Remontti etenee

Niin se vain näyttää olevan, että tänä(kään) jouluna ei liikoja ehdi istumaan alas ja nauttimaan joulun odotuksesta, mutta jos sitä ensi jouluna sitten!

Remontti kuitenkin etenee tasaista tahtia, ja nyt näyttää jo hyvälle. Tietysti korjattavia tiloja on vielä muitakin kuin tämä pirtti, mutta tämä on kuitenkin se kaikkein suurin huone. Nyt alkaa olla pirttiin suunniteltu tupakeittiökin jo hyvää vauhtia valmistumassa, tämä päivä hurahtikin saapuneita keittiönrunkoja kasatessa. Onneksi on osaavat työmiehet tekemässä, niin tulee siistiä jälkeä.

Itse aion panostaa enemmän siihen loppuviimeistelyyn ja sisustuspuoleen, vaikka remonttipuuhissa olen mukana seuraamassa ja avustamassa ollutkin - ja huomenna ajattelin etsiskellä piileviä remppareiskan taitojani (joita toivottavasti on) muuraamalla takan oheen erillisen tason ja polttopuidenpitopisteen. Saa nähdä, tuleeko sutta ja sekundaa vaiko silmäniloa!

Semmoista tähän väliin, lisää kuvia sitten kun remontti etenee lisää ja varsinkin sitten, kun on oikeasti jo valmista. 

Sen verran ajattelin ehtiä jouluilla, että aion leipoa muutamat leipomukset.

Puolukkapiirakan jo teinkin, jotta saataisiin pakastimessa lojuvat puolukat hyötykäyttöön, tammikuun alussa koittavan muuton alta pois, etteivät sula ja mene pilalle. 

Lisäksi listalla on mangojuustokakku, kuorrutettu piparikahvikakku, vanilja-kolakuutiot ja/tai maitosuklaafudget sekä tottakai perinteiset tähtitortut.

Vaikka yleensä rakastan laittaa ruoat alusta asti itse enkä juurikaan einesruokia käytä, jouluruokien suhteen teen poikkeuksen ja käytän yleensä valmiita laatikoita - tai pikemminkin porkkanalaatikkoa, sillä se on ainoa laatikkoruoka jonka kelpuutan. Ihan kaikkea ei välttämättä tarvitse laittaa itse, sillä joulu ei ole veren maku suussa suorittamista, vaan rentoutumista, hiljentymistä ja mukavaa yhdessäoloa läheisten kesken. Jos itselle rentoutuksen tuo kaikkien ruokien teko alusta asti, niin silloin se on oikea ratkaisu, mutta jos pelkkä ajatus ahdistaa seitsemän ruokalajin illallisen väkertämisestä omin pikku kätösin ja hikikarpalot helmeilee otsalla vähemmästäkin, kannattaa suosiolla unohtaa moiset, ostaa ruoat valmiina ja nostaa villasukkiin upotetut jalat rahille, ottaa mukava asento nojatuolissa ja uppoutua hyvän kirjan tai elokuvan pariin joululaulujen soidessa taustalla, lämmin glögi kädessä. 

Tai tehdä ihan mitä vain, mikä itselle tuo sen oikean joulufiiliksen!

Pirteitä pakkaspäiviä! Enää 4 yötä jouluun ;-)

Kirjojen maailmassa

Olen taas pitkästä aikaa - vaikka kiireistä onkin, kiireempää kuin pitkiin aikoihin - löytänyt taas yhden intohimoni, nimittäin kirjojen lukemisen.

Rakastan hyviä kirjoja ja opin innolla kaikenlaista uutta. Nyt kun olen yrittäjäkurssilla, olen lukenut paljon yrittäjyyttä käsitteleviä kirjoja, mutta täydentänyt lukuvarastoani myös muilla niteillä.

Lapsena kannoin kotikuntani kirjastosta selkä vääränä kirjoja kotiin, jopa niin paljon, että sain opettajilta ja kirjaston tädeiltä kunniamaininnan innokkaana lainaajana. Pääosin luin heppakirjoja, tottakai, mutta myös Sweet Valley High -sarja oli tärkeä, lisäksi myös hieman raskaampi luettava kuten jotkut sotaromaanit luin innolla läpi. Yläasteikäisenä tutustuin myös Väinö Linnan trilogiaan Täällä Pohjantähden Alla, jonka ykkösosan olen pelkästään lukenut läpi kannesta kanteen useita kertoja. Voin suositella ihan jokaiselle!

