taistella, korkeintaan sitä voi hieman viivyttää omilla elintavoilla, mutta henkinen puoli on jokaisesta itsestään kiinni. On jokaisesta itsestään kiinni, miten suhtautuu vanhenemiseen. Sitä voi jokaisen syntymäpäivän kohdalla vajota voivottelemaan taas yhtä vähentynyttä vuotta elämästään, itkeä kadonneen nuoruuden perään, tuskailla tekemättömien töiden ja toteutumattomien haaveiden takia ja valmistautua vastaanottamaan väistämättä lähenevä vanhuus. On kuitenkin olemassa parempikin vaihtoehto. Voi taas juhlistaa yhtä elettyä, koettua ja hengissäselvittyä vuotta lisää, ottaa sen vastoinkäymisistä opikseen ja lähteä innolla odottamaan mitä tulevalla vuodella on tarjottavanaan. Voi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti toteuttaa niitä unelmia jotka takaraivossa ovat toteutumistaan odotelleet, sen sijaan että vain puhuu niistä. Kaikki on vain ja ainoastaan asenteesta kiinni.

Nyt on taas se aika kesästä kun Kajaanin Kauppakatu sulkeutuu liikenteeltä muutamaksi päiväksi torimyyjien vallatessa kadunvarret. Eli on taas aika perinteisen markkinakadun. Keskiviikosta lauantaihin on taas tarjolla jos jonkinlaista tarpeellista ja tarpeetonta, vaatteista ruokaan ja mansikoista pakastepusseihin. Tulihan siellä heti avajaispäivänä taas käytyä, perinteeksi kun on päässyt jo muodostumaan, ja vielä ainakin perjantaina olisi tarkoitus katu käydä kävelemässä. Mukavahan se on tutustua näytteilleasettajien tarjontaan, nähdä ihmisiä ja nauttia kauniista kesäsäästä, ja aina sieltä jotain pientä mukaankin tuppaa tarttumaan - tällä kertaa yksi koru, lohikukko, grillimakkarat ja jäätelöt, sekä sisustusliikkeestä pientä tavaraa asuntoa koristamaan. Jos vielä ainakin mansikoita ja herneitä ym. tuoretuotteita kävisi mukaan ostamassa, niiden tarjonnasta ei ainakaan pulaa näyttänyt markkinoilla olevan.

Ensi viikolla starttaakin sitten reissu eteläiseen Suomeen. Tarkoitus on viettää viikon päivät tutustuen niin Porvooseen, Helsinkiin kuin Turkuunkin. Porvoo on itselle täysin uusi tuttavuus, muissa paikoissa on tullut käytyä mutta sen verran pikaisesti tai kauan aikaa sitten että revanssi olisi paikallaan. Vaikka tarkoitus onkin viettää laatuaikaa kerrankin kun miehen kanssa kahdestaan käydään kaupunkeja kiertelemässä pikki-Minnin ollessa Porvoossa isovanhempien hoivassa sen aikaa, eikä haluta turhia etukäteen stressata, on kuitenkin karttaan merkitty ylös jo ehdolle erilaisia käyntikohteita Helsinkiä ajatellen. Siellä on niin paljon paikkoja, mitä on jo kauan ollut tarkoitus kyetä katsastamaan, joten onpahan ainakin muistissa niin perinteisempiä kuin vähän erikoisempiakin käyntipaikkoja. Kauppakeskukset ja muutamat mielenkiintoiset erikoisliikkeet tottakai, Korkeasaari, Suomenlinna, Ateneum ja Linnanmäki olisi tarkoitus ehtiä kiertämään, samoin keskustan alue kauppatoreineen ja -halleineen, Tuomiokirkkoinen ja puistoineen, unohtamatta monia kaupunkialueita kuten Esplanadi, Kaivopuisto, eteläinen Eiran alue ja Hietaniemen hautausmaa sekä uimaranta. Paikallinen erikoisuus, kahvila Regatta olisi myöskin suunnitelmissa käydä kokemassa. Muutama museokin olisi ehdolla, kuten Sinebrychoffin taidemuseo sekä Designmuseo. Historia on kiehtonut minua aina, joten ilman muuta olen ottanut Helsingin monien paikkojen taustasta jo etukäteen selvää. Siinäpä ohjelmaa kahdelle Helsingin -päivälle, saa nähdä moneenko lopulta ehtii tutustumaan ja montako uutta elämystä vastaan tulee. Jokusta kaveriakin olisi kiva ehtiä morjestamaan kun kerran stadin suunnalle tulee pitkästä aikaa lähdettyä.

Turku on paremmassa muistissa, viimeksi 2008 sinne Bemarilla muutaman päivän mittaisen extempore-reissun tein, joten siihen kaupunkiin tutustuminen jätetään etukäteen suunnittelematta ja mennään fiiliksen mukaan. Toki Ruissalon maisemat ja kesäinen Aurajoki sitä reunustavine nähtävyyksineen ja viheralueineen on koettava, jokilaivoja unohtamatta. Porvoo menee samalla linjalla, kierrellään ja katsellaan mitä eteen tulee. Nautitaan Suomen kesästä ja miehen ruhtinaallisesta viiden viikon mittaisesta kesälomasta, joka starttaa pian. Siinä ehtii vielä toisenkin kesä-Suomeen sijoittuvan reissun tekemään jos intoa riittää. Mielessä onkin pyörinyt kuuluisa Keskisen kyläkauppa, joka tosin jo viime kesänä käytiin kokemassa mutta jossa riittää koettavaa ja katseltavaa useammallekin käyntikerralle. Tai sitten voisi joskus oikein repäistä ja suunnata pohjoiseen, kohti Lappia. Ken tietää mitä päivät tuo tullessaan.

Lähempääkin tosin löytyy laatuelämyksiä. Nyt kesäisin on oma kotikaupunkikin täynnä elämää, esimerkkinä erilaiset opastetut kierrokset paikallisiin nähtävyyksiin ja paikkoihin. Omat, tutut ympyrät avautuvat ihan uudella tavalla, kun niiden historiasta tietää jotain. Monet väheksyvät omaa kotikuntaansa ja luulevat nähneensä ja kokeneensa siitä kaiken mahdollisen, mutta oikeasti harva loppujenlopuksi tietää juurikaan asuinpaikkansa taustoja. Minäkin, joka kasvoin todella pienessä pikkukylässä, opin siitä edelleenkin uutta siellä käydessäni ja paikallishistoriikkiin perehtyessäni. Sanotaanhan, että usein ei näe metsää koska puut on edessä. On turha aina mennä merta edemmäs kalaan. Paljon kivaa ja viihdyttävää voi löytyä aivan nenän edestä, kunhan vain avaa silmänsä ja korvansa ja asennoituu vastaanottamaan uutta. Itsellä ainakin on valtava tiedonnälkä ja halu oppia jatkuvasti uutta tietoa ja taitoa, ehkä osittain siksi olen hankkinut koulutusta niin monelta eri alalta, malttamatta keskittyä täysin vain yhteen. Haluan käyttää tämän suhteellisen lyhyen elämän mahdollisimman hyvin hyödyksi jotta voin todeta vanhana että kaikki tarpeellinen tuli tehtyä ja nähtyä. Kaikkia hankittuja tiedonjyviä tai treenattuja taitoja tuskin tarvitsee, mutta se, että osaa lypsää lehmän, tehdä liiketoimintasuunnitelman, käyttää teleskooppipamppua tai puhua sanan espanjaa ja toisen saksaa, tuskin paljoa haittaakaan. Rohkeasti siis vaan tutustumaan uusiin juttuihin, sillä (melkein) kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran!