Kesäpuuhia

Viime ajat ovat kuluneet melko tehokkaasti Paltaniemellä...mikäs sen parempi tapa viettää kesäpäivää, kuin puuhastella pienten ulkotöiden parissa auringon paistaessa ja käydä rauhallisella kävelyllä idyllisellä kylätiellä. Paltaniemen korkeiden törmien päältä avautuu huikean kauniit maisemat Oulujärvelle. 

Eipä tarvitse enää erillistä kesämökkiä jos tällaisissa maisemissa saa asua!

Meidän oma projekti etenee hitaasti mutta varmasti. Melkein kaikki jotka asiaan jollain tapaa voivat vaikuttaa, ovat parhaillaan lomalla, joten tarkempaa selvyyttä saadaan vielä tovi odotella. Vielä siis pitää malttaa hetki! Odotellessa voinkin jatkaa haaveilua selaamalla erilaisia taloesitteitä, joita onkin olemassa joka lähtöön, tarpeeseen ja mielihaluun...

Paltaniemen viljapeltoja

Näkymiä törmän laelta Oulujärvelle

Törmän päällä kiermurtelevia metsäpolkuja

Grillipihvejä

Parhaillaan on meneillään paras aika myös mansikoilla herkutteluun. Vaikka ne ovat toki hyviä pakastettunakin, nyt niitä kannattaa kiskoa kaksin käsin tuoreena, sillä siten niiden maku on entistäkin parempi.

Tomusokerilla marinoituja mansikoita jäätelöllä ja kaurakekseillä

Crostinit juustosta ja patonkiviipaleista - ja tietysti fetasalaatti :)

P.S. Kaikille Muumimukeihin hurahtaneille: Muumi -talvimuki 2012 on jo tiedossa, se on nimeltään Talvimetsä. Söpö!

Uskalla unelmoida

Mitä elämä olisi ilman unelmia?

Merkityksetöntä ja tyhjää.

Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokaisella olisi koko ajan olemassa jotain, mistä haaveilla ja minkä eteen tehdä työtä. Jos ihmisellä ei ole mitään tavoitteita eikä saavuttamattomia unelmia, päivistä tulee vain pakollista pakkopullaa ja selviämistaistelua seuraavaan.

Minulla on rutkasti unelmia. Luulen, että niitä on kertynyt monen muun edestä, sillä rakastan maalailla mielikuvia ja hahmotella haaveita toteutuvaksi. Aina haaveiden ei tarvitse olla edes kovin suuria, ja yleensä omat toiveet ovatkin varsin maanläheisiä. On onni omistaa hyvä mielikuvitus - se jos mikä on  kustannustehokasta, sillä sen avulla sateisesta päiväkävelystä kotikaupungin joen rannalla saa muodostettua mielessään vaikkapa retken Pariisiin - istahdus vielä johonkin idylliseen kahvilaan ja elämys on täydellinen. Kaikki turvallisesti melkeinpä omalta kotisohvalta käsin.

"Oikean" matkailun suhteen en sitten olekaan yhtä innokas. Koen kai saavani tarpeeksi tyydytystä mielikuvamatkailusta, ja myönnän muutenkin olevani varsinainen rutiineja rakastava kotisohvalla köllöttelijä. Katselen kyllä mielenkiinnolla erilaisia matkailuohjelmia ja dokumentteja kaukokohteista, mutta oman elämäni kulutan mieluiten tutuissa ja turvallisissa ympyröissä. Pienikin suunnittelematon ja äkillinen arjen rikkoutuminen saa aikaan ahdistusta. Extreme-elämykset ja suuret seikkailut ulkomailla jätän suosiolla muille. Joku voi sanoa tylsäksi, mutta itse kuvailisin lähinnä mukavuuden- ja turvallisuudenhaluiseksi.

Nyt minulla on taas uusi, suuri unelma. 

Ehkä suurempi kuin yksikään aiemmin. Nimittäin se perinteinen punainen tupa ja perunamaa.