Myös monet kansantaruista kertovat opukset ja mystiikkaa huokuvat kummitustarinakokoelmat ja paikallishistoriaa luotaavat nidokset löysivät paikkansa lukuhyllystäni. 

Jo nuorena muuten innostuin Reijo Heikkisen Oulujärvestä ja Paltaniemestä kertovasta tuotannosta, joten rakkaus tuohon seutuun on syttynyt jo varhain. Muistan vielä kylällä ennen toimineen kyläkaupan ja sen, miten mahtavaa oli rämpiä ympäri törmän laitamia ja etsiä suojainen paikka missä pulahtaa vilvoittelemaan kesähelteellä järven aaltoihin.

Mutta kirja-asiasta vielä: ostin nyt pari uutta kirjaa, mitä olen innolla lukenut pari päivää. 

Yksi niistä on Perinnemestarin remonttikirja, koska meillä on parhaillaan menossa mittava vanhan hirsitalon remontti. Kirja antaa hyvän kuvan vanhan talon kunnostamisesta sen ikää kunnioittaen, mitä kaikkea on odotettavissa, mitä tulee ottaa huomioon ja miten saadaan hyvä lopputulos. Onneksi meillä on remonttia tekemässä nimenomaan perinnerakentamiseen erikoistuneet työmiehet, jotka ymmärtävät entisajan rakentamistavan päälle, joten lopputuloskin on varmasti hyvä!

Ilokseni huomasin, että tästä aiheesta on tehty paljon muitakin kirjoja. 

Seuraavana ostoslistalla onkin ihana kirja Rakkaat vanhat puutalot, joka myös kertoo vanhojen hirsitalojen säilyttämisestä.

Tilaukseen laitoin myös seuraavan kirjan; Savusauna ennen ja nyt.

Ihana, useampisatasivuinen teos savusaunan historiasta aina nykypäivään asti.

Itse olen innokas savusaunassa kylpijä, ja Paltaniemeltä sellainen onneksi löytyy, toivottavasti ehdittäisiin jouluna lämmittämään. 

Jo pienenä Paltamossa asuessani opin kylpemään savusaunassa, sillä isä remontoi pihalla olleen vanhan savusaunan uusiokäyttöön. Sähkösaunassa en käynyt juuri koskaan, sillä meillä oli "vain" puusauna ja savusauna. Siksi minun on vaikea ollut oppia niihin sähköisiin ja kuiviin grilleihin, joita nykyasunnot ovat täynnä. Mikään ei voita kosteita ja tuoksuvia, puulla lämmitetyn saunan pehmeitä löylyjä!

Innokkaana joulufiilistelijänä löysin myös pari aivan ihanaa opusta, jotka tosin vain lisäävät kuumetta tehdä kaikenlaista kivaa joulupuuhastelua - vieläpä nyt, kun meidän perheen joulunvietto kuluu paljolti remontti- ja muuttopuuhien ja muun härdellin keskellä. Mutta toivottavasti ensi vuoden jouluna päästään rauhoittumaan kunnolla, ja taatusti aloitan jouluvalmistelut jo kesäiltojen hämärryttyä ;-)

Tässä yksi ihana kirja:

Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta

ja tässä toinen:

Tervetuloa joulu - 3 tunnelmallista joulukotia

Kannattaa tutustua!

Eikä pelkästään näihin, vaan myös muihin jokaista itseään kiinnostaviin opuksiin. Kirjojen maailma on ihmeellinen ja avaa aivan uudenlaisia ovia uusiin elämyksiin, kun vain avaa kannen avoimin mielin ja antaa mennä!

Jännityksellä odotamme, päästäänkö viettämään tätä joulua uudistetussa pirtissä, jonne siis uusitaan lattiat aivan alusta alkaen (eli kaikki purettiin niskahirsiä myöten) ja jonne rakennetaan upouusi keittiö (joka jo terminaalissa odottelee, mutta jonka asennus vähän viivästyy lattian alta paljastuneiden lisätöiden takia...).

Laitanpa tähän nyt pari kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta.

Toivottavasti saadaan pian hienoja jälkeen -kuvia!

Alimpien hirsien lahovauriot on poistettu, ja kohta päästään toivottavasti uuden lattian rakentelupuuhiin, ja itse aion tarttua pensseliin ja maalata katon uuteen uskoon. 

