Suuri poistoale!

Minellan suuri poistoalennusmyynti alkoi JO NYT, eli kerrankin voi hankkia joululahjat jo sopivasti ennen joulua, eikä vasta joulun jälkeisistä alennusmyynneistä!

Eli kaikki muut, paitsi retro- ja vintagetyyliset tuotteet lähtevät nyt alennushinnoin! 

Suurin osa tuotteista on -20 %, osa jopa -30 %, joten kurkkaa pian TÄNNE ja tilaa persoonalliset, massasta erottuvat joululahjat läheisille tai vaikkapa omaksi iloksi.

Alennusmyynnin takana on valikoiman uudistaminen. Kaikkein suosituimmaksi tuotesarjaksi heti alusta noussut ranskalainen Natives saa pian varastoon täydennystä, ja rinnalle tulee myös toisen vintagehenkisen merkin tuotteita. Itse olen myös aika lailla tykästynyt fiftarimeininkiin, vaikka en (ainakaan vielä) ole ihan sille asteelle hurahtanutkaan, että se näkyisi ulospäin pukeutumisen ym. kautta. Mutta koko ajan kiinnostaa enemmän, keräilen kaikenlaista vanhaa tavaraa, selaan tietoa fiftaritapahtumista ja luen alan lehteä (kotimainen sellainen nyt aivan vasta on muuten tullut kauppoihin, nimeltään Golden Vintage, kannattaa kurkata!).

Toiminta myös muuttuu ainakin toistaiseksi niin, että toiminta keskittyy verkkokauppaan, mutta tilatut tuotteet voi jatkossakin tulla noutamaan puodilta Paltaniemeltä. Keväällä katsotaan kesän tilanne sitten erikseen.
Tämä menettely mahdollistaa paremmin myös sen, että pystyn panostamaan myös kuvitustöihin Minella Designin kautta.

Pitemmittä puheitta, nyt täytyy lähteä valmistautumaan Joulutori -tapahtuman seuraavaan päivään - tämä eka meni todella kivasti, porukkaa kävi paljon ja muutenkin tapahtuman järjestelyt hoituivat nappiin.

Tervetuloa paikalle! Jos et pääse, käyhän tutustumassa verkkokaupan huikeisiin tarjouksiin ja poimi rusinat pullasta!

Tervetuloa Joulutorille!

Muistutuksena kaikille, jotka viikonloppuna Kajaanissa päin liikkuvat:

huomenna lauantaina 30.11. sekä sunnuntaina 1.12. on Kajaanihallissa perinteinen

Joulutori klo 10-16!

Ja paikalla on myös Minella eli me, sekä hurja määrä muita näytteilleasettajia/myyjiä, ihania joululahjoja laidasta laitaan! Ei sisäänpääsymaksua.

Tervetuloa paikalle, meidät löytää paikalta 66 - ja muistathan, että kanta-asiakkaat saavat
huikean ennakko-ale-oikeuden: -20 % ostoksista!

Edun saat rekisteröitymällä verkkokauppaamme täältä ja/tai omistamalla pahvisen VIP-korttimme!

Tekstiä ja kuvia joulutorilta - sekä paljon muuta - luvassa heti viikonlopun jälkeen.

Silloin onkin muutosten tuulia luvassa...mutta niistä piakkoin enemmän!

Vanhassa vara parempi

Jokainen, joka on yhtään kurkannut meidän verkkokauppaan, tietää että pidän menneiden vuosien nostalgiasta ja retrosta ilmeestä. Mikä siinä kiehtoo, on vaikea sanoin selittää, mutta siinä vain on sitä jotain, mitä nykypäivän kaupallistuneesta, pinnallistuneesta kertakäyttökulttuurimaailmasta on vaikea löytää.

