Seppälän markkinoita ja syksyn satoa

Seppälän maatalousoppilaitoksessa on parhaillaan menossa perinteiset maalaismarkkinat.

Jo aivan pienestä tytöstä asti minulla on tapahtumasta muistikuvia, ja Seppälästä muutenkin on jäänyt hienot muistot opiskeltuani siellä 2000-luvun alkupuolella kolmen vuoden ajan maaseutuyrittäjäksi.

Isäni kävi koulun aikoinaan, vuonna 1969. Paljon on paikka niistä ajoista muuttunut - jopa omista opiskeluajoistani - onhan sinne senkin jälkeen tullut ties mitä uutta nurmikentästä ja koirakeskuksesta alkaen - mutta maalaistunnelma on säilynyt ennallaan.

Markkinoilla toteutettiin hienosti lähiruokateemaa. Saatavilla oli lukuisia esitteitä paikallisesta ruokatarjonnasta ja tottakai myös itse lähiruoan tuottajia myymässä tuotteitaan. Hienoa, että luomusta ja lähellä tuotetusta ruoasta ollaan laajemmaltikin innostuttu, onhan paikkakunnalla jo oma, lähiruokaan erikoistunut ravintolakin ja lähiruokapiiri sen kun pyörii. Seutu on täynnä tuoreita ja laadukkaita herkkuja, mutta paikalliset eivät useinkaan näe metsää puilta ja jättävät nämä varat hyödyntämättä - toisin kuin ulkomaalaiset, jotka hamstraavat monia suomalaisille arkisia tuotteita kaksin käsin itselleen. Esimerkiksi supisuomalainen mustikka, josta suurin osa mätänee täällä metsiin, on monissa muissa maissa suuri hitti- ja terveystuote. Samoin koivusokeri eli ksylitoli, jota kuulemma varsinkin japanilaiset turistit himona haalivat itselleen. Suomen metsissä piilee suuret voimavarat ja hyödyntämismahdollisuudet, mutta onneksi asialle on jo alettu tehdä jotain, onhan viime aikoina luomu- ja lähiruokakeskustelu ollut tapetilla ja uutisten aiheena joka puolella. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja täkäläisetkin ymmärtävät heitä ympäröivien asioiden arvon ja ainutlaatuisuuden.

Olihan maalaismarkkinoilla kaikenlaista muutakin, esimerkiksi poliisin, tullin, rajavartioston ja puolustusvoimien koirien esittelyä. Lisäksi ratsastuskentällä oli käynnissä hienoja ratsastusnäytöksiä, latokahvilassa paistuivat letut ja bändi soitti musiikkia taustalla ja innokkaat koululaiset tulivat aistimaan linja-autolasteittain aitoa maalaistunnelmaa. Kyytöt ja hevoset laidunsivat vehreillä niityillä ja ilmassa leijaili paistettujen muikkujen ja loimutetun lohen tuoksu.

Tapahtuman päätteeksi pistäydyimme taas Paltaniemellä, haaveilemassa mahdollisesti edessä siintävästä rakennusprojektista ja nauttimassa aurinkoisesta alkusyksyn päivästä.

Viljapellot velloivat kullankeltaisina ja olivatpa puimakoneet osittain tehneet jo töitänsä.

Pihan marjat olivat kypsyneet parhaimmilleen ja punaposkiset omenat notkuivat puissa. Ei syksyä voi kuin rakastaa!

Salaattien ja savukalan ystäville pieni vinkki, nimittäin yksi muutamasta suosikkisalaatistani;

keitettyä riisiä, kevätsipulia/purjoa, tomaattia, tuorekurkkua, herneitä ja savukalaa sekoitetaan keskenään kulhossa ja tarjoillaan tuoreen patongin tai leivän kanssa.

