Reissukertomusta

Porvoota ja Helsinkiä on nyt kierrelty tolkusti useamman päivän ajan, ja nähtävää ja koettavaa on riittänyt. Riittää niin paljon, että Helsinkiin suuntautuu vielä huominenkin reissu, ennenkuin käännämme keulan ensi viikon alussa takaisin kohti Kainuun korpimaisemia.

Vanha Porvoo on kiehtonut aina, ja nyt pääsin sitten livenä todistamaan senkin. Aivan ihana alue täynnä vanhoja rakennuksia ja niissä toimivia pieniä putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista aiheeseen sopivaa - käsitöitä, matkamuistoja, sisustustavaraa, karkkeja, käsintehtyjä vaatteita ja muuta pientä ja kivaa. Lisäksi kahviloita ja ravintoloita oli siellä täällä pitkin mukulakivettyjä kadunvarsia.

Helsingissä kahden aamusta iltamyöhään -päivän saldona on esimerkiksi tutustuminen kuvankauniiseen Suomenlinnaan, jonne kätevästi pääsi lautalla suoraan Kauppatorin rannalta. Oli virkistävää matkustaa kauniissa kesäsäässä lautan yläkannella pitkin merta tuulen puhaltaessa kevyesti.

Itse Suomenlinna on erittäin kaunista ja vehreää aluetta, jossa varmasti vierähtäisi kevyesti kokonainen kesäpäivä. Kierrettiin nyt alue melko nopeasti läpi, mutta huomenna käymme todennäköisesti vielä uudemman kerran tutustumassa paikkaan paremmin. Poikettiin nyt kuitenkin siinä samalla Kustaanmiekassa sijaitsevaan nostalgiseen pizzeria Nikolaihin.

Kierreltiin myös Helsinkiä sinne sun tänne maisemia ihaillen. Ohessa kuva Eiran kaupunginosasta, jossa on aivan upeita jugendtyylisiä kerrostaloja, mukaanlukien Salattujen Elämien "Pihlajakatu" eli oikeasti Huvilakatu, joka piti tietysti myös käväistä tsekkaamassa.

Sää suosi mitä parhaimmissa määrin - helteet väistyivät ja saatiin nauttia upeasta parinkymmenen asteen aurinkoisesta ja kevyen tuulisestä kesäsäästä. Aivan kuin tilauksesta! Ainoastaan Porvoossa sataa tihuutti, mutta siinäkin oli oma tunnelmansa kun kevyessä kesäsateessa vanhaa kaupunkia kierreltiin.

Linnanmäelläkin käytiin, sielläkin näkyi jos jonkinmoista härveliä ja ihmisiä oli liikkeellä paljon -ainakin Kainuusta tulleen näkökulmasta. Oli perinteistä vuoristorataa, kummitusjunaa ja kuvassa näkyvää Nostalgiamyllyä sekä uusia vempeleitä kuten kovasti mainostettu Ukko. Itse en moiseen jalallani astuisi, mutta kyllä tuonne väkeä virtasi koko ajan tasaiseen tahtiin.

Ohessa kuvaa Helsingistä Linnanmäen maisematornin korkeuksista.

Alkuperäiseen retkisuunnitelmaan kuului myös käynti Hietaniemen hautausmaalla ja uimarannalla. Ja näin myös tehtiin. Regatta -kahvilaa vielä ei ehditty näkemään, jospa se nyt sunnuntain käynnillä päästäisiin kokemaan.

Eka Hesa -päivä kului oikeastaan kokonaan shoppaillessa. Kuten suunnitelmaan kuuluikin, Guessin kaupat kierrettiin kunnialla läpi ja ostoksiakin niistä mukaan löytyi. Ja sopivasti joka paikassa oli vielä alet meneillään! Mieskin löysi Guessilta jotain vaatetta itselleen. Valimossa sijaitseva Guessin Outlet -poistomyymäläkin ehdittiin kiertämään, mutta sieltä ei mitään mukaan tarttunut. Kai sitä on aika krantuksi tullut, ja Guessin hinnoilla pitää aika valikoiva ollakin, ettei tule ostettua sellaista mitä ei sitten tule käytettyä.

Keskustassa Yrjönkadulla sijaitsevassa Hotelli Tornin laella olevassa Ateljee Barissa käväistiin istumassa tovi. Siellä oli paljon porukkaa nauttimassa kylmistä tuopeista ja upeista maisemista, baarissa kun on kahteen eri suuntaan sijoittuvat kattoterassit korkealla yläilmoissa, missä voi kalja kädessä ihailla kaupungin maisemia. Kannattaa tsekata jos käy Helsingissä!

Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraalikin käytiin katsomassa sekä ulkoa että sisältä. Oli hienoa! Syömässä käytiin meksikolaisravintola Cantina Westissä ja Pizza Hutissa, huomenna olisi tarkoitus käydä katsomassa ja kokemassa myös Primula-ravintolan ruokatarjonta.

Onhan siellä stadin vilskeessä nähtävää jos jonkinlaista, mutta aina se vain käy niin että kaipuu takaisin kotikulmille iskee vääjäämättä. Ei minusta olisi elämään pitempiä aikoja tuolla kiireisten ihmisten keskellä. Maalla kasvaneen on vaikea tottua siihen, miten pinnallista ja tyhjää elämä ihmispaljoudessa on. Ihmiset ajavat omaa etuaan eikä puolen miljoonan asukkaan kaupungissa jakseta eikä haluta kiinnostua kanssaeläjien hyvinvoinnista. Kaduilla virtaa kiireistä ja kireäkasvoista kansaa, ratikat kolisee pitkin katuja ja riikkarit soivat. Seassa on jatkuvasti ihmisiä, jotka keksivät mitä erikoisempia keinoja koettaa rahastaa turistien kustannuksella. Toiset sopeutuvat paremmin, minä vähän huonommin. Toki kaikkeen sopeutuu pakon edessä, mutta kun kerran on hyvän päälle oppinut, ei ole edes halua yrittää totutella urbaanimpaan elinympäristöön. 

Minulle onnen tuo luonnon läheisyys, aidot ja läheiset ystävät ja ihmiset, kiireettömät kävelyreissut kotikaupungin laitamilla, nuotiot ja makkaranpaistot järven rannalla, Kainuun kauniit korpimetsät ja vesistöt, maisemat joissa sielu lepää. Lomareissulla voi käydä hakemassa pientä vaihtelua Helsingin vilskeestä, noutaa niinsanotusti rusinat pullasta ja palata sitten takaisin kotiin viettämään toisten mielestä ehkä tylsää, mutta omasta mielestä ihanan tasaista ja rauhallista arkea.