Aprillia, syö silliä...

...juo kuravettä päälle!

Näin on hoettu joka vuosi juuri tänä samaisena päivänä, kun maaliskuu kääntyy huhtikuuksi. April, suomeksi huhtikuu. Ranskalaisen kuninkaan Kaarle IX:n jo 1500-luvulla aikaansaamaa käytäntöä sovelletaan edelleen.
Vai ovatko ihmiset sittenkin vain niin hullaantuneita keväästä, että aprillipäivän kaltainen jekuttamiseen ja narraamiseen tehty päivä on omiaan auringonsäteitä ahmivalle kansalle - jopa siinä määrin, että mediakin osallistuu päivään perinteisesti mukaan levittelemällä uutisissaan jos jonkin sortin uutisankkoja? Tänään saa uutistarjontaa selaillessaan olla skeptinen, ettei vain tule vahingossa narratuksi!

Kainuun Sanomien aprillipila vuosimallia 2012.

Viimeinkin se on toden teolla täällä.
KEVÄT!

Eihän tätä vuodenaikaa voi olla rakastamatta! Olen useaan otteeseen hämmästellyt, mikä ihme on kevätmasennus? Miten joku voi masentua nimenomaan keväällä? No, sen ymmärrän, että jos muut olosuhteet/elämänmuutokset ym. sattuvat aiheuttamaan masentuneisuutta juuri keväällä, mutta jos masentuneisuus johtuu nimenomaan keväästä, on taas vaikeampi käsittää. Onko ympäröivät paineet ja oletukset liian kovat, koska keväällähän pitää piristyä ja piste?

En tiedä, miten sitä voi olla piristymättä, kun pimeys ja paksut nietokset tekevät tilaa heräilevälle luonnolle ja lisääntyneelle auringonpaisteelle, kun jälleen kerran on taas kauan odotettu Suomen kesä edessä.
On kai kyse syntymälahjasta - siitä, näkeekö puolillaan olevan lasin puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjänä. Asia on sama molemmin päin, mutta silti ajattelutavoissa on hurja ero. Jos keväällä keskittyy näkemään vain ne kaikki loskan alta paljastuvat roskat ja aurinkokin paistaa aamulla ikävästi sälekaihtimen raosta silmään, täytyy olla perusluonteeltaan negatiivinen, ja sitä ei pysty muuttamaan mikään maailman mahti. Ehkä sellainen ihminen kokee piristyksen syksyn aikaan, kun monet kesää kaipaavat ihmiset kärsivät puolestaan kaamosmasennuksesta. Kun pimeys valtaa alaa, ilmat viilenee ja luonto kuihtuu taas puoleksi vuodeksi, voi ikäänkuin luvan kanssa taas synkistyä sohvannurkkaan eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, kun ulkona paistaisi kaunis kevätaurinko mikä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Niin tai näin, ainakin minä en päästä yhtään keväistä hetkeä hukkaan vaan otan irti kaiken sen ilon mikä saatavilla on!

Osittain juuri kevään inspiroimana olen hakenut kotiinkin uutta, pirteämpää ilmettä. Kaupat ovat tulvillaan kevään ihania värejä, ja kuin tilauksesta sesonkivärit onnistuvat osumaan yksiin sen värimaailman kanssa, johon olen nyt hurahtanut. Joka paikka suorastaan pursuaa turkoosia ja fuksiaa, siihen vielä lisätään keväisen keltainen (jolla tähän asti olen hakenut särmää muuten suht neutraaleihin asunnon sävyihin) niin jopas mieli piristyy. 

Tässä hieman hakemiani yksityiskohtia asunnon kevätilmeestä:

IKEA:n LYKTA-valaisimet.

Turkoosin ja fuksian sävyiset nukkamatot.

Pentikin Majakka -tyyny, 45x45 cm. Ostin myös pinkin ja turkoosin värisenä, kuten toisesta kuvasta huomaa.

Pappelinan tähtimatto. Hankintalistalla vielä, mutta olen kyllä kovasti katsellut sillä silmällä...

Tämä myös vielä "must have"-listalla. GANT:in perinteinen tähtikuvioinen torkkupeitto harmaan sävyisenä.

Kuin tilauksesta myös Escadan uudet, perinteisen kausituoksun tilalle 20-vuotista kesätuoksutaivalta juhlistamaan myyntiin tullet menneiden vuosien hittituoksut ovat juuri näissä hakemissani värisävyissä! Kolmikkoon kuuluvat Sexy Graffiti (2002), Island Kiss (2004) ja Rockin' Rio (2005). Taidan ostaa jokaista pulloa yhden hyllyä koristamaan, tuskinpa raskin edes käyttääkään...

Eikä tässä vielä kaikki.

Myös uusin Muumimuki, Mymmelin äiti, on ihanan turkoosin värinen! Siihen jos kaivelisi kokoelmasta hyllylle kaveriksi keltaisen Pikku-Myyn ja fuksian Mymmelin, niin siitähän saa taas yhden lisäpiristeen lisää.

