Kuluvina viikkoina on keli ollut arktisen kylmä, mutta sitäkin kauniimpi. Henkeäsalpaavan upeat talviset maisemat ovat olleet kaikkien niiden ilona, jotka ovat uskaltaneet nenänsä pistää ulos kotiovea pidemmälle. Alustavia merkkejä auringon lämmittämisestäkin on jo havaittu sen säteiden sulattaessa pikkuhiljaa ikiroutaisten näköisten autojen kylkiä parkkipaikoilla.
Oheiset kuvat on otettu Paltamon, Kajaanin ja Vuokatin talvimaisemista, ja niistä voi neljän seinän sisällä lämpimässä viihtyneet aistia hieman sitä aurinkoisten pakkaspäivien tunnelmaa. Osa kuvista on otettu Oulujärven jäällä Paltaniemen ja Varisniemen välisellä jäätiellä. Olipa mahtavaa ajella jäälle auratulla tiellä Audilla auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta!
Eilen oli taas Kajaanin Hokin jääkiekkopeli, tosin miljöö vaihtui perinteisestä Kajaanin jäähallista lyhyellä varoitusajalla Vuokattiin, koska sattuneesta syystä peliä ei kotihallissa voitu järjestää. Mutta niin se vain peli saatiin käyntiin ja porukka oli kiitettävästi saapunut paikalle omaa joukkuettaan kannattamaan. Vastassa Hokilla oli Kiekko-Vantaa ja tiukan pelin jälkeen kajaanilaisjoukkue veti voiton kotiin niukasti mutta komeasti 5-4. Hieman meinasi vilpoinen tulla järjestystä koleassa hallissa valvoessa, mutta lämmin tunnelma kompensoi kylmiä pakkaslukemia juuri sopivasti, tarjotuista grillimakkaroista, kahveista ja pullista puhumattakaan. Seuraava kotipeli onkin jo heti keskiviikkona, jolloin vastassa on Mestiksen kärkipäässä viihtyvä Jokipojat.
Lähestyvän kevään kunniaksi piti tilata taas "pitkästä" aikaa uusi laukku - edellisen yksilön tapaan kyseessä on aito ja upea Guess. Rakastuin tähän valioyksilöön ensisilmäyksellä jo hyvän aikaa sitten, mutta nyt sitten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tilata tämän kaunokaisen kevääksi ja kesäksi käsipuolta koristamaan.
Investoin tässä myös uuteen hajuveteen. Kyseessä on Naomi Campbellin At Night, josta olen tykännyt aina mutta en ole koskaan ennen saanut aikaiseksi itselle hankkia. Toinen erittäin varteenotettava vaihtoehto oli Christina Aguileran uusin tuoksu, mutta tällä kertaa tämä veti pidemmän korren. Vielä kun se Escadan uusin tulee markkinoille, niin kyllä passaa kesän tulla!
Mietiskelin tässä päivinä eräinä syvällisiä ajatuksia liittyen siihen, kun aina ihmiset puhuvat mikä heistä tulee sitten isona. Saman kysymyksen äärellä tuntuvat olevan niin kouluikäiset, aikuiset kuin eläkeikäisetkin. Huomattavan monen muun ohella minusta piti ala-asteella tulla eläinlääkäri - sen jälkeen mitään ehdottoman selkeää uravalintaa ei ole ollutkaan. Eikä tarvitsekaan. Ihmiset stressaavat ihan liikaa siitä, mitä kaikkea heidän pitäisi elämänsä aikana saavuttaa ja että onko myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan. Kaikkien ei tarvitse tietää jo taaperoikäisenä suuntautuvansa lääkäriksi, eikä siinä ole mitään pahaa, että kulkee elämänsä läpi ammatista toiseen jos se vain itsestä hyvältä tuntuu. Itse ainakin elän päivän kerrallaan ja teen kulloinkin sitä, missä hommassa itse vain viihtyy. Tällä hetkellä se on tätä, ehkä huomenna jotain muuta, kuka tietää? Eri ihmiset toimivat eri kaavan mukaan, ja kaikille ei kaavamaisuus sovi sitten millään ja silloin on parasta antaa tuulien kuljettaa mukanaan. Kyllä jokainen tässä elämän myrskyissä paikkansa hakee!
