Syystunnelmaa

Syksyistä sunnuntaita!

Taas on yksi viikko takana, ja uusi edessä...voidaan viimeistään nyt sanoa kesän menneen, kun poikkeuksellisen lämpimät kelit vaihtuivat kertaheitolla muutaman plusasteen päivälämpötiloihin. Syksyä rakastavalle ihmiselle, kuten vaikkapa minulle, se on vain kiva juttu.

Viime aikoina, kun on paljon pyörinyt päässä ajatuksia ja välillä niiden kanssa on meinannut olla melkoisessa umpikujassa, niin reipas lenkki raikkaaseen syyssäähän, vaikka sitten jäätävää tihkua ja tuulta uhmaten, niin kummasti huolet menettää merkitystään. Hetken kun istahtaa katsomaan Oulujärven vaahtopäinä hyökyviä aaltoja korkean törmän päältä, ja antaa tuulen tuivertaa kasvoilla, niin on kuin uusi ihminen...mikä mahtava voima luonnolla onkaan!

Olen nyt kuluneella viikolla testaillut myös leivontareseptejä, kun löysin kaapista ylimääräisiä foliovuokia jotka pyöri haitolla. Teinpä sitten niihin pari piirakkaa, suolaisen ja makean, eli kasvis-juustopiirakan ja marjapiirakan.

Tämä kasvispiirakka osoittautui todella hyväksi, tein sen melko lailla tämän reseptin mukaan, eli kasviksia paistetaan pannulla, lisätään mausteet, jauhot, maito/kerma ja sulatejuusto, kumotaan pohjan päälle, ripotellaan lopuksi emmentaljuustoa sekä itse laitoin myös leikattavaa Musta Pekka -valkosipulituorejuustoa.

Taikinaa jäi yli, joten tein siitä vielä ylimääräisen "pizzapiirakan"...hyvää oli, täytyy tehdä toistekin!

Kasviksina käytin tuoretta parsakaalia & purjoa, paprikaa ja pakastekasvissuikaleita, mutta tähän käy varmasti aikalailla melkein mitkä vain, kannattaa toki hyödyntää kunkin kauden ajankohtaisimpaa satoa.

Marjapiirakan tein "hatusta" laittamalla murotaikinapohjan päälle puolukoita, mustikoita, sokeria sekä kermaviilistä tehdyn täytteen.

Varma syksyn merkki monen kohdalla on myös käsitöiden kaivaminen kaapista työn alle..itse en suuremmin ole käsityöihmisiä, mutta olen silti tykännyt virkata tällaisia vilttejä. Tämäkin jäi viime keväänä kesken, ja nyt syksyn tullen kaivelin sen varastosta, jostain syystä kesällä ei tee yhtään mieli puuhata tällaisten parissa, mutta syksyn tullen kyllä, kun tuuli tuivertaa ulkona, vesisade ropisee ikkunalasiin ja ilta pimenee tummaksi. Toiseen käteen kaakomuki, ja tunnustan, että on tullut välillä ostettua omasta puodista, alakerrasta, erilaisia herkkuja kuten suklaata, fudgeja, lakuja ja limonadia. Vasta alkanut kuntoiluinnostus tosin pakottaa käyttämään niitä kohtuudella, mutta se ei ole vaikeaa silloin, kun satsaa määrän sijaan laatuun. Ehdoton suosikkini, edellisessä postauksessa mainitut Mr. Stanley'sin fudget ovat siitä mainio esimekrki, vain pari-muutama palasta vie makeanhimon, samoin Laitilan limonadit, yksi tölkki tai pieni pullo riittää vallan hyvin, kun laatu on kohdillaan :)

Omassa blogissani, joskus tässä taannoin, kerroin omasta suosikkikeitostani eli kanakeitosta, ja kehaisin että en parempaa kanakeittoa tiedä..no, näköjään aina voi parantaa, sillä olen omasta mielestäni tuunannut siitä entistäkin parempaa. Mikä parasta, tämä on oikeasti hyvää ja terveellistä! Lämmittää mukavasti näin kylminä syyspäivinä :)

Resepti:

Chili-kanakeitto

1 rasia broilerin paistisuikaleita/muita mieleisiä

vettä

2-3 porkkanaa

1 punainen chili

2 tl valkosipulitahnaa tai vastaava määrä valkosipulinkynsiä murskattuna

1 pussi pakastemaissia

1 pussi keittojuureksia

100 g sulatejuustoa

1 prk kookos-lime-ruokakermaa tai kookosmaitoa + limehedelmän mehu

kurkumaa/curryä

Keitä kattilassa vettä, jotain 5-10 dl väliltä, en itse mittaile vaan laitan silmämääräisesti.

