Lisää luomua ja uusi luuri

Meillä on koettu viime aikoina melkoinen ruokavallankumous. Mieheni ja minä olemme molemmat kuntokuurilla, vai pitäisikö puhua elämäntaparemontista, sillä muutoksen olisi tarkoitus olla pysyvä hetkellisen hurmoksen sijaan. Kaiken kukkuraksi minä en miestä ole patistellut millään lailla, vaan ihan yllätyin itsekin miten kovasti tahtoa ja itsekuria sieltä löytyy aivan omasta takaa ja omasta halusta, ei voi kuin ihailla. Kasvikset menee mukisematta kaupaksi ja minä, itseäni ahkerana pitänyt lenkkeilijä, saan nykyisin usein patistusta miehen taholta, että joko mennään taas! Painokin on pudonnut molemmilla, vaikka minulle liikunnan tarkoitus on ensisijaisesti sen tuoma mielihyvän tunne ja ajatusten lepuuttaminen. 

Kyyttölehmä kummastelee kuvaajaa Seppälän mailla

Ruokakoriin on valikoitunut koko ajan enemmän luomua ja lähiruokaa (taas on muuten Kainuun lähiruokapiirin tilauslista auki, pikku vinkkinä!) ja ne vähätkin einekset ovat jääneet melkeinpä kokonaan pois ruokavaliosta. Ja kun ruokien annoskoot ja ruokailukertojen määrä on pienentynyt entiseen verrattuna, ei kaada taloutta satsata laatuun, melkeinpä päinvastoin. Tavallisesti ja luonnonmukaisesti tuotetun ruuan ravintoarvoihin ja terveellisyysnäkökohtiin en sen kummemmin ota kantaa, koska niistä on tehty tutkimuksia puolin ja toisin, eikä varmaa tietoa ole saatavilla. Syy miksi itse haluan suosia luomua on ihan eläinten hyvinvointi, sillä luomun tuotanto vaatii eläimiltä mahdollisimman lajille ominaiset elinolosuhteet ahtaiden häkkien ja parsiin sitomisen sijaan, toisekseen ei luomuruoka varmasti ainakaan häviä tavallisesti tuotetulle ruualle ravintosisällössään. En myöskään tykkää ajatuksesta, että syömääni ruokaan työnnetään ties mitä kemikaaleja, vaikka itse maataloustutkinnon opiskelleena tiedän että suomalainen ruoka on puhdasta ja turvallista myös ei-luomuna. Kun meille kerran annetaan vara valita mitä ja miten tuotettua ruokaa ostamme, maksan kuitenkin mieluusti enemmän luonnonmukaisemmasta ja eläinten hyvinvointia suosivasta tuotantotavasta. Siksi tunnenkin jotain kummaa hyvänolontunnetta syödessäni luomumunia, -maitoa, -lihaa, -viljaa ja muita tuotteita sekä mahdollisimman lähellä tuotettuja muita elintarvikkeita, joita ei ole rahdattu kaukaa ja kyllästetty lisä- ja säilöntäaineilla. 

Pitipä laittaa pitkästä aikaa puhelinkin tuossa uusiksi, entinen ehtikin palvella käytössä pari, kolme vuotta ja alkoi oireilla jo siihen malliin, että uusi luuri oli tarpeen. Mietin pitkään ja hartaasti, minkä laittaisin seuraavaksi ja kävin itselle tärkeitä ominaisuuksia läpi siinä määrin mitä uuteen teknologiaan perehtymättömänä nyt suinkaan osasin. Halusin sellaisen, joka kestäisi käytössä pitkään, olisi muihin laitteisiin mahdollisesti yhdistettävissä, kohtalaisen helppo käyttää ja jossa olisi itsessään ihan hyvä kamera. 

