maanantai 28. syyskuuta 2009

Labels Or Love

Jos ajankulun voisi hetkeksi pysäyttää, tekisin sen mielellään näihin aikoihin vuodesta. Ja ihan puhtaasti siitä syystä, että kun astuu ulko-ovesta pihalle varsinkin aamun tunteina, visuaalinen elämys on upea. No, ehkä pitää kävellä muutama sata metriä ennen huikeimpia näkymiä,mutta kun osaa nähdä ympäristössään oikeat asiat ja suodattaa pois muut, saa ihan tavallisesta kaupunkimiljööstäkin irti jo paljon. 

Kun vetää rappusilla keuhkot täyteen kirpeänraikasta syysilmaa ja katselee syksyn sävykartan mukaisesti sonnustautuneiden lehtien kieputusta ja tanssia tuulen mukana, kävellen keltaisten puiden reunustamia lenkkipolkuja ja samoilee läpi syksyn tuoksua tulvivien metsien ja vaarojen, voi hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa onnellinen. On suuri rikkaus tässä elämässä osata löytää onni ihan pienistä, arkipäiväisistäkin asioista - siitä, että aamulenkillään näkee oravanpoikasten leikkivän vailla huolia huomisesta, tai siitä, että luonnon omaa taidenäyttelyä ihastellessaan tajuaa tämän elämän olevan ohikiitävää ja että siksi osaa ottaa jokaikisestä eletystä hetkestä ilon irti.

Kun pysähtyy kunnolla miettimään, sitä tajuaa miten etuoikeutettu loppujenlopuksi onkaan saadessaan elää elämää tällaisessa tilanteessa. Koskaan ei tiedä, milloin menettää jotain itselle tärkeää, joten täytyy osata iloita kaikesta siitä juuri tässä hetkessä. Minulla voi olla kaapit täynnä merkkivaatteita ja laukkuja, hiukset kampaajalla laitetut, kuntosalikortti hankinnassa, maallista omaisuutta jonkin verran - ja niin kivaa kuin se kaikki onkin, niin se ei ole vielä ole mitään sen tiedon rinnalla, että minulla on terveys kunnossa, katto pään päällä, läheisiä ihmisiä ympärillä ja yleensä itsestäänselvyydeksi mielletyt asiat kuten puhtaus, ruoka, itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus saavuttaa halutessaan elämältä paljon - kuinka monella ihmisellä tässä maailmassa on kaikki nämä?

Joskus sitä valittaa millon mistäkin asiasta - avaimet on hukassa, sänky petaamatta vaikka päivä on pitkällä, vähän flunssaakin pukkaa, lempisarja jäi kesätauolle, kaupasta ei löytynyt sitä mitä piti, puolitoista kiloa näyttää vaaka liikaa, naapuri ottaa hermoille, milloin mitäkin - vaikka järkyttävän suuri määrä ihmisiä tällä maapallolla elää täysin ihmisarvon vastaista elämää.
Eläkäämme siis hetkessä ja pää pystyssä, vaikka elämä kovin joskus hyvinvointivaltiossakin asuvaa kansaa koettelee.

Muita kuulumisia tiivistettynä: tuli tuossa sairastettua pienimuotoinen flunssa, onneksi kuumetta ei ollut kuin yhtenä päivänä vähäsen, muuten pärjäsi hyvin kun pisti Burana-C:tä ja kotitekoista marjamehua lämmitettynä ääntä kohti. Lenkkeilystä täytyi pitää luova tauko, mutta nyt se on taas muutaman viime päivän aikana päässyt täydellä teholla jatkumaan. Pysyypähän ainakin kankut kiinteänä kun hiki hatussa kiipeilee Vimpelinvaaran jyrkkiä mäkiä ylös!

Stepperikin osoittautui taas hyödylliseksi kapineeksi kun radiota kuunnellen ja ruokaa samalla laitellen sillä treenailin tuossa päivällä. Myös lihaskuntotreenit jatkuvat taas sairastelutauon jälkeen, tavoitteena olisi että vielä joku päivä sitä kykenisi vetämään rutiinilla kunnon sarjan miesten punnerruksia.