Eikä tässä vielä kaikki!

Niin paljon kuin Turkua rakastankin ja sinne muutosta olen haaveillut, on maallemuutto ollut aina se ensisijainen vaihtoehto, mutta sen toteutuminen vielä tässä elämänvaiheessa on aiemmin tuntunut turhan kaukaiselta. Mutta nyt haave on pikkuhiljaa ehkä toteutumassa - eikä mistä tahansa, vaan äitini synnyinseudulta, siltä kaikein ihanimmalta asuinseudulta jonka tiedän - Paltaniemeltä. Juuri sieltä kulttuurin kehdosta, historian havinan keskeltä, josta monet entisajan kulttuurivaikuttajat ovat lähtöisin ja jossa on asunut paljon sivistyneistöä ja tilallisia. Maaseudulta kaupungin kainalosta. Mikäli sieltä kotini saan, en voi olla kuin onnellinen. Siellä on kaikki, mitä toivon ja tarvitsen - rauhallisuutta, kauniita maalaismaisemia, mielenkiintoinen ja vaiherikas historia, virkeä kyläyhteisö, lapsille paras mahdollinen kasvuympäristö, mahdollisuus pitää eläimiä omassa pihassa, kaunis järvi aivan vieressä ja lyhyt matka asioille kaupunkiin. Lisäksi seutu on minulle lapsuudesta tuttua ja kovin rakasta.

Kuten taannoisen julkaisuni (Päivä maalla) lukeneet sen varmasti selville saivatkin.

Sain loistoidean alkaa kaavailla taloa vanhempieni tontille, joka sijaitsee keskeisellä paikalla kylää. Mietin sitä joskus aiemminkin ajatustasolla, mutta varsinkaan silloin elämäntilanne ei ollut sellaisen toteutukseen otollinen, toisin kuin nyt.

Paltaniemen taajamaa kirkolta päin joskus ennen vanhaan

Äidin kuvakokoelmasta löytyneitä otoksia

Hanke on jo edennyt hieman, ja nyt tiedustellaan mahdollisuutta talon rakentamiseen. Toinen vaihtoehto olisi keskittyä jo olemassaolevan rakennuksen kunnostukseen ja entisöintiin. Pihapiiriin kuuluu lisäksi aiemmassa päivityksessä mainittu savusauna sekä kasvojenkohotusta odottava aitta- ja tallirakennus, jossa äitini lapsuudessa pidettiin tilan hevosia. Haaveilen pitäväni siinä joskus paria omaakin, kunhan rakennus saataisiin ensin kunnostettua arvoiseensa kuntoon.

Hieman jo notkahtanut mutta kunnostettavissa oleva aitta (vasen pääty) ja talli. Aitan uumenista saattaa hyvinkin löytyä vaikka mitä vanhoja aarteita, sillä se on saanut olla melko rauhassa vuosikymmeniä.

Kävi projektissamme sitten miten tahansa, siitä olen varma, että käytän mieluusti kaikkia resurssejani paikan saattamiseen sellaiseksi, joka vastaa mahdollisimman hyvin sitä ympäröivän kulttuurimaiseman asettamia vaatimuksia. Liian paljon vanhoja, arvokkaita rakennuksia on rappeutunut tai raivattu pois uusien tieltä, ja nyt jos koska on korkea aika säilyttää jotain vanhaakin jälkipolvien iloksi. Uutta saa aina, mutta vanhaa ei enää tilalle. Kyseisen tilan rakennukset kun ajoittuvat 1800-luvulle asti, naapuritalo osittain jopa 1600-luvulle. Paltaniemi on varsinkin kuuluisa harvinaislaatuisesta kulttuuriympäristöstään, jota on varjeltu ja suojeltu voimakkaasti ja jonka vertaisia maassamme ei liikoja ole enää jäljellä.
Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua Valtion ympäristöhallinnan sivuilla vuonna 2006 julkaistuun Paltaniemen kulttuuriympäristöohjelmaan, joka on varsin mielenkiintoinen ja kattava selvitys kylän historiasta ja eri vaiheista aina nykypäivään asti ja se sisältää runsaasti hoito-ohjeita ympäristön arvojen vaalimiseksi.