Vielä lopuksi; kiireisten päivien hyvää evästä ovat minipizzat, joita leipoo äkkiä suurenkin määrän ja laittaa osan pakkaseen, josta niitä voi napata sulamaan aina kun ei ehdi muuta ruokaa laittamaan.

Kätevää ja helppoa, kun vain ottaa kerran urakan ja leipoo ison satsin.

Pikkupakkanen puree mukavasti ulkona nenänpäätä, lunta on maassa, puut kuurassa ja tontut hiippailee talojen nurkilla....sieltä se joulu tulee :-)

Sitä odotellen,

Joulua odotellen

Viime päivityksestä jo kuukausi, ja joulu sen kun lähenee!

Nyt voin sanoa, että on ollut todella kiireistä.

Ja kiireet eivät ainakaan helpota seuraavan kuukauden, parin aikana.

Olen aloittanut Intotalolla 5 kk mittaisen Hiomo -yrittäjyysvalmennuksen, vähän kuin jatkona vuonna 2008 käydylle, myös 5 kk mittaiselle Ensiaskel -yrittäjyysvalmennukselle. Tavoitteenani on saada mielessäni pyörineitä yritysideoita vietyä käytännön tasolle talven aikana, kevääseen mennessä... 

Eikä tässä vielä kaikki.

Paltaniemellä on viimeinkin käynnissä kauan odotettu remontti. Sen vaiheista kuitenkin myöhemmin lisää, on meinaan melkoisen akuutissa vaiheessa tällä hetkellä... meillä on myös muutto lähiaikona omasta asunnostamme, kun myymme jo pian pieneksi käyvän kaksion pois.

Jos remontti- ja yrityssuunnitelmat etenevät sovitusti, on luvassa paljon uusia tuulia tännekin, enkä malta odottaa että pääsen niistä kertomaan lisää... :-)

Jospa ehtisin jotain kaiken touhun ja kiireen ohessa päivitellä tännekin, paljon olisi nimittäin kerrottavaa!
Sitä odotellessa toivottelen talvista, kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta!

Kuulumisia vol. 2

Mainiota marraskuuta!

Kelien puolesta on meneillään melkoisen kehnot ajat, välillä sataa vettä, kohta räntää ja joskus jopa lunta - tällä hetkellä on maa valkeana, mutta huomisesta ei taas tiedä vielä kukaan. Joulutunnelmaan ei silti ole mahdotonta (eikä edes liian aikaista!) virittäytyä, kun tietää keinot - lämmintä glögiä, suklaakonvehteja, pipareita, tunnelmalliset jouluvalot, kynttilät, lämmin huopa ja kauniita joululauluja taustalle soimaan. Ostin juuri pari levyllistä lisää joulumusiikkia, Elvis Presleyltä ja Suvi Teräsniskalta. Niitä kuunnellessa ja haaveisiin uppoutuessa saa kurjankin päivän katoamaan.

Ne hetket ovat muutenkin tarpeen kaiken tämänhetkisen kiireen keskellä. Piirrostilauksia on koko ajan jonossa, kotiäitinä olo ottaa oman aikansa ja panoksensa, siihen vielä "Projekti Paltaniemi" eli pian alkava hirsitalon uudistusurakka, puhumattakaan omista yrityssuunnitelmista ja niiden työstämisestä eteenpäin. Siksi aina ei millään vain ehdi laittamaan ajan kanssa ruokaa, niin paljon kuin kokkausta rakastankin. En yleensä turvaudu eineksiin, mutta silloin kun se on ajan säästämiseksi tarpeen, haluan tehdä senkin piirun verran paremmin. Esimerkiksi valmishampurilaisista saa nopeasti ja helposti hyviä aterioita paahtamalla pihvit ja sämpylät pannulla rapeiksi ja täyttämällä mieluisilla täytteillä. Pekoni, paistettu kananmuna, tomaatti, suolakurkku, sipuli tai vaikka ananas, siihen lisäksi joko itse tehty kastike tai valmis hampurilaiskastike, vaikkapa Hesen majoneesia, kuten itse tässä käytin.

Toinen vaihtoehto on omatekoinen hot dog. Paketillinen pitkiä nakkeja, hodarisämpylöitä ja lisukkeita, kuten sinappia, ketsuppia, kurkkusalaattia ja paahdettua tai karamellisoitua sipulia. Kyllä se toviksi aikaa nälän siirtää eteenpäin :-)

Tilaustöiden ohella olen ehtinyt tekemään myös joitain omia töitä omaan käyttöön. Miehestä ja lapsesta tein yhden vesiväri-/lyijykynätyön ja toisen minusta ja miehestä yhdessä. Kuvanlaatu on vähän kehno, kun taulun pinnasta heijastuu ilkeästi muut valot, mutta eiköhän näistä selvän kuitenkin saa.