Raasta porkkanat ja laita raaste kattilaan, kaada sekaan myös kanasuikaleet. 

Pilko chili hienoksi ja lisää keittoon, kuten loputkin ainekset. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin vartti.

Alla on sitten äitini lapsuudessani usein leipomia jauheliha-riisipasteijoita...muistan hyvin, miten hyvältä nämä maistuivat myös kylmänä, äitini itse aina halkaisi nämä ja laittoi vielä voita päälle.

Nämä ovat kohtuusimppeleitä tehdä, ja useimmissa ohjeissa nämä tehdään ihan pitkästä riisistä, mutta äitini teki aina riisipuuroon, ja niin teen minäkin..eli keitetään normaali riisipuuro, paistetaan 400g jauhelihaa, maustetaan se ja sekoitetaan riisipuuroon. 10 kpl voitaikinalevyjä (2 pkt) halkaistaan kahtia, neliöitä kaulitaan vähän suuremmiksi, laitetaan täytettä, taitetaan kolmioksi ja painellaan reunat pikkuhaarukalla kiinni. Saumat "liimataan" vielä kylmällä vedellä, pasteijat voidellaan kananmunalla ja uuniin. Ja sitten syömään :)

Nostetaanpa esille pieni tuotevinkki; Nativesin hauska spagettirasia! Tämä peltinen purkki on näppärä tapa säilyttää spagetit nätisti esillä. Tuote löytyy puodista & verkkokaupasta. Piti ottaa omaankin käyttöön, kun yleensä spagetit tuppaa lojumaan kuiva-ainekaapissa levällään, jolloin ne katkeilee helposti. Nyt on sekin pikku ongelma sivuutettu :)

Sitten satoa FB-kisasta, jossa ihmiset kertoivat, mikä syksyssä on parasta - tässä muutamia loisto-otoksia, joissa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Tässä joitain lainauksia Facebookista, mitkä ovat ihmisten mielestä syksyn parhaita puolia:

Ilo tulee pienistä asioista... Syksyn mauista, väreistä, siitä kun on aikaa pysähtyä kotiin lämpimään peiton alle ja sytytellä kynttilöitä ympäriinsä.

Ku yöks ei tartte pimentää ikkunoita ja on hämärää. Väriloisto ..

syksyssä ihaninta on kirpeät ilmat !

Tummuvat illat, sateen ropina, puolukat, sienet, kynttilät, lyhdyt... Syksyssä on niin paljon hyvää. Vielä sekin, että pikkuhiljaa saa alkaa odotella joulua 

Eli kyllä syksy on vaan ihanaa aikaa! Omasta mielestäni parasta on ruskan sävyt, kirpeät ja viileät ilmat kun voi taas nukkua yöt kunnolla, pimeys ja kynttilöiden polttelu, tunnelmalliset koti-illat kullan kainalossa lämpimän huovan alla, uudet ihanat syysvaatemallistot kaupoissa, ensilumen ja joulun odottelu...

Ihanan On Interiörin taljan voitti Hanna Jokimäki, paljon onnea!

Erikoismaininnan saa Anu Huttu kauniista valokuvista, makea palkinto lähtee sinne :)

Muut osallistuneet saavat myös suut makeaksi. Paljon kiitoksia osallistuneille!

Laitetaanpa sitten tulemaan uusi kilpailu!

Kommentoi tähän blogiin mitä kautta kuulit Minellasta ja mitä olet meistä mieltä - vastanneista arvottu voittaja saa valita jonkin seuraavista palkinnoista:

1. Nativesin ihana peltirasia + yllätyssisältö

2. Jokin On Interiörin 3 ihanasta, naisellisen retrosta sateenvarjovaihtoehdosta

3. Lahjakortti Minellaan, arvo 25 e

Osallistumisaikaa on ensi sunnuntaihin 6.10. klo 12 saakka.