Laittelinpa ruuaksi tänään perinteistä karjalanpaistia. Luettuani reseptejä netistä ja ihmeteltyäni niiden mauttomuutta päätin toteuttaa tämän perinteikkään ruokalajin äidiltä opittuun tyyliin ja lopputulos oli mitä parhain vaikka itse sanonkin. Jos joku mielii tätä ruokaa joskus kokkailla, kannattaa testata seuraavaa reseptiä:


700 g karjalanpaistilihaa

1 iso sipuli
muutama porkkana
voita
suolaa
maustepippuria (jauhettua sekä kokonaisia)
lihaliemikuutio

  • anna lihojen olla puolisen tuntia huoneenlämmössä ja paista ne sitten kuumalla pannulla voissa kauttaaltaan ruskeiksi
  • mausta suolalla ja parilla ripauksella jauhettua maustepippuria
  • pilko porkkanat ja sipuli, laita ne lihojen kanssa voilla voideltuun uunivuokaan
  • lisää joukkoon noin 10 kpl kokonaisia maustepippureita sekä murenna lihaliemikuutio sekaan
  • laita paistinpannuun vettä ja kaada huuhdeliemi vuokaan. Lientä saa olla sen verran, että lihat peittyvät kokonaan.
  • kypsennä 175-200 c uunissa noin 2 tuntia

Siinäpä halukkaille värkkäiltävää. Aivan loistava kiireettömän päivän ruokavaihtoehto.

Itsellä tulee satunnaisesti seurailtua netissä kotikokkailijoiden ylläpitämiä ruokablogeja, joita tosiaan löytyy ihan joka lähtöön. Siellä voivat oman elämänsä huippukokit toteuttaa luovaa hulluuttaan ja ruuanlaittotaitojaan muiden kohtalotovereidensa keskuudessa. Jotkut blogit ovat oikeasti hyviä ja niistä on itsekin saanut ruuanlaittoon ja leivontaan vaikka minkälaisia ideoita. Vastikään sovelsin yhden ohjeen pohjalta oman version ja sain aikaiseksi murotaikinapohjaisen omena-toffeepiirakan. Sivuilta voi löytää mitä mielikuvituksellisimpia ja upeampia kakkuja, leivonnaisia ja ruokaohjeita perinteisistä kotiruuista suomalaisille vieraisiin, eksoottisempiin ruokiin.

Toiset blogit taas ovat lähinnä päiväkirjoja, joissa kirjoittelijat kertovat ja valokuvaavat muun jutun ohessa jokapäiväisiä kokkailujaan - muistan joskus siskon kanssa nauraneeni huvittuneena eräälle ruokablogille, joissa kirjoittaja oli kännykkäkamerakuvanlaadulla ottanut kuvan appelisiinimehulasista ja ruisleipäpalasta, jonka päällä oli lauantaimakkarasiivu. Ylpeänä vielä selosti mistä tämä "resepti" koostui. No, ehkä se ei ollut maailman mielikuvituksellisin tuotos eikä mikään kulinarismin kulmakivi, mutta kirjoittajalle se lienee tuonut hyvän mielen ja sehän riittäneekin.

Siskon kanssa samaan hengenvetoon keksimme myös vastineen näille iänikuisille ruokablogeille - nimittäin juomablogin. Joku (en minä) voisi testata erilaisia juomia (suomalaiseen tapaan alkoholipitoisia), kertoa niiden hinta-laatusuhteen ja kaiken muun oleellisen, joka kyseisen juoman alaskiskomisesta on aiheutunut. Ei kuitenkaan tarvinnut (yllätys, yllätys) miettiä kovin kauaa, kun suosiolla hautasimme koko alunperin leikillään keksityn idean.

Ainakaan pienellä paikkakunnalla omalla naamalla ja nimellään kannattaa idean täytäntöönpanoa tuskin lähteä kokeilemaan, ellei sitten ole enää mainetta mitä menettää :D

