Aitouden avaintekijät

Raskausajan jälkeisen ajan paras kuntoilumuoto - vaunulenkit!

Miehen ja Minnin kanssa vierailulla Vuolijoella.
Kesä + Oulujärvi + rakkaat ihmiset = täydellistä!

Huh hellettä! 

Kesäkuun viimeistä päivää viedään. Aurinko sen kun paahtaa taas. 

Tällaiset päivät voisi viettää ajellen autossa ympäriinsä, siellä sentään on ilmastointi ja se on kauppojen kylmäosastojen lisäksi ainoita paikkoja jossa jaksaa olla ilman lämpöhalvaksen pelkoa.

Olen huomannut, että ihmiset hikeentyvät herkästi kun havaitsevat herjaavia huhuja levitettävän itsestään. Aivan, juuri sitä paskanjauhantaa itseään - syytetään pienen kylien puutteita ja käsketään kanssaeläjiä hankkimaan elämää, kun kuullaan mitä kylillä kuiskitaan. Tämä on mielestäni varsin absurdia, sillä koitti sitä itse kiistää miten hanakasti tahansa, niin niillä puheilla kyllä lähes aina jokin perä on. Toki ihmisistä on niitä hupaisaa paisutella, ja lähteehän ne jutut aina vähän rönsyilemään yli alkuperäisen, mutta harvemmin ihmiset ihan päästänsä mitään keksivät. Näitä sankareita varten on olemassa ihan ihkaomat osastot joissa heitä kyllä hoidetaan, että ovat taas yhteiskuntakelpoisia. Toki kuitenkin jokainen juorujen kohde tahtoo viimeiseen asti vängätä vastaan ja kiistää kaiken perättömäksi paskapuheeksi. Kukapa myöntäisi itse auliisti antaneensa muille aihetta väitettyihin seikkoihin?

Tiedän tämän kokemuksesta itsekin. Olen kuullut mitä mielenkiintoisempia juttuja itsestäni vuosien saatossa kylillä liikkuvan. Kyllä, osasyynä on ehkä se että olen asunut pienellä paikkakunnalla missä ihmisillä ei ihan oikeasti ole muuta tekemistä kuin kytätä verhonraosta naapuruston tekemisiä ja tekemättäjättämisiä. Mutta ei ympäristöä yksin voi syyttää. Vaikka kylillä jos jonkinlaista sankaria asustelikin, niin sellaisia satusetiä oli harvemmassa jotka ihan tyystin tuulesta olisivat tarinansa temmanneet. Elin itse elämästäni sellaista vaihetta, joka varmasti kirvoitti kanssa-asujia salamyhkäisiin spekulaatioihin. En tiennyt mitä halusin ja etsin itseäni ja suuntaa elämälle. Tein jälkeenpäin ajateltuna monia virheitä, ja otin niistä opikseni. Vaikka ne jutut matkalla ihmisten puheissa värittyivätkin varsin runsaasti, kyllä niissä jokin totuuden siemen oli ainakin useimmiten. Jos olisin istunut kiltisti kotona katsomassa telkkua, en usko että se olisi jaksanut ketään kiinnostaa. En silti jaksanut niistä stressiä repiä. Tiesinhän, että juoruja ja puheita liikkuu aina, pienissä paikoissa varsinkin, kun ihmiset tuntevat tai vähintään nimeltä tietävät kaikki toinen toisensa. Yleensä vain nauroin näille puheille, aina en jaksanut edes hymähtää. Oikeat ystäväthän tiesivät kyllä koko totuuden, ei vain puolta siitä, ja muiden mielipiteillä ei ole minulle koskaan ollut mitään väliä. 

Sanotaankin, että älä usko mitään siitä mitä kuulet, ja vain puolet siitä mitä näet. Mutta tämä harvemmin käytännössä toimii, sillä ihmiset rakastavat juoruta.

Ehkä on syytä katsoa peiliin ja tutkia sisintänsä hetki, jos yksi jos toinenkin alkaa syyttää sinua varattujen miesten tai naisten iskemisestä tai vieraiden kanssa vehtaamisesta? Ennen pitkää tulee ilmi sekin, jos olet itse osallistunut paskapuheiden levittämiseen. Ja paskapuheilla tarkoitan tässä todellakin sellaisia puheita, joilla ei ole minkäänlaista todenperää, sillä juorut joihin liittyy edes osittainen totuus, eivät mielestäni paskapuheita ole nähneetkään - ne ovat vain lapasista hieman lipsahtaneita tosiasioita. Ja niiden leviämisestä ei voi syyttää kuin sitä, joka sieltä peilistä päin pällistelee, eli jokaista itseään. Jos oikeasti haluat vähentää itsestäsi liikkuvia legendoja, kokeilepa elää hetki niin ettei aihetta puheisiin synny, se auttaa usein kummasti. Muuten kannattaa kestää puheet, juorut ja huhut ja olla hiljaa.

