Kahvia, kelkkailua ja muuta kivaa

Heissan!

Heti alkuun yksi otos talon remontista. Kyseessä on siis peräkamari, joka muiden huoneiden tavoin on jo saanut parketin. Hirsipaneloidut seinät käsittelin siskon kanssa valkokuultolakalla ja pönttöuunin maalasin kuumuudenkestävällä maalilla valkoiseksi. Tuli tilaa ja valoa huoneeseen!

Keittiöstä peräkamariin vietyä ovea tehdessä (siinä on aina ollut ovi, mutta viine vuosikymmenet se on ollut teljetty umpeen) entinen oven paikka piti siirtää hieman eri kohtaan, jolloin toiseen laitaan jouduttiin tekemään hirrenpätkistä jatkopalat, Jotta tämä ei akryylilevyn alta liikaa paistaisi esiin, kohta peitettiin vanhasta Kainuun Sanomasta leikellyillä ilmoituksilla ja mainoksilla. Onhan niitä mukava katsella samalla, kun keittiössä puuhastelee :-)

Lisää kuvia sitten, kun sisustus ja tavaroiden järjestely alkaa olla valmiina. Remontti kuitenkin on tältä erää valmis, viimeinkin!

Alla sen sijaan nyt kuvaa meidän perheen asunnosta..pikkuhuone on varsinaisesti meidän tyttömme käytössä, siellä on hänen sänkynsä ja lelulaatikkonsa, mutta lisäksi myös tämä uusin löytöni,

Acazia -sarjan baaripöytä tuoleineen!

Tämän onnistuin löytämään kohtuuhintaan käytettynä, uutena samasta kokonaisuudesta joutuisi köyhtymään melkoisesti.

Melkein kaikki muutkin huonekalumme ovat samaa sarjaa, ja olen tykästynyt siihen kovin.

Ei enää halkeilevia ja siirtämisestä särkyviä lastulevykalusteita eikä epäselviä kasausohjeita ja ruuveja,

nämä kalusteet tehdään jykevästä umpipuusta, ja kasaus rajoittuu korkeintaan jalkojen kiinnittämiseen, muuten ne tulevat täysin valmiiksi kasattuna.

Ruokapöytä ostettiin huonekaluliikkeestä, samaa sarjaa tietysti...

nyt siihen mahtuu isompikin sakki syömään, pöytä on kuuden hengen.

Vielä joskus kun siihen saman sarjan tuolit ostaa, niin sitten se on täydellinen :-)

Löysin Kainuun Pirtistä kaunista matonkudetta, josta siskoni ompeli pari kaunista koria.

Taidanpa opetella tekemään niitä, ja esimerkiksi virkattuja mattoja itsekin, sen verran kauniita käyttö- ja koriste-esineitä niistä saa.

Ostettiin myös jo tovin aikaa haaveilemani Paulig Cupsolo -kahviautomaatti. Mikä on sinänsä hassua, koska en kahvia juo ollenkaan - ainakaan vielä - tämä laite saattaa muuttaa senkin asian.

Himoitsin laitetta lähinnä sen Tazza -kaakaokapseleiden takia, sillä rakastan huoltoasemien Tazza -kaakaoita.

Niin, kannattiko laite ostaa?

Ehdottomasti!

Kaakaot ovat loistavia, ja mieheni kehui myös kahveja erinomaisiksi. Kuulemma niitä ei edes kaipaa kuppia enemmän kerrallaan, ja sama on kaakaon kanssa. Jotenkin se on niin paljon tavallista täyteläisempää, että yksi muki riittää viemään kaakaohalut hyväksi aikaa. 

Sitten vielä loppukevennys - kävin kelkkailemassa Oulujärven jäällä serkkupoikani kelkalla hänen ja mieheni kanssa. 

Ai että tuliko kelkkakuume?

No ehkäpä!

Onhan ne ihan mahtavia pelejä.

Tuli mieleen nuoruus, ja silloiset, talviset kelkkailut lumisissa satumetsissä. Tuntui vapauttavalta pyyhkiä pitkin avointa Paltaselkää. Miten kätevästi Paltaniemeltä pääseekään kelkkailemaan suoraan järven jäälle, täytyypä oikeasti laittaa kelkan hankinta harkintaan...

Käytiin paistamassa makkarat Iso-Pihlaisen saaren laavulla.

Olipa mukava talvipäivä!