Jälkiruokana vaikka seuraavaa; uuden sadon omenia karamellisoidaan pannulla voissa ja sokerissa, maustetaan kanelilla ja tarjoillaan vaniljajäätelön, tässä tapauksessa Vuokatissa toimivan Huuskolan jäätelön Madagaskarin vaniljan kanssa.

p.s. Kaikki Muumi- (ja erityisesti Muumimuki-)fanit HUOMIO - maanantaina 3.9. saapuu myyntiin uusi, retrohenkinen Stockmann 150 v -juhlamuki (vain Stockmannille). 

Mukissa toistuvat Tove Janssonin Stockmannille 1950-luvun lopussa suunnitteleman lahjapaperin Muumihahmot. Ihana ja oikein hempeän värinen muki!

Löysinpäs pitkällisten etsintöjen jälkeen passelin laukunkin piristämään pimeneviä päiviä. Verrattuna muutaman vuoden takaiseen tätä harrastusta ei olekaan tullut pidettyä luonnollisesti yllä entiseen tahtiin, ovathan etusijalle menneet vauvan- ja lastenvaatteet ja muut lapsiperheen hankinnat ja hyvä niin. Onhan se silti ihan mukavaa välistä ilahduttaa ihan itseäkin - tosin tämä uusin ostos oli itse asiassa miehen idea! Eiköhän moinen arjen sankari ole hartiahierontansa ja aamiaisen sänkyyn ansainnut ;-)

GUESS Janice Medium Satchel

Värikästä syksyä!

Tervan tarinaa

Pian on virallisesti kesä ohi, kun elokuu muuttuu syyskuuksi.

Kesäintoilijat ovat haikeilla mielin, mutta minä fiilistelen jo kynttilöillä, lämpimillä huovilla, kaakaomukilla, pakkasen puremilla ja värikkäillä puiden lehdillä ja lähestyvällä joululla. Olen elementissäni, minkä tosin vuosien kokemuksella tiesinkin.

Vielä oli tätä kesää jäljellä, kun vast'ikään käytiin nauttimassa auringosta Raatihuoneentorin Mummon kahvila & Suklaapuodin terassilla

Tuo syksy tullessaan muutakin. Kun Suomi on rauhoittunut kesäksi lomanviettoon, palaa syksyn tullen kuvioihin kaikki arkiset aherrukset ja kiireet. Kaikki tv-sarjat palaavat ruutuun (tervetuloa Emmerdale!) ja itse kukin täyttää kalenteriaan erilaisilla menoilla - töitä, koulua, harrastuksia, mitä kelläkin. Minulla tällä hetkellä kaikkia edellämainituista.

Lokakuussa valmistun koulusta ja ensi viikolla aloitan uuden työn. Lisäksi, kuten ennenkin, teen kuvitustöitä tasaiseen tahtiin. (uusi Venla -kirja muuten ilmestyy nyt syksyllä)

Myös harrastuksille on oltava sijansa. Jottei näissä olisi vielä tarpeeksi, puurramme talonrakennusprojektin parissa hitaasti, mutta varmasti. Asia ei ole vielä juuri edennyt, sillä matkassa on monta mutkaa, hakulomaketta ja -liitettä ja huomioon otettavaa seikkaa - toivomme kuitenkin, että lopputulos palkitsisi vaivan.

Silkasta mielenkiinnosta ja kotiseuturakkaudesta perehdyin pintaraapaisulla myös tervanpolton historiaan, onhan se suuri osa Kainuuta ja aikansa tärkein elinkeino. Kainuusta pitkin Oulujokea, Oulun kautta lähti aikoinaan maailmalle valtavat määrät tuota mustaa kultaa ja siitä sai moni elinkeinonsa aina 1700-luvun puolelta 1900-luvun alkuun saakka. Eräätkin paanukatot, veneet ja sukset ovat saaneet tervakäsittelyn aikojen saatossa, ja käytetäänpä tuota tuoksuvaa tököttiä vieläkin, vaikka EU taannoin sen koetti kieltää, siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Tervansoutajia lepopaikassaan Paltaniemen Hövelönlahdella (kuva: Herman Renfors)

Sittemmin tervasta on jalostettu lukuisia erilaisia tuotteita aina saippuasta, löylytuoksusta ja shampoosta hunajaan, olueen ja lakritsiin - ja ties mihinkä muuhun niiden väliltä. Itse rakastan tervantuoksua ja käytän sitä säännöllisesti juuri esimerkiksi saunan kiulussa tuoksuna tai ihan saippuana.