Monien muiden tavoin päädyin Applen iPhoneen, joka on nyt puolen päivän mittaisen tuttavuuden jälkeen osoittautunut varsin veikeäksi vermeeksi jota jopa minä osaan käyttää, ainakin jollain tapaa. Muutenkin kun on tarkoituksena mahdollisesti tulevaisuudessa ostaa tietokoneeksi Mac sitten joskus kun nykyisestä kannettavasta aika jättää ja myös AppleTV on ollut harkintalistalla, ja Applen laitteet on koukuttavan ovelasti suunniteltu synkkaavan hyvin yhteen, joten sitäkin näkökulmaa itselleni vakuutellen sitten päädyin tähän vaihtoehtoon. Saapa nähdä miten tuo tekniikan tähtituote minulle jatkossa oikein avautuukaan, ja mistä kaikesta olen jäänyt paitsi tänä älypuhelinten valtakautena..

Pikku-M:lle shoppailtiin ihan ekat kengät ja aurinkolasit, Julbo Loopingit, ainoat kunnolliset joiden voi odottaa edes jotenkuten pysyvän touhukkaan ja topakan neidin silmillä, ilman että ne on kiskaistu samantien irti :) niissä kun sankojen päässä on kätevä, säädettävä pään yli menevä remmi, joka pitää ne napakasti paikallaan.

Ihanaa, kun kesän voi jo sanoa kunnolla saapuneen...huomenna saadaan leikata ekan kerran nurmikko ja puissa on kohta jo täydet lehdet. Pihamme lumipalloheisi on puhkeamassa pian loistoonsa ja kaikkialla tuoksuu kesälle...tätä vuodenaikaa eli alkukesää ei vain voita mikään!

Kesä kaikilla aisteilla

Aika pitkälle tältä on näyttänyt viime aikoina meidän keittiössä... kesän voi jo melkein sanoa koittaneen, ja sen myötä tulevat myös grilliruuat ja salaatit kaikkien niiden talvisten patojen ja laatikoiden tilalle, tai ainakin ohelle.

Suomen suvi on niin lyhyt ja kaunis, että kuten kaiken mahdollisen muunkin tekemisen, myös ruuanlaiton haluaa yhdistää ulkona oleiluun. Salaatteja, pihvejä, makkaroita, vartaita, kanaa, lohta, uusia perunoita, hyvä kermaviilikastike, jälkiruokana tuoreita mansikoita (niitä vielä odotellaan..) ja jäätelöä, niistä ruoka-aineista on herkullinen kesä tehty :)

Hedelmäinen kanasalaatti

Kasslerpihvit, balkanmakkarat ja kevyt salaatti kermaviilikastikkeella, jossa lisämakuna Hesen kurkkumajoneesia

Härän pihvit, maustetut lohkoperunat ja salaattia

Vuorottaiset auringonpaisteet ja lämpimät vesisateet ovat saaneet aikaan loistoonsa puhkeavan ja kesään herännen luonnon. Vuorokauden sisällä nurmi alkoi vihertää oikein kunnolla ja puihin ilmestyi jo tolkut lehdenalut. Makuaistin lisäksi edessä olevasta vuodenajasta voi nauttia myös tuoksuin, sillä niitä on vesisateen jälkeinen luonto nyt tulvillaan. 

Voi kun joku keksisi keinon purkittaa kaikki se ihana, huumaava alkukesän tuoksu talven varalle purkkiin, jotta kylminä pakkaspäivinäkin voisi palata yhä uudelleen ja uudelleen näihin hetkiin...

Vaikea kuvitella paljon mitään sen kauniimpaa, kuin aavistuksen utuinen, kostea ja hämyinen, lämmin ja valoisa kesäyö Suomen vehreässä maalaismaisemassa.

Yllä kuvia menneiden vuosien kesäöistä.

Kaiken kruunaa etäinen kuikan huutelu ja rätisevä, tanssiva nuotion loimu, mahdollisesti myös jonkun läheisen ihmisen läsnäolo, tosin sen parempaa tilannetta nauttia ihan vain omasta seurastaan ja omista ajatuksistaan tuskin löytyy. Siinä kaikki kysymykset saavat vastaukset kuin itsestään.

Ruokaa kaikille aisteille. Sitä(kin) odotellessa!

Kesäistä inspiraatiota

Kevät tekee usein kummia tepposia, niin tälläkin kertaa. 