Sanotaan, että ennen oli kaikki paremmin, en tiedä onko se vain aistiharha ja kultaako aika muistot - mutta sanoisin että moni asia oli ennen paremmin. Olenkin koonnut nostalgiahouruissani koneelle löytämiäni vanhoja mainoksia ja muita kuvia, joita käyn aina kaihoten katselemassa kun tämä nykymaailman meno alkaa ahdistaa. 

Vanhat mainokset ovat liikuttavan naiiveja, humoristisia, niistä huokuu iloisuus ja hyväntuulisuus.

Läheskään kaikkien kuvien alkuperä minulla ei ole tiedossa, kun olen niitä poiminut talteen pitkän aikaa sieltä sun täältä. Jos joku tunnustaa omakseen, huutaa hep! Mutta tässäpä näitä:

Pauligin kahvimainos. Pauligista onkin tullut vuosien varrella niin pysyvä osa kahvikulttuuria, että minulle Paulig on synonyymi kahville.

Ihkaensimmäinen karamellimuistoni liittyy Fazerin siniseen! Muistan, kun seisoimme talvipakkasella Kajaanissa Tehtaankadulla, paperitehtaan liepeillä, mansardikattoisen Makkolan talon eli silloisen kotimme edustalla, äitini kanssa joskus 80-luvun lopulla. Hän kaiveli laukustaan levyn tätä klassikkosuklaata, ja silmät suurina ihastuksesta katselin rapisevaa foliota ja sen sisältä paljastuvaa, ruudutettua suklaalevyä josta sain taittaa ja maistaa palasen. Tuo tilanne tulee edelleenkin mieleeni joka kerta, kun samaista suklaata syön. Eikä sen voittanutta ole löytynyt! Muutenkin Fazerin suklaat painivat laadullaan aivan omassa sarjassaan, jos minulta kysytään.

Tiesitkö muuten, että Fazerin sinisen resepti oli ystävänpalveluksena saatu lahja?

Kuva: Fazer

Mikseihän autoradioita enää markkinoida tällä nimellä...?

Maailma muuttuu, ja mainokset sen mukana, minkä näistäkin esimerkeistä hyvin huomaa, arvossa on pidetty paljolti eri asioita kuin nykyään.

Hieman kyseenalaisia mainoksia nykypäivänä olisivat esimerkiksi nämä tupakkamainokset. Ennen tupakointiin liitettiin vahvasti miehekkäitä, maskuliinisia mielikuvia, mikä ei nykyään tulisi kuuloonkaan. Elämme aikaa, jolloin hyvin monenlainen mielikuvamainonta on pistetty pannaan.

Tämän mainoksen väittämän sanoisin omalta kohdaltani jäävän toteutumatta. Jos joku heppu tulisi puhaltamaan savut naamalle, vaikutus voisi olla tyystin päinvastainen kuin mitä tässä on ehkä ajettu takaa...

Ei tätä ehkä nykyisin perheautoksi mainostettaisi.. :)

"Join tuossa pullon kossua!"

Entisajan pesukonemainos!

Ruokasuosituksetkin ovat menneet muutamien viime vuosikymmenten sisällä melkoiseen remonttiin.

Joka paikka täyttyy laihdutusvalmistemainoksista ja laihuuden ihannoinnista...mutta toisin oli ennen, vai mitä voisi päätellä näistä?

"Pää pystyyn, rakas Taimi! Sinäkin voit päästä rumasta laihuudestasi."

"Laihuuden poistamiselle ja toivotun lihavuuden saavuttamiseksi..."

Nykyinen lautasmalli ei juuri sisällä voita eikä sokeria, mutta muinoin niitä on oikein kehoitettu pistämään kaksin käsin poskeen. Niin se maailma muuttuu!

"Lapset tarvitsevat tätä vahvistavaa ja terveellistä ravintoa."

Kautta aikain ihmiset ovat ihannoinneet sitä, mikä on vaikea saavuttaa. 