Kajaanin osallisuudesta tervan paikallishistoriaan kielii edelleen linnanraunioiden kupeessa, tervakanavan vieressä nököttävä tervavene tynnyreineen. 

Jos jostain asiasta Kajaanissa pidän, niin erityisesti seudun vaiheikkaasta ja rikkaasta historiasta. Vaikka sanotaan että aika kultaa muistot, mikä on ihan totta, mutta jokin menneissä asioissa ja ajoissa silti kiehtoo - varsinkin niissä, jotka ovat tapahtuneet omalla kotiseudulla.

Se tervasta, seuraavaksi sivuan lyhyesti kaalilaatikkoa. Niin, juuri sitä ruokaa, jota en voinut lapsuudessa sietää ollenkaan. Nyt hieman aikuisempana olen oppinut - en vain sietämään, vaan suorastaan rakastamaan sitä - ainakin tietyllä tapaa tehtynä. Tämän vinkin jaoin tässä samassa blogissa viime vuonna, nyt palautan sen vielä pinnalle, tällä kertaa kuvan kera.

Suosittelen siis lämpimästi testaamaan muokkaamaani versiota, jossa kaalisilppu paistetaan wokkipannulla voissa ja maustetaan siirapilla ja laitetaan uuniin paistetun sipulin ja jauhelihan sekä keitetyn puuroriisin kanssa (jos haluaa suomalaisemman version, kannattaa kokeilla ohrasuurimoita). Tavallisen liemen sijaan olen laittanut nesteeksi vuokaan ruokakermaa. Ei ehkä mikään virallinen, oikea kaalilaatikko, mutta ainakin maistuu hyvälle! Siihen vielä puolukkasurvosta tai mustaherukkahyytelöä, niin jopas kelpaa.

Energiaa ja valoa pimeneviin syyspäiviin!

Kotiseuturuno

Kunnianosoituksena kotiseudulleni tein aiheesta runon, ja tässä se nyt sitten on:

Kutsuen soi sävel korpimailla

virittää virren vastausta vailla

Vertaisensa on vaarojen maineet

koskena kuohuvat vettensä laineet

Enää vuodata väki ei vainojen verta

veneet kun kyntävät Kainuun merta

Petäjäin painona sotien taakka

kurjuutta katselleet taimistaan saakka

Raunion rippeet enää ääneti toistaa

menneiden tuskaa, mitä mahdoton poistaa

Järvi uinuen aavana aivan

kannellaan keinuttaa kaarnalaivan

Luo aurinko selälleen kultaista siltaan

kuikka kaivaten huutaa kutsuaan iltaan

Siellä nöyränä eläen korpien kansa

vailla vaurautta – silti onni omanansa

Mittaamaton on metsien mahti

sointuna sielulle sävelten tahti

Kun Nälkämaa laulunsa surutta soittaa

eilisen tuskat aamu koittava voittaa

Karvaita kokeneet kotiseutujen kunnaat

vielä lunastaa laulujen luvatut lunnaat

Siellä kulttuurin kehdossa keinuttaa lastaan

turvanaan huomisen toivo ainoastaan

Sillä määrittää menneet että nykyisin riittää

jos vain sitä mitä kylvää, saa myös myöhemmin niittää

Lisää tekemiäni runoja löytyy kotisivuiltani täältä.

Hyvää alkanutta syksyä!

Hääjuhlaa ja herkkuja

Aurinko päätti pitkästä aikaa näyttäytyä täälläkin - eikä olisi voinut valita parempaa hetkeä, sillä ystävälläni oli juuri samana päivänä juhlista parhaimmat, eli häät.

Jo aamu valkeni kirkkaan aurinkoisena, ja pysyi myös sellaisena aivan iltaan saakka.