Jos kommentoit anonyymina, jätä sähköpostiosoite tai muu kanava, josta sinut tarvittaessa tavoittaa :)

p.s. kaikki tämän blogipäivityksen esimerkiksi blogissaan/Facebookissa linkittäneet/jakaneet saavat pienen yllärin!

Onnea matkaan ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Sateisen syyspäivän mietteitä

Niin vain on kesä väistynyt syksyn tieltä, ja koko tämän sunnuntain on satanut vettä yhtä soittoa.

Itse pidän vesisateesta, mutta olenkin aina ollut vähän omanlaiseni taiteilijasielu. Ihan jokainen tuntemani ei nauti minun lailla vesisateessa kävelystä, mutta minulle se on jonkinlaista terapiaa, jota edes kastuminen ei haittaa...ehkä minulla on ollut aina jonkinlainen tarve tehdä asiat aina eri tavalla kuin muut, samasta syystä rakastan joskus valvoa öitä, ihmetellä maailmaa, joka on tyystin erilainen kuin päivällä.

Eilinen on sateettomampi, ja käytiin paistamassa Paltamossa, entisissä lapsuudenmaisemissani nuotiolla makkaraa...mikä nostalgiafiilis siitäkin tuli, samaisella rannalla sitä eräänkin kerran uitiin kuumina hellepäivinä, vietettiin kyläyhdistyksen lettukestejä ja tunnelmoitiin keskikesän juhlaa, juhannusta.

Paljon on niistä ajoista muuttunut, mutta onneksi muistot säilyy..

Tässä on viime aikoina ollut monenlaista mietittävää ja pohdittavaa, ja erinäisistä tekijöistä johtuen tilamme on kokeiluluontoisesti myynnissä kiinteistövälittäjällä. Tämä ei johdu millään lailla maalaispuodin toiminnasta, vaan enemmän samalla tilalla asuvien vanhempieni tilanteesta, jota en sen suuremmin lähde täällä avaamaan, koska se on heidän asiansa. Joka tapauksessa myynti ei ole ensisijainen vaihtoehto, joten toivomme että puodin toiminta voi jatkua entisellään. Päivä kerrallaan tilanne elää ja elämä näyttää aikanaan, miten ja mihin suuntaan. 

Jos jotain olen tästä elämästä oppinut, niin sen, että elämää ei voi käsikirjoittaa. 

Elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita, jotka eivät ole omassa hallinnassamme, ja kuka tahansa meistä voi johtua kohtaamaan ja käsittelemään aivan uusia ja vieraita tilanteita. Meidän on vain mentävä mukana, ja tehtävä päätöksiä parhaaksi katsomillamme tavoilla. Joskus päätökset ovat oikeita, joskus vääriä, mutta niiden kanssa pitää vain elää. Ja loppujen lopuksi, sehän on vain elämää. 

Itse maalaispuodin kanssa on mennyt kivasti, ja olemme saaneet valikoimiin lisää uusia tuotteita, esimerkiksi lisää Mr. Stanley'sin luksusfudgeja ja näitä allaolevia Café-Tassen sitruuna-valkosuklaapatukoita. Molemmat todettu omassa laadunvalvontatestissä todella hyviksi ja hintansa väärteiksi ;)

Meiltä löytyy myös nämä kuhmolaiset, käsintehdyt vuohenmaitosaippuat, joita suosittelen lämpimästi kokeilemaan! On todella ylellisen laadukkaita saippuoita, jotka kestävät käytössä pitkään, vaahtoavat mukavasti ja jättävät iholle luonnollisen rasvaisen ja hoidetun pinnan, näissä ei ole sellaista kuivattavaa vaikutusta kuin teollisissa saippuoissa. Tuoksuvaihtoehtoja on suklaa-puolukka, omenainen, kaura-hunaja, karamelli ja naturelli.

