torstai 30. heinäkuuta 2009

Vielä muutama sana Kuhakunkusta

Viikko on parhaillaan ehkä puolessa, mutta tekemiset eivät, on nimittäin ollu tässä viime aikoina ja varsinkin viime päivinä pienimuotoista paniikkikohtauksen poikasta kun käy mielessään tämänhetkistä to do -listaa läpi. Hyvähän se on, että tekemistä riittää, mutta se ei ole niin hyvä, jos sitä on siinä määrin ettei pää pysy enää kyydissä mukana.

Onneksi valtaosa tekemisistä on kuitenkin mieluisia. Viikonlopun jäljiltä on saanut perehtyä tarkemmin Kuhakunkussa kuvattuun materiaaliin ja ihastella näiden loistavien esiintyjien työtä kerta toisensa jälkeen. Jokainen videopätkä on nyt katseltu läpi lukuisia kertoja niihin kertaakaan kyllästymättä - enkä pelkästään minä ole päässyt tähään onneen osalliseksi, vaan videoita ja kuvia on viime päivät kyselty ahkeraan tahtiin. Enpä olisi osannut odottaa moista kiinnostusta niitä kohtaan, mutta kun ottaa huomioon miten esiintyjien huikaiseva taso löi minutkin ällikällä, en ihmettele kyllä suurta kiinnostusta enää ollenkaan.
Kuvatessa paikan päällä ei itse ehtinyt aivan täysillä keskittyä itse esityksiin, kun piti miettiä kuvakulmia, valaistusta, muistikorttien riittävyyttä sun muuta mikä vei huomion välillä muualle, mutta varsinkin nyt jälkeenpäin videoihin perehtyneenä sitä kunnolla huomaa miten loistavista suorituksista olikaan kyse.


Kuulopuheiden mukaan paikan järjestelyt eivät olisi onnistuneet parhaalla mahdollisilla tavoilla (lievästi ilmaistuna) ja viimeiseltä esiintyjältähän jäi setti pahasti keskenkin, mutta se kaikki, mitä yleisö ehti kuulla, oli mieletöntä.



Erityiskiitokset tältä suunnalta klo 21 aloittaneen Legioona -kokoonpanon koko ryhmälle ja etenkin kitaristi-laulajalle (joka toivottavasti ei huomannut kuvaajan, eli minun, hölmistynyttä ilmettä ja tuijotusta, kun omaan tajuntaan kävi aika nopeasti selväksi minkä tason laulaja oli kyseessä..). Vastaavasta esiintymisestä voisi jatkossa mielellään maksaakin, varsinkin kun vielä biisivalinnatkin olivat loistavia!

Toinenkin laulaja teki poikkeavalla äänellä ja In Flames -kopioinnilla vaikutuksen sekä minuun että moniin muihinkin, puhumattakaan Holy Divers -bändin vokalistista.
Tässähän menee kiitoksia jaellessa tätä menoa pitkä tovi, kun on niin paljon loistavan työn tehneitä, iso kiitos kuuluu joka tapauksessa jokaikiselle esiintyjälle, jokainen yksilötyö yhteen hiileen puhallettuna teki sen huikean kokonaisuuden joka oli yleisön nähtävänä ja kuultavana muutaman kesäillan tunnin ajan.

Muuten itse Kuhakunkun järjestelyt olivat ihan ominkin silmin ontuviksi havaittavissa ja ilman esiintyjäkaartia ei paikalla kyllä monta loistavaa asiaa ollut. Tavan tallaaja jäi kaipaamaan tapahtumasta etenkin muuta oheisohjelmaa ja nähtävää sekä punnituksen kuulutuksen ja selostuksen puute oli myös iso miinus. Puhumattakaan hillittömästä jonosta sisätilan tiskeillä koko illan ajan - alkaa olla kohtuutonta jonottaa valehtelematta puoli tuntia putkeen saadakseen mitään ostettua. Niin pienellä vaivalla tapahtumasta olisi voitu saada niin paljon parempi, mutta eipä sitä älyä voi kauhalla ottaa jos sitä joillekin on lusikalla annettu.

Jos Paltamon kaltainen kunta jotain tarvitsee, niin ehdottomasti enemmän laadukkaita ja hyvin järjestettyjä tapahtumia. Niiden taso vain tuntuu laskevan vuosi vuodelta kuin lehmän häntä - ainoa oikeasti kiitokset ansaitseva taho oli juuri esiintyjät, joiden ansiosta paikalla ei tarvinnut tylsistyä eikä edes harkita ennenaikaista kotiinlähtöä.
Ilmoitusluontoisesti lupaan tähän väliin, että jos nämä kokoonpanot ovat jossain lähistöllä (tai vaikka kauempanakin?) esiintymässä ja tieto siitä tänne asti kantautuu, niin allekirjoittanut on ehdottomasti paikalla!

Paljon muutakin kerrottavaa ja kommentoitavaa löytyisi, mutta niistä lisää hieman myöhemmin tälle iltaa toivon mukaan, nyt painaa menot päälle kun aurinko paistaa ja tivoli on saapunut kaupunkiin :-)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Kuhakunkun jälkitunnelmia


No nyt on reissu kuhankalastelukisoissa onnellisesti takanapäin, ja aivot työskentelee parhaansa mukaan allekirjoittaneella keksiäkseen miten mahdollisimman lyhyesti kuvailla yhteenveto koko reissusta.

Aloitetaan nyt vaikka sillä, että oli ainakin kaikilla kivaa ja esiintyjät aivan loistavia.
Kävin kuuntelemassa sekä päivällä olleen soundcheckin että tietysti myös illalla varsinaisen keikan, jossa kuusituntinen iltakahdeksasta kahteen-kolmeen asti yöllä nopeasti kuluikin. Porukkaa oli sankoin joukoin paikalla viettämässä kesäiltaa, katselemassa kuhien punnitusta ja kuuntelemassa loistavaa musiikkia. 