Ihastuin uusiin Tommy Hilfigerin malliston kenkiin ja laukkuihin, ainakin joihinkin niistä. Parit kengät laitoinkin jo tilaukseen ja laukkuja himoitsen myös, mutta koetan malttaa odottaa, että pääsen paikan päälle liikkeeseen ensi kuussa Helsinkiin hypistelemään ja tutkimaan tarjontaa. 

Kyllä, se olin minä, joka edellisessä päivityksessä puhui ekologisuuden ym. puolesta, mutta olen päättänyt vakaasti että toisin kuin menneinä vuosina, ei mopo karkaa enää lapasesta ja yritän tehdä mahdollisimman rationaalisia ostospäätöksiä kohtuuden rajoissa. 

Ja ainahan sitä saa fiilistellä!

Tommy Hilfiger Icon II EW Tote

Tommy Hilfiger Lindsey Large Hobo

(kuvat: fashionstore.fi)

Tommy Hilfiger kiilakorkoespadrillokset kolmessa kauniissa värissä (kuvat: heppo.fi ja brandos.fi)

Itse tilasin oheisista sekä matalat varvassandaalit että valkoiset korkosandaalit. Saapa nähdä natsaako vai ei, yleensä en ole kenkiä nettikaupoista tilannut syystä että kenkien osto vaatii yleensä perinpohjaista sovittelua, mutta näiden takia otan riskin :)

Tuossa myös yhdet kivat Hilfigerit:

Tarkoitus olisi myös etsiä reissulla kotiimme uudet vuodevaatteet ja pyyhkeet, hienoja ja käyttökokemusten mukaan laadukkaita ja kestäviä löytyisi esimerkiksi Gant Homelta ja Lexingtonilta, mutta tiedä sitten mahtavatko kuitenkaan olla aivan korkean hintansa väärtejä. Viime kesänä Helsingin Kampin ostoskeskuksen Gant-liikkeessä jo hiplasin kaikkia niitä ihania tuotteita ja laatuvaikutelma oli kyllä varsin mainio. Tarkoitushan olisi, että hankitut tuotteet sitten myös kestäisivät käytössä pitkään ja maksaisivat siis itsensä ajan myötä takaisin.

Marimekon mustat Unikko -lakanat kiinnostaisivat myös, mutta niistä luin aika huonoja käyttökokemuksia, liekö laatu huonontunut vuosien varrella, sillä Marimekolla on aina minulle ollut erittäin laadukas maine. 

Tottakai haaveissa olisi myös ehtiä kiertämään kesäreissulla jokunen kirppis myös, mahdollisten löytöjen toivossa, tottakai. 

Tällaisten inspiraatioiden merkeissä, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä toivotellen!

(p.s. hyvä Suomi! USA tipahti juuri jääkiekon MM-kisojen mitalipeleistä niukasti maalein 3-2)

Anu

Toukokuisia pohdintoja

Tavallisen tallaajan on erittäin vaikea ostospäätöksiä tehdessään tietää, mitä tuotteiden taustalla piilee. Valinnanvaraa on hurjan paljon, ja vaikka miten yrittäisi tehdä mielestään ekologiset ja kannattavat kaupat, ei koskaan voi täysin tietää mistä kaikesta tulikaan maksettua. Kuluttajien ahdinkoa tässä tilanteessa on kuitenkin hieman helpotettu tuomalla ehdolle esimerkiksi luomua ja lähellä tuotettua, jotka ovat aina muita parempia valintoja. 

Katsoin nyt vastikään erittäin mielenkiintoisen dokumentin "Ruokayhtymä (Food. Inc)", ja toivon kyllä että en ollut ainoa sen ajatuksen kanssa seurannut. Kuten allaolevasta, tosin pienestä ja epäselvästä kuvasta voi päätellä, lähes kaikki marketeissa tarjolla oleva tuote on jonkin suuryhtiön omistuksessa. Kuva on otsikoitu "the illusion of choice", eli meille tarjolla oleva laaja tuotenimikkeiden kirjo antaa valheellisen mielikuvan siitä, että niitä ostaessamme meillä olisi valinnanvaraa.