Nätti ja pirtsakka on myös uusi Muumi -kausimuki 2012, Primadonnan hevonen, joka tulee myyntiin nyt huhtikuun puolessavälissä.

Ihana on myös Arabian markkinoille tämän vuoden ajaksi tuoma Muumimuki "Hurraa!", joka juhlistaa Helsingin nimitystä maailman designpääkaupungiksi, saatavilla vain rajoitetuista paikoista, mutta kannattaa hankkia talteen, sillä vuoden päätyttyä niitä ei enää saa, ja jos vanhoihin merkkeihin on uskominen, niiden arvo vain nousee vuosien myötä.

Tilasin myös Eurokankaasta asuntoon raikkaan keltaiset verhot, ostin kimpun keltaisia tulppaaneja ja ripottelin sinne tänne kauniita, keväisiä yksityiskohtia. Alla olevassa kuvassa näkyy myös nätti, Sotkamon Lumikuu -liikkeestä ostettu valkoinen rottinkitarjoiluteline. Ensi viikolla saan myös ihanan valkoisen, heinäseipäistä tehdyn sängynpäädyn makuuhuonetta koristamaan! 

Nyt viimeisen vuoden aikana, kun äitinä on tullut vietettyä paljon aikaa kotona, sitä huomaa, miten tärkeää kodin viihtyisyys on. Ainahan sillä on minulle, esteetikolle, ollut suuri merkitys, mutta ei ole montaa vuotta aikaa kun oma elämänvaihe oli sillä tolalla, että asunto oli enempi paikka jossa syödä ja nukkua, eikä siinä tilanteessa ollut ihan niin justiinsa, oliko sen jokainen yksityskohta sävy sävyyn. Se oli sitä aikaa, kun pidin yllä eräänlaista eronneiden ja karanneiden turvakotia, paikkaa jossa maailman murjomat ja elämän potkimat tuttavat nuolivat haavojaan ja kokosivat hakusessa olevia palasia kasaan - tai viettivät muuten vain tuuliajolla aikaansa. Jossa vietettiin paljon unohtumattomia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna turhan villejä ja vastuuta vailla olevia aikoja verrattuna nykytilanteeseen, jossa olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että minulla on rutiineja, tasapainoa ja ihanaa arkea, todellista elämänsisältöä, josta pitää kiinni. Ehkä siksi minulla riittää aikaa ja intoa panostaa niin paljon myös ympäröivään kauneuteen.

Pari vinkkiä vielä: kenellä ei ole tullut vielä maisteltua Vuokatissa toimivan Huuskolan jäätelön valmistamia maatalon jäätelöitä, suosittelen kokeilemaan! Saman konseptin mukaan tehdään jäätelöitä muuallakin, joten jos Kainuu ei sijaitse kovin lähellä, kannattaa tsekata tehdäänkö vastaavia tuotteita jossain muualla lähistöllä. Maku ja laatu on ihan eri luokkaa kuin isompien tehtaiden jäätelöissä!

Toinen vinkki liittyy myös Sotkamon suunnalle - kylän keskustassa sijaitsee aivan I-H-A-N-A kahvila/sisustuskauppa Murunen. Kävimme tässä päivänä eräänä miehen ja lapsen kanssa aurinkoisella kevätajelulla siellä suunnalla, ja pysähdyimme kahvihetkelle kyseiseen paikkaan. Rakkautta ensisilmäyksellä! Kahvileipävalikoima ei todellakaan rajoittunut perinteiseen korvapuustiin tai kääretorttuun, vaan herkulliset leivokset, kakut ja muut taidonnäytteet pursuilivat tiskiltä siihen malliin, että olisin voinut maistaa jokaista. Ja mikä parasta, koska itse en juo kahvia, on juomavalikoima muissa kahviloissa ollut melkoisen suppea, mutta täällä sain eteeni komean, tuoreella mansikalla koristellun tuoremehusta, kiivistä ja mansikoista sekä jäämurskasta tehdyn juoman! Hasselpähkinärouheella viimeistellyn suklaamoussekakkupalan ja tuoreen sanomalehden kanssa se oli täydellisyyttä hipova kahvilaelämys. Siihen päälle vielä kierros sisustustavaratarjontaa katsomassa, joten ruokaa sai sekä silmät että vatsa. Kyseisessä paikassa oli muuten myynnissä myös Pappelinan tähtimattoja, joita tuossa edellä kuvan kanssa sivusinkin. Tullaan taatusti käymään uudelleenkin!

Vielä loppuun kuvaa eiliseltä makkaranpaistoreissulta. Täällä Kainuussa vielä lunta riittää, mutta lohduttaudun sillä, että olihan täällä sentään valkoinen joulu ;-) Paltamossa käytiin ajelemassa ja paistamassa makkarat Mieslahden rannassa, märkiä olivat puut mutta saatiin kuin saatiinkin tulet aikaiseksi muutaman makkaran käristämiseen.

Inspiroitukaa ihmeessä kaikesta kevään lämpöisten tuulien tuomasta avoimin mielin. Se ei ole turhamaisuutta, vaan se on sitä pientä mutta ihanaa arjen luksusta. 

Eikä tämä muuten ollut aprillia!