Ennen ruskettuneita ihmisiä pidettiin rahvaina, kun vain varakkailla oli vara viettää aikansa sisätiloissa eikä raatamassa pelloilla ja muissa ulkotöissä, nykyään kun tehdas- ja sisätyöt ovat yleisiä, on vastaavasti rusketus tavoiteltua, kertoohan se tavallaan siitä, että tällaisella henkilöllä on vara loikoilla rannoilla tai ravata solariumeissa itseään päivettämässä. Toisaalla päin maailmaa koetetaan tälläkin hetkellä epätoivoisesti valkaista tummaa ihoa keinoilla millä hyvänsä, kun täällä jo teinit työntyvät keinorusketusta hakemaan. Hassu maailma. 

Niin on myös ennen ihannoitu "lihaa luiden ympärillä", kun ruoasta on ollut pulaa. Nykyäänkin monissa kehitysmaissa pyöreys on luonnollisestikin merkki vauraudesta ja hyvinvoinnista, kun suurin osa väestöstä on nälkiintynyttä. Nyky-Suomessa ei kenenkään tarvitse enää nälkään kuolla, vaan lihominen on laihtumista helpompaa, ja siksi laihuutta myös ihannoidaan, koska sen saavuttaminen ja ylläpito vaatii itsekuria, kiusauksista kieltäytymistä ja kovaa työtä. 

Alakuvassa mukana myös Felixin retroketsuppi, joka on tehnyt viime aikoina uuden tulon kauppoihin.

Jenkkien klassikkobrändi Cokis ja yksi sen lukuisista vanhoista mainoksista.

 Tämä allaoleva elokuvajuliste minulla on kotona tauluna.

Kuva: antikvariaatti.net

Kuva: antikvariaatti.net

Kuva: Asko

Kuva: Asko

Sitten muutama uusvanha mainos Laitilasta. 

Tämän wirvoitusjuomatehtaan imago on rakennettu menneiden aikojen nostalgian varaan, ja se selvästikin toimii, kun katsoo miten suuren osan kauppojen juomahyllyistä tämän pienestä ponnistaneen panimon tuotteet ovat vallaneet. Ei ihme, sillä juomissa on laatu kohdallaan!

Kaikki allaolevat kuvat ovat Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan.

Ihanan kepeä ja huoleton tunnelma näistä vanhoista - vaikka sitten uusvanhoistakin - välittyy!

Loppuun vielä pieni kevennys. 

Toivottavasti Hilma sai kattilansa takaisin!

Lunta, lihaa ja luontoa

Jee, saatiin taas lunta maisemaa valaisemaan, toivottavasti tällä kertaa aikaisempia yrityksiä pysyvämmin!

Olipa mukava herätä auringonsäteiden loistoon ja valkoisena hohtavaa maailmaa ihastellen. Oli pakko heti pikimmiten käydä kävelemässä lähimetsässä ja nauttia siitä vähästäkin valosta, minkä aurinko tähän aikaan vuodesta meille raskii antaa.

Ja taas riittää tätä kuntoilupuuhaa pitkälle kevättalveen..lumen kolaamista siis :)

Tuli tässä syksyllä tilattua Lapista parikymmentä kiloa poronvasan lihaa, ihan siksi ettei tarvitsisi ostaa niin paljon lihoja kaupasta, ja muutenkin ajatus siitä, että saisi syödä puhdasta ja tehotuotannosta vapaata lihaa, houkutteli. Nyt pari päivää sitten tein ensimmäisen kokkauskokeilun niistä lihoista, ja tehtiin potkasta keittoa...hyväähän se oli, mutta pisti myös ajattelemaan.