En ole koskaan ollut innokas roskaruoan ystävä, mutta tuon ohjelman katsomisen jälkeen meni kirjaimellisesti maku kokonaan. Jo pitkään pysynyt päätökseni suosia mahdollisimman paljon kotimaista, lähellä tuotettua ja mielellään luomua vain vahvistui entisestään. Ihailen niitä omavaraistalouksia, joilla on mahdollisuus ja tahto kasvattaa ruokansa omalla tilallaan alusta asti ja jotka hakevat kaupasta vain sokeria, suolaa ja kahvia. Itse kun en siihen pysty, yritän tehdä ostospäätöksistäni sekä oman terveyteni ja ekologisuuden kannalta mahdollisimman hyviä, nykyään kun on onneksi ollut jo pitkään ollut tulossa pinnalle nouseva ja toivottavasti pysyvä lähiruokatrendi ja luomuruokiakin alkaa löytyä vähän joka kategoriasta. 

Pizzastakin sai tehtyä oikein kivan version, kun leivoin sen luomu-täysjyväjauhoihin, paikkakunnalla tuotetuilla tomaateilla, luomunaudanjauhelihalla ja muilla kotimaisilla aineksilla. Ilokseni lastenruokiakin saa luomuna jo melko montaa sorttia, ja niissäkin on laatuero huomattava verrattuna ei-luomuihin verrokkeihin. Niitä voisi hyvin syödä vaikka itse, kun taas osaa muista muksujen mössöistä en syöttäisi koirallekaan, saati sitten lapselle. Kaikkein parasta tietysti on kun tekee lapsellekin ruuan alusta asti itse, mutta muiden kiireiden takia se ei aina vain ole mahdollista, jolloin on hyvä että on olemassa laadukkaita valmisruokia joihin turvautua.

Myönnän, että muissa kuin ruokaostoksissa minulla olisi rutkasti parannettavaa, enkä näinollen ole mikään ekologisuuden perikuva. Suosin yleensä hyviä, laadukkaita merkkejä, jotka voidaan mieltää turhamaiseksi, mutta niiden valinnat perustelen sillä, että ne kestävät myös käytössä omien kokemusten mukaan poikkeuksetta pidempään. On kaikin puolin järkevämpää satsata sellaisiin tavaroihin, vaatteisiin, tai vaikkapa autoihin, joita ei tarvitse olla jatkuvasti uusimassa ja joiden jälleenmyyntiarvo säilyy hyvänä. Autoa en koskaan ostaisi täysin uutena, vaan hyvä diili on ostaa laadukas pirssi muutaman vuoden vanhana, jolloin sillä on ajettu pois jo ne kaikkein kalleimmat kilometrit ja arvo ei sen jälkeen laske enää samaa tahtia. Monet laadukkaat vaatteet olen myynyt niiden käytyä itselle tarpeettomaksi hyvällä hinnalla eteenpäin, kun halvemmat taas saa tovin käytön jälkeen nakata roskiin. Sokkona ei silti kannata kaikesta maksaa mansikoita, vaan laatutavaraakin saa hyvillä hinnoilla kun pitää silmänsä auki alennusmyyntien suhteen ja ostamalla vaikka nekin käytettynä. Kirpputorit niin kivijalkamallisena kuin netissäkin pursuilevat tavaraa laidasta laitaan uutta kotia etsimässä, joten kun vain tietää, mitä etsii, säästää suuriakin summia rahaa!

Äitienpäivä oli melkein samaan syssyyn oman syntymäpäivän kanssa, joten pientä juhlan aihetta oli tuplaten. Toisin kuin monilla, ainakaan minulla ei ole vielä minkään sortin ikäkriisiä pukannut, ehkä siksi, että ajattelen jokaisen uuden eletyn vuoden saavutuksena ja olen ylpeä kaikesta taas yhden vuoden aikana koetusta ja opitusta.