Lopuksi maininnan ansaitsee vielä viikonloppuna käydyt Papas -salibandyedustusjoukkueen pelit Kajaanihallilla, joita molempia tuli käväistyä katsomassa ja joista molemmista kajaanilaisjoukkue otti pisteet kotiin. Porukkaa oli kivasti paikalla katsomassa ja kannustamassa, jokseenkin jokunen enempi kuin mitä 4. divarin peleissä missä aiemmin on tullut käytyä. Kiva huomata että kajaanilaiset haluavat paikallista urheilua tulla paikan päälle katsomaan, ja kannustivatpa vielä siihen malliin että oksat pois, vaikka joukkue ajoittain olikin reippaasti tappion puolelle menossa.
Siinäpä kuulumisia ja ajatelmia tältä erää, olkaahan ihmisiksi ja nauttikaa elämästä :-)

Viikonkäynnistysbiisi: Don Omar -Virtual Diva
Päivän biisi: Radio Rockin soittolista

tiistai 22. syyskuuta 2009

Vääntäen ja kääntäen

Ennenkuin tämänkertainen pohdiskeltava aihe pääsee alkuunsa, on pakko mainostaa tätä saksalaisbändiä, josta kellään minua tuntevilla henkilöillä tuskin on mitään epäselvyyttä: kyseessähän on Rammstein, tuo konemetallin Mercedes-Benz!

(ja tätä kuvausta en omi omiin nimiini, vaan kyseessä on lainaus suoraan Radio Rockilta).





Allekirjoittanut sai myös kovan taistelun ja helvetinmoisen tuurin jälkeen haltuunsa 2 kpl erittäin kysyttyjä Rammsteinin lippuja helmikuun Suomen -keikalle ja vieläpä kenttälippuja, joiden huhuttiin loppuneen monista paikoin ennenkuin kello löi kunnolla edes yhdeksää!
Ilta-Sanomien uutisoinnin mukaan kaikki liput olisivat loppuneet kuudessa minuutissa (!!) ja jo ennen yhdeksää puhelinlinjat tukkeutuivat tyystin ja serverit kaatuivat kertaheitolla kun lauma faneja ja lipputrokareita hyökkäsi apajille. 



Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tasan 5 kk päästä nähtäneen Hartwall Areenalla sen kokoluokan spektaakkeli että oksat pois! Harmi vain, kun tuttuun tapaan tälläkin keikalla kaikenlainen kuvaaminen on kielletty, mutta saapahan ainakin muistoja omaan päähän jos ei sitten muuten.

Tämänkertaisen hehkutuksen syynä tuon keikan ja saatujen lippujen lisäksi on erityisesti uusi single Pussy ja sen ohessa julkaistu tulevan albumin (Liebe Ist Für Alle Da eli LIFAD, ellei jollekulle ole vielä käynyt selväksi :D) intro nimeltään Rammlied, eli Ramm-laulu. Pussyä tuskin tarvitsee suomen kielelle kääntää?


Vaikka Lindemannin sanoitukset jäävät usein kuuntelijoille enemmän tai vähemmän mysteeriksi sisältönsä puolesta, tämä uusin biisi tuskin sisältää mitään elämää syvempiä tarkoituksia vaan oletettavimmin kertoo ihan siitä itsestään. 

Vai mitä voi päätellä sanoituksista:


Too big, too small,
Size does matter after all.
Zu groß, zu klein,
Er könnte etwas größer sein.

Mercedes-Benz und Autobahn,
Alleine in das Ausland fahren,
Reise, Reise, Fahrvergnügen
Ich will nur Spaß, mich nicht verlieben

Just a little bit...
Just a little bitch!
You've got a pussy,
I have a dick,
So what's the problem?
Let's do it quick.
So take me now before it's too late
Life's too short, so I can't wait.
Take me now, oh don't you see,
I can't get laid in Germany.

Too short, too tall,
Doesn't matter, one size fits all.
Zu groß, zu klein,
Der Schlagbaum sollte oben sein.

Schönes Fräulein, Lust auf mehr?
Blitzkrieg mit dem Fleischgewehr!
Schnaps im Kopf, du holde Braut,
steck Bratwurst in dein Sauerkraut!

Just a little bit...
Be my little bitch!


Kuten huomata voi, kyseessä on vuoden 2004 Amerika -hitin tapaan osittain englanniksi ja osittain saksaksi laulettu kappale. Itse biisi on musiikillisesti mielestäni loistava tuttuun Rammstein -tapaan, sisältäen industrial metal -musiikille ominaiseen tyyliin vahvat kosketinsoitinosuudet. Itse asiassa paikoin tausta tuo mieleeni jonkin sortin teknokappaleen. Biisi on uhmakas, energinen ja röyhkeä, eli täyttä rautaa!