Isoksi kasvamisen lisäksi ihmisillä tuppaa olemaan huoli myös oman elämän rakentamisesta. Opetellaan tuntemaan omaa itseään, etsitään rinnalle kumppania ja arvotaan tehdyn valinnan ja muiden potentiaalisten elämänkumppaneiden välillä. Onko tämä varmasti nyt Se Oikea, vai onko sellaista edes olemassa? Onko elämä vain tehtyjä kompromisseja vai odottaako jossain joku, jonka kohtalo on minulle tarkoittanut? Onko ruoho oikeasti vihreämpää aidan takana vai enkö sittenkään vain näe metsää puilta sen ihanteellisen kanssaihmisen ollessa siinä vierellä? Odottaako salaman lailla iskevää tosirakkautta vaiko tyytyä tasaiseen mutta turvalliseen yhteiseloon ihmisen kanssa, joka ei ehkä herätä mitään huikeita tunnekuohuja mutta jonka kanssa on hyvä ja helppo elää? Näitä kysymyksiä ja paljon muutakin melko moni joko tietämättään tai tiedostaen pohtii ja joutuu tekemään myös ratkaisuja niiden välillä.
Tunnustan, että seuraan joskus huvin vuoksi ihmisten nettiin jättämiä seuranhakuilmoituksia. Kuten arvata saattaa, yksinäisiä miehiä on paljon naisia enemmän ja monet profiilit ovat olleet palvelussa hyvinkin pitkiä aikoja. Pistää miettimään, miten vaikeaa toisille elämänkumppanin löytäminen voi ollakaan. Itse en siinä kohtaa voi puhua kokemuksesta, sillä naisille yleensä miehistä on liikatarjontaa, mutta vähänkään epäsosiaalisemman ja massasta erottuvan miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti heikommat. Monesta hiljaiseksi tunnetusta miehenköriläästä paljastuu netissä syvällisempi puoli, kun joutuu oikeasti erottumaan joukosta seuraa löytääkseen. Suomalaiselta mieheltä runollisuus tekee tunnetusti tiukkaa ja tunteilukin on tyypillisesti hieman turhaa touhua - autonmyynti-ilmoitukset sujuvat kyllä kuin rasvattu ja omaa ajokkia kyllä osataan kehua maasta taivaisiin - katsastettu on juuri moitteetta ja uudenkarheat renkaatkin on alla, loistoyksilö ikäisekseen - mutta entäs kun pitäisi markkinoida omaa itseään? Suomalaiselle itsekehu on vaikeaa, kainuulaiselle kahta kauheampaa ja miesten mielestä se vasta mahdotonta onkin. Tosimieshän toimii eikä puhu, vai miten se oli? Entäs kun kyseessä on sitten kainuulainen mies, jossa kulminoituu nämä kaikki piirteet?
Näiden suurten elämän kysymysten äärellä täällä nälkämaan korpimaiden keskellä taiteillaan päivästä toiseen, ja ihan varmasti samoja tilanteita on muuallakin Suomessa ja maailmassa. Täällä metsien keskellä sen vain varsin selvästi pistää merkille. Selvinpäin kituutetaan päivästä toiseen juuri puhua pukahtamatta ja humalassa annetaan tulla kaikki patoutumat julki. Taistelua työpaikoista, työttömyyttä, päättyneitä parisuhteita, itsemurhia, naapurikateutta, pahoja puheita, kosteita baari-iltoja niin iloon kuin suruun - siinäkö kiteytyy Kainuu koko komeudessaan?
Onneksi ei sentään, sillä vaikka elämä täällä pohjantähden alla ei ole koskaan ollut helppoa, on se silti sen arvoista. Omat ongelmansa ja haasteensa on kaikkialla, ja täällä on myös paljon sellaista, mitä ei muualla ehkä olekaan. Täällä on aikalailla kaikki, mitä ihminen elääkseen tarvitsee, se vain täytyy jokaisen itse oivaltaa.
Jokaiselle meistä on annettu nippu avaimia, joista jokaisella avautuu jokin ovi - mitä niiden takaa löytyy, siitä on jokaisella itsellään otettava selvää.