Viimeaikaiset mietteet tulevaisuudesta ovat saaneet monenlaisia ajatuksia aikaan...kyllähän näissä Eino Leinon lapsuudenmaisemissa mieluusti elämänsä viettäisi, mutta jotenkin tuntuu, että oli sitä missä tahansa, niin kyllä elämä kantaa, onnellisuus on kuitenkin sellainen asia, jota ei mitkään ulkoiset puitteet määrittele. Olen sen itse kokenut monessa eri elämäntilanteessa - voinkin vilpittömästi sanoa, että aina silloin, kun minulla on ollut suurimmat murrosvaiheet ja vähiten maallista omaisuutta, olen ollut onnellisin, kun taas niinä aikoina, kun rahaa ja omaisuutta on ollut eniten, olen ollut kaikkein onnettomin. Tiedän monia ihmisiä, joilla on ulkoiset puitteet ja kulissit komeasti kasassa, mutta päältä kauniit kakut eivät sisältä olekaan yhtä kauniita, vaan katseilta piilossa on paljon surua ja murhetta. Se on suuri sääli, sillä aito onnellisuus on asia, jota ei voi rahalla ostaa, mutta joka antaa paljon enemmän kuin mitkään maailman rahat ja maalliset omaisuudet.

Siksi en enää jaksakaan määritellä omaa onneani yleisten normien tai muiden mielipiteiden kautta, vaan lupaan seurata sydämen ääntä, se on aina johtanut oikeaan suuntaan. Luotan siis nytkin siihen, että asiat kyllä järjestyvät, kuten ne ovat tehneet aina. Jokin muuttui tavassani ajatella elämää jo Pariisin reissun aikana, en tiedä mikä sen tarkalleen teki, ehkä kaikki ne tuon reissun aikana koetut pienet ja suuret asiat yhdessä, mutta takaisin tänne palatessa tunsin vahvaa tarvetta tehdä valintoja nimenomaan sydäntä, eikä järkeä kuunnellen - niin olen kyllä tehnyt aina, mutta jatkossa entistäkin vahvemmin. Siskoni valitsi oman tiensä, ja lähti hakemaan uusia kokemuksia ulkomaille asuen tätä nykyä Ranskassa - ei elämä siellä tai missään muuallakaan itsessään ketään autuaaksi tee, vaan oman mielen avartaminen ja uuden oppiminen, jota paikallaan pysymällä ei ole mahdollista saavuttaa.

Tällaiselle herkälle taiteilijapersoonalle tämä maailma kaikkine järjettömyyksineen, joita ympärillämme tapahtuu jatkuvasti, on välillä raskas paikka, ja siksi haluan elää joka päivä täysillä ja onnea tavoitellen - because tomorrow is never promised.

Onnen hetkiä kaikkien muidenkin syksyyn, normaalistihan kuuluu toivottaa aurinkoisia syyspäiviä, mutta kyllä minulle nämä sateisemmatkin kelpaa :)

Tervetuloa käymään puodilla taas nyt alkavalla viikolla, tai tekemään ostoksia verkkokaupasta omalta kotisohvalta käsin - palaamisiin!

p.s. Käykää ottamassa osaa Minellan tuotteita sisältävään arvontaan Viivulla -blogissa!

Pala Pariisia

Bonjour!

Nyt on Pariisin-matka tehty, ja eipä oikein osaa sanoa nyt vielä kuin että olipahan reissu!

Onneksi kuitenkin hyvällä tavalla. Noinkin lyhyessä ajassa Pariisi ehti näyttää meille monet kasvonsa, ja tuo suuri metropoli tuli tutuksi monella eri tavalla.

Maison & Objet -sisustusmessut olivat huikea elämys, ja niistä kuvaa ja tekstiä vähän alempana.

Ensin jokunen sana Ranskan pääkaupungista noin muuten.

Ehdittiin tutustumaan kaupunkiin melko lyhyesti, mutta siinäkin ajassa se opetti meille jo paljon.

Näissä kuvissa näkyy kuuluisa L'Arc de Triomphe, eli Riemukaari, Charles de Gaullen aukiolla eli niin kutsutulla tähtiaukiolla, josta lähtee 12 puistokatua eri suuntiin kuin tähden sakarat. 

Yhtenä niistä on tunnettu Champs Elyseen ostoskatu, jossa oli hyvin vilkasta kaikkina vuorokaudenaikoina...siellä sulassa sovussa rinnakkain olivat turistirihkamaa pursuavat matkamuistokojut, kahvilat, ravintolat, autoliikkeet ja kalliit merkkiliikkeet, kuten Louis Vuittonin huikea liike, jonne oli pitkä jono kadulle ja tärkeän näköiset vartijat ja ovimiehet päästämässä asiakkaita sisään.