Lokkeja peltojen yllä

Tilassa minua kiinnostaa nimenomaan sen historia, joka on mielenkiintoinen. On tiedossa, että äitini äidin ensimmäinen mies osti sen kauppakirjalla joulukuussa vuonna 1900, jonka mukaan talo nimettiinkin. Siitä asti tila on ollut suvullamme. Talon paikalla sijaitsi ennen (1700-luvulla) erikoinen, pyöreän tornin sisältänyt talo, jonka nähdessään ohikulkeneet naiset intoutuivat jopa niiailemaan. Sen paikan venäläiset kuitenkin polttivat myöhemmin.

Talohanke on vasta aluillaan ja vielä on monta mutkaa matkassa, mutta toivottavasti saamme vielä joskus valmista. Mielessä olisi talon nimeä myöten jo ehdolla kaikenlaisia mielikuvia ja suunnitelmia, jotka saamme ehkä toteuttaakin, jos hyvin käy.. sitä odotellessa, jatkan haaveilua!

Muumifilosofiaa

Tuli mieleen jakaa muutama Muumien viisaus kaiken kansan kanssa, sillä itse rakastan näitä yksinkertaisia, mutta silti niin osuvia ajatelmia elämästä. Useissa niissä piilee suurten viisauksien jyväset.

"Jos minä löytäisin jostakin tarpeeksi pienen poikaystävän, olisin minäkin kevytkenkäinen" (Pikku Myy)

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipappa)

"Mitä järkeä on antaa suklaata lahjaksi. Minä ainakin söisin suklaat itse." (Nipsu)

"Ihmeellistä", sanoi orava hämmästyneenä. "Tuota pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin." "Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä luola." "Tai minä olen ehkä väärä orava, mutta sitä en oikein uskoisi."

" Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on. Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (Juksu)

"Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään." (Hemuli)

 "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy) 

 "Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." (Nuuskamuikkunen)

"Jos häntä kieltää auttamasta, silloin hän auttaa. Ehkä." (Fredrikson)

 "Hänellä oli suuri suku ja paljon tuttavia, katsos, tuttavia voi olla kuinka paljon tahansa, vaikka ei olekaan yhtään ystävää." (Nuuskamuikkunen)

"Tiedättekö eron ensimmäisen ja viimeisen rakkauden välillä?  Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi, ja viimeistä ensimmäiseksi."

"Eihän sitä aina ehdi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi." (Nuuskamuikkunen)

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." (Tuu-tikki)

 "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." (Muumipappa)

"Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen."

"Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti, ja äkkiä kummitus aivasti. En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut,  mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla." (Muumipappa)

"Hän ei osaa suuttua," sanoi Pikku Myy "Se hänessä on vikana."

"Häneen uskottiin, sillä hänen ei oltu ikinä kuultu narraavan, ei edes silloin,  kun hän kertoi kokoelmiensa suuruudesta. Hänellä oli nähtävästi liian vähän mielikuvitusta."

"Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää", Muumimamma sanoi itsekseen.   "Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?"

"Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään.  Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."

"Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävssään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy."

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"  (Pikku Myy)

"Minä en siedä lääppimistä, mutta minä tahdon paljon lahjoja." (Pikku Myy)

"Mörkö, olisimme iloisia jos lähtisit kotiin." (Muumimamma)

Muumipappa: "Ajattelin että voisit rakentaa mammalle pyörän."Niisku: "Hmm.. Katsotaan.. Sen täytyy olla sellainen joka kestää painavia ihmisiä"

"Kuuluisuushan on ikävintä mitä on", Juksu sanoi.  "Aluksi se on ehkä hauskaa, mutta sitten se tuntuu aivan tavalliselta ja lopulta sitä voi pahoin.  Aivan kuin karusellissä ajaminen."

