Timo Soini tervehtii kainuulaisia PS-ehdokkaita Kajaanin Raatihuoneentorilla.
Haaparannan Ikean pihalla, rv 36+2.
Aina on aihetta juhlaan - täytekakku 3 kk hääpäivän kunniaksi.
Se olisi taas sellainen ajankohta käsillä, kun eduskuntaan mielivät ehdokkaat kalastelevat kaikkien kansalaisten ääniä keinolla jos toisellakin omiin haaveihinsa. Jokainen kaduntallaaja voi hetken tuntea itsensä tärkeäksi, kun äänen saamiseksi lahjotaan kahvitarjoiluilla, hernesopalla ja grillimakkaroilla, kunnes taas koettaa vaalien jälkeinen aika, eikä ketään jaksa sen kummemmin kiinnostaa mattimeikäläisten poliittiset kannanotot, kritiikki tai kehitysehdotukset. Kävin tuossa jokunen viikonloppu takaperin maaliskuussa tutustumassa Perussuomalaisten tilaisuuteen Kajaanin Raatihuoneentorilla. Paikalla oli myös se odotetuin vieras, populistipuolueen keulakuva Timo Soini joka kävi pitämässä sadoille paikalle tulleille todellisen palopuheen, sen minkä lukuisilta uteliaiden kysymyksiltä ja piirityksiltä kerkesi. Yleisöstä oli havaittavissa protestihenkeä, vahvaa halua muuttaa lopultakin monia asioita jotka tähän asti suurimmilta puolueilta ovat jääneet toissijaiseksi. Myös paikallisten PS:n ehdokkaiden puheet innostivat paikallisia, suurilta osin myös niitä joille politiikka on aiemmin ollut vain monimutkaista sanahelinää - kerrankin joku tuntui puhuvan heidän kielellään heille tärkeistä asioista.
Itse liityin PS:n jäseneksi 2006, puolueen kannatuksen ollessa vielä vain muutamien prosenttiyksiköiden lukemissa. Kiinnostuin puolueesta jo 2000-luvun alkupuolella, opiskellessani maatalouskoulua. Alkuun myönnän protestoineeni EU:n maatalouspolitiikkaa vastaan huomatessani konkreettisesti sen kaiken minkä EU-jäsenyys suomalaisille maatiloille mukanaan toi, byrokratiaa, tiukentuvia vaatimuksia ja tilakokojen suurennuspaineita - pientiloista tuli nopeasti kannattamattomia ja suuntaus kohdistui valtaviin tehotuotantolaitoksiin, mikä ei omasta mielestä ollut eikä ole edelleenkään ihanteellisin vaihtoehto. Ehkä osaltaan pitäisi tässä kansainvälistyvässä yhteiskunnassa alkaa ajatella entistä laajemmin, ja niin olen monissa asioissa koettanut tehdäkin miten vain kainuulainen kasvatti siihen näistä lähtökohdista kykenee, mutta maaseutuihmisenä tämä oli minulle suuri kynnyskysymys, varsinkin kun omin silmin näin monien lähipiirin pientilojen syöksyvän tähän EU:n tuomaan kannattamattomuuden kurimukseen.
Vuosien aikana tarkemmin puolueeseen perehtyessäni löysin myös paljon muuta minkä takia vähitellen siirryin taka-alan kannattajasta jäseneksi. Aika eikä elämäntilanne ei vain anna oikein myöten osallistua poliittiseen toimintaan paljoa nykyistä enempää, mikä on sääli, mutta tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä.