On valtava etuoikeus saada olla äiti ja kokea se kaikki mitä siihen liittyy, iloineen ja suruineen. Meitä äitejä on monenlaisia, eikä yhtä ainoaa tapaa olla äiti ole olemassakaan. Yhteiskunta tuntuu nykyään olevan todella herkkä arvostelemaan äitejä ja heidän tapojaan toimia, ja kaikkein pahimpia tuntuvat olevan juuri toiset naiset. Kauhulla olen joskus katsonut nettifoorumeilla käytäviä keskusteluja, joissa hyökätään puolin ja toisin toisin ajattelevien ja toimivien kimppuun. Pahimmat väittelyt näytetään saavan aikaan imetyksestä, rokotuksista ja siitä, hoitaako vauvaa kotona vai viedäkö päivähoitoon ja jos niin missä iässä. Kamalaa, millaisia susia naiset osaavat olla toisilleen, vaikka heidän jos keiden pitäisi nimenomaan kannustaa toisiaan juuri kullekin sopivien ratkaisujen tekoon eikä teilata lyttyyn. 

Minä olen varmasti monellakin tapaa tyypillisestä kotiäidistä poikkeava äiti, mutta luotan ja uskon siihen, että osaan olla juuri se oikea äiti omalle lapselleni, enkä todellakaan halua asettaa omia toimintatapojani muiden yläpuolelle - enkä myöskään niitä suostu vähättelemään. Rakastan tuota pientä ihmistä aivan mielettömän paljon ja tekisin kaikkeni hänen vuokseen, mutta teen sen omalla tavallani, kuten muutkin itse parhaaksi katsomillaan. Tärkeintä on, että lapsella on kaikki hyvin ja saa viettää turvallisen, onnellisen lapsuuden ja saa hyvät eväät elämää varten, sillä niitä tässä maailmassa tarvitaan.

Kaunista ja aurinkoista kesää tai sen odotusta kaikille, paikkakunnasta riippuen, tänne pohjoisempaan kesä ei ihan täyin vielä ole saapunut mutta tällä hetkellä paistava aurinko ja +18 c lupaavat hyvää! Taas on tulossa yksi, ihana kesä kaikkine reissuineen, tapahtumineen, grillailuineen ja ihan vain lomailuineen. Lasken jo päiviä siihen, että pääsen näkemään Turun taas, neljän vuoden odotuksen jälkeen, ja pohtimaan miehen kanssa seuraavaa siirtoa - onko lähitulevaisuutemme kenties edelleen Kainuun korpimaisemissa vaiko merituulien äärellä. Sitä odotellessa!

Lapsuusmuistojen mailla

Aina välillä sitä toivoo, että olisi olemassa sellainen kamera, jolla yhteen valokuvaan voisi taltioida pelkkien pikseleiden lisäksi myös kaikki muut kuvaustilanteeseen liittyvät elämystekijät - tuoksut, äänet, lempeän tuulenvireen tunteen kasvoilla, kylmät väreet selkäpiissä, kaikki ne aisteja ruokkivat ihanat, pienet asiat. Tänään tuli taas sellainen tunne. Ylivoimaista olisi, jos jokin koje tallentaisi varmaan talteen myös kaikki vuosien varrella kertyneet kauniit muistot.

Jos jo Kajaanin kevät tekee minulle tällaiset temput, en malta odottaa mitä Turun kesä saa minussa aikaan!

Kiertelin tänään oikein ajan kanssa joen pohjoispuolen Kajaania, Teppanaa, jossa vietin lapsuudesta noin puolitoista vuotta, vuosina 1994-1995. Vahvimmat tunnesiteet liittyvät Purolan Tehdaskadulle ja Paltamoon, joissa suurimman osan lapsuutta ja nuoruutta vietin, mutta omat jälkensä jätti myös Teppanassa kulutettu aika. Moni asia niillä sijoilla oli vielä entisellään, mutta paljon oli myös muuttunut. Se iki-ihana puhelinkoppi Voudintien laidalla on kadonnut (kts. kuva alla), varmaan jo aikaa sitten, se josta soittelin pienenä tyttönä taskussa olevilla parilla markalla puhelun äidille kotiin vain muutaman kymmenen metrin päähän; "etpä ikinä arvaa missä oon!". Voi niitä aikoja ennen kännyköitä!