Omista kuvista voi tällaisen - tai melkeinpä millaisen vain - teettää, kun laittaa lisäinformaatiota tulemaan tännepäin :-) Kiiretilanne on tällä hetkellä sellainen, että toimitusaika saattaa venyä useampaan viikkoon, joten se kannattaa työtä suunnitellessa ottaa huomioon.

Aurinkoista syksyä tai talvea, kumpaa tahansa sitten tässä vietetäänkään!

Kuulumisia

Talvi tekee tuloaan ihan tosissaan - kautta Suomen on maa ollut valkeana ja pakkaset purreet poskenpäitä. Jos minulta kysytään, kiva juttu! Tykkään syksystä ja talvesta, ja etenkin niiden välivaihe on mukavaa aikaa, kun luonto pukeutuu kuuraan ja valmistautuu ottamaan vastaan lumikinokset ja muut talven tuomat ilmiöt. Ehkä olen hieman outo, sillä tykkään vähän kaikesta - jokaisesta neljästä vuodenajasta ja niiden tuomista vaihteluista. Ainoastaan talven ja kesän pahimmat ääripäät, kuten tuskaiset helteet ja hyytävimmät pakkaset, saavat irvistyksiä aikaan, mutta muuten siedän ihan kaikkia vuodenaikojen ilmiöitä, suurinta osaa jopa rakastan - kevättalven auringonsäteitä helmeilevillä hangilla, maalis-huhtikuun loskaisia nollakelejä, sumuisia kesäöitä, tuivertavia syysmyrskyjä ja tiheitä lumisateita.

Tytär sai ukiltaan lahjaksi ihanan, kuntoutuksessa tehdyn lelun. Söpö, pieni koira sai heti kunniapaikan hyllyltämme aiemmin saadun pupun vierestä, vielä kun sitä ei kehtaa antaa tytön raisuihin leikkeihin, ettei vain menisi rikki. Kyllä moinen korvaa sata kaupan valmislelua!

Lisäksi muutama kuva talvea enteilevästä Kajaanista. Kävimme koko pienen perheen voimin vaunulenkillä kauniissa, kuuraisessa syyssäässä ja tallensin matkalla maisemia. Ylimmässä näkyy viikonloppua odotteleva kekripukki.

Paltaniemellä oli jo ihan kunnolla lunta, toisin kuin tässä kaupungilla. Eiköhän sitäkin vielä talven edetessä saada, jopa liiaksikin asti, jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Talosuunnitelmat ovat edelleen hyvässä vauhdissa, tosin muuttaneet vähän muotoaan alkuperäisestä. Lähdemme ensin ottamaan selvää paikalla olevan päärakennuksen, vuodelta 1874 peräisin olevan Rusalan, kunnollisesta remontoinnista, josko siitä saisimme historiaa huokuvan asuinpaikan aikanaan.

Lisäksi tässä on yhtä sun toista kehitteillä, mistä enemmän myöhemmin (ja mihin tilan remontointi osaltaan liittyy), mutta sen sanon, että uusia yrityskuvioita tässä koko ajan kovaa tahtia kehitellään eteenpäin. Nyt kun vuonna 2009 aloitettu turvallisuusalan koulutuskin on onnellisesti loppuun suoritettu, ja aikaa muuhun liikenee entistä enemmän.

Varsinaiset turvallisuusvalvojan tutkinnon päättäjäiset vietetään joulukuussa, mutta viimeinen näyttö on nyt kunnialla suoritettu ja tutkinto sitä myöten kasaan taputeltu :-)

Ihana lokakuu

Lokakuu on jo pitkällä, ja talvi tekee tuloaan... itsellä on taas tuttuun tapaan uusia suunnitelmia kehitteillä, kuten syksyisin aina..nyt niitä tuntuu olevan paljon aiempaa enemmän, ja en malta odottaa mitkä kaikki niistä saan taas toteutukseen asti.

Sen voin kuitenkin sanoa, että nettisivut ovat menossa uusiksi...ovathan ne mallikkaasti jo kohta viitisen vuotta palvelleetkin, ja on aika päivittää ne vastaamaan tätä päivää. 

Myös muista uusista kuvioista lisää sitten, kunhan ne ovat varmistuneet.