Suurimmaksi osin olen asioista PS:n kanssa samoilla linjoilla. Tapanani on kuitenkin olla kriittinen vähän kaikkea kohtaan, joten en erityisemmin kiihkoile minkään tietyn asian puolesta, ja myös monen muun puolueen arvomaailmasta löytyy mielestäni hyviä seikkoja, harmittavasti usein kuitenkin vain yksittäisiä. PS:n suorapuheinen, konstailematon, ihmisläheinen tyyli on tehnyt alusta saakka vaikutuksen, vaikka joidenkin mielestä se heikentää puolueen vakavastiotettavuutta. On kuitenkin tärkeää, että muiden puolueiden ohella on Suomen asioita ajamassa myös edes yksi tavallisten ihmisten ja heidän kohtaloidensa puolestapuhuja. PS:n ymmärrettävät, selkeät kannanotot huono-osaisimpiakin koskettaviin asioihin ja kansalaisten oikeustajua vastaavat vaatimukset ovat iskeneet Suomen kansaan kuin metrinen halko - populismia parhaimmillaan. Onpahan ainakin annettu kaiken kansan tiedoksi selvästi erilainen vaihtoehto muiden puolueiden vuodesta toiseen jatkuneille toisinnoille, onko se sitten se linja millä Suomi haluaa edetä jatkossa, jää kansalaisten päätettäväksi äänestyspäivänä.
Myös muista puolueista toki löytyy hyvää. PerSujen jälkeen SDP on tuntunut tähän asti olevan seuraavaksi lähinnä ajamassa niitä asioita, joita itse koen tärkeiksi, ja kaikkein vähiten samaa mieltä olen varsinkin Vihreiden sekä yleensä myös Kokoomuksen kanssa. Kokoomuksella on kuitenkin hyvänä puolena mielestäni asiansa osaavat ja monia muita puolueen johtohenkilöitä suoraselkäisemmät persoonat. Vasemmisto on vähän siinä keskivaiheilla, Keskusta on aikaa sitten jo menettänyt maineensa ja uskottavuutensa ainakin minun näkökulmasta katsottuna, eikä suinkaan vähiten ympäripyöreitä puhuvien ja kysymykset taitavasti kiertelevien johtohahmojensa ansiosta. Se touhu on jo niin nähty aikaa sitten, olisi kiperästi tarvetta uudistumiselle.
Muut puolueet tuntuvat olevan ärsyyntyneitä ja varpaillaan PS:n huimasta noususta, ja tähän äkilliseen suosionnousuun onkin etsitty syytä milloin mistäkin. Minusta se on ainakin päivänselvää - kansalaiset ovat lopultakin saaneet tarpeekseen Soinin sanoin vanhojen puolueiden saamattomuudesta ja ryvettyneestä maineesta, vaalivilpeistä ja muusta vilungista. Ihmiset haluavat muutosta asioihin ja vanhaa kunnon maalaisjärkeä päätöksentekoon. Perussuomalaiset tuntuvat monen silmissä tuovan heille tämän mahdollisuuden, ja heidän vaaliohjelmaansa silmäillessä tavallisen tallustajan huomion kiinnittää nimenomaan se kuuluisa maalaisjärjen käyttö. Ei mitään poliittista sanahelinää eikä monimutkaisia lauserakenteita tai vaikeita sivistyssanoja, vaan rehellistä kansan kieltä ja kansalaisten oikeustajuun käyviä esityksiä. Ja se tuntuu purevan, varsinkin nyt kun tarpeeksi kauan on katsottu ja kuunneltu valtapuolueiden toimintaa joka harmittavan usein on jäänyt vain puheiden ja suurten lupausten tasolle. Osa on löytänyt Perussuomalaiset omaksi puolueekseen, osa kannatusmittarien huimista lukemista selittyy myös nukkuvien puolueesta heränneillä eli niillä, joita politiikka ei ole jaksanut koskaan kiinnostaa liiemmin tai jotka ovat vähitelleen jättäytyneet sen piireistä pois huomattuaan ettei lupauksia ole vuosi toisensa jälkeen pidetty kuitenkaan ja ovat löytäneet PS:n kanavakseen protestoida tätä vääryyttä. Pääasia, että joka tapauksessa poliittista heräämistä on tapahtunut, ja toivottavasti sitä riittää vielä myös silloinkin kun äänestysaika koittaa. On tärkeää, että mahdollisimman moni vaivautuu antamaan äänensä, oli puoluekanta mikä hyvänsä, sillä mielipiteitä riittää laidasta laitaan ja sitä varten on ehdolla mahdollisimman montaa eri linjaa ajavaa puoluetta jotta jokainen löytäisi sen joka ajaa juuri itselle tärkeiksi katsomia asioita. Suomi on kuitenkin onneksi demokraattinen maa, ja olisi toivottavaa että sen suomin ja tuomin valtuuksin oikeus myös pääsisi tapahtumaan ja äänestystulos kuvastaisi mahdollisimman suuren kansanosan mielipiteitä.