"Pikku Myy on tottunut huolehtimaan itsestään" sanoi Mymmelin tytär,   "Minä olen levottomampi sen puolesta, joka joutuu pulaan hänen takiaan."

 "Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta. Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta. Mutta jos rakastat minua et tee turhia lupauksia." (Nyyti)

Lisää iki-ihania Muumihahmojen ajatuksia löytyy esimerkiksi jokaisen hahmon omasta mietekirjasta.

Kuvat: WSOY

Meidän perheessä Muumit ovat kovassa suosiossa, lähinnä enemmän minun kuin lapsen toimesta, ainakin vielä... Muumeilla olisi rutkasti opetettavaa kiireisille ihmisille, materialistiselle maailmalle ja ihan kenelle tahansa kaduntallaajalle. Toivon, että omakin lapseni kokee jatkossa Muumien parissa paljon hienoja ja mieleenpainuvia hetkiä ja omaksuu jotain siitä aatemaailmasta itselleen :-)

Päivä maalla

Paltaniemellä, Kajaanin kaupunkiin kuuluvalla idyllisellä maalaistaajamalla järjestettiin nyt viikonloppuna järjestyksessään toiset Paltaniemi -päivät sekä Eino Leinon kirjapäivät. Eri puolilla kylää oli kaikenlaisia yleisölle avoimia näyttelyitä, opastettuja kierroksia, kahvioita, kirpputoreja ja muita tilaisuuksia. Olin tapahtuman johdosta aivan täpinöissäni, sillä rakastan Paltaniemeä valtavasti! Äidin puolen suku on suurilta osin sieltä kotoisin, ja tälläkin hetkellä omat vanhempani asuvat äitini synnyintalossa, kotitilalla keskellä Paltaniemeä. Paikka on jotenkin niin täydellinen, sopivasti kaupungin tuntumassa mutta silti maalla, ja sitä reunustaa kaunis Oulujärvi. Jo pienenä lapsena luin läpi kaikki Paltaniemeä koskevat kirjat ja upouduin sen rikkaan kulttuurihistorian eri vaiheisiin. 

Mutkitteleva museotie sitä reunustavine petäjineen, kuumat kesäpäivät uimarannalla, maahisista ja muista metsän mystisistä olennoista kertovat kummitustarinat, ikivanhat legendat peltoon haudatusta kirkonkellosta, Eino Leinon runot, tervalle tuoksuva kuuluisa kuvakirkko... minulla ei koskaan ole, eikä varmasti tule olemaankaan yhtä vahvaa tunnesidettä mihinkään muuhun paikkaan. Jos jossain Kainuussa haluaisin asua, niin sitten siellä!

Kun tilauksesta, yksi Paltaniemi -päivien käyntikohde sijaitsi aivan vanhempieni naapurissa, Immolan pihapiirissä. Sielä järjestettiin Päivä maalla -tapahtuma, ja esillä oli erilaisia kotieläimiä sekä vanhoja traktoreita. Immolan rakennuksessa oli kahvio ja kirppis. Väkeä paikalle kertyi runsaasti, osa kierteli ympäriinsä, toiset kävivät traktorin kyydissä ajelulla, jotkut viettivät nurmikolla päivää piknikin merkeissä. Pystyipä paikan päällä pelaamaan lehmänpaskalottoakin! Lapsille oli ongintaa ja muuta pientä kivaa. Mukava maalaistapahtuma, joka toivottavasti jatkuu jokavuotisena perinteenä!

Immolan wanha savupirtti

Lottoa pelaamaan!

Traktorikyydityksiä

Minni-rakas mummulan pihanurmella <3

Kesäpäivä Immolan ikkunasta

Vanhempien savusauna, jossa on vaatimattomasti maailman parhaat löylyt!

