12. luukku: Kaenuun murretta

Ka päevvöö!

Tämän päevityksen peällimmäesenä ajatuksena on lävväöttää esille vähän allekirjottanneen alakuperräestä äetinkieltä; kaennuun murretta.

Siitä en mee takkuuseen, kirjotanko sitä sinnepäenkään sääntöjen ja oppien mukkaan, mutta aenaki sillälaella kun sitä oon lapsuuvesta asti oppinu kuulemaan ja puhumaan. Soattaa hyvinnii olla, jotta siihen on sekottunna vaekutukssie muistahi murteista ja puhetavvoesta, van haetannooko tuo. On muuten haoskan näköstä kirjotettuna tämä kaennuu, paljon luontevampoa se on suusta ulos tullessa.

Ite oon aena ollu ylypeä tästä puhetavasta, josta on monet hyvät jutut soatu aekaan moalimalla matkatessa. Moni kaennuulaenenki on sanonunna, jotta on varsin tolokun olonen kaenuun murteen sävy puhheessa, puhumattakaan vaekkapa helsinkiläesistä, joesta moni on - liekö ihastuksissaan vaeko vihastuksissaan - jeäny kuuntelemmaan tätä heijän korviinsa meleko mahottoman kuulosta mongerrusta. Parriisin reissulla ei tuossa patonkien moassa kaennuulla tullu oekeen ymmärretyksi, joten oli koetettava veäntää mersiit ja ponsuurit niin ranskalaesittaen ku suinki kaennuulaesen kieli taepu. Kyllähän tuota sae asijansa hoijjettuo.

Erilaeset murteet on sinänsä jo melekonen rikkaos, aenahi jos multa kysytään niin iliman muuta kuuntelen mieluummin ite kunkin puhuvan oman synnyinseutusa murteella kuin mitä teennäestä kirjakieltä. Eri murteijjen suosio on selevästihhi kasvussa, aenahi kun kahtelloo kaeken moaliman julukasuja, joeta on yks toesesa jäläkeen keännetty niin kaennuuksi, savoksi, turuksi, stadiksi ja ties miksi.

Ka tässäpä Kaennuun murretta Aku Ankan malliin:

Saenpa muuten Aku Ankan toemitukselta tämän näellä omilla kotikulumilla heti alakuusa loppuunmyyvyn erikoesnumeron, jonka pääjuttu on veännetty kaennuuksi. 

Kuva: Kainuun Sanomat

Kuva: Yle

Kuva: Yle

(Ylläolevaan kuvvaan korjjaesin, jotta ylleensä puhutaan kolomen jii:n Kajjjaanista, van liekkö tuo niin justiisa)

Ostin kyllä kaopasta näetä numeroeta kaksin kappalein, mutta toesen vein siskolle Ranskanmoalle (jossa hän on sillä monet selekäkeikkanaorut soanu ja vielä usseammat koti-ikävät lievittännä) ja toenen katosi Helsingin-reissulla sen siliän tien. Eipä siinä aottanna ku ottaa hattu kouraan ja laettaa kaenuunkielinen, kaenosti kirjotettu sähkönen posti Aku Ankan toemitukselle ja kyssyö, josko jostaen vielä joku joutilas kappale löytysi. Ja kah, löytyhän se! Että kiitokssie voan, nyt on mitä näöttää jäläkipoloville.

Laetetaanpa loppuun ajatelma kaenuulaesittaen:

"Murheen kantaa yksinnii, van ilon pittoon on oltava kaks."

Miten lie ite kenennii laeta; onko murteijjen puhuminen haetta vaeko hyve? 

Onko murteet aekasa elänyttä, vanahanaekasta kansanperinnettä vaeko arvokas, säelytettävä, katoava kansallisaarre? Minä liputtasin jäläkimmäesen puolesta, miten lie muijjen laeta.

Kae se oesi tästä koppeuvvuttava arkiaskarreijjen parriin. Van toesaalta, mihinpä se kiire valamiissa moalimassa, turhanpäeten sitä reohkassoo ja ottaa ressie. Mitäpä se hyvejjää, sanosivat kaennuulaeset.

Oekkeen kaonista talavipäevää kaekille!