Kaunis, elokuinen kesäilta ja perinteiset, suomalaiset häät maalaismaisemissa, voiko juuri idyllisempää ollakaan... perinteitä kunnioittaen ruokanakin oli karjalanpaistia salaatteineen, karjalanpiirakoita munavoilla ja mansikkakermakakku. Onnea vaan kovasti hääparille ja kiitokset juhlien järjestäjille!

Upea morsiuskimppu

Ihana hääpari

Vihkiseremonian jälkeen

Pieninkin perheenjäsen viihtyi häissä

Hääjuhlista arkisempiin askareisiin: jos jollakulla tekee mieli syödä terveellisemmin, kevyemmin ja edullisemmin, minulla on oiva ehdotus - porkkanasämpylät ja tomaattikeitto. Kaltaiselleni lähiruoan ystävälle tämä on kaiken lisäksi vielä helppo soveltaa siihen, koska raaka-aineista suurin osa, ellei kaikki löytyvät helposti ihan lähikaupasta ja lähiseudun toimittajilta. Kukkaroakaan nämä eivät rasita ja ylijääneet on helppo pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Tomaattikeiton ohje löytyykin jo aiempaa (täältä), sovelsin sitä tällä kertaa hieman lisäämällä muiden ainesten joukkoon porkkanaraastetta ja pakastevihanneksia ja soseuttamalla kaiken lopuksi sileäksi. 

Sämpylöiden ohje sen sijaan on tässä:

Porkkanasämpylät

5 dl maitoa

50 g hiivaa

4-5 porkkanaa raastettuna

loraus siirappia

ripaus suolaa

n. 1 kg sämpyläjauhoja

100 g voita

Lisää maidon joukkoon hienoksi raastettu porkkanaraaste ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi, liota joukkoon hiiva. Lisää suola sekä loraus, 1-2 rkl siirappia (tai hiukkanen sokeria). Alusta joukkoon jauhot ja lisää sulatettu rasva loppuvaiheessa. Jätä taikina mielellään liian pehmeäksi ja tarttuvaksi kuin liian kiinteäksi. Parhaat ja mehevimmät sämpylät saa taikinasta, joka tarttuu käsiin mutta josta voi siten nostella varovasti kekoja pellille.

Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Paista 225 C noin 10 min/kunhan sämpylät saavat hieman väriä.

Vinkki!

Sämpylöitä voi vapaasti soveltaa sekoittamalla taikinaan tähteitä, esimerkiksi puuronjämät, juustokannikat ja raasteenloput ym.

Myös monet marjat ovat juuri nyt parhaimmillaan tai ainakin viittä vaille valmiita talteen korjattaviksi, kuten lakat, mustikat - sekä esimerkiksi nämä vanhempieni puutarhassa kasvavat herukat ja vadelmat. 

Innostukseni lähi- ja luomuruokaan ei ole mikään vallalla oleva muoti-ilmiö (jota se ei toivottavasti ole kenellekään, vaan jäisi pysyväksi), vaan juontaa juurensa yksinkertaisesti siihen, että olen kasvanut tietoisuuteen siitä, mistä ruoka tulee ja oppinut pienestä pitäen löytämään ruokaa aivan läheltä. Vaikka meillä ei maatilaa ollutkaan, asuimme maalla ja perunat, porkkanat, herneet ja muut vihannekset, juurekset ja muut saatiin usein omalta kasvimaalta. Marjat käytiin poimimassa aina lähimetsästä, joka lähti muutaman kymmenen metrin päästä taloltamme. Paikat pursusivat vadelmia, mustikoita, puolukoita ja lakkoja, pihamaalta saatiin sitten herukat ja raparperit. Kalastamassa käytiin ja kävipä isä joskus metsälläkin, varsinkin se oli mukavaa aikaa kun hän kulki säännöllisesti hirviporukassa ja pakastin oli aina täynnä lähimetsistä pyydettyä lihaa. Sittemmin maaseutuyrittäjäksi opiskelleena pääsin perehtymään yhä syvemmälle suomalaisen ruokatuotannon alkulähteille.