Kierreltiinpä vielä ympäri muutakin Paltaniemeä, mm. uimaranta, kyläkoulu ja kirkon seutu. Voi, miten kaunista seutu onkaan, ja Oulujärvi, Kainuun meri, siinä kyljessä... täydellistä. Minulla on viha-rakkaus -suhde koko Kainuuseen, välillä rakastan sitä täysillä ja toisinaan se tuntuu käyvän vain hermoille ja alkaa tehdä mieli muuttaa muualle. Loppujen lopuksi taidan kuitenkin rakastaa sitä enemmän :-)

Sellaisiin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa! Loppuun vielä teemaan sopivasti iki-ihana Eino Leinon runo.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysikuu;

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Lisää lomailua

Kesäsää on jatkunut melko koleahkona verrattuna kahteen viime vuoteen, mutta ainakin itselle tämä on ihan passeli keli. Tietysti sataa ei tarvitsisi ihan joka päivä, mutta lämpötilojen puolesta en kuitenkaan valita, en nimittäin ole mikään helteiden ylin ystävä.

Käytiin tuossa hetken mielijohteesta kuitenkin toissapäivänä pienessä reissussa, kun säätiedotuksesta seurattuna tänne lupasi sadetta koko päiväksi ja aurinkoa sen sijaan Ouluun. Suunta siis sinne :-)

Stockannin Delissä kahvi- (ja maito-)tauolla

Kauppahallissa

Tässäpä on sitten Minni-tyttönenkin tyytyväisenä mukana, ainoastaan automatkojen aikana otetut unet sekoitti unirytmiä hieman mutta nyt nekin palautuivat ennalleen. Neiti kun ei millään malta pysyä hereillä auton huristessa eteenpäin, vaan silmäluomet alkavat joka kerta painaa, niin nytkin. Oulussa kuitenkin oli kivaa tutkailla ympäristöä ja kierrellä kaupunkia vaunuista käsin, vaikka ei millään olisikaan malttanut olla paikallaan. Nyt kun on sellainen vaihe menossa, että kun kävelemäänkin on juuri opittu, pitäisi koko ajan päästä tutkimaan kaikkea ja ihan omin jaloin tottakai. Sellainen hän toki on ollut jo vauvasta saakka, aloitti liikkumaan lähdön jo noin 6 kk iässä eikä ole viihtynyt kauaa yhdessä kohtaa. Oikea pieni seikkailija :-)

Kuka on sisustuksesta kiinnostunut ja Oulussa pyörii, suosittelen Kauppurienkadulla sijaitsevaa White Maison -sisustusliikettä. Sieltä löytyy aivan ihania Riviera Maisonin tuotteita ja muuta ihanaa kodin isoa ja pientä tavaraa. Me löydettiin tällä kertaa kaunis, valkoinen hylly seinälle. Kyseessä on uusvanha, kierrätetystä puusta tehty hylly, jonkia bongasin nurkasta liikkeen perimmäiseen pikku komeroon jätettynä. Samasta liikkeestä löysin siihen kauniit rautakoukut jotka puolestaan kiinnitin K-Raudasta löytyneillä antiikkinauloilla. Tuli aikas kivan näköinen.

Stockmannilla tehtiin joitakin ostoksia ja sitten ihan vaan kierreltiin kaupunkia ja joitakin pikkuliikkeitä, ja toki kauppahallissa käytiin. Oli kiva, pieni ja mukava reissu, ja toden totta, Oulussahan paistoi aurinko :-)

Alla pari kuvaa Kake Randelinin taannoiselta Napiksen juhannuskeikalta, jotka löysin puhelimestani kun purin kuvia koneelle. On ne nykyajan vempeleet sitten näppäriä, kun puhelimellakin saa parempia kuvia kuin monella kameralla!