Aiheesta luontevasti aasinsiltaa pitkin seuraavaan - aitojen ihmisten metsästykseen. 

Aiheesta lienen sivunnut joskus aiemminkin, mutta nyt tuntuu olevan tarvista taas. Aidot ihmiset ovat nimittäin harveneva luonnonvara, siinä missä kaikki muukin aitous tässä maailmassa, ruuassa, käyttötavaroissa, melkein kaikessa. Ensin kuitenkin tarvinnee täsmentää - millainen on aito ihminen? Moni minutkin näkevä muttei tunteva voisi todeta, että tuo ei nyt ainakaan ole, syystä että joillekin merkkilaukkujen ja -asusteiden kanniskelu on yhtä kaukana aitoudesta kuin yö on päivästä (vaikkakin tähän vuodenaikaan yö ei paljon päivästä poikkeakaan..). Ja minä olen tykästynyt moniin aika pinnallisiin ulkoisiin seikkoihin, ei tosin siksi että niin kamalan pinnallinen olisin vaan koska niiden laatu painii eri sarjassa. No, ehkä tietyllä tapaa olenkin vähän pinnallinen. Mutta silti väittäisin itseäni verrattain aidoksi ihmiseksi, sisältäpäin sitten ainakin. Ilmaisen aidosti pidnkö jostakusta vaiko en, joko sanoin tai käytöksellä. Välitän ihan aidosti lähimmäisten hyvinvoinnista. Pidän ympärilläni pientä ja tiivistä ystävä- ja perhepiiriä, joiden puolesta olen valmis uhrautumaan ja joita puolustan sen minkä pystyn. Laukuista ja muista releistä huolimatta en esitä sellaista, mitä en ole. En kuvittele olevani toista parempi. En elä ruusunpunaisessa haavemaailmassa, enkä uskottele muillekaan niin. En luo ympärilleni mitään kyhättyjä kulisseja, en koe tarvetta todistella kenellekään paremmuutta missään asiassa. Välillä on mennyt päin persettä ja lujaa, välillä olo on kuin lottovoittajalla. Useimmiten siltä väliltä. En tee mistään kuitenkaan suurta numeroa. Olenko siis aito ihminen?

Tunnen ja tiedän ihmisiä, jotka epätoivoisesti pitävät tällaisia kulisseja hatarasti pystyssä. Joilla menee huonosti, mutta sitä ei näytetä päällepäin. Onko sellainen ihminen aito? Vai kenties vahva? Ennemmin vaikka kuollaan kuin myönnetään missä jamassa elämä oikeasti on. Pitää olla ulospäin kaikki hyvin, vaikka sisäisesti voidaan huonosti. Eletään siitä, mitä muut ajattelevat. Se ei todellakaan ole aitoa, eikä varsinkaan vahvaa. Vahva ja aito ihminen osaa myöntää myös heikkoutensa eikä kuvittele pärjäävänsä kaikessa itse, eikä hänen tarvitse todistella epätoivoisesti kenellekään mitään. Riittää, että hän itse tietää.

Merkkivaatteet, -laukut ja muut, kalliit harrastukset ja huvit tai hienot autot eivät tee kenestäkään ihmisestä toista parempaa - tai epäaidompaa. Kuten ei myöskään vastaavasti vaatimattomasti elävä ja kaiken tekemisensä järkisyihin perustava ihminen sen aidompi automaattisesti ole. 

Aitous tulee sisältä. Olisin se sama ihminen ilman niitä kalliita laukkujakin, joita tykkään hamstrata. Samalla lailla ne lihakset kasvaisivat vaikka Lady Linen sijaan kävisin yleisillä kuntosaleilla. Taittuisi se matka Audin sijaan halvemmankin luokan menopelillä. Täyttyisi se asunto halvemmillakin huonekaluilla. Monta kertaa kokeiltuani olen vain todennut maksavani mieluummin laadusta harvoin, kuin sekundasta vähän väliä. Elämä on lyhyt, ja sen pieniä iloja pitää hyödyntää. Vaikka laadukkaampaan olisi varaa harvemmin, siihen satsaamalla säästää pitkällä tähtäimellä. Eikä se mikä tuottaa itselle hyvää oloa, voi olla väärin, eikä se muuta ihmisen sisintä miksikään, ellei itse anna niin tapahtua.

Siinä onkin aidon ja epäaidon ihmisen ero - pitää osata pitää pää kylmänä ja tietää miksi elää - muiden vai itsensä takia. Harmillisen moni nimittäin elää riippuvaisena muiden ihmisten mielipiteistä, ja unohtaa samalla että se on se oma elämä, mikä siinä ohessa hupenee päivä päivältä.

Aurinkoista, pilvistä, helteistä tai vilpoista kesää kaikille, mieltymyksistä riippuen!