Niin kiire ei saa kuitenkaan koskaan olla, etteikö ehtisi ihan ajan kanssa välillä kokkailemaan... tein oman version perinteisestä pasta carbonarasta, mukaillen pitkälti Valion sivujen reseptiä. Lisäsin kuitenkin pekonin määrää ja tarjoilin ne erikseen, itse pastaan laitoin reilummin kermaa ja lisäksi pastajuustoraastetta sekä tomaattia. Lisänä marinoitu tomaatti-sipulisalaatti. Kelpasi kaikille syöjille, eli ei ihan metsään mennyt :-)

Jälkkäriksi sitten Parempaa Pannaria, joka reseptiltään poikkeaa perinteisestä ja on muuten paljon maukkaampi. Resepti löytyi Kinuskikissalta, ja menee seuraavasti:

100 g voita tai margariinia

8 dl kevytmaitoa

2 munaa

1 ½ dl ruokosokeria

1 rkl vaniljasokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi. Mittaa kulhoon maito ja vatkaa joukkoon munat. Lisää loput aineet ja voisula. Anna taikinan seistä jääkaapissa 15-30 minuuttia.

Kaada taikina voidellulle tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Itse kaiken touhun tuoksinnassa unohdin taikinasta voin mikroon sulamaan, mutta sovelsin sitten tämänkin pulman omalla tyylillä valelemalla vielä kypsymässä olleen pannarin voisulalla...komeasti tirisi uunissa voilla kuorrutettuna, mutta hyvää tuli niinkin! Kardemumma sopi pannariin loistavasti ja normipannaria suurempi sokeripitoisuus toi mukavaa makeutta. Kaikki meni, mitään ei jäänyt, eli hyvää oli!

Kävin tuossa Paltamon pitäjän entisiä kotimaisemia katselemassa samalla, kun olin siellä hääkuvauskeikalla. Pitihän minun nyt sitten samaisella reissulla tuttavan nappaama kuva tänne pistää, kun pyörähdin kylässä pikaisesti...ja tulin kuvatuksi wanhan ja entisöidyn hevosniittokoneen edessä! Hieno on peli, moisia ei nykyisin juuri enää vastaan kävele! Ja kiitän puupaanuista, tässä parhaillaan mietin mikä olisi niille sopiva käyttötarkoitus, niitä ei ihan mihin tahansa raskikaan käyttää...!

Kamera lauloi kuvatessa sen minkä kerkesi, ja tuloksena kauniita otoksia kauniin golfkentän laitamilta... niitä laitan lisää esille lähitulevaisuudessa uusiutuville nettisivuilleni.

Sää suosi ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta värittäen viimeisiä puissa roikkuvia syksyn lehtiä. Pian on jo ensilumen aika, ja joulutunnelma sen kun nousee :-)

Tällainen pikapäivitys tällä erää, nyt kutsuu sata ja yksi muuta hommaa, etupäässä koulutyöt ja parin viikon päässä olevat viimeiset näytöt. Tärkeimpänä kuitenkin ihana pieni tytöntyllerö, tässä kuussa jo 1,5 vuotta! Hurjaa, miten tuo aika juoksee!

p.s. oma logokin uudistui vähän, uusi löytyy sivun laidasta.

Tunnelmointia

Kylmä syystuuli on alkanut puhaltaa talvea yhä lähemmäs ja karsia puita alastomiksi, mutta luonto hehkuu paikoin vielä upeissa ruskan sävyissä. Vuoden mielestäni paras ajanjakso, joulu, tekee myös tuloaan - enää 3 kuukautta!

Jostain luin jutun niinsanotuista "jouluihmisistä", joille joulu on enemmän kuin muutama päivä vuodessa - se on mielentila, joka kestää koko vuoden ympäri. Kuulostaa hassulta fiilistellä piparintuoksua ja leipoa joulutorttuja juhannuksenakin, mutta toisaalta ymmärrän heitä. Joulussa on jotain ainutlaatuista, jotain vilpitöntä uskoa hyvään ja ripaus taikaa. Se on hyvän tahdon ja antamisen aikaa. Ennen vanhaan joulurauhan aikaan tehdyistä rikoksista sai kovemman tuomion, nykyäänhän Turun Brinkkalan talon parvekkeelta televisioitava joulurauhan julistus on lähinnä muodollinen perinne. Vaikka joulu on menettänyt paljon alkuperäistä merkitystään, on sillä vahva asema suomalaisten sydämissä.