Kesä on täynnä kaikenlaisia kivoja tapahtumia laidasta laitaan. Niistä yhdessä tekisi mieli viikonloppuna pyörähtää, eli Paltaniemi -päivillä. Ne järjestetään tulevana viikonloppuna, missäs muualla kuin täällä Kajaanissa, Paltaniemen kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla alueella. Kaiken lisäksi niiden yksi tapahtumapaikka on aivan omien vanhempieni naapurissa, luvassa on ainakin kahvittelua ikivanhassa Immolan savupirtissä ja kotieläinpihaa. Myös muualla Paltaniemellä tapahtuu kaikenlaista, kannattaa kynnelle kykenevillä ehdottomasti käväistä. Toivottavasti ei tulisi kaatamalla vettä ainakaan ihan koko päivää :-)

Paltaniemen syreenejä kukassaan

Paltaniemen peltomaisemaa

Asuntokin sai tuossa hieman uutta ilmettä uudesta kattokruunusta, joka äskettäin asennettiin paikalleen. Kyllä nyt kannattaa hyödyntää kaikkialla olevat alennusmyynnit jos jotain oikeasti tarvitsee, kyseinenkin kallis kruunu oli -50 % alennuksessa. Mitään turhaa ei tietysti kannata ottaa ilmaiseksikaan, mutta sellaista, mistä on haaveillut mutta ei normaalihintaisena ole raskinut ostaa, saattaa hyvinkin löytää edullisesti tähän aikaan vuodesta.

Alla vielä kuvaa edellisessä postauksessa mainitsemastani saippuasta, jonka ostin Turun Stendersiltä. Miten voikaan yhdestä ainoasta saippuasta saada näin esteettisen elämyksen aikaan! Jos jostain, niin ainakin taitavasta markkinoinnista on kyse. Tässä ei tunne ostaneensa vain palaa saippuaa, vaan jotain paljon enemmän.

Sellaista tänne tähän väliin. Kesäisen fetasalaatin myötä mukavia ja herkullisia hetkiä - vaikka se aurinko ei aina paistaisikaan, on kesä silti nyt käsillä!

Lomakuulumisia

Pitkästä aikaa taas pari sanaa blogiinkin! Kaikki liikenevä aika on kulunut leppoisasti lomaillessa, ja olen heittänyt kaikki omat työprojektit toviksi aikaa jäihin ja nollannut ajatukset hetkeksi ihan vain kesästä nauttimiseen. On taatusti mukava palata taas loppukesästä/alkusyksystä uusin voimin askareiden pariin, tiedä vaikka saisi tukun uusia inspiraatioitakin jatkoa varten :-)

Miehen kanssa vietettiin ihana lomareissu eteläisessä Suomessa, lähinnä Turussa, jonne pääsyä olenkin odottanut koko talven ja kevään kuin kuuta nousevaa. Enkä odottanut turhaan! Kaupunki on todellakin kaiken vaivan väärti. Espoon ja Helsingin kautta sinne kurvattiin ja otettiin irtiotto arjesta lepäämällä kauniissa ja viihtyisässä hotellissa (Turussa matkaavat, suosittelen Centro Hotelia) ja shoppailemalla kaikessa rauhassa vasta alkaneissa alennusmyynneissä. Löysinkin sieltä uutta piristysruisketta asunnon sisustukseen, koska vaatekauppojen tarjonta ei ollut oikein sitä mitä hain, lienenkö sitten harhautunut pois nykymuodista vai mikä lienee... ostettiin sitten siitäkin edestä uusia pussilakanoita, Lexingtonin sisustustyynyjä ja pyyhkeitä, huopia, Vallilan uudet verhot ja muuta kesäisen kivaa.

Vietettiin yksi päivä myös Naantalin henkeäsalpaavan upeissa maisemissa. On sääli, ettei paikan kaikki kauneus ja vallitseva fiilis voi välittyä pienissäkään määrin kuvien välityksellä, oli se sen verran ihana paikka... meren ranta, lämmin kesäpäivä, rantakadut ja sitä reunustavat kahvilat ja ruokapaikat, Muumimaailma, vanhan kaupungin kauniit kadut ja rakennukset...

