Marraskuinen maanantai

Iloista maanantaita!

Pimeää, sateista ja harmaata on edelleen. Mutta eipä anneta sen hidastaa!

Viikon takainen maanantai oli omalla kohdalla poikkeuksellisen surkea päivä, mutta onneksi minulla on huonoja päiviä suhteellisen harvakseltaan. Usein moititut maanantait myös lukeutuvat omiin viikonpäiväsuosikkeihin, jotenkin on hauska aloittaa uusi viikko puhtaalta pöydältä...viime viikolla kaikki vain vastusti kerralla, mutta hyvin nukutun yön jälkeen elämä hymyili taas :)

Koska lumipeite suli, ajattelin harrastaa hyötyliikuntaa haravan varressa, ja ollaankin urakalla siistitty pihamaata valtavista lehtikasoista vähemmäksi. Yleensä ne hommat on jätetty keväälle, mutta onpahan ehkä lumien sulaessa sitten vähemmän hommaa, paitsi että keväinen haravointi on yksi suosikkipuuhistani...mutta eiköhän tältä puolen hehtaarin tontilta löydy jokunen lehti keväällekin haravoitavaksi :)

Aika on kulunut kaikenlaista puuhastellen, lauantaina käväistiin katsomassa perinteisen kekripukin polttoa joenrannassa, kamera ei vain tullut tällä kertaa mukaan (!). Mutta sinne se pajupukki paloi tuhkaksi kolmentuhannen katsojan ihaillessa tapahtumaa. Luulin, että kekriä juhlitaan samoissa merkeissä vähän joka puolella maata, mutta ilmeisesti tämä onkin joku Kajaanin oma juttu? Ilmeisesti Oulussa on myös tänä vuonna poltettu kekripukki, mutta muualla perinne taitaa olla vieras? Itse muistan, kun vuonna 2004 taisin eka kerran käydä katsomassa kekripukin polttoa, taisinpa opiskella silloin samassa paikassa, jossa kyseinen pukki suunniteltiin ja tehtiinkin.

Kekripukki vuodelta 2012

Kajaanin kekriä 2011

Yleisöä joenrannalla

Ihan kiva perinne muuten, mutta vähän turhan pakanallinen omaan makuuni, ainakin ohessa esitettyine tulenhoukutusloitsuineen ja shamaanitaikoineen...ehkä siksi, koska meillä ei uskonnollisessa perheessä sellaisia ole koskaan arvossa pidetty. Itse miellän kekrin sadonkorjuun juhlaksi, mitä se täällä Suomessa on muinoin vahvasti ollutkin, mutta siihen on sittemmin liitetty virheellisesti myös näitä halloween-piirteitä ja muita kaupallisia lieveilmiöitä. Kukin toki tyylillään, ja on kiva että tuollaisia ja muitakin tapahtumia täällä järjestetään lapsiperheiden iloksi, niitä ei ole koskaan liikaa :)

Joskus aiemmin olen tainnut tuoda julki, että olen aika huono leivän syöjä..tai no, miten määritellään huono?

En siis juurikaan syömällä syö leipää mahan täytteeksi, vaan minulle se on enemmän herkku, jossa laatu korvaa määrän (tässäkin ;))...

Tuore, rakkaudella leivottu, käsintehty leipä on taideteos sinänsä, muista konditoriatuotteista puhumattakaan. Siksi onkin onni, että meillä täällä Kajaanissa on oma, pieni, paikallinen ja tasan 100-vuotias leipomo Pekka Heikkinen. Vuodesta 1913 on tuoreen leivän tuoksu leimannut kaupungin katuja, ja yksi kaikkein varhaisimpia lapsuusmuistojani on se, kun asuin pienenä Kajaanissa, Makkolan talossa kaupunginlammen laidalla, ja kun kävimme äidin ja siskoni kanssa kaupungilla aamukävelyllä. Pekka Heikkisen kohdalla nenään tulvahti aina se tänäkin päivänä tuttu leipomon tuoksu, joka houkuttelee peremmälle.

Sieltä olenkin tykännyt käydä tekemässä vähät, mutta ehdottomasti hintansa arvoiset leipä- ja leivonnaisostokset. Suosikkejani tuotevalikoimasta ovat - perinteisen puu-uunileivän lisäksi - ehdottomasti esimerkiksi aika tuore uutuus huupertinleipä, joka on kaennuulaesittain nimetty ranskalaisen, Kajaanissa vierailleen leipurin mukaan. Pellavansiemenillä ryyditetty ranskalaistyyppinen, vaalea leipä on todella leipää parhaimmillaan, ja tuo mieleen Pariisin -reissun, kun kävimme ostelemassa patonkia ja muita herkkuja paikallisista boulangerieista. 