Pikaruokapaikoissa emme koskaan käyneet, aina syötiin äidin alusta asti itse tekemää kotiruokaa ja leivottiin paljon. Joskus ala-asteikäisenä vanhempieni silmän vältettyä muistan menneeni siskon kanssa silkasta mielenkiinnosta syömään hampurilaisravintolassa ja pettyneeni ruokatarjontaan katkerasti. Mauttomat ranskalaiset sain jotenkuten alas, mutta hampurilainen jäi parin haukkaisun jälkeen tarjottimelle syömättä. En tajunnut, miten jotkut tykkäsivät syödä moista ja vieläpä maksoivat siitä. Eipä sitä ymmärtänyt karjalanpaistia ja muita perinteisiä kotiruokia siihenastisen ikänsä syöneenä sellaisten päälle mitään.

Onneksi nykyään on valittavana myös terveellisempiä pikaruokapaikkoja, jotka ovat panostaneet kiitettävästi myös toimintansa ympäristövaikutuksiin ja tarjotun ruoan terveydellisiin ja ravitsemuksellisiin vaikutuksiin.

Niin se syksy vain lähenee - oma lempivuodenaikani! Sitä odotellen,

Sadepäivien kokkailuja

Viime päivät ovat varsinkin täällä Kainuun korkeuksilla olleet poikkeuksellisen sateisia. 

Päivä toisensa jälkeen säätiedotuksissa on vetiset rintamat jämähtäneet näiden leveyksien kohdalle ja aamusta iltaan sekä illasta taas aamuun ovat sadevesien solinat säestäneet askareita tai yöunia. 

En kuitenkaan valita, sillä mennään mitä annetaan. Ainoastaan kovilla helteillä saattaa ilmoille lipsahtaa pari ärräpäätä, sillä en ole ikinä ollut kovan kuumuuden tai paahtavan porotuksen ystävä, ennemmin siedän vaikka kovia pakkasia. Pelkoa pakahduttavista lämpöaalloista ei kuitenkaan (allekirjoittaneen onneksi) ole tänä kesänä juuri ollut, mutta ei tietysti ole ihanteellisinta mennä aivan siihen toiseenkaan ääripäähän. 

Sääolosuhteisiin vaikuttaminen on pienen ihmisen kohdalla kuitenkin melko mahdotonta, joten kannattaa hyödyntää ne olosuhteet jotka kulloinkin vallitsee. Sateiset päivät voi vaikka hyödyntää tekemällä sellaisia kotitöitä, joita harvemmin muulloin tulee tehtyä - käydä läpi komeroita, siivota varastoa, mapittaa tärkeitä papereita, katsoa leffoja - tai vaikka kokkailla jotain, mitä harvemmin tulee muuten tehtyä.

Nyt on mitä parhain aika käyttää hyödyksi mustikoita, ja niistä saa helposti esimerkiksi tällaisen piirakan. Kyseessä on muuten ihan perus-mustikkapiirakka, mutta lisäbonuksena siinä on vaniljatäyte. Ohje piirakkaan löytyy täältä. Suosittelen ehdottomasti, tuli parasta syömääni mustikkapiirakkaa koskaan!

Mustikka-vaniljapiirakka

Lisäksi tein ikisuosikkia, ranskalaista kinkku-juustopiirakkaa, quiche lorrainea. Mukavaa iltapalaruokaa pimeneviin ja sateisiin loppukesän päiviin.

Quiche lorraine

Yksi poiminta kokkailuista vielä - kana-kasvispasta. 