Kuva: IS/Vesa Moilanen

En ole koskaan ollut maailman ahkerin lihansyöjä, ja joskus jopa ajatellut luopuvani siitä ihan eettisten syiden takia, lisäksi pidän eläimistä paljon ja on jotenkin outo ajatus syödä niitä jos asiaa tarkemmin ajattelee. En kuitenkaan ole pystynyt lopettamaan, koska pidän lihasta ihan liikaa. Nyt tuota porokeittoa syödessäni tuntui siltä, että välillä oli vaikeuksia saada sitä alas. Ei siksi etteikö se olisi ollut hyvää, päinvastoin! Vaan siksi, että kun sitä ei ole ostettu kaupan vakuumipaketissa, se tuntui jotenkin läheisemmältä, ihan kuin olisin tuntenut sen eläimen, mistä liha on peräisin. Tuli outo syyllisyydentunne - meidän lihanhimojen takia on yksi poronvasa päästetty päiviltään. Mieleen tulvahti, että miten pitkän elämän sekin olisi voinut elää, millainenhan persoona se lahdattu vasaraukka oli...jostain syystä samaa tunnetta ei tule, kun kaupassa kiireessä nappaa mukaan sen jauhelihapaketin, vaikka elävästä eläimestä sekin liha yhtälailla on lähtöisin.

Tuo pisti miettimään lihansyöntiä vähän laajemmaltikin, ja totetamaan, miten luonnosta vieraantunut minäkin olen, vaikka lähes koko ikäni maalla kasvanut ja ollut mukana metsästysreissuilla. Nyt onkin sitten vähän ristiriitainen olo - pidän lihasta ja sen mausta, mutta nämä ajatukset vievät vähän iloa koko touhusta. Joka tapauksessa nuo lihat täytyy nyt käyttää, hukkaan niin arvokasta lihaa ei todellakaan kannata laittaa, joten täytyypä etsiä hyviä reseptejä työn alle. Jos vaikka saisi osan lihoista palvattua savuporoksi jouluksi, niin siitähän saisi kivan lisän joulupöytään. 

Minulla on tuolla jemmassa iso kasa näitä kesällä keräämiäni kelopuiden pudonneita oksia, joista olen jotain pientä jo värkännytkin, nyt ajattelin sitten tehdä lisää. Osan olen maalannut valkoiseksi, mutta nyt mennään sitten värikartan toiseen ääripäähän - mattamustaan. 

Sama kohtalo odotteli myös aiemmin keräämiäni käpyjä, jotka ovat nyt kivasti kuivuneet ja aukoneet suomujaan.

Aikaisemmin valkoiseksi maalaamiani kelo-oksia olen käyttänyt mm. korutelineinä, kuten tässä kuvassa näkyy...

...ja jonkinlainen naulakko/teline tuli tästä yhdestä mustastakin. Antaa kivasti kontrastia muuten valkoisessa huoneessa. Samaiseen huoneeseen ajattelin hankkia myös mustat verhotangot ryhtiä antamaan, ja muitakin muutoksia sinne olisi jatkossa tulossa.

Muutaman muun mustan oksan laitan rottinkimaljakkoon esille, kunhan saan nekin maalattua loppuun.

 Sitten käpyjen muodonmuutos...ihan kaikista ei näin synkkiä suinkaan tullut, vaan suurimman osan maalasin valkoiseksi ja osan myös punaiseksi. Näitä mustia ajattelin käyttää ihan vain lisätehosteena.

Mutta mitä kukaan tekee maalatuilla kävyillä?

Ei moni varmaan mitään teekään, mutta olenhan tällainen omalaatuinen taiteilijaluonne, joka näkee milloin missäkin muiden romussa paljon mahdollisuuksia. Kävyistä saa kivoja koristeita moneen tarkoitukseen, niistä voi tehdä vaikkapa kauniita koristenauhoja joulukuusen ympärille. 