Jouluna on lupa ottaa rennosti, syödä hyvin, viettää laatuaikaa läheisten kanssa ja nauttia sen tunnelmasta kaikilla aisteilla. Havuntuoksuinen joulukuusi, mausteinen glögi, neilikat, piparit, pimeässä illassa hehkuvat lumipallolyhdyt, paksut ja valkeat nietokset, kimaltavat joulukoristeet. Sen parempia muistoja lapsuudestani ei löydy, kuin mitä joulun aikaan koin. Joka-aamuinen suklaakalenterin avaus, lahjatoivelistan kirjoitus ja toiveikas odotus, muistaisiko pukki varmasti tuoda lahjat perille asti.

Ei siis liene suuri synti, että tuota lapsenomaista tunnelmointia haluaa vaalia muulloinkin, kuin itse joulun aikaan? Meitä ihmisiä on monenlaisia, ja itse lukeudun niihin, jotka elävät voimakkaasti muistojen ja aistien kautta. Minulle ovat ensisijaisen tärkeitä arjen pienet piristykset - hyvä kirja, lämmin huopa, tuoksukynttilöitä illan hämyssä, kaikki kaunis tavara, minulle tärkeiden arvojen vaaliminen. Kotitekoinen kasvonaamio tai vartalokuorinta tekee pitkäksi aikaa hyvän olon ja tuo hymyn huulille. 

En koe elämän pienistä(kin) iloista nauttimista naiivina, tiedän kyllä miten kylmä ja julma paikka maailma osaa olla - ja juuri siksi tarvitsen jotain, mihin tukeutua, etten masentuisi kaikkea pahuutta päivät läpeensä pohtiessa. Toiset ihmiset ovat kyynisempiä ja kylmempiä luonnostaan, ja osaavat suhtautua tapahtuviin asioihin neutraalisti. Joskus kieltämättä toivon itsekin, että osaisin ottaa asiat yhtä huolettomasti, mutta aina kokiessani niitä ihania elämyksiä, pieniäkin, muistan miten onnellinen olenkaan.

Sitten pieni ruokavinkki kylmiin syyspäiviin; mausteinen kanakeitto.

Olen tehnyt aikaisemmin monia eri variaatioita tästä kyseisestä ruuasta, mutta nyt löysin Sen Oikean, enkä enää haikaile paremman perään. 

Mausteinen kanakeitto

Resepti mukailee pitkälti täältä löytämääni, pienin muutoksin.

Suurinpiirtein se menee näin:

8-10 dl vettä

800 g Kariniemen hunajamarinoituja paistisuikaleita

3 porkkanaa

1 kanafondi

2 tl curryä

ripaus kurkumaa

100 g pakastemaissia (itse laitoin herne-porkkana-maissia ja hieman keittojuureksia)

1-2 rkl venhäjauhoja

100 g sulatejuustoa

1 pkt kananmakuisia nuudeleita

Raasta porkkanat. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Paista kanasuikaleet pannulla ja lisää veteen tai lisää ne kiehuvan veden joukkoon kypsymään. Lisä joukkoon raastetut porkkanat, kanafondi ja mausteet sekä pakastevihannekset ja keitä hiljalleen n. 15 min (jos kanat on paistettu etukäteen, ei tarvitse keittää niin kauaa). Lisää joukkoon sulatejuusto ja anna sen sulaa keittoon. Siivilöi sekaan venhäjauhot ja anna suurustua. 

Keitä nuudelit ohjeen mukaan erillisessä kattilassa ja lisää joukkoon, tai mikäpä estää lisäämästä nuudelit suoraan keittoon ja mausteet perään (jos haluaa mausteisemman keiton). Varsinkin nuudelipussin chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä siinä on melko mukavasti potkua. 

Nuudelien sijaan voi keittoon laittaa muutakin pastaa tuomaan ruokaisuutta, esimerkiksi raketti-spagettia tai muuta pienikokoista pastaa.

Ja okei, kanaa ei tarvitse välttämättä ihan noin paljoa, itse vain pidän siitä että keitossa on lihaa muutenkin kuin sattumina, ja jotenkin paistisuikaleet sopivat tähän filesuikaleita paremmin. Mutta kukin makunsa mukaan!

