Kuulumisia

Talvi tekee tuloaan ihan tosissaan - kautta Suomen on maa ollut valkeana ja pakkaset purreet poskenpäitä. Jos minulta kysytään, kiva juttu! Tykkään syksystä ja talvesta, ja etenkin niiden välivaihe on mukavaa aikaa, kun luonto pukeutuu kuuraan ja valmistautuu ottamaan vastaan lumikinokset ja muut talven tuomat ilmiöt. Ehkä olen hieman outo, sillä tykkään vähän kaikesta - jokaisesta neljästä vuodenajasta ja niiden tuomista vaihteluista. Ainoastaan talven ja kesän pahimmat ääripäät, kuten tuskaiset helteet ja hyytävimmät pakkaset, saavat irvistyksiä aikaan, mutta muuten siedän ihan kaikkia vuodenaikojen ilmiöitä, suurinta osaa jopa rakastan - kevättalven auringonsäteitä helmeilevillä hangilla, maalis-huhtikuun loskaisia nollakelejä, sumuisia kesäöitä, tuivertavia syysmyrskyjä ja tiheitä lumisateita.

Tytär sai ukiltaan lahjaksi ihanan, kuntoutuksessa tehdyn lelun. Söpö, pieni koira sai heti kunniapaikan hyllyltämme aiemmin saadun pupun vierestä, vielä kun sitä ei kehtaa antaa tytön raisuihin leikkeihin, ettei vain menisi rikki. Kyllä moinen korvaa sata kaupan valmislelua!

Lisäksi muutama kuva talvea enteilevästä Kajaanista. Kävimme koko pienen perheen voimin vaunulenkillä kauniissa, kuuraisessa syyssäässä ja tallensin matkalla maisemia. Ylimmässä näkyy viikonloppua odotteleva kekripukki.

Paltaniemellä oli jo ihan kunnolla lunta, toisin kuin tässä kaupungilla. Eiköhän sitäkin vielä talven edetessä saada, jopa liiaksikin asti, jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Talosuunnitelmat ovat edelleen hyvässä vauhdissa, tosin muuttaneet vähän muotoaan alkuperäisestä. Lähdemme ensin ottamaan selvää paikalla olevan päärakennuksen, vuodelta 1874 peräisin olevan Rusalan, kunnollisesta remontoinnista, josko siitä saisimme historiaa huokuvan asuinpaikan aikanaan.

Lisäksi tässä on yhtä sun toista kehitteillä, mistä enemmän myöhemmin (ja mihin tilan remontointi osaltaan liittyy), mutta sen sanon, että uusia yrityskuvioita tässä koko ajan kovaa tahtia kehitellään eteenpäin. Nyt kun vuonna 2009 aloitettu turvallisuusalan koulutuskin on onnellisesti loppuun suoritettu, ja aikaa muuhun liikenee entistä enemmän.

Varsinaiset turvallisuusvalvojan tutkinnon päättäjäiset vietetään joulukuussa, mutta viimeinen näyttö on nyt kunnialla suoritettu ja tutkinto sitä myöten kasaan taputeltu :-)

Ihana lokakuu

Lokakuu on jo pitkällä, ja talvi tekee tuloaan... itsellä on taas tuttuun tapaan uusia suunnitelmia kehitteillä, kuten syksyisin aina..nyt niitä tuntuu olevan paljon aiempaa enemmän, ja en malta odottaa mitkä kaikki niistä saan taas toteutukseen asti.

Sen voin kuitenkin sanoa, että nettisivut ovat menossa uusiksi...ovathan ne mallikkaasti jo kohta viitisen vuotta palvelleetkin, ja on aika päivittää ne vastaamaan tätä päivää. 

Myös muista uusista kuvioista lisää sitten, kunhan ne ovat varmistuneet.

Niin kiire ei saa kuitenkaan koskaan olla, etteikö ehtisi ihan ajan kanssa välillä kokkailemaan... tein oman version perinteisestä pasta carbonarasta, mukaillen pitkälti Valion sivujen reseptiä. Lisäsin kuitenkin pekonin määrää ja tarjoilin ne erikseen, itse pastaan laitoin reilummin kermaa ja lisäksi pastajuustoraastetta sekä tomaattia. Lisänä marinoitu tomaatti-sipulisalaatti. Kelpasi kaikille syöjille, eli ei ihan metsään mennyt :-)

Jälkkäriksi sitten Parempaa Pannaria, joka reseptiltään poikkeaa perinteisestä ja on muuten paljon maukkaampi. Resepti löytyi Kinuskikissalta, ja menee seuraavasti:

100 g voita tai margariinia

8 dl kevytmaitoa

2 munaa

1 ½ dl ruokosokeria

1 rkl vaniljasokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi. Mittaa kulhoon maito ja vatkaa joukkoon munat. Lisää loput aineet ja voisula. Anna taikinan seistä jääkaapissa 15-30 minuuttia.

Kaada taikina voidellulle tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Itse kaiken touhun tuoksinnassa unohdin taikinasta voin mikroon sulamaan, mutta sovelsin sitten tämänkin pulman omalla tyylillä valelemalla vielä kypsymässä olleen pannarin voisulalla...komeasti tirisi uunissa voilla kuorrutettuna, mutta hyvää tuli niinkin! Kardemumma sopi pannariin loistavasti ja normipannaria suurempi sokeripitoisuus toi mukavaa makeutta. Kaikki meni, mitään ei jäänyt, eli hyvää oli!

Kävin tuossa Paltamon pitäjän entisiä kotimaisemia katselemassa samalla, kun olin siellä hääkuvauskeikalla. Pitihän minun nyt sitten samaisella reissulla tuttavan nappaama kuva tänne pistää, kun pyörähdin kylässä pikaisesti...ja tulin kuvatuksi wanhan ja entisöidyn hevosniittokoneen edessä! Hieno on peli, moisia ei nykyisin juuri enää vastaan kävele! Ja kiitän puupaanuista, tässä parhaillaan mietin mikä olisi niille sopiva käyttötarkoitus, niitä ei ihan mihin tahansa raskikaan käyttää...!

Kamera lauloi kuvatessa sen minkä kerkesi, ja tuloksena kauniita otoksia kauniin golfkentän laitamilta... niitä laitan lisää esille lähitulevaisuudessa uusiutuville nettisivuilleni.

Sää suosi ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta värittäen viimeisiä puissa roikkuvia syksyn lehtiä. Pian on jo ensilumen aika, ja joulutunnelma sen kun nousee :-)

Tällainen pikapäivitys tällä erää, nyt kutsuu sata ja yksi muuta hommaa, etupäässä koulutyöt ja parin viikon päässä olevat viimeiset näytöt. Tärkeimpänä kuitenkin ihana pieni tytöntyllerö, tässä kuussa jo 1,5 vuotta! Hurjaa, miten tuo aika juoksee!

p.s. oma logokin uudistui vähän, uusi löytyy sivun laidasta.