Pian tulee ihanaakin ihanampi kevät, vuodenaika, josta en millään osaa syksyn ohella päättää, kumpi on parempaa aikaa. Kevät, tuo kaiken uuden elämän alku, kun luonto herää horroksestaan, aurinko alkaa lämmittää ja kaikki tuntuu olevan taas mahdollista - vaiko syksy, kun kesä painuu piiloonsa ja tekee tilaa talvelle, kun luonto puhkeaa väriloistoonsa ja arkinen aherrus on taas lomien jälkeen ajankohtaista, ja uudet suunnitelmat odottavat toteutumistaan? Taidan siis sanoa, että molempi parempi, eivätkä talvi ja kesäkään kamalasti siinä kyljessä kalpene ;-)

Loppusuoralla

Remontti alkaa olla viimeinkin viimeisiä silauksia vaille valmiina... villalla vuorattuihin ulkoseiniin on laitettu hirsipanelit, ja ne ovat pintakäsittelyä lukuunottamatta nyt valmiit.

Enää puuttuu pieniä viimeistelyjä siellä täällä, sekä parketin laitto.

Allekirjoittanut laittaa huomenna pensselin heilumaan.

Suurimmat urakat on saatu jo melkeinpä päätökseen, viimeinkin!

Koska keittiössä ei haluttu peittää kauniita ja jyhkeitä hirsiä yhtään ylimääräistä, perinteisten kaakelointien ym. tilalle keksittiin erilainen ratkaisu. 

Niiden peitoksi asennettiin läpinäkyvä, 3 mm akryylilevy, joka pitää hirret suojassa vedeltä ja roiskeilta, mutta samalla antaa niiden näkyä esteettä.

Sitten taas hieman leivontapäivitystä.

Kaikki ei aina mene kuten Strömsössä, sehän on selvä.

Tämä sokerikakkupohja on yksi esimerkki sellaisesta tuotoksesta.

Uunissa pohja ensin kohosi, mutta sitten jostain syystä lässähti keskeltä, joten ei siitä enää äidin syntymäpäiväkakkua tehty. 

Luovana ihmisenä en suinkaan lannistunut, vaan keksin kakulle heti uusiokäyttöä.

Murustelin sen pieniksi paloiksi ja tarjoilin kuningatarhillon ja vaniljajäätelön kanssa.

Aivan loistava jälkiruoka!

Ja äiti saakin täytekakun sijaan tällä kertaa juustokakun ;-)

Reseptejä ja remonttia

Bonjour!

Tämä päivitys onkin ruokapainotteisempi.

Ensimmäinen kuva koskee äskettäin Ranskasta muutaman kuukauden reissulta palanneen siskoni "tuliaista", eli Ranskassa hyvin yleistä herkkua. Itse nimesin sen "Crêpes a'la Nutella".

En ole varma sen virallisesta nimestä, mutta hyvää on!

Rapeita, erittäin ohuita lettuja, joiden sisälle levitetään Nutellaa, eli täkäläisistäkin kaupoista hyvin löytyvää hasselpähkinälevitettä. Itse täydensin kokonaisuuden vielä banaanilla.

Ranskassa syödään melkein mitä tahansa Nutellalla, ja juuri näitä lettuja tai vaikka patonkeja löytyy kadun varsilta myynnistä tahnalla täytettynä.

Mutta hyvää on myös amerikkalaisempi versio, eli "pan cakesit", joihin olenkin reseptin aikaisemmin jo antanut, löytyy täältä.

Tällä kertaa ne tarjoiltiin makean hillon sijaan soseutetulla ja sokeroimattomalla pakastemansikalla, vaniljajäätelöllä ja kinuskikastikkeella. 

Sitten pari käyttökohdetta tähteeksi jääneille keitetyille perunoille.

Perunasalaattiin tarvitsee itse perunoiden lisäksi pilkottua punasipulia, omenaa ja maustekurkkua, sekä kastikkeen, johon itse laitoin tällä kertaa majoneesia, sinappia, bulgarianjugurttia sekä kermaviiliä. Maustoin vielä limetinmehulla ja mustapippurilla.

Perinteistä pyttipannua taas voi tuunata hieman mausteisemmalla tai lihaisemmalla makkaralla, kuten tässä tapauksessa grillibalkanmakkaralla. Perunoiden ja makkaroiden lisäksi paistetaan paljon sipulia, maustetaan mieleiseksi ja lopussa lorautetaan joukkoon reilusti ruokakermaa ja haudutetaan hetki.

Laitanpa vielä kuvan yhdestä joulun alla kertomastani leipomuksesta.

Kyseessä on pipari-kahvikakku, jonka kuorrutin mansikanmakuisesta tomusokerista ja sitruunamehusta sekoittamallani seoksella, ja jonka koristelin puolukoilla.

Sellaista sapuskasta.

Vielä pikapäivitys käynnissä olevasta remontista, joka etenee hyvää vauhtia ja valmistuu näillä näkymin parin viikon sisällä.

Muiden kuin pirtin/tupakeittiön kattoa purettaessa löytyi levyjen ja muiden takaa todella nätti lankkukatto poikkihirsineen (pirtissäkin sellainen on, mutta sitä ei tähän hätään pureta esille).