Tuskin mistään ruokalajista on yhtä monta eri versiota kuin kanapastasta. Olen syönyt sitä monessa eri ravintolassa, mutta yhdessäkään paikassa se ei ole ollut samanlaista. Yhtään ainoaa oikeaa versiota siihen tuskin on olemassakaan. Joskus pasta on sekoitettu kastikkeeseen valmiiksi, joskus se tarjoillaan erikseen. Onpa vastaan tullut joskus enemmän keittoa kuin pastaruokaa muistuttava kanapasta-annos. Joskus pastana on spagettia, toisinaan kuviopastaa tai kuten itse tein tällä kertaa, tagliatelle -nauhapastaa. Välillä se tarjoillaan kokonaisen broileripihvin kanssa, joskus taas suikaleiden kera. Toisten mielestä siihen kuuluu ehdottomasti aurajuusto.

Kana-kasvispasta

Vaihtoehtoja on monia, mutta yhtä kaikki jokainen niistä voi olla hyvää. Tässä yksi oma, hyväksi todettu versioni, johon lisäsin aimo annoksen kasviksia joukkoon.

Kana-kasvispasta

1 rasia maustamattomia broilerin ohuita leikkeitä tai filesuikaleita

suolaa + mausteita maun mukaan

1 paprika

1 sipuli

1 pussi pakastevihanneksia (tässä Apetitin sadonkorjuukasviksia)

1 prk (2,5 dl) Creme Bonjour Cuisine tomaatti & välimeren yrtit

1 prk (2 dl) ruokakermaa

1 pss (150 g) Valio Pastajuustoraaste (Mustaleima Emmental) TAI parmesanjuustoa raasteena tai lastuina

n. 75 g pastaa (esim. tagliatelle) / ruokailija (esimerkiksi 4:lle yhteensä 300 g)

Paista vokkipannulla tai kasarissa broilerileikkeet tai suikaleet ja mausta ne. Jos käytät leikkeitä, siirrä ne paistamisen jälkeen pannulta sivuun ja siirrä silputtu sipuli ja paprika pannulle. Suikaleita käyttäessäsi voit lisätä kasvikset pannulle sekaan. Hetken päästä lisää joukkoon pakastevihannekset ja paista seosta pannulla muutaman minuutin ajan käännellen.

Viipaloi broilerileikkeet (voi toki tarjoilla myös kokonaisina) ja lisää kasvisten sekaan. Sekoita joukkoon Creme Bonjour sekä ruokakerma. Lopuksi ripottele joukkoon pastajuustoraastetta tai parmesania ja anna juuston sulaa joukkoon.Tarjoile keitetyn pastan kanssa. Viimeistele annokset vielä juustoraasteella ja esimerkiksi tuoreilla basilikanlehdillä.

Kaikista näistäkin ruoista voi tehdä mahdollisimman lähiruoka- ja luomuvoittoisia soveltamalla ja hyödyntämällä paikkakunnan omaa ruokatarjontaa. Esimerkiksi mustikat piirakkaan löytää lähimetsistä, molempien piirakoiden taikinaan voi käyttää lähitilan luomujauhoja, ruokakermankin saa nykyään luomuna kuten luonnollisesti maidonkin. Jokainen, joka haluaa protestoida kaukomailta rahdattavaa ruokaa ja yhä yleistyvää tehotuotantoa vastaan ja suosia paikallisia yrittäjiä ja eläinten hyvinvointi huomioonottaen mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa voi valinnoillaan vaikuttaa niiden kysyntään, saatavuuteen ja sitä kautta ennen pitkää myös hintaan. Lihaa on harmittavan vähän markettien tiskiltä saatavana luomuna ainakin vielä, mutta sitä varten löytyy onneksi muitakin kanavia, kuten täällä Kainuussa paikallinen lähiruokapiiri. Kannattaa muualla asuvien ottaa selvää, josko omalta tienoilta löytyisi vastaavaa. 

Kuten olen mainostanutkin, yhä useammalta paikkakunnalta saa jo Maatalon jäätelö -konseptilla tuotettua lähijäätelöä, täällä sen virkaa hoitaa Vuokatissa toimiva Huuskolan jäätelö. Ei muuten maistu halvemmat tehdastuotetut jäätelöt niiden jälkeen oikein millekään! Eikä ihme, kun raaka-aineena käytetään tilan omaa maitoa ja puhtaita, rehellisiä raaka-aineita ilman mitään turhia ja luonnottomia väri- ja säilöntäaineita.