Tykkään myös ajatuksesta, että luonto on jatkuvasti lähellä, kotonakin. Kaikenlaiset luonnosta kerätyt materiaalit uusiokäytettynä ovat siihen mitä parhain keino. Itse asiassa minulla oli aika hullujakin ajatuksia silloin, kun aitta oli vasta rakenteilla...olisin esimerkiksi halunnut aitan sisälle oikean koivun kuorineen kaikkineen, niin että se olisi ulottunut lattiasta kattoon..ikäänkuin kannatinparru. Mieheni ja aitan rakentaja katsoivat minua kuitenkin sen verran kysyvästi asiaa ehdottaessani, että katsoin parhaaksi vaihtaa sujuvasti puheenaihetta.

Osan kävyistä kippasin korkean kynttilän kaveriksi tällaiseen lasihurrikaaniin. Olisi varmasti hieno myös, jos käpyjen seassa olisi jotkut kauniit jouluvalot valaisemassa hurrikaania.

Omasta mielestä ihan kiva näinkin!

En löytänyt mistään mattapunaista spraytä, vaan lopputulos oli sellainen todella kiiltävä punainen...joten ajattelin tasoittaa tilannetta suihkutttamalla niitä kauttaaltaan lumisprayllä, joka antaa tuollaisen hauskan kuuraisen ja huurteisen pinnan. Spraytä saa täällä ainakin Tiimarista, varmaan muistakin askartelukaupoista.

Noista varmaan teenkin joulun lähestyessä sitten kivoja kuusenkoristeita.

Mietin myös, että mitä laittaisin koristeeksi tällaisiin lasikupuihin, joita minulla on monta. Tuikku näyttää niissä kovin yksinäiseltä, eikä ainaiset koristehiekatkaan kiehtoneet. Käpyjä en kehdannut ihan joka paikkaan tunkea, joten keksin sitten, että kahvipavut voisivat olla kivoja. Ja olihan ne!

Ostin kaupasta ison pussin tuoksuvia papuja ja kaadoin niitä pariin maljaan...näyttävät hauskoille ja kaupan päälle tuli vielä huumaava tuoksu! Minä, joka en juo ollenkaan kahvia koska se maistuu kitkerälle ja yksinkertaisesti pahalle, olen ihan hulluna sen tuoksuun...meillä se olen minä, joka auon intopiukeana kaikki kahvipaketit ja nuuhkin ne parhaat tuoksut talteen. Muutenkin minulla taitaa olla keskivertoa suurempi himo kaikkiin hyviin tuoksuihin, en vain saa niistä tarpeeksi. Hillitön hajuvesikokoelmani todistanee väitteen :)

Vastaleikattu ruoho, tuore sanomalehti, vanhat kirjat, mausteet kuten neilikka, kaneli ja kardemumma, syksyn lehdet, uusien autojen ominaistuoksu, kevään ensimmäiset ulkogrillaukset, vanhat puutalot...maailma on pullollaan kaikkia mahtavia tuoksuja, jotka nostavat fiiliksen aivan uusiin ulottuvuuksiin...

...sitten on valitettavasti olemassa myös ei-niin-kivoja hajuaistin ärsykkeitä, joihin minä taas reagoin normaalia voimakkaammin, mikä ei ole yhtään niin kiva juttu. Mieheni ei kyllästy päivittelemään, miten minä saan pahoinvointia heti, jos en muista ajoissa laittaa auton sisäilmankiertoa päälle jos edellä lähellä ajaa auto, ja ilmastointi ehtii imaista pakokaasuja sisään. Hän ei kuulemma ehdi edes haistaa mitään, kun minä jo yökin ja alan oireilla. Myös tupakansavu aiheuttaa melkein välittömän pääkivun ja pahoinvoinnin, samoin bensiinin katku ja monet muut voimakkaat ja vastenmieliset tuoksut. 

Yhä kaikki, kaikenlaiset tuoksut ja hajut tuovat mieleen muistoja, hyviä ja huonoja. Tuoksujen kautta mieleen tulee asioita, jotka muuten olisivat ehkä jo unohtuneet. Parasta muistoissa on niiden tekeminen, joten ei muutakuin elämään uutta, alkavaa viikkoa kaikki aistit avoinna!!