Paltamon Sydän eli paikka, jossa kyseinen tapahtuma järjestettiin, teki varmasti melkoisen tilin illan aikana, sillä jonot olivat pitkin iltaa pitkät ja alkoholia mielineet tilasivatkin tiskiltä kerralla kunnon satsit juomaa, koska muuten olisi väistämättä humalatila ehtinyt laskemaan kun ei muuta olisi ehtinyt tehdäkään kuin jonottaa.
Itse paikka on tapahtuman järjestämiseen loistava; tilaa oli kaikilla istua niin sisätiloissa kuin ulkona, vaikkapa yläkerran loistavalla terassiparvella, josta avautui upeat näkymät tapahtuma-alueen ja Oulujärven ylle. Hämärtyvä ja lopussa melko pimeä kesäyö loi loistavat olosuhteet yhdessä ihmisten, bändien ja juomien kanssa liki hurmosmaiselle fiilikselle, joka jatkui aina siihen saakka kuin musiikki vaikeni kahden aikaan ja bändi vetäytyi backstagelle (vaikkakin pakotettuna joutui jättämään keikan yleisön suureksi harmiksi kesken yleisön toivomuksista ja pyynnöistä huolimatta, kun kello vierähti pykälään). Moista spektaakkelia olisi halunnut ehdottomasti katsella enemmänkin, yksikään esiintyjistä ei tuottanut pettymystä ja parin uuden tuttavuuden kohdalla (paikalla esiintyi Nuffield Assaultin lisäksi yksi kevyemmän musiikin edustaja lämmittelemässä sekä parilla eri kokoonpanolla raskaampaa musiikkia) täytyi ensin melkein suu auki tuijottaa miten loistavia laulajia ja soittajia paikalle olikaan tullut esiintymään. Biisivalinnatkin olivat onnistuneita - golfkentän yllä raikui niin Viikatetta, In Flamesia, Queenia, Nightwishia, Mokomaa sun muuta raskaampaa materiaalia sekä esimerkiksi Amorphiksen House of Sleep, jota kuunteli melkein mieluummin kuin alkuperäistä, ja se on paljon se. Liki kaikki kappaleet olivat tuttuja ja kaikki erittäin hyvin tunnistettavissa. 

Jopa nekin, joiden mielimusiikkiin metalli tai hevi ei normaalisti kuulu, olivat erittäin tyytyväisiä ja fanittivat innolla mukana. Lavan eteen joutui oikeasti välillä oikein rynnimään että sai kuvia otetuksi.






Ainakin minuun tekivät kaikki suuren vaikutuksen ja olisin ehdottomasti kuullut mielelläni lisääkin - enkä ollut ainoa, sen verran innostunutta fanikuntaa tuttuun tapaan pakkautui lavan eteen eläytymään meininkiin mukaan ja kaikilla oli ihan oikeasti kivaa. Kaikki tuntuivat yhdistyvän yhdeksi suureksi ryhmäksi ja kaikilla bändiläisillä oli asenne enemmän kuin kohdallaan.

Muutamaan kesäyön hämärään tuntiin pakkautui loistava tilanteiden, tunteiden ja elämysten kirjo vailla vertaansa.



Kuhiakin taisi tulla ihan mukavasti, kävin pariin otteeseen mutkan punnitusalueella katsomassa, kun pimenneeltä Kainuun meren selältä iltayhteentoista mennessä palanneet venekunnat kantoivat saalistaan punnitettavaksi. Komea kuha näkyi ainakin jollain sattuneen siiman päähän, kun esillä riippui reilunkokoinen eväkäs, tarkkaa arviota en tiedä mutta kuulopuheiden mukaan 5 kilon paremmalla puolella? 

Yhtä ja toista sattui illan mittaan, mutta ei mitään negatiivista, päinvastoin tuttuja kävi juttusilla ja kuulumisia tuli vaihdettua monien vuosien aikana tutuksi tulleiden henkilöiden kanssa, joita nykyisin näkee harvemmin johtuen itse kunkin kiireistä, välimatkoista ja muista olosuhteiden pakotteista. Eilisilta kokosi kuitenkin kattavan kirjon ihmisiä saman katon alle koolle eikä uusiltakaan tuttavuuksilta voinut välttyä. 


Kyllä sen vain huomaa kun jokaisella on aidosti kivaa - hymyilemällä saa ihmeitä aikaan. Kun ympärillä on rentoa, aitoa ja teeskentelemätöntä porukkaa, se vaikuttaa heti hyvällä tavalla kummasti koko tilaisuuden ilmapiiriin. Veikkaan, että melko harva suunnisti yön pikkutunneilla omille teilleen huonoilla fiiliksillä, vaan monia elämyksiä ja kokemuksia rikkaampana. Lisäksi illan esiintyjät saivat ainakin allekirjoittaneesta fanin itselleen, sen verran vaikuttavaa ja ammattimaista oli meno ainakin maallikon silmin. Ja maallikoitahan suurin osa faneista taitaa olla, aitoa ja lahjomatonta porukkaa, joten vilpitön mielipide siltä suunnalta lienee parasta mitä kukaan esiintyjä voi kohdalleen saada. 

HUOM!
Kaikille kiinnostuneille yleisesti tiedoksi:
kuvamateriaalia sekä videopätkiä keikoilta voi kysellä minulta, tuli nimittäin kuvattua suurin osa esityksistä kahdelle eri kameralle, eli jos jollakulla on niille tarvista, ilmoita ihmeessä joko kommenttina tähän tai esim. sähköpostilla: anu.kovalainen@hotmail.com