Itse kävin ennakkoäännestämässä jo heti eilen keskiviikkona, kun se ekaa kertaa tuli mahdolliseksi. Yleensä olen jättänyt äänestämisen varsinaiseen vaalipäivään, joka tällä kertaa on 17. päivä eli ensi viikon sunnuntaina, mutta sattuneesta syystä nyt ei voi mennä takuuseen että onko sitä silloin olosuhteista johtuen mahdollista käydä äänestyspaikalla, laskettu aika sattuu nimittäin aika hyvin niille paikkeille. Siksi pelasin varman päälle ja käytiin miehen kanssa antamassa omat panokset näiden vaalien äänestysprosentin ja demokratian toteutumisen eteen hyvissä ajoin. Ehdokaskin kun oli selvillä jo hyvissä ajoin, löysin sen selaamalla vaalikoneita netissä ja tutustumalla vielä tarkemmin ehdokkaan taustoihin ja mielipiteisiin. Kohtalaisen nuorena halusin äänestää mieluummin vähän nuorempaa ehdokasta, sillä mielestäni politiikka tarvitsee enemmän myös nuorta, uutta ajattelutapaa ja näkökulmaa vanhan ja väljähtyneen tilalle.
Se politiikasta.
Kevät on jo pitkällä, hanget painuneet kasaan ja sulaneet reippaasti, autojen kyljet ovat kuran ja ravan peitossa. Tiet ovat paikoin loskaisia mutta pääosin sulia ja märkiä, tienvarret likaisia, räystäiltä tippuu vesi. Päivät ovat valoisampia pitemmälle iltaan. Kaikki kielii lähestyvästä kesästä. Auringolla tuntuu olevan selittämätön mutta pettämätön vaikutus myös muiden asioiden järjestymiseen. Tai sitten se vain saa pitkän ja pimeän talven jälkeen kaiken vain tuntumaan paremmalta. Konkreettisiakin ilonaiheita silti tuntuu tulvivan ilmoille näin kevään myötä, esimerkkinä mainitakseni käänteet parempaan oman isän terveydentilassa, joka syksyn ja talven mittaan on välillä ollut hyvinkin huono. Nyt kaikki vaikuttaa senkin suhteen toiveikkaammalta. Oma, tai tarkemmin sanottuna minun ja miehen yhteinen pitkä odotus on myös saamassa päätöksensä hetkenä minä hyvänsä ja toivottavasti myös se tuo omalta osaltaan meidän lisäksi ilonaihetta ja lisäkannustinta myös isän kuntoutumiseen.
Kevät on sulatellut pikkuhiljaa esiin myös asuntomme takapihaa, jota ei kesäasussa vielä olla nähtykään kun nyt talviaikaan ostettiin. Pihalla on kuitenkin tosi kivasti kokoa, joten siihen mahtuu loistavasti virittelemään niin puutarhakalusteet, -keinut kuin grillinkin ja tilaa jää mukavasti vielä pihakoristeille ja kukkaistutuksille. Itse en tosin omaa kovin kaksista viherpeukaloa, joten taitaa olla anoppi tai äiti joka saa tulla ohjeistamaan pihan koristamisessa.
Grillaaminen on itselle ollut aina suuri kesän ilonaihe, niinkuin varmasti monelle muullekin. Eräänkin kerran on tullut istuttua iltaa grillin ääressä makkaroita, pihvejä, vihanneksia ja vartaita grillaten eikä tulevakaan kesä varmasti sen suhteen tee poikkeusta. Positiivinen juttu on myös se, että nyt tässä asunnossa on osa takapihasta laatoitettu ja katoksella katettu, joten grillipuuhat sujuvat myös kehnommalla kesäsäällä.