Musiikkivideo veti sanattomaksi jopa minut, ja minä kuitenkin olen tottunut odottamaan tältä kokoonpanolta melkein mitä tahansa. Suoranaista pornoa sisältävä videopätkä ei ole missään nimessä soveliasta tavaraa esitettäväksi MTV:llä siihen aikaan kun lapset valvovat, mutta useampaan kertaan katsottuna alkujärkytys lieventyy ja biisi alkaa kuulostamisen lisäksi myös näyttää hyvälle. Lisäksi myös Radio Rockin Rautaa vai roskaa -äänestyksessä kuulijoista liki 90 % vakuuttaa sen olevan täyttä rautaa! Kaikkia ei kuitenkaan voi koskaan miellyttää, ja Rammstein jos joku on juuri niitä bändejä jotka jakaavat kansan mielipiteineen kahtia - se on kuin sinihomejuusto; toiset rakastaa hulluuteen asti ja toiset eivät voi sietää lainkaan.Itse olen aina ollut taipuvainen olemaan joko tai -persoona, sen sijaan että olisin jotain siltä väliltä, joten siksi tämä Rammsteinin shokeeraaminen ja mielipiteiden jakaminen tasan kahteen eri kastiin sopii minulle paremmin kuin nyrkki useimpien silmään.



Laulut pedofiliasta, insestistä, nekrofiliasta, elävältä hautaamisesta ja ties mistä muusta sairaasta eivät enää yllätä, mutta tällä kertaa Rammstein teki sen taas - veti melko monelta aamukahvit väärään kurkkuun ja kukkahattutädeiltä lienee palanut viimeinenkin käpy heidän edesottamuksiensa vuoksi. Mutta moni ymmärtää väärin bändin sanoituksien merkityksen - vaikka laulut kertovatkin usein varsin kyseenalaisista aiheista, se ei tarkoita sitä että Till olisi niitä kirjoittaessaan ajatellut tehdä niistä jonkin sortin ylistyspuhetta ja ilmoittautunut hyväksyvänsä moiset älyttömyydet. On vain mielenkiintoista, että jatkuvien palavasta rakkaudesta kertovien ihkutuskappaleiden lisäksi löytyy tulkintoja myös kyseenalaisemmista aiheista. Rammstein onkin useaan otteeseen kertonut haluavansa laulaa rakkaudesta eri variaatioissaan, joten biisien aiheet tuskin koskettavat aina, jos milloinkaan läheisesti ketään yhtyeen jäsenistä.


Tuo aiemmin ohimennen mainittu Rammlied -biisi on myöskin mestariteos - mantipontista ja jykevää metallia vankoilla Ramm-stein -huudoilla höystettynä. Voi vain kuvitella millaista settiä on tulossa ensi kuussa julkaistavalle albumille ja mitä kaikkea Helsingin Hartwall Areenalla nähdään 22. helmikuuta ensi vuonna!

Se tältä erää tästä Rammsteinista (vaikka juttua aiheesta riittäisikin, eikä huolta - jatkoa seuraa taatusti), ja nyt siihen mistä alunperin piti puhuakin. 

Nimittäin murteella puhumiseen.

Aihe on pyörinyt mielessäni useaan otteeseen, kun itse olen huomannut puhuvani varsin voimakasta Kainuun murretta, joko muilta saatujen kommenttien perusteella tai videokuvaa itsestäni katsoessani tämän havainnon olen väistämättä tehnyt ja jäänyt miettimään, olenko jonkinlainen harvinaisuus tässä sukupolvessa?


Kainuun ulkopuolella ja varsinkin eteläisemmässä osassa Suomea liikkuessani ei voi välttyä paikallisten kommenteilta "taidat olla Kainuusta?" tai vielä useammin luullaan savolaista alkuperää olevaksi - molemmat murteethan ovat varsin leveitä ja leppoisia vääräleukaiseen tyyliinsä. Viimeisin puhetapaa koskenut kommentti tuli ollessani turvallisuusalan oppitunnilla vieressäni istuneen oululaista alkuperää olevan, minua muutaman vuoden nuoremman naisen suusta. Ihmettelin kettoessani hänelle jotain juttua, että miksi hän katsoo minua varsin ihmeissään, ja totesikin selitykseksi: "Onpa hienoa kun joku puhuu noin selvää murretta!"