Siwan tilalla oli silloinkin kauppa, nimeltään Vouti 10, siis voutikymppi. Kerrostalomme ikkunasta näimme lukaista aina lähikaupan seinälle laitetut kulloisetkin tarjoukset - yleensä siinä luki HK:n lenkki 8,90 mk. Kerrankin olimme keränneet siskoni kanssa suuren pakastepussin täyteen kymmenpennisiä, ja menimme ostamaan niillä rahoilla jäätelöt kaupasta, lyöden pussin liukuhihnalle; "laske siitä!". Kassa teki työtä käskettyä, mutta kyllä siinä pieni tovi vierähti.

Uitontien puolivälin paikkellla oli myös pikkuruinen kioski vielä silloin. Kipaisimme vähän väliä siinä hakemassa irtokarkkeja, parhaimmillaan (myyjän mielestä kai pahimmillaan) vain yhden tai kaksi kerrallaan. Sekään myyjärouva tuskin piti meistä kovin paljoa! Muistan vieläkin, miten siinä kioskin pienessä ikkunassa oli lasipurkeissa karamelleja riveissä päällekkäin, jokaiseen oli liimattu lappu paljonko yksi kappale kutakin kustansi. Taisi olla 5 pennin, 10 pennin ja sitä kalliimpia karkkeja, ja tilaus tehtiin sanomalla vaikkapa "markalla tuollaisia". Kaikki muut minulle maistuivat, paitsi ne ruskeat, pilkulliset punssikarkit.

Tuossa ylläolevassa valokuvassa näkyvä punainen hirsirakennus on pystyssä edelleen, mutta alueen monet muut talot ovat joutuneet tekemään tietä uudemmille. Kauppakeskusrakennuksesta ei ole enää juuri mitään jäljellä, vain R-kioski ja jokunen muu toimija siinä vielä pyörii, ennen siinä toimi pubi, Spar-kauppa ja monia muita liikkeitä. Niin se aika vain kulkee, vuodet vierivät ja maailma muuttuu.

Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa itseään! Vaunulenkin aikana huokailin ja pysähtelin paikoilleni tuon tuosta. Pystyin melkein vielä kokemaan ja elämään uudelleen ne mieleen painuneet hetket. Monta koettua asiaa tulvi mieleeni noita katuja kävellessä. Leikit naapuruston lasten kanssa, rusettiluistelut koulun kentällä, pyöräilyreissu isän kanssa lähitienoon grillille, josta sain muistaakseni ensimmäisen grillihampurilaisen ikinä, ja intoa täynnä poljin kotiin folioon kääritty herkku toisessa kädessä.
En malttanut olla kävelyreissullani poikkeamatta entisen asuinkerrostaloni pihaan ja kurkkaamatta rappukäytävään, ja hätkähdin itsekin tunnistaessani siellä leijailevan tuoksun, joka oli niin tuttu, mutta samalla niin kaukainen. Kuin olisin kokenut sen viimeksi eilen, mutta silti siitä on jo 17 vuotta. Haikein mutta seesteisin fiiliksin, muistoja mielessä pyöritellen, palasin takaisin kaupunkia kohti.

Päätin muistojenverestysreissuni kaupungin keskustaan. Jäätelökioskit olivat avanneet luukkunsa, lämmin kevätaurinko paistoi ja hyväntuulisia ihmisiä hyöri ympäriinsä. Kaiken kruunasi se iloinen yllätys, kun huomasin että Lumililja oli viimein avannut liikkeen Kajaaniin, Kauppakadulle. Näyteikkuna pursuili kaikkia ihania, kauniita esineitä. Vaunujen kanssa en kehdannut vielä mennä sisälle asti vaikka mieli tekikin, mutta jos vaikka huomenna!

On suuri rikkaus omata hyviä, kauniita muistoja, joita vaalia ja joihin palata aina aika-ajoin. Keskitytään siihen, että jatkossa tehdään sellaisia myös lisää, sillä huominen on meille kaikille avoin!