Sen verran vielä antoi oma vointi tässä tilanteessa periksi, että käytiin vajaa pari viikkoa sitten Ruotsin Haaparannassa pikareissulla tuttavien kanssa. Matkanteko Audilla sujui muitta mutkitta ja varsin miellyttävästi, jos jossain huomaa eron halpojen ja kalliimpien automerkkien välillä niin istuimissa. Itsellä on nyt koko raskausajan ollut selkä tosi kovilla, varsinkin näin loppuvaiheessa, mutta Audilla ajaessa tai kyydissä istuessa siitä ei tiedä mitään. Samoin oli kun taannoin omistin sen niin kovin rakkaan Bemarin, ajoin huoletta sillä vain kahden pikapysähdyksen siivittämänä täältä Turkuun yhtä soittoa ja paikan päällä Turussa vielä suoraan siihen päälle illan ajelin ympäri kaupunkia, eikä selkä oikutellut. No, silloin en raskaana ollutkaan, mutta alaselkä tuppaa ihan normaalitilassakin kipeytymään verrattain herkästi.
Haaparannassa käytiin kiertämässä kaikki "vakiokohteet" eli Rajalla-kauppakeskus, Systembolaget, Coop X-tra-market ja Ikea, unohtamatta Candy World -karkkikauppaa josta mukaan taisikin suurimmat ostokset tarttua heti Systembolagetin jälkeen. Itse kun olen sen verran huono alkoholinkäyttäjä (tai hyvä, miten sen nyt ottaa?), koska en sitä juuri käytä ollenkaan ja näinollen pullot minulla säilyy tallessa ihan täysimääräisinä, väkevät varsinkin, niin ostettiin muistoksi hieno Smirnoffin Cosmopolitan vodkacocktailpullo sekä pari hienoa The Black Grouse- ja Bacardi -tölkkiä. Tarkoitus olisi hankkia hieno hylly tähän olohuoneeseen, jonne voisi keräillä erilaisia alkoholipulloja silmäniloksi, ikäänkuin baarikaapiksi, ainut vaan että vaikka itseni tunnen niin mies saattaa käyttää pulloja muuhunkin kuin visuaaliseksi virikkeeksi.. :D
Sellaista tähän väliin tänne.
Kevättä, kesää ja uutta perheenjäsentä odotellaan innolla saapuvaksi, piirustushommatkin on hyvällä mallilla kun sain yhden ison kirjankuvitusprojektin Kariston kustannusyhtiölle tehtyä valmiiksi ja muitakin piirrostöitä on sopivasti työn alla, opiskelujakin sain vielä vietyä eteenpäin eli turvallisuusalankin tutkinto on loppusuoralla, ei jää kuin paria, kolmea näyttöä vaille valmiiksi ja nekin voi suorittaa pois alta syksymmällä. Nekin olisi muuten voinut nyt talven mittaan aikataulun mukaisesti suorittaa, mutta kyseessä ovat kuitenkin sen verran vaativat itsepuolustus- ja uhkatilanteiden hallintaa koskevat näyttötilanteet joita ei ehkä raskaana ollessa kannata mennä kokeilemaan.
Odottelen jo malttamattomana, että lastenhoidon ohella pääsen taas pikkuhiljaa palautumaan entisiin mittoihin ja aloittamaan taas itsensä rääkkäämisen kuntosalilla ja lenkkipolulla. Energisenä ja paljon liikkuvaisena ihmisenä on ollut vaikeaa vain levätä ja olla paikallaan, mutta kun juuri muuhun ei varsinkaan enää vain loppuvaiheessa ole kyennyt kun selkä on oireillut, jalat kipeytyneet, maha kasvanut valtavaksi ja jo pienetkin ponnistelut hengästyttää suhteettomasti, mutta eiköhän se kaikki ole monin verroin kaiken sen vaivan arvoista!