Naantalin rantakatuja

Muumimaailmajuna ja Muumimyymälä

Naantalin kylpylässäkin käytiin, ensin rentoutumassa itse kylpylän puolella ja sen päätteeksi molemmat hoitolan puolella kasvo- ja kynsihoidoissa. Löhoillessään lämpimässä ulkoaltaassa auringon paisteen alla pystyi melkein kuvittelemaan itsensä jonnekin Välimeren rantaan palmujen katveeseen. Ihana paikka!

Naantalin kylpylän edustalla

Turussa nähtiin ja koettiin paljon kaikenlaista, varsinkin kun sopivasti juuri samaan aikaan siellä järjestettiin keskiaikaiset markkinat. Koko keskustan alueen Aurajoen laita oli täynnä väkeä, kojua ja markkinahumua, ja itse tapahtumapaikka, Tuomiokirkon läheinen Vanha suurtori oli tulvillaan kaikkea keskiaikaista. Oli villisian poikasta, keskiaikaisia lasten leikkipaikkoja, vartaalla käristettyä sikaa, tikkuomenoita ja muita herkkuja, turnajaisnäytöksiä missä ritarit ratsastivat hevosilla, laulu- ja muita esityksiä, työnäytöksiä, hurjasti väkeä keskiaikaisiin asuihin sonnustautuneina. Miljöö oli mitä parhain tuodakseen mahdollisimman aidon, keskiaikaisen fiiliksen. Ei voi kuin nostaa hattua järjestäjille!

Turun keskiaikaisilla markkinoilla

Minivillisika

Ritarin hevonen valmistautumassa turnaukseen

Turnajaisalue

Paahdettuja manteleita ja karamelliomenoita

Yksi lukuisista ruokakojuista

Keskiaikaisiin asuihin sonnustautunutta väkeä oli kaikkialla

Seppä työssään

Poliisitkin kiertelivät markkina-aluetta

Kalasavustamon myyntikoju

Lasten leikkilaite

Jousipyssyjä

Kirjuri kirjoitti erilaisia hullunpapereita

Lisää historiallista fiilistä saatiin käymällä Luostarinmäen käsityöläismuseossa Vartiovuoren liepeillä (kyllä, minua ihan oikeasti kiinnostaa historia ja museot, ehkä olen tullut "vanhaksi".. :-)). Moni omanikäinen olisi varmasti kiertänyt museot ja muut kaukaa ja linnoittautunut yöelämänviettoon, mutta omat mielenkiinnon kohteet ovat muualla.
Tämä kyseinen 18 korttelin muodostama kokonaisuus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, alkuperäisasussaan säilynyt asuinalue, jossa voi aistia millaista oli paikallisten käsityöläisten elämä 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Alue säästyi vuoden 1827 Turun palosta ja purkamisen sijaan päätettiin onneksi säilyttää ja onkin tätä nykyä erittäin suosittu käyntikohde. 

Tokihan reissun aikana oli käväistävä jokilaivoillakin, vaikka periteiset baarit ja yökerhot eivät minun juttu olekaan enkä niissä viihdy ollenkaan...mutta kaunis kesäpäiväå jokilaivan kannella, kauniin musiikin säestämänä ja veneiden lipuessa Aurajoella, ei sitä voi olla rakastamatta. Hyvillä ilmoilla jokilaivat olivatkin aivan tupaten täynnä väkeä, eikä ihme!

Aurajokea mereltä päin

Markkinahumua Aurajoen rannoilla

Lautta, "ferry", eli turkulaisittain "föri" liikennöi Aurajoella pilke silmäkulmassa välillä Turku-Åbo-Turku, eli "toiselta pual jokke tual pual jokke". Tässä matka suuntautuu "siltä oikealta" puolelta "väärälle" eli Turusta Åboon :-)

Ohjeet Förin kyydissä

Hotelliaamiaisella Centro Hotelilla, eikä muuten päässyt laihtumaan...tuoreita hedelmiä, puuroja, pähkinöitä, muroja, kasviksia, marjoja, jugurttia, monenlaista leipää, levitettä, leikkeleitä, juustotarjotin, savulohta ja monta muuta kalaa, croissantteja, kananmunia, lettuja, kakkuja, munkkeja, donitseja...oli mistä valita.