Pirttiin siirretty keittiö, eli tätä nykyä tupakeittiö, alkaa pikkuhiljaa valmistua ja näyttää jo oikein kivalle! Myös allekirjoittaneenkin osittain muuraama kuvassa näkyvä takan lisäosa alkaa olla pinnoitetta vaille valmiina. Siihen on hyvä sijoittaa takan polttopuut ja sen päälle saatiin ylimääräinen pöytä/työtaso.

Seuraavassa kuvassa on peräkamari.

Siihen on ennen vanhaan päässyt kulkemaan suoraan pirtin kautta (eli talon ympäri on voinut kiertää esteettä), myöhemmin siihen johtanut ovi on tukittu ja väliin rakennettu pieni sauna/suihkutila, ja peräkamariin on joutunut kiertämään toisen kamarin kautta.

Tässä peräkamarissa on myös ollut pieni keittiö, joka siis nyt on purettu pois pirttiin sijoitetun tupakeittiön takia. Kuvassa näkyvä putki onkin peruja keittiöstä, ja se nyt remontin yhteydessä on poistettu käytöstä.

Kuvan seinät, joilla on ikkunat, kaikeksi harmiksi peitetään, sillä niihin täytyy laittaa ekovillat lisäeristeeksi. Niin hienot kuin vanhat hirsiseinät ovatkin ja ne mielellään jättäisi näkyviin, ne jää nyt pois näkyvistä, mutta ne peitetään sentään leveällä 170x22 hirsipanelilla. Hirren tuntu jää sentään elämään. Mutta muihin seiniin ei sitten mitään peitettä laitetakaan, eli hirret saavat vapaasti olla esillä.

Tässä tämän peräkamarin ja takanani (otin kuvan seisoen suunnilleen entisen suihkutilan kohdalla selin pirttiin päin) avautuvan pirtin välillä oli siis ennen umpiseinä, ja myös vasemmalla näkyvän pönttöuunin kohdalla oli väliseinä, jolloin tilasta tuli ahdas loukko. Nyt kun kaikki turhat seinät on purettu ja välikatto purettu, tila avartui huomattavasti. 

Muistinvirkistykseksi poimin tähän suttuisen kuvan, joka on otettu aivan remontin alkuvaiheessa, kun seiniäkään ei oltu vielä soodapuhallettu. Siinä valmistelemme rempan alkua mieheni kanssa. Tuolla ikkunanmyötäisellä seinustalla jököttää nyt aiemmassa kuvassa näkyvä keittiö, ja takana on tukittu oviaukko, joka ennen vanhaan on ollut auki, mutta viime vuosikymmenet käytöstä poistettuna. Nyt se on siis aukaistu, oviaukkoa on isonnettu ja siitä on suora kulku ja avara näkymä tuohon peräkammariin ja siitä taas edelleen toiseen kammariin ja sen kautta eteiseen ja takaisin pirttiin.

Vielä yksi kuva pirtin hirsien soodapuhalluksesta, josta voi itse havaita, miten valaiseva vaikutus toimenpiteellä oli.

Kun talo on vuodelta 1874, voi vain arvailla, kuinka pahasti tupakan ja rasvan käryn ja muun lian peitossa hirret olivat..äiti on kertonut, miten kylän ukot ennen vanhaan tapasivat istua rivissä leivinuunin vierellä ja sauhuttelivat Saimaata niin, ettei sankan savuverhon läpi nähnyt mitään eikä ketään.

Remppa jatkuu täyttä höyryä, ja en malta odottaa, että pääsen ottamaan kuvia lopputuloksesta!

Talvisin terveisin,

Hyvää Uutta Vuotta - ja pala Paltaniemeä!

Niin se taas uusi vuosi lähti käyntiin, kuten ennenkin, myös Kajaanissa.

Täällä ei paukuteltu aivan suuren maailman tyyliin, mutta olihan ne ihan kivat uudenvuodenjuhlat täkäläiselläkin torilla - Gangnam Style raikui ja perinteinen ilotulitus värjäsi lauhan talvitaivaan hetkeksi räiskyvillä väreillään.

Paltaniemellä järjestettiin jälleen eilen perinteinen uudenvuoden jäälyhtytempaus. Oli ihana huomata jälleen kerran, millainen yhteistyö- ja talkoohenki reilun 500 asukkaan idyllisellä maalaiskylällä vallitsee, kun loputtomiin kauniita lyhtyjä oli jäädytetty koristamaan ohikulkijoiden matkaa. Ja kyllä niitä ihastelemassa kävikin paljon väkeä, kylän läpi kävi koko ajan tasainen autovirta, melkein voisi täkäläisittäin mennä jo ruuhkaksi kehaisemaan.

Lisää tällaisia tempauksia!