Mietin tovin, että missä mielessä kommentti oikeasti oli tarkoitettu - itsestä kun toisinaan tuntuu että kainuulaisittain vääntäminen mielletään joidenkin parissa varmasti aika junttimaiseksi piirteeksi, mutta nopeasti huomasin, että se oikeasti oli ilmeisesti hyvä asia ainakin joidenkin mielestä.

Ja kieltämättä itse olen aina ollut tietyllä tapaa ylpeä puhuessani rehellisesti sillä tavalla, joka minulle syntyjään on ollut kaikkein ominaisin, teeskentelemättä mitään muuta. Omat vanhemmat ovat oikein kunnon vanhan ajan kainuulaisia ja puhuvat varsin selvää murretta, joten siksi lienee itseenikin niin vahva puhetyyli tarttunut.


Ainoa negatiivinen asia mikä murteella puhumisesta on koskaan seurannut on se, että muiden on joskus oikeasti vaikea ymmärtää kaikkia sanoja. Kielimuuria aiheuttaa varsinkin perikainuulainen tapa ilmaista johonkin paikkaan ajoissa ehtimistä kiertoilmaisulla:


"Ka kuhan tästä koppeottuupi", suomennettuna "kunhan tästä ehtii/joutuu".
Kainuulaisella on myös sanojen vääntämisen lisäksi kääntää sanomansa asian tarkoitusperä "äenpäen" eli väärinpäin kääntämällä esimerkiksi yksinkertainen kysymys toteamismuotoon. Esimerkiksi "lähtisitkö huomenna käymään kaupungilla" saattaa olla kainuulaisen sanomana niinkin monimutkainen ilmaisu kuin "et tuota oo meinannunna kaopungille huomenna koppeottuo". Liekö osasyynä kainuulainen vaatimattomuus, toinen tekijä voi olla alitajuinen pelko saada noin yksinkertaiseen kysymykseen ei-toivottu vastaus ja jo valmiiksi kääntämällä kysymys noin päin suojataan omia kasvoja. Tiedä häntä, mutta ainakin ulkopaikkakuntalaisella ja vielä suuremmissa määrin ulkomaalaisella voi olla korpikansamme ymmärtämisessä ajoittain melko suuria ongelmia.
Silti aion jatkaa tähänastisella linjalla eli puhua juuri niin kuin kainuulaiset syntymäjuuret velvoittavat. Tilanne on sama kuin savolaisella: vastuu siirtyy kuulijalle. Vaikka sitten joku pikku sivuseikka jäisikin ymmärtämättä.

Muista kuulumisista lyhyesti loppukevennykseksi: kiirettä on pitänyt koko ajan ja tekemisen puutetta ei ole ollut. Kävin tuossa pari päivää sitten kalastamassa taas pari kirjolohta ja niitä onkin sitten ahkerasti tässä syöty. Yksi lohi savustettiin vanhempien savusaunassa (tuli muuten poikkeuksellisen hyvää!), jossa myös pitkästä, pitkästä aikaa kävin saunomassa. Olipas kivaa vaihtelua sähkösaunoihin, ja perinteinen savusauna pesee mennen, tullen ja palatessa myös puulämmitteiset saunat. Jokainen, joka oikeassa, kunnon savusaunassa joskus on käynyt, tietää mistä puhun. Muilla saunoilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästää saunojaansa lähellekään sitä olotilaa jonka hartaasti aamusta iltaan saakka lämmitetty savusauna suo. Olipa virkistävää siinä samalla katsella viereisten peltojen perunannostokoneiden työskentelyä ja lokkien lentelyä syksyisessä ilta-auringossa.

Pari viime päivää on meinannut pukata flunssaa, mutta onneksi ainakin tähän asti suhteellisen lievänä versiona. Onnistui siis eilen käydä rauhallisella iltakävelyllä viereisen lammen ympäri valokuvaten ja ihastellen syysasuun pukeutunutta luontoa, joka oli suorastaan henkeäsalpaavan kaunis.

Niinkuin syksy on aina.