Ruissalo <3

Ruissalon rantaa

Aikainen aamu Turun kauppatorilla

Kukkaloistoa

Tuoreita vihanneksia torilla

Mansikoita

Turun keskustaa halkova Aurakatu kesäiltana. Suoraan edessä mäen laella taidemuseo ja oikealla kauppatori.

Puolalanpuiston kupeessa seisovia ihania jugend-taloja

Löysin Hansakorttelista ihanan Stenders -liikkeen, josta saa luonnonmukaista kosmetiikkaa, saippuaa ja kaikenlaista tököttiä joka mielihaluun. Kannattaa testata! Liikkeitä ei Suomessa ole kuin Turussa, mutta firmalla on nettimyyntiäkin. Itse löysin tällä kertaa aivan ihanaa metsämarjasaippuaa, kookosvoita ja shampoota.

Lokit Aurajoen yllä

Höyrylaiva Ukko Pekka saapuu törähdysten saattelemana mereltä Aurajoelle

Aamu sarastaa Aurajoen yllä

Kaunista Port Arthurin kaupunginosaa vanhoine puutaloineen ja mukulakivetyksineen aivan keskustan tuntumassa

Turun linna

Espoossa ostoksilla ennen Turkuun lähtöä

Aivan mahtavaa aikaa vietettiin Turussa, mutta mukava oli palata myöskin kotiin ja viettämään aikaa ihanan Minni-tytön kanssa, joka tätä nykyä kävelee jo oikein tolkusti <3 en malta odottaa, että jokusen vuoden päästä voidaan koko perheenä lähteä kiertämään Muumimaailmaa ja muita kivoja lapsille sopivia kohteita läpi. Tosin Muumien kohdalla se saattaa olla äiti, joka onkin kaikista eniten innoissaan, sen verran moneen otteeseen tuli lapsena (ja tulee edelleenkin...) katsottua läpi Muumilaakson tarinoita ja siteerattua Muumien ajatelmia... :-) 

Käytiinpä tuossa eräänä päivänä taasen ratsastamassa vaellus islanninhevosillakin. Mieskin oli mielissään päästessään satulaan, ja mikäs siinä ratsastaessa aurinkoisena kesäpäivänä pitkin metsäpolkuja, lammen rantoja ja vaarojen rinteitä, päästiinpä muutamaan otteeseen laukkaamaan täyttä vauhtiakin niin että tantereet vain tömisivät...kylläpä tuli taas kaipuu hevosiin ja ratsastukseen, jospa sitä jonain päivänä tulisi vielä itsekin taas omistettua kauramoottori tai pari :-)
Itse omistin aikoinaan lämminveriruunan, mutta issikoilla on aina ollut erityinen paikka sydämessä, syystä että niiden parissa sain pahimman hevoskärpäsen pureman lapsena ja niillä minä opettelin ratsastuksen alkeet. Ovahan ne valloittavia turrikoita, leppoisia ja varmajalkaisia ponin ja hevosen välimuotoja, jotka kantavat selässään niin pienet lapset kuin isommat aikuisetkin.

Tummanruunikko Askja ja ruunihallakko Godi, takana mies istuskelee Alvari-ruunan satulassa

Minä ja  Askja frá Hliðarbergi

Vielä pari kuvaa juhannuksenvietosta. Makkaraa paistettiin, tynnyrisaunassa heiteltiin löylyjä, soudettiin Oulujärvellä, poltettiin kokkoa ja loppuillasta käytiin Naapurinvaaralla Kake Randelinia kuuntelemassa. Vaikka vuodet vierii, meno Kaken keikoilla vain paranee!

Hyvää kesää kaikille, nauttikaa kaikilla aisteilla!

Naapurinvaaralla, Kake Randelinin juhannuskeikalla \o/