Paltaniemellähän järjestetään myös perinteinen pääsiäiskokko venesataman rannassa, puhumattakaan jo kaksi kertaa järjestetyistä Paltaniemi -päivistä kesäisin. Niistä olisi tarkoitus kehittää jatkossa entistäkin parempi ja viihdyttävämpi tapahtuma, niin että odottakaahan vain :-)

Ja jos joku ei vielä tiennyt, että olen rakastunut Paltaniemeen, nyt varmasti tietää...eli muutama ottamani kuva tuolta ihanalta seudulta - saa vapaasti rakastua:

Paltaniemen kuvakirkko, kuuluisa kattomaalauksistaan. Valmistunut 1726.

Savusaunan kuuraiset hirret

Talvinen maisema Paltaniemeltä

Immolan savupirtti

Paltaniemi kauniina pakkaspäivänä, kun hämärä tekee tuloaan

Paltaniemeä joulukuussa 2012

Perinteinen pääsiäiskokko Paltaniemen rannalla huhtikuussa 2012

Makkaranmyyntiä Paltaniemen pääsiäistapahtumassa

Kuuma kesäpäivä Paltaniemen uimarannalla

Kauniina kesäpäivänä heinäkuussa 2012

Paltaniemen viljapeltoja - maisema takapihaltamme kohti puiden takana avautuvaa Oulujärveä

Kesäisellä kävelyllä Paltaniemen halki kiemurtelevalla, nähtävyydeksi luokitellulla museotiellä, joka on sitä reunustavine ikivanhoine mäntyineen todella kaunis

Museotien vieressä kulkee Paltaniemen kuuluisat hiekkatörmät ja siitä suoraan avautuva Kainuun meri, eli Oulujärvi

Paltaniemen viljapeltoa

Vuonna 1883 toimintansa aloittanut Paltaniemen kyläkoulu

Siinä muutama otos kylältä ja pihastamme... on se vain niin kaunista :-) suuren lisän mielenkiintooni Paltaniemeä kohtaan tuo ihanien lapsuusmuistojen ja yksinkertaisesti kauniiden maisemien lisäksi sen erittäin vaiherikas ja värikäs historia, jonka havinan voi aistia huokuvan joka kolkassa, jokaisessa vanhan rakennuksen hirressä ja jokaisen vanhan männyn kaarnassa... vanhimmat puut Paltaniemellä ovat vuosisatoja vanhoja, ne ovat nähneet sellaisia asioita, joita en uskalla edes mielessäni kuvitella. Siellä ovat vaikuttaneet monet historiamme merkkihenkilöt Elias Lönnrotista Eino Leinoon, siellä ovat eläneet sopusoinnussa säätyläiset ja rahvaat, se on muinoin ollut koko Kainuun keskus ja kulttuurin kehdoksikin sitä kuvaillaan. Sen aikojen saatossa järveen vyöryneitä hiekkatörmiä huuhtoo edelleenkin Oulujärven laineet, ja veden välitön läheisyys sen reunustaessa kylää pitkältä matkalta tuo tunnelmaan vielä oman lisänsä.

Tuntuu, että Paltaniemellä aika pysähtyy ja mieli palaa jonnekin kauas menneisiin aikoihin...

Edes läheisen lentokentän harvakseltaan nousevat ja laskeutuvat koneet eivät latista tuota mielikuvaa, vaan ne tuovat oman, kivan pikku lisänsä kylän elämään.

Kylällä on erittäin rikas, suusta toiseen kulkenut tarinaperinne, joka onneksi on osin löytänyt tiensä myös kirjojen kansien väliin jälkipolvien iloksi.

Kylän elämästä ja historiasta on tehty runsaasti erilaisia kirjoja, joita suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos seutu yhtään herättää mitään mielenkiintoa.

Monille kajaanilaisille se on lähinnä kaunista maalaismaisemaa, jota on mukava katsella kesäisellä pyöräreissulla, onhan Kajaanin kaupunki vain 9 kilometrin päässä, myös lapsiperheiden uimapaikkana venesataman hiekkaranta on todella suosittu... vaikka Paltaniemi on myös sitä, se on lisäksi paljon enemmänkin, joten kannattaa todellakin tutustua seutuun tarkemmin!

Lisää esimerkiksi kylän nettisivuilta: www.paltaniemi.com

Huomenna talon remontti jatkuu joulutauon jäljiltä, pääsen varmasti pian laittamaan muutaman kuvan remontin etenemisestä, ja toivottavasti tässä lähiviikkoina myös sen valmistumisesta!

Oikein onnekasta ja räiskyvää Uutta Vuotta 2013 tasapuolisesti kaikille!

Yhden lupauksen yritän tänä vuonna pitää - koetan parhaani mukaan olla parempi ihminen, unohtaa turhat kaunat muita kohtaan ja ottaa avoimin mielin vastaan kaiken, mitä annetaan!