Joka puolella oli valtavia, palatsimaisia ja koristeellisia kivirakennuksia, oikeastaan kaikki liikkeet, palvelut, virastot ja asunnot sijaitsivat sellaisissa. Outoa sen jälkeen, kun Suomessa on tottunut vaatimattomiin, laatikkomaisiin ja pelkistettyihin rakennuksiin. Kyllä siellä on jaksettu nähdä arkkitehtuurin ja visuaalisen ulosannin eteen aikoinaan töitä!

Yksi lukuisista hääpareista, jotka kuvauttivat itseään rakkauden kaupungissa

Siltojen koristeita Seinen varrella

Hauska näky oli myös vanhanajan hevosrattaat kulkemassa sopusoinnussa autojen, pyörien ja kävelijöiden seassa kapeilla kaduilla.

Ja sitten se legendaarisin, Pariisin tunnetuin maamerkki, Eiffel-torni, jolla on kokoa hurjat 321 metriä!

Ja olihan se valtava, kun sitä kävi läheltä katsomassa, ja mitkä näköalat sen tasanteelta avautuikaan...vaikka kävimme vain toisella tasanteella, huipulle pääsi vain hissillä ja sinne oli aivan karmean pitkät jonot.

Seine-joen varsi oli kovin kaunista, etenkin ilta-aikaan, kun kaupunki pimeni, ja valaistut laivat seilasivat jokea pitkin Eiffel-tornin valokiilan pyöriessä ja pyyhkiessä pimeää Pariisia.

Hotellihuonekin oli onneksi nappivalinta, vaikka sen kiireessä valitsinkin...se sijaitsi aivan ihanalla, idyllisellä alueella, 3-4 km päässä ydinkeskustassa, lähellä Riemukaarta, ja sattumalta vielä aivan lähellä Porte Maillotin linja-autoasemaa, josta kulki ilmainen bussikuljetus messualueelle! Sinne kulkeminen taksilla olisi ollut hintavaa, sillä matkaa messukeskukseen oli parisenkymmentä kilometriä. Junallakin olisi päässyt, mutta en lähtenyt opettelemaan vielä tällä reissulla Pariisin julkisen liikenteen käyttöä...ehkä ensi kerralla sitten!

Design-hotelli Hôtel Armoni by Elegancia Pariisissa, osoitteessa 7 Villa Berthier...suosittelen vilpittömästi kaikille Pariisin kävijöille :)

Rakas mieheni ja siskoni Pariisin keskustassa, yhden "vaatimattoman" rakennuksen rappusilla.. :D

Tyypillinen näky, vanha kivitalo pienillä rautaparvekkeilla ja kukkakoristuksilla

Käveltiinpä kuuluisan kabareepaikan Moulin Rougenkin kautta, siellä se punainen mylly napotti katolla...

Rue des Martyrsin varrelta löytyi tämä pieni, mutta aivan ihana deli-paikka Rose Bakery, josta sai joko mukaan tai paikalla syötäväksi mielettömän hyviä quiche-piiraita ja salaatteja. Kahvi oli ranskalaiseen tapaan todella väkevää ja kaakao suomalaiselle myös melko väkevää, ei ollenkaan sokerista...mutta ihan hyvää sekin!

Itse paikka oli kaunis, ranskalaisen romanttisesti ihanasti rempallaan, rappaukset lohkeilivat mutta ikkunoista tulvi sisään raikas syystuoksu ja lintujen laulu.

 Pariisissa oli hyvin yleinen näky patonkien kanssa kävelevät ihmiset, joillain oli jopa sylillinen juuri leivottuja patonkeja ja muita leivonnaisia, jotka oli kätevä hakea lähimmästä boulangeriesta eli konditoriasta, joita oli Pariisissa kaikkialla, melkein joka korttelin kulmalla, ja niissä oli mitä uskomattomampia leivoksia ja herkkuja...

...opettelinpa siis maan tavoille minäkin, ja hain aamiaiseksi patonkia, croissanttia ja suklaamunkkeja, jotka olivat todellakin nimensä veroisia...suklaamunkissa oli taikinaa vain ohut kuori, ja koko sisus oli täytetty suklaamassalla! Ei ihan kevyt välipala, mutta aivan mielettömän herkullinen :) karppaajilla saattaa olla Pariisissa kiusauksia!