Taatusti hyvä ja lämmittävä keitto, jonka voi halutessaan pakastaa annoksiin vastaisen varalle (tällöin kannattaa ehkä jättää nuudelit keitosta pois, ja lisätä niitä joukkoon vasta kun keittoa lämmitetään uudelleen). Voin sanoa, että parempaa kanakeittoa en ole ennen syönyt - jos jollain on pistää paremmaksi, otan mielellään ohjeita vastaan, sillä rakastan kanakeittoja!

Myös pizzaa tulee melko usein tehtyä, ja sen kotitekoisissa versioissa on vain taivas rajana. Toiset pitävät pannupohjasta, kun taas itse tykkään tehdä rapean ja ohuen pohjan, eikä täytteitäkään mielestäni saa olla montaa. Tässä testissä punasipuli-tomaatti-pepperonipizza.

Omatekoinen pizza

Hassua, miten silloin reilut 4 vuotta sitten, kun aloin pitämään nettisivujeni ohella päiväkirjaa, en ajatellutkaan, että siitä tulisi tällainen blogi. En edes seurannut silloin blogeja. Enkä oikeastaan nytkään tee tätä mitenkään isommalle ihmisjoukolle, vaan kokoan tähän lähinnä omia ajatuksia ja kokemuksia - ja onneksi niin, sillä menneitä päivityksiä itse selatessani olen onnistuneesti pystynyt palaamaan takaisin moniin sellaisiin hetkiin, jotka muuten varmasti olisivat jo unohtuneet. Olen aikuisiälläkin pitänyt sellaista ihan perinteistä kynä ja paperi -päiväkirjaa, ja tämä nettiversio on vain eri muoto siitä - sillä erotuksella toki, että tässä ei luonnollisesti jaeta mitään henkilökohtaisempia ajatuksia.

Ihmisillä on kaikilla omat tapansa käsitellä asioita - toisilla se on omiin oloihinsa vetäytyminen, toiset tekevät musiikkia, jotkut tarttuvat pulloon joka käänteessä, monet vain parhaansa mukaan ovat ajattelematta, joku uppoutuu harrastuksiinsa, minä taas piirrän ja kirjoitan. Se on ollut koko ikäni minulle ominaisin tapa kanavoida sitä kaikkea, mitä koen ja mitä mielessä liikkuu. Todellisia vaikeuksia ja stressiä taas pakenen lähtemällä omiin oloihini luonnon helmaan. Se auttaa aina ja takuuvarmasti.

Tälläkin hetkellä ulkona paistaa kylmästi komea aurinko ja syksyn värit leiskuvat. On siis aika lähteä ulos ja nauttia siitä. Eihän sitä tiedä, milloin tulee vaikka ensilumi.

Eräilyä ja ekologisia löytöjä

Pääsinpäs pitkästä aikaa käymään kalalla luonnon rauhassa, Kainuun meren eli Oulujärven vesillä.

Reissun ainoat kalasaaliit tarttuivat omaan vaappuun, hauki ja ahven, mutta Ahdin anteja tärkeämpää oli ihan luonnon rauhasta nauttiminen.

Nuotion hiilloksella paistuivat makkarat ja kirpeä syyssää teki elämyksestä täydellisen. Vielä kun pääsisi kokemaan Lapin erämaiden maisemat ja rauhallisuuden, olisin onnellinen... sitä odotellen :-)

Käytiin tuossa virkistämässä arkea Katinkullan kylpylässä ja kiertelemässä Vuokattia ja Sotkamoa. Ensin meinasimme lähteä johonkin kaupunkiin pikku lomalle, mutta päädyttiin sitten tällä kertaa olemaan lähtemättä merta edemmäs kalaan, sillä näettävää ja koettavaa löytyy ihan läheltäkin, sitä ei aina vain osaa arvostaa.

Eka kohde oli suloinen kahvila Murunen, jota ei Sotkamon käynnillä halua ohittaa. Mangotuorejuustokakku, porkkanaleivos, kahvi sekä vaahtokarkeilla ja kermavaahdolla höystetty karamellikaakao veivät kielen mennessään. Houkutteleva oli myös lohikeittolounas, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla.

Sotkamosta löytyi myös paljon muuta. Wanhanajan kenkäkauppa Saastamoiselta löytyivät kahdet parit kenkiä, Lumikuusta tervasaippuaa ja Willa Ilonasta pientä kivaa, kuten esimerkiksi nurkassa pölyttynyt, vanha viinilaatikko, jonka otin viimeistelyn alle heti kotona.