Viime käynnillä tarjolla oli myös tällaisia sesonkiherkkuja, Pariisin piiraita, eli omenanmuotoisia leivoksia, joissa on kreemitäyte ja omenaa.

Pariisin piiras a'la Pekka Heikkinen

 Mukaan tarttui myös tällaisia herkkuja, kermamunkkeja banaanikuorrutteella ja salmiakkirouheella.

Jatkossakin käyn ilomielin ostamassa Pekka Heikkisen leipiä ja leivonnaisia, ja olen useampaan otteeseen tilannut sieltä myös täytekakut ja voileipäkakut juhliin, aina silloin kun en itse ole ehtinyt niitä tekemään. Leipomossahan on myös pieni kahvio, jossa voi viettää kivan, pienen hengähdystauon vaikkapa shoppailureissun lomassa. Kivaa on myös se, että ainakin joskus tarjolla oli perinteisten limonadien ja pillimehujen lisäksi myös kainuulaista mustikka- ja puolukkamehua!

Joko muut ovat viritelleet jouluvaloja, ostaneet joulukalentereita tai alkaneet askarrella tai ostaa joulukortteja?

Meillä täällä Rusalassa on aitan kupeeseen laitettu jo ekat jouluvalot, jotka kivasti valaisevat muuten synkkää syysmaisemaa. Näihin On Interiörin korilyhtyihin laitoin hauskat ledivalot, jotka saa napista painamalla palamaan tai vilkkumaan 8 eri tavalla. Pimeässä ovat muuten tosi nätin näköiset!

Tästä se taas lähtee, joulun odotus! Tekisi jo mieli tuoda tuohon kuistille joulukuusi ja koristella ja valaista se...saa nähdä kauanko maltan mieleni :)

Johtoja täytynee vielä hifistellä paremmin kiinni...

Joulukortteja pitää alkaa työstää pian toden teolla, etteivät taas jää viimetippaan..kuten usein tuppaa käymään, mikälie..? Eka joulukalenterikin on lapselle ostettu, mutta se on jo syöty ja hyväksi testattu...ehkä se varsinainen kalenteri tässä vähän myöhemmin!

Korttiaskarteluja

Ystävältä sain myös näitä ihania, virkattuja koreja, joissa tykkään säilytellä kaikenlaisia tavaroita.

Kivan joulunpunaisia ja mikä hauskinta, näitä kahvallisia versioita!

Virkattuja koreja

Pikkukori pääsi heti hyötykäyttöön, lapsen suurta Muumi-dvd-kokoelmaa varten...koriin mahtuu mukavasti aina muutama dvd, joista ne on nopea laittaa pyörimään päivänpiristykseksi. Todettakoon, että meillä se tosin taidan olla minä, joka on enemmän Muumien maailmaan koukussa!

Itsekin tässä joskus näitä koreja koetin tehdä, mutta totesin että jätetään niille jotka sen paremmin osaa...toistaiseksi kynä ja kamera pysyy kädessä virkkuukoukkua paremmin ;)

Meillä on tässä ollut vähän ajatuksissa, että alkaisimme muuttaa maalaispuotia enemmän verkkokaupan puolelle, ja siirtää luhtiaittaa muuhun käyttöön. Itsellä on niin paljon kaikkea muuta touhua, varsinkin kuvitustöiden työstäminen ja tuotteistaminen sekä tilan muut puuhat vievät paljon aikaa, niin joitain uudelleenjärjestelyjä olisi tarpeen tehdä. Samalla luhtiaittaan tulisi mielenkiintoinen sisustusprojekti.

Miltä tällainen kehityssuunta muiden korvissa kuulostaa?

Muistathan muuten, että maalaispuoti on esillä ainakin kahdessa joulumyyjäistapahtumassa Kajaanissa - 23.11. Jouluntaika -tapahtumassa Kaukametsässä, sekä suurissa Kajaanihallin joulumyyjäisissä 30.11.-1.12. Tervetuloa silloin paikalle!

Mukavaa marraskuun jatkoa kaikille!