Kaukana hotellistamme ei ollut myöskään kuuluisa Place du Tetren taiteilija-aukio, joka sijaitsee aivan Pariisin korkeimman kukkulan kupeessa, Montmartressa, jossa on mäkisiä, mutkaisia ja todella kapeita ja romanttisia kujia.

Taiteilija-aukiolla oli paljon muotokuvapiirtäjiä ja maalareita, jotka ikuistivat turisteja muotokuviksi...täytyy kyllä sanoa, että upeita töitä osasivat tehdä!

Ja sitten itse asiaan, eli messuille!

Messukeskuksessa oli yhteensä 9 eri hallia, josta jokainen on kooltaan suurempi kuin koko Helsingin messukeskus yhteensä, joten voinette kuvitella, ettei alueen kiertäminen ole mikään helppo homma...keskityin enemmän piensisustuspuoleen, jossa siinäkin riitti hurjasti kierrettävää ja katseltavaa.

Ekana suunnistin tietysti Nativesin pisteelle, jossa minua osattiinkin jo odottaa, ja ystävällinen ranskalaisnainen kiersi messupistettä kanssani esitellen uuden malliston tuotteita.

Normaalisti kuvaaminen messuilla on kokonaan kielletty, mutta poikkeusluvalla sain ottaa kuvia, joista pistän nyt muutaman tähän.

Laitoin uuden tilauksen samalla vetämään, ja siinä tulee mm. lompakoita, kynäpurkkeja, servettitelineitä lisää, meikkipusseja, leipälaatikoita ja muuta kivaa, joten kannattaa pysyä kuulolla ja hakea tuotteet uuteen kotiin heti kun ne Suomen kamaralle saapuvat, näillä näkymin lokakuun lopussa. 

Harmittaa kovasti, kun en voi laittaa tänne kuvina sitä kaikkea mitä messuilla näin ja koin, se oli jotain todella huikeaa...ja kaikkialla vallitsi jo ihana joulutunnelma, varsinkin hollantilaisen Riviera Maisonin pisteellä oli aivan mielettömän upeita, jouluisia somistuksia!

Mm. näitä kynäpurkkeja tulossa!

Visiitti Pariisiin oli erittäin antoisa ja avartava, ja kyllä mieli haikailee edelleen niihin maisemiin... vaikka kyllä montaa asiaa Suomesta tulikin jo vähän ikävä, esimerkkeinä leveät jalkakäytävät, tekstitetyt tv-ohjelmat (Ranskassa kaikki dubataan ranskaksi), asioiminen suomen kielellä (Ranskassa puhutaan melko nihkeästi englantia ja ranskan kieli ei vielä itseltä kovin hyvin luista, onneksi Ranskassa asuva siskoni riensi apuun :D) ja tottakai ruisleipä ja suomalaiset karamellit...Ranskassa oli, kumma kyllä, melko kehnot karkkivalikoimat, vaikka kulinaristien luvattu maa onkin. Tai sitten Suomessa on vain poikkeuksellisen hyviä karkkeja! Niin tai näin, ei Pariisissa nälkää tarvinnut nähdä :)

Kaiken kaikkiaan reissun anti oli varsin iloisesti yllättänyt, messut sujuivat hienosti, matkustaminen meni ongelmitta molempiin suuntiin ja kelikin suosi - vain yhtenä päivänä satoi, ja se meni tiiviisti messuillessa, ja oli mukavaa päästä näkemään myös sateinen Pariisi, onhan kaikissa vanhoissa maalauksissa kuvattu Pariisi nimenomaan sateisena, mutta romantiikantäyteisenä kaupunkina, ja vesisateen sävyttämässä suurkaupungissa olikin aivan omanlainen viehätyksensä. Lisäksi kuulun muutenkin niihin höperöihin, jotka rakastavat vesisadetta ja välttelevät helteitä, joten olen onnellinen että Ranskaakin koetelleet kovat helteet ehtivät väistyä juuri ennen reissua, muuten olisi voinut olla jaksamisen kanssa ongelmia...nyt saatiin nauttia sopivista, +20-25 asteen aurinkoisista päivistä :)

Aurinkoa syyspäiviinne!

Tästä eteenpäin ollaan avoinna arkisin 12-18 ja lauantaisin 12-15, ja verkkokauppa tietysti aina, käy kurkkaamassa juuri lisättyjä uutuustuotteita täällä!