Myös Ihana. -niminen putiikki oli iloinen kokemus, sieltä löytyi kaikenlaista ekologista tuotetta joka lähtöön, vaatteista ja kosmetiikasta syötäviin. Mukaan lähti appelsiinilla maustettua raakasuklaata, pussitettua ja paloiteltua kaakaovoita, hedelmä-pähkinäpatukoita sekä kookosöljyä, joista varsinkin jälkimmäisen kerrotaan olevan todellinen ihmetuote, joka käy sekä ruoanlaittoon, ihonhoitoon ja jopa lääkkeeksi moniin vaivoihin. Ainakin itse uskon vakaasti, että luonnosta löytyy helpotusta moniin vaivoihin, joihin meille normaalisti tuputetaan erilaisia apteekin lääkkeitä. 

Karitevoita olenkin jo käyttänyt kosteusvoiteena ja käsirasvana, ja hyvin on toiminut. 

Alla valkoiseksi maalaamani viinilaatikkolöytö, josta tein lapselle pehmolelukorin.

Löysin Paltaniemellä, vanhempieni luona käydessä paljon kaikenlaista kivaa, wanhaa tavaraa, jota ajattelin lähiaikoina ottaa tuunattavaksi, yhtenä niistä hienot ikkunanpokat. Hioin pahimmat maalin hilseilyt pois ja puhdistin karmit, ja ajattelin maalata ne uudelleen kokonaan valkoiseksi. Toki ne olisivat hienot myös ihan tuollaisenaan, ajan patinoimana. Näistähän saa oikein näppärät "kehykset" seinälle koristeeksi.

Mielessä olisi askarrella vanhoista laudanpätkistä ja muista vanhoista tavaroista erilaisia käyttö- ja koriste-esineitä. Nykyäänhän tuntuu olevan jopa muodissa kaikenlainen vanha, ja mitä vanhemman ja rosoisemman näköinen, sitä paremmin se tuntuu menevän kaupaksi. Itse kuitenkin suosin nimenomaan oikeasti vanhaa, en tekovanhaa, eli uusia mutta vanhan näköiseksi tekemällä tehtyjä tavaroita, joita jokainen putiikki ja marketti tuntuu olevan puolillaan- tokihan jokainen tästä uudesta villityksestä siivunsa haluaa saada. Kyllä kuitenkin ihan aidossa, ajan kuluttamassa vanhassa esineessä on sitä jotain, mitä uutta tekemällä ei voi saada.

Piirrostöiden teettämistä suunnitteleville tiedotan, että mikäli haluaa lähiaikoina työn, kannattaa tilaamisessa olla ajoissa liikkeellä, sillä muut kirjoitus- ja kuvitusprojektit työllistävät melko lailla. Edelleen kuitenkin teen mielelläni tilauksesta kaikenlaisia piirrostöitä, joten kannattaa kysellä!

Kastelahja, puuväri/vesiväri, A3

Inspiroivin terveisin,

Syksyisiä poimintoja

Kajaanihallilla järjestettiin heti syyskuun alussa ihana suurkirppistapahtuma, jossa ylimääräiseksi kertyneitä tavaroitaan myymään oli tullut koko hallin täysi ihmisiä. Lisäksi tarjolla oli erilaisia ihania käsitöitä, joita ostamaan sitten itsekin "sorruin".

Alhaalla näkyvässä kuvassa näkyy hankkimani heinäseipäistä tehty sisustustikas, jonka itse maalasin valkoiseksi sopimaan paremmin meidän myöskin heinäseipäiseen sängynpäätyyn. Ihana!

Haaveissa olisi vielä tehdä lisää sisustus- ja käyttötavaroita heinäseipäistä, joita toivottavasti lähiaikoina saan. Osan niistä voisi ottaa vaikka ensi vuonna ihan oikeaan käyttöönsä, Paltaniemen pelloille heinää kuivattamaan. Vanhassa vara parempi! Ainakin nostalgiaa niissä riittää.

Alla kirppisostoksia, valkoiseksi maalatusta piikkilangasta ja koristesydämistä tehty härveli, sekä valkoisesta kuteesta punottu kori.

Alla kauniita kuvia jälleen kerran Paltaniemeltä, aivan Oulujärven törmän liepeeltä, jonka kiermurtelevia polkuja tuli taivallettua ja huikeita syysmaisemia ihailtua. 

Toivon, että minulla olisi aivan tässä lähiaikoina hyvää kerrottavaa kuvitus- ja kirjoitusrintamalta. Monenmoista suunnitelmaa olisi tässä viritteillä ja viimeistä silausta vailla. Jännityksellä odotellen!