Toinen suosikkini on Ben & Jerry'sin herkullinen valikoima, joissa myös käytetään mahdollisimman luonnollisia sekä reilun kaupan raaka-aineita maapallon hyvinvointia ja ympäristön kunnioitusta unohtamatta. Yhtiö on kunnostaununut huomioimalla toimintansa ekologisia vaikutuksia. Tällaiselle jäätelöfriikille kuin minä on hienoa, kun voi syödä jäätelöä hyvällä omallatunnolla - niiden sisältämistä kaloreista ei sitten puhutakaan ;-)

Yksi omista B&J -suosikeista, vaahterasiirappinen ja pähkinäinen Vermonster.

Arjen autuutta

Tuli tuossa väsättyä taas "pitkästä" aikaa itsetehtyjä hampurilaisia. Tai no, mihin asti sen rajan itsetehtyyn nyt sitten haluaa vetää, nimittäin sämpylöitä en jaksanut alkaa väkertää omin kätösin, johtuen ulkosalla vallitsevasta, painostavasta liki +30 asteen helteestä. Lisäksi kauppoihin on nyt tullut uusia, Suomessa leivottuja ja passeleita, valmiita sämpylöitä tähän tarkoitukseen.

Kaiken A ja O kotitekoisissa burgereissa onkin pihvi.

Kunnon naudan paistijauhelihasta ja mausteista (itse käytin suolaa, pippuria, ripauksen pihvimaustetta ja pari valkosipulinkynttä) ilman muita lisäjatkeita (kuten kananmunaa, korppujauhoa ym.) tulee mielestäni ihan parhaat pihvit. Siihen sitten paahdetaan sämpylöitä hivenen rapeiksi pannulla ja tehdään lisäkkeet, kuten vaikkapa paistettua kananmunaa, tomaattia, suolakurkkua, sipulia, cheddarjuustoa ja passeli kastike. Keveimmän kastikkeen saa tekemällä sen kermaviilistä, perinteisen taas majoneesipohjaisena.

Vaihtoehtoisesti pihvin tilalla voi kokeilla myös broilerinfilettä, varsinkin ruishampurilaisessa, joista pidänkin kaikkein eniten, vaikka meneehän se tällainen "pullakin" välillä.

Lisäksi siihen tuorepuristetusta appelsiinista ja tuoreista mansikoista tehosekoittimella pyöräytetty juoma, kyllä kelpaa :-)

On upeaa kuvata kameralla talteen kaikkia arjen pieniä, ihania hetkiä. Liian usein ihmisten valokuvaus keskittyy juhliin ja muihin erityisiin tapahtumiin, mutta mielestäni ehdottomasti parhaat otokset syntyvät tavallisesta arjesta. Juuri niistä hetkistä, joiden keskellä elää koko ajan, mutta jotka valuvat ohi liian varkain ja huomaamatta.
Jos en olisi muistanut kuvata silloin tällöin vauvaperheemme arkea myös aivan alkumetreillä, en muistaisi niistä hetkistä tätä nykyä paljoakaan, sen verran kovan horminimyllerryksen ja väsymyksen kanssa tuli siinä vaiheessa elettyä. On siis hienoa pystyä palaamaan noihin hetkiin näin jälkikäteen kuvien kautta. Kaikki juhlat ja merkkitapahtumat ovat vain pieni lisämauste elämässämme, piste i:n päällä, mutta itse perustuksena kaikelle ovat ne usein tylsät mutta niin tärkeät, ihan tavalliset päivät.
Lisäksi tuntuu, että lapsi kasvaa ja kehittyy niin mahdottoman nopeasti, että läheskään kaikkia niitä hetkiä en muistaisi ilman todisteena olevaa kuvamateriaalia. 

Ei siis muuta kuin kamera käteen ja kuvaamaan, vaikka tuntuisi ettei mitään kuvattavan arvoista olisikaan käsillä. Sitä nimittäin on olemassa ihan aina.